Olenko minä syyllinen siihen, että Jumala pani ihmisen samalle planeetalle sen Saatanan kanssa, joka sai lankeamaan kolmasosan taivaan enkeleistä, vaikka Jumala tiesi, että ihminen tulisi lankeamaan, olihan pelastussuunnitelma Raamatun mukaan valmis jo ennen ihmisen luomista! Olenko lopulta kuitenkaan syyllinen omiin pahoihin tekoihini? Mielestäni en ole. Syntiä en tee minä, vaan synti minussa, kuten Paavali sanoo. Minusta anteeksi pitää pyytää jos on tehnyt väärin toista kohtaan mutta huonoa omaatuntoa ei pidä tuntea eikä syyllisyyttä vaan iloa siitä, ettei minun syntejäni lueta minun syykseni.
Olenko syypää huonoon tilaani?
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Juuri tuosta syystä Jumalan oli pakko lähettää joku hyvittämään ihmiskunnalle aiheuttamansa riskin konkretisoituminen. Tuo joku oli Jeesus. Samasta syystä syntejä ei tarvitse murehtia, sillä ne on anteeksi annettu jo 2000 vuotta sitten ristillä; kaikki syntisi: menneet, nykyiset ja tulevatkin. Sinun ei edes tarvitse uskoa syntien anteeksi saamiseen, sillä jo pelkästään se teko, että Jeesus kuoli, riittää hyvittämään sinun syntisi Jumalan edessä. Usko evankeliumiin taas tuo mukanaan pelastuksen, kunhan vain elät noudattaen Jeesuksen opetuksiaan ja rakkauden lakia.
S:n tarina on pelkkä myytti. Jo lapsena tiesin tämän.
Mutta loiko jumala saatanan myös?
Ja jos loi, niin tiesikö kaikkivoipa Jumala jo hänet luodessaan, että tämä tulisi lankeamaan? Jos tiesi, niin miksi loi?
Ilman pahaa ei ole hyvää ja ilman valoa ei ole varjoja.
Merkityksettömiä kliseitä.
Saatana on Luzifer, ylpeyteensä langennut mahtava enkeli.Luodessaan persoonia,heille on annettava vapaa tahto,koska sätkynuket eivät ole persoonia.Heidän on vapaasta tahdostaan ,rakkaudesta,tehtävä Jumalan tahto, tai olla tekemättä.Myös ihmisellä on samoin. Jos haluat lähteä tottelemaan Jumalan tahtoa,sinun on pyydettävä Jeesusta elämäsi Herraksi ja ottaa vastaan Hänen sovitustyönsä Golgatalla.Näin yksinkertaista se on. Jeesus on paimen ja pitää sinusta huolta,vaikka saatana hyökkäilee kimppuusi 24/7. Voit käskeä hänet pois,Jeesuksen nimeen vedoten. Sinä kasvat uskossa Jeesuksen rakkaassa opastuksessa.yksilöllisessä ja uskomattoman viisaassa hoivassa.Siunaus seuraa elämässäsi. Tietenkin lankeat välillä,mutta tunnusta ne avoimesti,parannusta tehden, niin saat ne iloisesti anteeksi.
Toisin sanoen, jos valitset Jeesuksen, sinusta tulee hänen orjansa ja hänestä tulee orjan herra.
Jos nyt totta puhutaan, sinä et puhu Raamatun Saatanasta. Se ei ole sama kuin Licifer.
Saatana mainitaan nimeltä Vanhan testamentin hepreankielisessä alkutekstissä ensimmäisen kerran Jobin kirjassa. Saatana, joka Jobin kirjassa esiintyy, ei ole Paholainen vaan Jumalan avustaja. Satan merkitsee syyttävä, vastustaja. Sana esiintyy monissa kohden heprealaisessa Raamatussa eikä koskaan tarkoita Luciferia. Jobin kirjassa kyse on Jumalan avustajasta. VT:ssa pahat asiat aiheuttaa Jumala, paitsi yhdessä kirjassa. Vasta VT:n lopussa, Danielin kirjassa mukaan tulee pahuuden ruumiillistuma, jonka tehtävä on kiusata ihmisiä.
