Kunnioitatteko sotaveteraaneja? Jos ette niin oikeat perustelut.
Sivareille kysymys.
Anonyymi
13288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuri tämä tällainen vahvistaa sitä tosiasiaa että asevelvollisuus on edelleen olemassa vain sotaveteraanien kunniaksi.
Kysymykseen: kunnioitan. En tosin ole sivari vaan vapautettu.
Sun kannattaakin selvittää sevelvollisuuden tarkoitusta, se ei todellakaan ole olemassa sotaveteraanien kunniottamiseksi.
No kerro sitten minkä takia se olemassa kun tunnut tietävän.
Toinen syy jonka näkisin asevelvollisuudelle on feminismi. Feministithän tunnetusti kannattavat miesten asevelvollisuutta. Feministien mielestä miestenkin pitää kärsiä, koska naiset jo "kärsivät" kuukautisistaan ja synnyttämisestä (mikä ei edes ole velvollisuus).
Olen kiitollinen sotaveteraaneille maamme puolustamisesta ja kunnioitan heitä suuresti. Myös isoisoisäni oli sotaveteraani, joka taisteli Talvi- ja Jatkosodassa.
T: Sivari
Voin osin allekirjoittaa kommenttisi. Isoisäni taisteli ja jäi rintamalle. Sen sijaan isoisoisoiso....isä sai kutsun sotimaan ja pakeni satoja vuosia sitten. Selviytyi hengissä pakenemalla ja perusti perheen. Näin minutkin on luotu ja siinä sivussa koko suku.
t: Toinen sivari
Aloittaja unohtaa että sotaveteraanit taistelivat Suomea myös itsenäiseksi kun nykysukupolvi päätti luovuttaa. Sivarius ei siinä ratkaise vaan enemmän puolueen jäsenkirja ja omat poliittiset näkökulmat.
Sotaveteraanit on jo kuollu. Laskekaa oikeesti kuinka kauan jo sodan päättymisestä on.
Sivaritkin kunnioittavat enemmän veteraaneja mitä Suomalaiset feminismiin kasvatetut naiset joilla ei ole mitään velvollisuuksia. Miksi vain miesten pitää tehdä valtionsa eteen töitä?
Vielä tänään vuonna 2020 on 6000 veteraania jäljellä.
Todelliset sotaveteraanit pelkäsivät nälissään ja kylmissään juoksuhaudoissa.
Suuri osa heistä ei koskaan palannut, ja ne jotka palasivat kertoivat karua tarinaa sodan mielettömyydestä.
Aloittajan sotaveteraanit ja -sankarit taisivat olla niitä takaportaan jehuja, jotka kilisyttelivät urhoollisuusmitalejaan joka ainoissa kissanristiäisissä, joissa sai ilmaista viinaa.
Sivareitakin on monenlaisia. On kunnollisia ja vätyksiä. Sellaisiakin, jotka eivät ole itse osanneet päättää meneekö armeijaan vai sivariin. Ja sitten ovat päätyneet sivariin, kun kavereita mennyt sinne. Aika vaikeeta 18-19 vuotiaan päättää minne menee. Ei kaikki pojat ole kasvaneet miehiksi siinä vaiheessa.
Äitini isä oli jo kuollut, kun itse synnyin. Enkä tiennyt, että hän oli ollut sodassa. Äitini sanoi sen , vasta kun olin aikuinen, kun kyselin. Suomen historiassa on ollut myös se aika kun ei ollut kovin hyvä mainita siitä, että oli sodan käynyt. Ehkä tämä syy, miksi äitini ei sanonut aikaisemmin.
Minulle tuli syvä kunnioitus tätä isoisääni kohtaan. Vaikka olen itse ollut siviilipalveluksessa.
Nyt kun siviilipalveluksestani on kulunut 30 vuotta, ajattelen itse eri tavalla kuin aiemmin. Menisin armeijaan, sanokoon kuka ja mitä tahansa.
Pojalleni olen sanonut, että kannattaa mennä armeijaan ja suorittaa mahdollisimman hyvin. Mutta itse kohta päättäköön.
Me vihervasemmistossa kunnioitamme puna-armeijan veteraaneja.
Me persuloiset kunniotamme suuresti ihanan venäjän kunniakasta armeijaa joka tälläkin hetkellä taistelee putinin puolesta ympäri maailmaa. Uraa uraa uraa !!!!
Mitäs menivät sotaan mukaan.