Keskustajohtoinen hallitus ei ole saanut mitään aikaiseksi työttömyyden vähentämisessä, vaikka tämä asia asetettiin vaalien alla Keskustan selväksi ykköstavoitteeksi. Vahva vaikutelma on, että hallitus ei edes yritä keksiä mitään työttömyyden nujertamiseksi.
Hallituspuolueet ovat vahvoja työväenpuolueita. Hallituksen toimettomuus vahvistaa työssäkäyvän väestön etuja suhteessa työttömiin. Kun työttömät eivät ole kilpailemassa työllisten kanssa työpaikoista, palkat voidaan pitää korkealla tasolla ja estää sitä kautta työllistäminen. Työvoimapulaa pidetään yllä myös siten, että vastustetaan viimeiseen saakka koulutuksen lisäämistä aloilla, jossa on hyvä työtilanne. Tämän politiikan tunnetuin kannattajajoukko on aina ollut lääkärikunta.
Euroopassa on ollut esimerkkejä vaikeasta työllisyystilanteesta ja sen kohentamisesta selkein poliittisin toimenpideohjelmin. Tällaisia työllistymisen ihmevaltioita olivat 90-luvulla Hollanti, Tanska ja kaikkein komeimmin Irlanti. Lääkkeet olivat toisistaan poikkeavia, mutta tahto parempaan sitäkin väkevämpi ja tuloksia syntyi. Yli 10 %:n (Irlannissa yli 15 %)työttömyys putosi alle 5 %:n.
Toimivia konsteja on siis ollut. Matti Vanhasen hallitus ei näe edes sitä vaivaa, että selvittäisi näiden konstien toteuttamismahdollisuudet ja vaikutukset Suomessa. Vanhasen hallitus on täysi nössö ja tarvitaan aina joku Raimo Sailas tai Jorma Ollila, joka ulkoapäin ikään kuin vihjaa, mitä voisi edes miettiä. Nyt vaikuttaa siltä, että useimmilla hallituksen ministereillä on enemmän mietimistä oman puolueen puheenjohtajavaalissa ja presidentinvaaleissa kuin Suomen asioiden hoidossa. Näin vetelää hallitusta ei ole nähty sitten 70-luvun keskustalaisten näennäishallitusten.
Hallitus on valinnut nykyisen työttömyyden tason sopivaksi, kun pienintäkään yritystä sen muuttamiseen ei löydy.
Hallituspuolueet ovat vahvoja työväenpuolueita. Hallituksen toimettomuus vahvistaa työssäkäyvän väestön etuja suhteessa työttömiin. Kun työttömät eivät ole kilpailemassa työllisten kanssa työpaikoista, palkat voidaan pitää korkealla tasolla ja estää sitä kautta työllistäminen. Työvoimapulaa pidetään yllä myös siten, että vastustetaan viimeiseen saakka koulutuksen lisäämistä aloilla, jossa on hyvä työtilanne. Tämän politiikan tunnetuin kannattajajoukko on aina ollut lääkärikunta.
Euroopassa on ollut esimerkkejä vaikeasta työllisyystilanteesta ja sen kohentamisesta selkein poliittisin toimenpideohjelmin. Tällaisia työllistymisen ihmevaltioita olivat 90-luvulla Hollanti, Tanska ja kaikkein komeimmin Irlanti. Lääkkeet olivat toisistaan poikkeavia, mutta tahto parempaan sitäkin väkevämpi ja tuloksia syntyi. Yli 10 %:n (Irlannissa yli 15 %)työttömyys putosi alle 5 %:n.
Toimivia konsteja on siis ollut. Matti Vanhasen hallitus ei näe edes sitä vaivaa, että selvittäisi näiden konstien toteuttamismahdollisuudet ja vaikutukset Suomessa. Vanhasen hallitus on täysi nössö ja tarvitaan aina joku Raimo Sailas tai Jorma Ollila, joka ulkoapäin ikään kuin vihjaa, mitä voisi edes miettiä. Nyt vaikuttaa siltä, että useimmilla hallituksen ministereillä on enemmän mietimistä oman puolueen puheenjohtajavaalissa ja presidentinvaaleissa kuin Suomen asioiden hoidossa. Näin vetelää hallitusta ei ole nähty sitten 70-luvun keskustalaisten näennäishallitusten.
Hallitus on valinnut nykyisen työttömyyden tason sopivaksi, kun pienintäkään yritystä sen muuttamiseen ei löydy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja päätelmiäkin;)Lainaten yhtä kohtaa,
"Ratkaisumalleja olivat:
*Tulevaisuudessa koittaa vapauden ja leikin yhteiskunta. Työ ei sinänsä ole ongelma, sillä jokainen keksii mielekästä tekemistä."
http://www.tieh.fi/tn/tn198.htm#lyh
Kyseessä oli Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan, Rooman klubin Suomen komitean ja Suomen Akatemian tutkimusprojekti.
Kyllä meillä päättäjät tietävät...
Unohdit yhden työttömyyttä ylläpitävän seikan jota hallitus ei edes yritä korjata.
Vastikkeeton alueiden tukeminen.
Jos nykyjärjestelmä korvattaisiin tukisysteemillä jossa EU-tuet ja esim. valtion kunnille antamat tulonsiirrot edellyttävät selkeästi sitoutumista työllistäviin hankkeisiin ja tuki olisi pitkäjänteistä sekä tuloksiin sidottua, niin johan alkaisi taphtua muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa.
Kepulle ei kuitenkaan käy ratkaisu jossa tukien eteen pitäisi työllistää ihmisä. On helpompaa syytää rahaa rapakuntoon päästetyille kunnille kuin tosissaan korjata näiden kuntien talouden perusrakenteita.
Demarit luonnollisesti vastustavat kaikkia aluetukia, heidän mallinsa on saada keskitteyä väestö suuriin keskuksiin