Mielestäni puhutaan liikaa palkoista euroina, kun pitäisi puhua siitä mitä niillä euroilla saa tehtyä tai hankittua. Kuinka paljon saa työssäkäyvä ihminen vaatia työlleen hyvää vastineeksi? Eli mitä kaikkea pitäisi nykyihmisen saada niillä rahoilla joita työllään tekee.
Riittääkö että saa asunnon ja siihen liittyvät kulut maksettua,oli se sitten vuokra tai velka asunto? Ja lisäksi perunaa ja joskus muutakin vatsan täytteeksi.
Pitäisikö olla varaa myös esimerkiksi autoon ja sen ylläpitoon? Jos niin millaiseen,riittääkö että tavallista työtä tekevä pystyy ostamaan vaikka 10 vuotta vanhan auton?
Entä onko oikein vaatia että pystyisi kerran vuodessa hankkimillaan rahoilla matkustamaan ulkomaille viikoksi tai kahdeksi?
Vai onko jokaisella työssä käyvällä oltava mahdollisuus jopa omaan veneeseen ja vielä sen käyttämiseenkin?
Olen miettinyt näitä asioita jo pitkään, oikeastaan siitä saakka kun työnteon aloitin. Pidän matalapalkkaista työtä lähellä orjuutta, tein sellaista heti opiskelujen jälkeen,ja en voi käsittää miten jotkut ihmiset jaksavat sellaista koko elämänsä. Nyt kun minulla on jo vähän parempi palkka,huomaan harmittelevani kun en saa kaikkea yllämainittua. En ole materialisti, mutta haluan elää ja saada työlleni vastinetta. Se että antaa elämästään 8h päivittäin johonkin sellaiseen mitä ei ilman rahallista vastinetta tekisi mielestäni oikeuttaa johonkin,mutta mihin kaikkeen teidän mielestänne?
Riittääkö että saa asunnon ja siihen liittyvät kulut maksettua,oli se sitten vuokra tai velka asunto? Ja lisäksi perunaa ja joskus muutakin vatsan täytteeksi.
Pitäisikö olla varaa myös esimerkiksi autoon ja sen ylläpitoon? Jos niin millaiseen,riittääkö että tavallista työtä tekevä pystyy ostamaan vaikka 10 vuotta vanhan auton?
Entä onko oikein vaatia että pystyisi kerran vuodessa hankkimillaan rahoilla matkustamaan ulkomaille viikoksi tai kahdeksi?
Vai onko jokaisella työssä käyvällä oltava mahdollisuus jopa omaan veneeseen ja vielä sen käyttämiseenkin?
Olen miettinyt näitä asioita jo pitkään, oikeastaan siitä saakka kun työnteon aloitin. Pidän matalapalkkaista työtä lähellä orjuutta, tein sellaista heti opiskelujen jälkeen,ja en voi käsittää miten jotkut ihmiset jaksavat sellaista koko elämänsä. Nyt kun minulla on jo vähän parempi palkka,huomaan harmittelevani kun en saa kaikkea yllämainittua. En ole materialisti, mutta haluan elää ja saada työlleni vastinetta. Se että antaa elämästään 8h päivittäin johonkin sellaiseen mitä ei ilman rahallista vastinetta tekisi mielestäni oikeuttaa johonkin,mutta mihin kaikkeen teidän mielestänne?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla riittää rahat asumiseen, auton ylläpitoon, hifilaitteisiin, tietokoneeseen, telkkariin, viihdepalveluihin, satoihin elokuviin, on varaa tehdä lomareissuja, syön laadukasta ruokaa ja usein ulkona ravintolassa.
Kai voisi veneenkin hankkia jos huvittaisi mutta ei niin kovasti huvita niin menee sitten varallisuus säästöön.
"Se että antaa elämästään 8h päivittäin johonkin sellaiseen mitä ei ilman rahallista vastinetta tekisi mielestäni oikeuttaa johonkin,mutta mihin kaikkeen teidän mielestänne?"
Ei se automaattisesti mihinkään oikeuta. Yksityissektorilla palkkasi suuruus riippuu tuottamastasi taloudellisesta lisäarvosta ja on osuus firman tekemästä voitosta. Se mitä palkalla saa riippuu siitä mitä muut yritykset laskuttavat tuotteistaan ja palveluistaan, niidenkin pitää pystyä maksamaan omien työntekijöidensä palkat muut kulut ja tekemään omistajille voittoa.
Aloittaja kirjoittaa siihen tyyliin, että työnteolle olisi joku vaihtoehto. Tänä päivänä on toki vaihtoehto, mutta ei kovinkaan pitkään. Tänä päivänä saa asumiskulujen ja terveysmenojen jälkeen noin 500 €/kk käyttörahaa, sillä kyllä elää mukavasti. Sen käyttörahan määrä tulee kuitenkin muutaman vuoden sisällä tippumaan puoleen, eikä tukiloista silloin naurata. Työhalukkuutta alkaakin löytymään, muta työpaikat vievät koko ajan työssä olleet. Eli se 8 tuntia päivässä työssä oleminen tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessakin voi elää ainakin kohtuullisen laadukasta elämää!
P.S. Autoa en pidä kun en tarvitse, matkapurjevene on, enkä kaupassa mieti ostoksia niiden hinnan mukaan. Koskaan en ole ollut työttömänä, välillä toki olen tehnyt vähemmän hohdokkaita töitä. Mutta tapahtuu yhteiskunnassa mitä vain, niin minä olen kyllä se viimeinen jolta loppuu pärjääminen.
Taidan olla samaa porukkaa jolta pärjääminen loppuu viimeisenä. Aina en ole töissä. Olen nytkin työtön mutta kaikki työt teen mitä vastaan tulee.
Mutta minulla ei ole oikein menoja. Omaisuutta kylläkin löytyy kymmenen vuoden elämisen kulut ja kaikki on maksettu kuukausiksi eteenpäin. Eli vaikka asun vuokralla niin ei minun oikeasti tarvitse seitsemään kuukauteen maksaa vuokraa ja eläisin ilman tulojakin kuin kuningas. Sitten vasta postiluukusta kilahtaisi muistutuslasku. Tuossa ajassa ehtisi rahaa kertyä vuokraankin osinkojen muodossa.
Toimeentulotuella elävät tässä joutuvat kärsimään. Nämä pöllytetään lähitulevaisuudessa asutuskeskuksien kalliista asunnoista pois paljon nopeammin.
Pärjäämisen voi laskea seuraavalla tavalla:
Kuinka monta vuotta pystyt ruokkimaan taloutesi ja maksamaan asumisesi, ilman että saisit rahaa töistä tai tulonsiirtoina? Tulonsiirtoja siis eläke, toimeentulotuki, työttömyyskorvaus, sairaspäiväraha tai asumistuki.
Pystyisin itse venyttelemään elämisen varmaan 15 vuotta tulevaisuuteen ilman palkkaa ja tulonsiirtoja.
En tosin ajatellut ikinä jääväni eläkkeelle. Jos olen joskus eläkeikäinen, perustan yrityksen koska ei se eläke mihinkään poistu vaikka tekisikin jotain lisätuloja.
PS. Omistan auton. Voisin myydä sen pois ja saisin siitä rahaa puoleksi vuodeksi ja kulut pois, että eläisin vielä vähemmällä kuin nyt.