Onnen runo

Kaunis runo.

Sinäkin olet ihmisenä kiinnostava.
Miksi Venäjän kulttuuri on niin suuri osa juuri sinua?
Jos Suomi olisi osa Venäjää tänä päivänä ja sodassa olisi käynyt toisin, olisiko se tämä maa? Sotilaat sotivat, koska eivät halunneet olla osa neuvostoliiton vallan alaisuuutta. Toiset uskoivat tosin mahtavan Neuvostoliiton tarjoavan parempaa ja muuttivat rajan taakse. Erityisesti suomalaisia vainottiin Stalinin toimesta.

Raatteen tiellä ollut kait hän on.
Oli aika ennen sotaa,
aika sodan jälkeen.

Ei ole ihmisen elämällä arvon mittaa.
Silti se on tuhottavissa,
hetkessä kauniissa.
Suomen suvessa.

Mäntymetsän suuren kannon juurella,
sotilaan harmaa kypärä täynnä hauleja.

Aleksis, sulle lauluni laulan.
Runoilijasielu, helmemme ajaton.

Mut pojille nuorille, kunniaa teen.
Seppeleet lasketaan sankarhaudoille.

Jostain kuuluu vaikerrus,
lohduton, niin pohjaton.
Suuri suru äitien.

Anonyymi kirjoitti:

Kaunis runo.

Sinäkin olet ihmisenä kiinnostava.
Miksi Venäjän kulttuuri on niin suuri osa juuri sinua?
Jos Suomi olisi osa Venäjää tänä päivänä ja sodassa olisi käynyt toisin, olisiko se tämä maa? Sotilaat sotivat, koska eivät halunneet olla osa neuvostoliiton vallan alaisuuutta. Toiset uskoivat tosin mahtavan Neuvostoliiton tarjoavan parempaa ja muuttivat rajan taakse. Erityisesti suomalaisia vainottiin Stalinin toimesta.

Jostain syystä, etenkin nuoremmalla iällä, jokseenkin itsestäni riippumattomista syistä, tulin eri tavoin tekemisiin venäläisyyden kanssa, sen kulttuurin ja ajattelutavan kanssa.

Sittemmin suomalaisen ortodoksisuuden kanssa ja sitä kautta jälleen venäläisyyden. Venäläisyys jotenkin itsestään on piirittänyt minua.

Olen itse täysin suomalainen, joitain kaukaisia juuria voi olla muihinkin kansallisuuksiin, teoriassa ehkä venäläisiinkin.

Olen isänmaallinen ja kiitollinen Venäjälle, että saimme heiltä itsenäisyyden. Kannatan rauhanomaisia ystävyyssuhteita, tyyliin Paasikivi-Kekkonen. En hyväksy vihanlietsontaa Venäjää vastaan. Pitkällevietynä se johtaisi konfliktiin ja sen kautta itsenäisyytemme menetykseen.

Venäjällä muuten kunnioitetaan suomalaisuutta enemmän kuin meillä Suomessa. Heillä on kulttuurikeskukset ja esim. vireää suomalaisugrilaista kulttuuritoimintaa. Mutta sanopa Suomessa olevasi suomalaiseen alkuperäiskansaan kuuluva ja siitä ylpeä, niin kuulet olevasi persu ja rasisti! Venäläisille isänmaallisuus on kunnia-asia, suomalaisille selvästikin häpeä. Suomessa ei uskalla sanoa olevansa suomalainen. Venäjällä voi rohkeasti olla patriootti. Heidän kulttuuristaan imen voimaa, joka meiltä suomalaisilta, Suomessa kielletään.

Kun Aleksis Kivi kirjoitti, oli varmaan kaikessa taiteessa tietynlainen kansallismielisyys pinnalla. On mielenkiintoista huomata sen asian konteksti, millä tavoin se tulee oikeastaan aika selkeästi näkyviin. Se on aika suuri osa kulttuuriamme. Aika pitkään Suomi on ollut myös Ruotsin vallan alla, kahden suurvallan välissä ja tärkeä maantieteellisesti joskus.