Etsikää ensin taivastenvaltakuntaa, joka nyt on murtautumassa esiin. Yhteiskunnat ovat julmia.
Jos menet jonkun vanhuksen kotiin, lyöt hänet puolikuoliaaksi
ja ryöstät häneltä käteistä rahaa ja arvotavaraa, oletko syyllinen
tekoosi? Vai oliko se synti, joka sinussa asuu, joka on se syyllinen?
Miksi sitten oikeus tuomitsee sinut jos sinä et olekaan se syyllinen?
Eikö se sinussa asuva syyllinen synti tulekaan tuomituksi?
Nyt sinä sekoitat maallisen oikeusprosessin ja jumalallisen. Maallinen oikeuslaitos ei tuomitse synneistä vaan maallisten lakien rikkomisesta.
En ole syyllinen Jumalan edessä, koska KRISTUS tapahtui. Jos Jumala ei olisi mahdollistanut ihmisen syntiinlankeemusta, en tekisi syntiäkään.
Mutta synti ei ole sama kuin yksittäinen synninteko. Yksittäiset synninteot saa AINA anteeksi, myös tahalliset. Juuri niitten puolesta Jeesus kuoli. Sen sijaan on yksi synti, jota ei anneta anteeksi. Se on Jumalan hylkääminen. Se synti onkin ennemminkin väärä asenne Jumalaa kohtaan. Jos näin ei olisi, kenenkään ei olisi mahdollista pelastua, sillä jokainen uskova tekee syntiä päivittäin.
Siksi synneistään on turha murehtia. Se on fakta, että jos on ottanut Jeesuksen sydämeensä ja seuraa häntä, saa kaikki syntinsä anteeksi. Myös sen, jos tappaa jonkun tai käy huoraamassa. Monet Jumalan hyvinä pitämät ja Jumalan valitsemat ihmiset toimivat juuri näin. Esimerkkejä on Raamattu pullollaan.
Aloitus on älyllisesti epärehellistä vastuunpakoilua.
Perustele.
Raamatun mukaan Jumala on syyllinen kaikkeen pahaan, mitä maailmassa tapahtuu.
Hän pani saatanan Edenin puutarhaan ja sai tämän viettelemään Eevan syntiin Jumalaa vastaan.
Jumala sääti rangaistuksena Aatamin synnistä kiroukset, jotka pitävät sisällään ohdakkeet ja orjantappurat (maanviljelyksen haittatekijät), kuukautisvaivat, kärsimyksen, sairaudet ja kuoleman. Ne eivät ole saatanan keksintöä, joten
Herra Jumala Kaikkivaltias on murhamies ja valehtelija alusta alkaen!
Luomismyytit ovat fiktiota, joten älä ota niitä kovin vakavasti. Näet kyllä itsekin, että ekosysteemi on luotu elämän ja kuoleman kiertokululle. Ei siinä Aatamin synti ole mitään vaikuttanut ja sinä toimit osittain vaistojesi ja perinnöllisten halujesi mukaan (esimerkiksi seksuaalinen käytös ja tarpeet).
Sinä valehtelet, varastat, anastat, teet huorin, harjoitat haureutta, loukkaat muita ihmisiä ja olet väkivaltainen sen vuoksi, että se on sinulla perintötekijöissä ja olet oppinut ne tavat ympäristöstäsi muilta ihmisiltä ja tarkkailemalla luontoa. Sitä kaikkea myös muut eläimet tekevät ja ihmiset ennen sinua.
Olet tavallaan osaksi syytön siihen, millainen olet, mutta toki sinulla on silti vastuu omista valinnoista ja siitä, mitä pidät oikeana ja vääränä, hyvänä ja pahana, hyväksyttävänä ja tuomittavana, luvallisena ja kiellettynä. Sinä päätät sen asian, eivät muut ihmiset. Viettisi, halusi (himosi) ja tarpeesi vetävät sinua ehkä toiseen suuntaan kuin mitä sisäinen oikeudentajusi sanoo hyväksi ja oikeaksi. Noudata silloin sisäistä oikeudentajuasi: älä eläimellisiä vaistojasi.
Sisäinen oikeudentaju on kuin omatunto. Kumpiakin säätelee yksilön uskomukset. Sillä omatunto se on murhamiehilläkin.
