Sivareille kysymys.

Juuri tämä tällainen vahvistaa sitä tosiasiaa että asevelvollisuus on edelleen olemassa vain sotaveteraanien kunniaksi.

Kysymykseen: kunnioitan. En tosin ole sivari vaan vapautettu.

Olen kiitollinen sotaveteraaneille maamme puolustamisesta ja kunnioitan heitä suuresti. Myös isoisoisäni oli sotaveteraani, joka taisteli Talvi- ja Jatkosodassa.

T: Sivari

Sotaveteraanit on jo kuollu. Laskekaa oikeesti kuinka kauan jo sodan päättymisestä on.

Todelliset sotaveteraanit pelkäsivät nälissään ja kylmissään juoksuhaudoissa.
Suuri osa heistä ei koskaan palannut, ja ne jotka palasivat kertoivat karua tarinaa sodan mielettömyydestä.

Aloittajan sotaveteraanit ja -sankarit taisivat olla niitä takaportaan jehuja, jotka kilisyttelivät urhoollisuusmitalejaan joka ainoissa kissanristiäisissä, joissa sai ilmaista viinaa.

Sivareitakin on monenlaisia. On kunnollisia ja vätyksiä. Sellaisiakin, jotka eivät ole itse osanneet päättää meneekö armeijaan vai sivariin. Ja sitten ovat päätyneet sivariin, kun kavereita mennyt sinne. Aika vaikeeta 18-19 vuotiaan päättää minne menee. Ei kaikki pojat ole kasvaneet miehiksi siinä vaiheessa.
Äitini isä oli jo kuollut, kun itse synnyin. Enkä tiennyt, että hän oli ollut sodassa. Äitini sanoi sen , vasta kun olin aikuinen, kun kyselin. Suomen historiassa on ollut myös se aika kun ei ollut kovin hyvä mainita siitä, että oli sodan käynyt. Ehkä tämä syy, miksi äitini ei sanonut aikaisemmin.
Minulle tuli syvä kunnioitus tätä isoisääni kohtaan. Vaikka olen itse ollut siviilipalveluksessa.
Nyt kun siviilipalveluksestani on kulunut 30 vuotta, ajattelen itse eri tavalla kuin aiemmin. Menisin armeijaan, sanokoon kuka ja mitä tahansa.
Pojalleni olen sanonut, että kannattaa mennä armeijaan ja suorittaa mahdollisimman hyvin. Mutta itse kohta päättäköön.

Me vihervasemmistossa kunnioitamme puna-armeijan veteraaneja.

Mitäs menivät sotaan mukaan.