Kiitos soffiina runon jaosta, sai aikaan paljon mietteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä, etenkin nuoremmalla iällä, jokseenkin itsestäni riippumattomista syistä, tulin eri tavoin tekemisiin venäläisyyden kanssa, sen kulttuurin ja ajattelutavan kanssa.

Sittemmin suomalaisen ortodoksisuuden kanssa ja sitä kautta jälleen venäläisyyden. Venäläisyys jotenkin itsestään on piirittänyt minua.

Olen itse täysin suomalainen, joitain kaukaisia juuria voi olla muihinkin kansallisuuksiin, teoriassa ehkä venäläisiinkin.

Olen isänmaallinen ja kiitollinen Venäjälle, että saimme heiltä itsenäisyyden. Kannatan rauhanomaisia ystävyyssuhteita, tyyliin Paasikivi-Kekkonen. En hyväksy vihanlietsontaa Venäjää vastaan. Pitkällevietynä se johtaisi konfliktiin ja sen kautta itsenäisyytemme menetykseen.

Venäjällä muuten kunnioitetaan suomalaisuutta enemmän kuin meillä Suomessa. Heillä on kulttuurikeskukset ja esim. vireää suomalaisugrilaista kulttuuritoimintaa. Mutta sanopa Suomessa olevasi suomalaiseen alkuperäiskansaan kuuluva ja siitä ylpeä, niin kuulet olevasi persu ja rasisti! Venäläisille isänmaallisuus on kunnia-asia, suomalaisille selvästikin häpeä. Suomessa ei uskalla sanoa olevansa suomalainen. Venäjällä voi rohkeasti olla patriootti. Heidän kulttuuristaan imen voimaa, joka meiltä suomalaisilta, Suomessa kielletään.

Ne veivät hänen maat ja maannut.
Hevoskärryt veivät pois kotoa.
Oli sodan jälkeen raivattava kivistä kaskea.
Sen minkä osakseen sai.
Sopeutua täytyi, vaikka itä ja länsi oli kuin kaksi eri maata samassa paketissa.

Olen evakkojen lapsenlapsi.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä, etenkin nuoremmalla iällä, jokseenkin itsestäni riippumattomista syistä, tulin eri tavoin tekemisiin venäläisyyden kanssa, sen kulttuurin ja ajattelutavan kanssa.

Sittemmin suomalaisen ortodoksisuuden kanssa ja sitä kautta jälleen venäläisyyden. Venäläisyys jotenkin itsestään on piirittänyt minua.

Olen itse täysin suomalainen, joitain kaukaisia juuria voi olla muihinkin kansallisuuksiin, teoriassa ehkä venäläisiinkin.

Olen isänmaallinen ja kiitollinen Venäjälle, että saimme heiltä itsenäisyyden. Kannatan rauhanomaisia ystävyyssuhteita, tyyliin Paasikivi-Kekkonen. En hyväksy vihanlietsontaa Venäjää vastaan. Pitkällevietynä se johtaisi konfliktiin ja sen kautta itsenäisyytemme menetykseen.

Venäjällä muuten kunnioitetaan suomalaisuutta enemmän kuin meillä Suomessa. Heillä on kulttuurikeskukset ja esim. vireää suomalaisugrilaista kulttuuritoimintaa. Mutta sanopa Suomessa olevasi suomalaiseen alkuperäiskansaan kuuluva ja siitä ylpeä, niin kuulet olevasi persu ja rasisti! Venäläisille isänmaallisuus on kunnia-asia, suomalaisille selvästikin häpeä. Suomessa ei uskalla sanoa olevansa suomalainen. Venäjällä voi rohkeasti olla patriootti. Heidän kulttuuristaan imen voimaa, joka meiltä suomalaisilta, Suomessa kielletään.

Arvostus.
Suuresta tilasta on kuulemani mukaan jäljellä vain kivijalka.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä, etenkin nuoremmalla iällä, jokseenkin itsestäni riippumattomista syistä, tulin eri tavoin tekemisiin venäläisyyden kanssa, sen kulttuurin ja ajattelutavan kanssa.