Muiden syyllistäminen omista mokista on langenneelle ihmiselle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Joillekin se voi muodostua luonteenpiirteeksi.
Kun Jumala kysyi syntiinlankeemuksen jälkeen Aadamilta, mitä hän oli tehnyt, vieritti Aadam syyn Eevalle. Eikä pelkästään sitä, vaan hän myös epäsuorasti moitti Jumalaa. (“Nainen, jonka Sinä annoit minulle kumppaniksi…” 1. Moos. 3:12).
Jumalan armoa ei voi ottaa vastaan, ennen kuin uskaltaa katsoa itseään rehellisesti peilistä. Sillä joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hän saa armon.
1.Korinttolaiskirjeessä 11:31 on kirjoitettu: “Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.”
Totta kai synnit pitää tunnustaa vaikka pääsyy niihin olisikin Jumalan toimet.
"Muiden syyllistäminen omista mokista on langenneelle ihmiselle yhtä luonnollista kuin hengittäminen."
Eikö Herra Sebaot siis ollutkaan epätäydellisen ihmisen luoja?
Ja jos kuitenkin oli, niin kaikkitietävä sekä kaikkivoipa kun sanotaan olleen, niin pitihän Hänen jo luodessaan tietää kaikkitietävänä se, mitä tuleman pitää, siis tämän kommentin kirjoituksenkin.
Miksi Herra Sebaot ei ota vastuuta omista tekemisistään vaan syyllistää niistäkin itsensä epätäydelliseksi tekemää luomusta?
Olen alkanut epäillä, että me olemme niitä langenneita enkeleitä. Saaneet toisen mahdollisuuden. Ei tämä kaikki muuten selity.
Älkää kuitenkaan uskoko tätä, voin tässä asiassa olla hyvinkin väärässä.
Loppujen lopuksi ei ehkä olekaan kysymys siitä, oletko sinä syyllinen vai syytön, vaan kysymys on siitä, pystytkö sinä menemään taivaaseen, kun sen aika on, ja otetaanko sinut siellä vastaan.
Ikuinen elämä on yliarvostettua.
Mitä ilmeisimmin me Jumalan silmissä olemme syyllisiä. Emme varmuudella tiedä, miksi. Mutta Jumalalla on tästä tieto.
Meidän sisällämme asuu pahuus. Kannattaa vain rehellisesti kunkin katsoa omaa sisikuntaansa, sieltä löytyy kaikenlaista. Löytyy myös hyvyyttä ja ystävällisyyttä, keneltä löytyy.
Olemme syyllisiä. Niin täynnä pahuutta, että parhaimmatkin yritelmämme vanhurskautua omin voimin ja teoin, ovat toivottomat.
Jumala ja Taivasten Valtakunta edustaa täyttä hyvyyttä. Minkäänlaista, pienintäkään heikkoutta ja "vajavuutta" siellä ei suvaita. Sinne menevät vain täydelliset, vanhurskaat ihmiset.
Ja tämähän on meille mahdottomuus. 😳 😢
Jumala kuitenkin haluaa pelastaa meistä niin monet, kuin vain pelastettaviksi suostuu. Pelastus tulee siis yksistään meidän ulkopuoleltamme. Meillä ei ole muuta tehtävää kuin suostua Jeesuksen pelastettaviksi. Tämä on passiivinen teko: emme vastusta pelastustamme, kieltäydy siitä. "Antakaa pelastaa itsenne!" sanoi muist. Paavalikin.
Tässä pelastuksessamme me, syntiset emme saa tehdä mitään muuta kuin sallia se! Ei tarjota Jumalalle yhtäkään likaista "hyvää tekoamme". Kun ihminen suostuu pelastukseen, hän sallii Jumalan ottaa hänessä herruuden, Jeesuksen ja Pyhän Hengen tulla sisikuntaansa asumaan. Nyt Jumala aloittaa sisäisen työnsä meissä.
Jeesus otti päällensä meidän syntimme samalla, uskon kautta, lahjoittaen meille oman pyhyytensä ja vanhurskautensa.