Sittemmin suomalaisen ortodoksisuuden kanssa ja sitä kautta jälleen venäläisyyden. Venäläisyys jotenkin itsestään on piirittänyt minua.

Olen itse täysin suomalainen, joitain kaukaisia juuria voi olla muihinkin kansallisuuksiin, teoriassa ehkä venäläisiinkin.

Olen isänmaallinen ja kiitollinen Venäjälle, että saimme heiltä itsenäisyyden. Kannatan rauhanomaisia ystävyyssuhteita, tyyliin Paasikivi-Kekkonen. En hyväksy vihanlietsontaa Venäjää vastaan. Pitkällevietynä se johtaisi konfliktiin ja sen kautta itsenäisyytemme menetykseen.

Venäjällä muuten kunnioitetaan suomalaisuutta enemmän kuin meillä Suomessa. Heillä on kulttuurikeskukset ja esim. vireää suomalaisugrilaista kulttuuritoimintaa. Mutta sanopa Suomessa olevasi suomalaiseen alkuperäiskansaan kuuluva ja siitä ylpeä, niin kuulet olevasi persu ja rasisti! Venäläisille isänmaallisuus on kunnia-asia, suomalaisille selvästikin häpeä. Suomessa ei uskalla sanoa olevansa suomalainen. Venäjällä voi rohkeasti olla patriootti. Heidän kulttuuristaan imen voimaa, joka meiltä suomalaisilta, Suomessa kielletään.

Minä en ole patriootti.

Se voi olla vihamielistä, nurkkakuntaista, sortavaa.
Ihmiset ovat arvokkaita vaikka tulisivat vieraasta kulttuurista. Riippuu omasta asenteesta sitten, että jos menee johonkin toiseen kulttuuriin, pitää myös pyrkiä sopeutumaan, demokratia perustuu enemmistö ajatukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä, etenkin nuoremmalla iällä, jokseenkin itsestäni riippumattomista syistä, tulin eri tavoin tekemisiin venäläisyyden kanssa, sen kulttuurin ja ajattelutavan kanssa.

Sittemmin suomalaisen ortodoksisuuden kanssa ja sitä kautta jälleen venäläisyyden. Venäläisyys jotenkin itsestään on piirittänyt minua.

Olen itse täysin suomalainen, joitain kaukaisia juuria voi olla muihinkin kansallisuuksiin, teoriassa ehkä venäläisiinkin.

Olen isänmaallinen ja kiitollinen Venäjälle, että saimme heiltä itsenäisyyden. Kannatan rauhanomaisia ystävyyssuhteita, tyyliin Paasikivi-Kekkonen. En hyväksy vihanlietsontaa Venäjää vastaan. Pitkällevietynä se johtaisi konfliktiin ja sen kautta itsenäisyytemme menetykseen.

Venäjällä muuten kunnioitetaan suomalaisuutta enemmän kuin meillä Suomessa. Heillä on kulttuurikeskukset ja esim. vireää suomalaisugrilaista kulttuuritoimintaa. Mutta sanopa Suomessa olevasi suomalaiseen alkuperäiskansaan kuuluva ja siitä ylpeä, niin kuulet olevasi persu ja rasisti! Venäläisille isänmaallisuus on kunnia-asia, suomalaisille selvästikin häpeä. Suomessa ei uskalla sanoa olevansa suomalainen. Venäjällä voi rohkeasti olla patriootti. Heidän kulttuuristaan imen voimaa, joka meiltä suomalaisilta, Suomessa kielletään.

Venäjällä homoseksuaalisuus on aika iso tabu.
Siinä ei taida pystyä sopeutumaan enemmistöpolitiikkaan. On tietysti asioita, moniakin, joissa ihmisen tulee saada olla se mikä on ja saada olla itsensä kanssa tasapainossa, mutta arvojen tulee noudattaa nykyeurooppalaisia hyviä moraaliarvoja ja etiikkaa, kuten esimerkiksi länsimaissa ei hyväksytä lapsiavioliittoja, jotka voivat toisissa kulttuureissa olla arkea ja voi olla ettei aina ihmiset ymmärrä omasta kulttuurikontekstista, miksi näemme moraalin toisin kuin he.

Anonyymi kirjoitti:

Kun Aleksis Kivi kirjoitti, oli varmaan kaikessa taiteessa tietynlainen kansallismielisyys pinnalla. On mielenkiintoista huomata sen asian konteksti, millä tavoin se tulee oikeastaan aika selkeästi näkyviin. Se on aika suuri osa kulttuuriamme. Aika pitkään Suomi on ollut myös Ruotsin vallan alla, kahden suurvallan välissä ja tärkeä maantieteellisesti joskus.

Kiitos soffiina runon jaosta, sai aikaan paljon mietteitä.

Tuolloin, A. Kiven aikaan, todellakin vahvistui kansallinen Suomen-mielisyys, joka johti itsenäistymispyrkimyksiimme ja mm. toisen isoäitini vanhemmat ja heidän perheensä olivat juuri tätä näin ajattelevaa, varakasta, suomalaista sivistyneistöä, jolla tuon historian ajan pakon sanelemana vielä ruotsinkielinen sukunimi. Lapsilleen he jo antoivat suomenkieliset etunimet ja eräs täti jo tuolloin muutti sukunimensä suomenkieliseksi. Näin toimi tuolloin aito, suomalainen sivistyneistö, kuten juuri A. Kivikin (Stenvall).

Venäjän viimeisimmät tsaarit olivat meille myötämielisiä. Lenin antoi itsenäisyyden. Ruotsilta emme olisi koskaan tätä saaneet, hehän edelleenkin röyhkeästi käyttäytyvät kuin asiamme kuuluisivat heille, lietsovat meillä venäläisvastaisuutta (Kagaali).

Siellä, 1800-luvulla, ovat nämä omat, vahvat suomalais-isänmaalliset juureni ja Ruotsi-vastaisuus.

Ymmärrän myös evakkojen lasten tuntemukset itänaapuriamme kohtaan. Mutta senkin sodan taustalta löytyy tuon itsenäisyytemme alkuajan ruotsalaistoiminta (Kagaali), joukossa Erkon suku. E. Erkko, ministeri ja HS:n päätoimittaja esti Mannerheimin ja Stalinin väliset rauhanelkeet ja niinpä Jatkosotaa kutsutaan myös nimellä "Erkon sota" (hakusanalla löytyy tietoa). Ja näin meni meiltä Karjala.
~

Anonyymi kirjoitti:

Tuolloin, A. Kiven aikaan, todellakin vahvistui kansallinen Suomen-mielisyys, joka johti itsenäistymispyrkimyksiimme ja mm. toisen isoäitini vanhemmat ja heidän perheensä olivat juuri tätä näin ajattelevaa, varakasta, suomalaista sivistyneistöä, jolla tuon historian ajan pakon sanelemana vielä ruotsinkielinen sukunimi. Lapsilleen he jo antoivat suomenkieliset etunimet ja eräs täti jo tuolloin muutti sukunimensä suomenkieliseksi. Näin toimi tuolloin aito, suomalainen sivistyneistö, kuten juuri A. Kivikin (Stenvall).

Venäjän viimeisimmät tsaarit olivat meille myötämielisiä. Lenin antoi itsenäisyyden. Ruotsilta emme olisi koskaan tätä saaneet, hehän edelleenkin röyhkeästi käyttäytyvät kuin asiamme kuuluisivat heille, lietsovat meillä venäläisvastaisuutta (Kagaali).

Siellä, 1800-luvulla, ovat nämä omat, vahvat suomalais-isänmaalliset juureni ja Ruotsi-vastaisuus.