Itsessämme synnin saastuttamina, mutta Kristuksen lahjavanhurskaus ja Pyhän Hengen todistus eli sinetti meissä, me, armon kurjalisto, pääsemme kerran kulkemaan läpi Taivasten suuren Helmiportin.
~
Olet niin tautisen kyllästynyt tähän jatkuvaan mokailuun ja syntisyyteeni, etten jaksa aina enää välittää teenkö syntiä vai en.
Aivan... Tuttu tunne. Mutta kyllä syntisyydestään kannattaa silti "välittää".
Minä en osaa muuta kuin nk. jättäytyä Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen haltuun. Kun rukoilen = puhun Jumalalle, pyrin olemaan mahd. rehellinen, samalla myös tunnustaen mahd. epärehellisyyteni.
Illalla rukoilin vain, että Jeesus ja PH asuisivat minussa ja tekisivät minussa vanhurskaudentyötään. Rukoilin sisäistä muutosta, Jeesuksen vaikuttamaa "pyhitystä".
Perusteellinen synnintunnustus Isä Jumalalle, parannuksen kaipuu eli katumus ja uskoa Jeesukseen ja Hänen jatkuvaan sovitustyöhönsä ja lahjavanhurskautukseensa minussa... Mitä muuta minä voin tehdä?
Lohdullista on tämä tieto, että:
🥀 Joh. 6:44-46
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
Jos meillä siis on kaipuu Jumalan luo ja todelliseen vanhurskauteen, tätä mielenlaatua meillä EI olisi, ELLEI JUURIKIN; ISÄ ITSE MEITÄ VEDÄ!
Silloin meidän pitää vain heittäytyä "tumput suorina" Isän käsille, sulkea silmämme ja sallia Hänelle koko pelastustyönsä.
Tätä voisi kutsua "levoksi"... Rauhaksi. 🕊 🔥
Sille, että meissä on syntiä, me emme voi mitään. Vaikka elämmekin parannuksessa, meistä ei silti tule synnittömiä. Vaan enemmän kuin syntejämme, meidän tulee tarkata:
*ONKO MEISSÄ USKOA, JONKA JEESUS VAIKUTTAA?
*JEESUKSEN KRISTUKSEN VAIKUTTAMAA, SISÄISTÄ VANHURSKAUTTA?!
Ajatelkaa: "me tulemme Jumalan opettamiksi"!
Tämä tapahtuu suoraan PH:n sekä Hänen vaikuttamiensa armolahjojen kautta.
~
En pakoile vastuuta minä kyllä tiedän että olen syntiä tehnyt ja pahuus asuu minussa. Ja tiedän että Jumala on pyhä ja Hänessä ei ole vikaa. Mutta olen viime aikoina pohdiskellut sitä ,että miksi Jumala loi meidät kun tiesi mitä tuleman pitää, miljardit ihmiset joutuvat kadotukseen ja vain harvat pelastuvat, onko tämä kaikki sen arvoista?
Olen pohtinut samaa. Ja vielä sitä, että miljoonat ihmiset ovat joutuneet kärsimään synnin ja sen seurauksien takia Jumalan katsellessa vierestä. Tämä kaikki ei varmasti ole sen arvoista heille, jotka pahiten kärsivät. Olen ruvennut pohtimaan yhtenä heistä, että onko se minullekaan enää sen arvoista. Haluanko elää satoja ja taas satoja vuosia tällaisen Jumalan lähellä...
Ihminen, syntinenkin, voi saavuttaa tasapainon ja rauhan sydämeensä uskon kautta Jeesukseen. Niin minulle kävi kun tulin uskoon.
Joh 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Pitää vain olla rehellinen ja tunnustaa synnit Jumalalle ja pyytää anteeksi. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
Epätoivo, rauhattomuus ja pelko ovat tavallisia sielunvihollisen lahjoja ihmiselle.
Mitä jos ei vaan enää jaksa yrittää...
Niin, sinä voit olla masentunut enkä minä vaadikaan sinua yrittämään. Usein tulosta alkaa syntyä vasta sitten, kun me ihmiset lopetamme yrittämisen ja jätämme kaikki murheemme Jeesuksen kannettavaksi.
Ehkä olenkin...masentunut...
Lue, mitä kirjoitin klo 3:04. 🙂
~