Ymmärrän myös evakkojen lasten tuntemukset itänaapuriamme kohtaan. Mutta senkin sodan taustalta löytyy tuon itsenäisyytemme alkuajan ruotsalaistoiminta (Kagaali), joukossa Erkon suku. E. Erkko, ministeri ja HS:n päätoimittaja esti Mannerheimin ja Stalinin väliset rauhanelkeet ja niinpä Jatkosotaa kutsutaan myös nimellä "Erkon sota" (hakusanalla löytyy tietoa). Ja näin meni meiltä Karjala.
~

Millainen tämä Junes on politiikassa?
Millaisia ajatuksia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa, onko hän liberaalijanalla, missä kohtaa?

Mielenkiinnosta kysyn, olet mainostanut paljon henkilöä.

Anonyymi kirjoitti:

Millainen tämä Junes on politiikassa?
Millaisia ajatuksia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa, onko hän liberaalijanalla, missä kohtaa?

Mielenkiinnosta kysyn, olet mainostanut paljon henkilöä.

Laitoin linkin, mutta sosialismi24 poisti sen. 🙂

Tänne saa laittaa monenmoisia linkkejä, mutta isänmaallinen Junes, kuten monenlainen tieto, mitä Suomessa tapahtuu, on boikotissa. Sillä rikosten tekijät ovat Sanna Marinin hallituksen kavereita.

Laita Juneksen nimi googlehakuun ja sieltä twitter-, facebook-, ym. linkit...
~

Anonyymi kirjoitti:

Laitoin linkin, mutta sosialismi24 poisti sen. 🙂

Tänne saa laittaa monenmoisia linkkejä, mutta isänmaallinen Junes, kuten monenlainen tieto, mitä Suomessa tapahtuu, on boikotissa. Sillä rikosten tekijät ovat Sanna Marinin hallituksen kavereita.

Laita Juneksen nimi googlehakuun ja sieltä twitter-, facebook-, ym. linkit...
~

Niin minulle tuli äkkiä katsottuna ajatus, että on ns. isänmaallinen, mitä se sitten tarkoittaakin loppuviimein. Ehkä suomalaiset eivät edusta mitään yksittäistä etnistä ryhmää, vaikka geenipoolimme, olisikin ehkä suppeampi kuin monissa muissa maissa. Kaikenlaisia yksittäisiä mielipiteitä ja näkemyksiä tulee kunnioittaa ja hyväksyä ihmisten erilaisuus siitäkin näkökannalta, demokratia on myös sitä, elää länsimaisessa yhteiskunnassa. Kyseenalaistan kuitenkin hieman näkökantaa siitä, mitä on isänmaallisuus, kulttuuri on vuosisatojen aikana muokkautuvaa, suomalainen yhteiskunta ei ole ollut enää vuosisatoihin mitenkään kovin omaleimainen, vaan koko ympäröivä maailma vaikuttaa ja muokkaa käsityksiämme.

Anonyymi kirjoitti:

Kaunis runo.

Sinäkin olet ihmisenä kiinnostava.
Miksi Venäjän kulttuuri on niin suuri osa juuri sinua?
Jos Suomi olisi osa Venäjää tänä päivänä ja sodassa olisi käynyt toisin, olisiko se tämä maa? Sotilaat sotivat, koska eivät halunneet olla osa neuvostoliiton vallan alaisuuutta. Toiset uskoivat tosin mahtavan Neuvostoliiton tarjoavan parempaa ja muuttivat rajan taakse. Erityisesti suomalaisia vainottiin Stalinin toimesta.

Venäjän kulttuuri? Aleksis Kivi on maamme kansallisrunoilija.
Mistä sinä tempaiset käsityksen, että aloittajalle on Venäjän kulttuuri tärkeä.
Tästä kirjoituksesta ei ainakaan saa sellaista käsitystä?
Neuvostoliittoa ei Aleksis Kiven aikana ollut. Venäjään kuuluimme autonomisena tasavaltana. oma raha, omat postimerkit, omat sotilaskoulutukset Suomen kaartiin, suomi pääkielenä, toisina ruotsi ja myöhemmin Bobrikoffin aikana venäjä.

Anonyymi kirjoitti:

Venäjän kulttuuri? Aleksis Kivi on maamme kansallisrunoilija.
Mistä sinä tempaiset käsityksen, että aloittajalle on Venäjän kulttuuri tärkeä.
Tästä kirjoituksesta ei ainakaan saa sellaista käsitystä?
Neuvostoliittoa ei Aleksis Kiven aikana ollut. Venäjään kuuluimme autonomisena tasavaltana. oma raha, omat postimerkit, omat sotilaskoulutukset Suomen kaartiin, suomi pääkielenä, toisina ruotsi ja myöhemmin Bobrikoffin aikana venäjä.

Ajatukset soljuu. Ehkä siksikin, että tunnistaa muita kirjoittajia ja tietää heidän kiinnostuksen kohteita. Asioiden keskustelu, ei ole vaikeaa, vai mitä, niitä voi tarkastella monelta kantilta. Tämä muutenkin meni onnen runosta yhteiskuntapolitiikkaan, keskustelun soljuessa tulee kaikkea eteen ja se on muuten parasta antia keskusteluissa, ettei ole liian tiukkoja raameja laitettu.

Oli aloittaja, jolle vastasit.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole patriootti.

Se voi olla vihamielistä, nurkkakuntaista, sortavaa.
Ihmiset ovat arvokkaita vaikka tulisivat vieraasta kulttuurista. Riippuu omasta asenteesta sitten, että jos menee johonkin toiseen kulttuuriin, pitää myös pyrkiä sopeutumaan, demokratia perustuu enemmistö ajatukseen.

Sekoitat isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden. Isänmaallisuus - patriotismi - on tervettä itsetuntoa, johon ei liity muiden kulttuurien tai niistä tulevien halveksiminen. Kansallismielisyys on huonoa itsetuntoa, jossa todistellaan oman kulttuurin ylivertaisuutta halveksimalla muita kulttuureja tai niistä tulevia.

Anonyymi kirjoitti:

Sekoitat isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden. Isänmaallisuus - patriotismi - on tervettä itsetuntoa, johon ei liity muiden kulttuurien tai niistä tulevien halveksiminen. Kansallismielisyys on huonoa itsetuntoa, jossa todistellaan oman kulttuurin ylivertaisuutta halveksimalla muita kulttuureja tai niistä tulevia.

No kansallismielisyys voidaan nähdä negatiivisempana sanamuotona?

Ymmärrän sotaveteraanien kunnioittamisen ja heidän oman työnsä arvostamista positiivisena piirteenä, koska he ovat selvinneet asioista, mistä ei moni muu selviäisi, sodasta en itsessään pidä.

En oikeasti arvosta yhtään vihamielistä puhetta maahanmuuttajiin niputtaen väestöryhmänä kohdistuen (vs. Juutalaiset). Isänmaallisuutta voidaan käyttää vääränlaisen omanarvon pönkittämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Sekoitat isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden. Isänmaallisuus - patriotismi - on tervettä itsetuntoa, johon ei liity muiden kulttuurien tai niistä tulevien halveksiminen. Kansallismielisyys on huonoa itsetuntoa, jossa todistellaan oman kulttuurin ylivertaisuutta halveksimalla muita kulttuureja tai niistä tulevia.

Siinä vaiheessa, kun näin tietynlaisen mainospropagandan ilmestyvän palstan eetteriin, jossa tuotiin jotain väestön ryhmää kohtaan vihaa, jopa sellaisina uutisiin, että ei ollut kvalidia tietoa, niin en arvosta sitä toimintaa. Tietenkin monia negatiivisia uutisia löytää ja esimerkiksi kotouttamistoimenpiteillä on omat vaikutuksensa. Ruotsissa on tietynlaiset asuinalueet muodostuneet, siellä on samoin paljon työttömyyttä ja muita ongelmia, jotka tulevat näkyviin ja purkautuvat negatiivisinä asioina. Asioihin vaikuttaa aika monet jutut ja monet ihmiset ovat ihan tavallisia, ei meitä kaikkia muita kummempia.

"Penni ajatuksistasi?"