etiikasta

Minulla on todellakin nyt ikävä tilanne meneillään. Huoltajat eivät suostu allekirjoittamaan lupaa erota kirkosta, ja minä en haluaisi omantuntoni vastaisesti jumalanpalveluksissa ja uskonnon tunneilla käydä. Pakko kai sitten vedota lakeihin, ainakin siihen, että ei ole pakko osallistua omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. Olisiko vinkkejä? Lukion kurssivalintoihin pistin kyllä ET:n uskonnon sijasta ja uskontokunnan kohdalle "ev.-lut.". Pitää lukion rehtorin kanssa jutella tästä.

neiti kirjoitti:

Minulla on todellakin nyt ikävä tilanne meneillään. Huoltajat eivät suostu allekirjoittamaan lupaa erota kirkosta, ja minä en haluaisi omantuntoni vastaisesti jumalanpalveluksissa ja uskonnon tunneilla käydä. Pakko kai sitten vedota lakeihin, ainakin siihen, että ei ole pakko osallistua omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. Olisiko vinkkejä? Lukion kurssivalintoihin pistin kyllä ET:n uskonnon sijasta ja uskontokunnan kohdalle "ev.-lut.". Pitää lukion rehtorin kanssa jutella tästä.

Luulen että tilanne ei muutu ennenkuin joku todellakin pakottaa koulun noudattamaan perustuslakia.

Nykyiset perusoikeussäännökset ovat peräisin vuodelta 1995. Silloin oli nimenomaisena tarkoituksena lisätä niiden "suoraa sovellettavuutta". Se tahtoo sanoa, että viranomainen voisi ohittaa jonkin asetuksen tai ylemmän viranomaisen määräyksen vetoamalla perustuslakiin. (Esimerkki: työkseni mm. ylläpidän meilipalvelinta. Jos laitoksen johtaja käskee lähettämään itselleen kopiot jonkun sähköposteista, en noudata ohjetta. Minun ei tarvitse edes tarkistaa yliopiston sääntöjä, perustuslain kirjesalaisuutta koskeva pykälä riittää.)

Jonkun pitää olla se ensimmäinen, joka esimerkiksi tekee kantelun oikeusasiamiehelle. Sen jälkeen muut voivat vedota kantelun ratkaisuun vastaavissa tilanteissa.

Jori Mäntysalo kirjoitti:

Luulen että tilanne ei muutu ennenkuin joku todellakin pakottaa koulun noudattamaan perustuslakia.

Nykyiset perusoikeussäännökset ovat peräisin vuodelta 1995. Silloin oli nimenomaisena tarkoituksena lisätä niiden "suoraa sovellettavuutta". Se tahtoo sanoa, että viranomainen voisi ohittaa jonkin asetuksen tai ylemmän viranomaisen määräyksen vetoamalla perustuslakiin. (Esimerkki: työkseni mm. ylläpidän meilipalvelinta. Jos laitoksen johtaja käskee lähettämään itselleen kopiot jonkun sähköposteista, en noudata ohjetta. Minun ei tarvitse edes tarkistaa yliopiston sääntöjä, perustuslain kirjesalaisuutta koskeva pykälä riittää.)

Jonkun pitää olla se ensimmäinen, joka esimerkiksi tekee kantelun oikeusasiamiehelle. Sen jälkeen muut voivat vedota kantelun ratkaisuun vastaavissa tilanteissa.

Eduskunta hyväksyi uudesta uskonnonvapauslaista päätettäessä hallituksen perustelun, että 18 vuotta pidetään perusteltuna uskonnollisen itsemääräämisoikeuden ikärajana mm. siksi, että perheen katsomuksellisen yhtenäisyyden turvaaaminen puoltaa kyseistä ikärajaa.

Samassa yhteydessä edustaja Irina Krohn teki lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lähivuosina esityksen perusopetuslain ja lukiolain muuttamiseski siten, että oppilaalla on aina vapaus valita vaihtoehtoisesti elämänkatsomustieto tai uskonnon opetus."

Lausumaehdotustuli hylätyksi äänin 153 - 28.

Eduskunta oli näin selvin sanoin ilmaissut, miten katsomusopetuksessa edetään tulevina vuosina.

Näitä eduskunnan n. kaksi vuotta sitten tekemiä, yli neljän vuoden valmisteluun pojautuvia päätöksia vasten katsottuna tuntuu kummalliselta Jori Mäntysalon tulkinta "suorasta sovellettavuudesta ja yllytyksestä kantelun tekemiseen oikeusasiamiehelle sekä yllytyksestä rehtoreita rikkomaan koululakeja.

Täytyy muistaa demokratian pelisäännöt, vaikka enemmistön ratkaisut eivät miellyttäisikään.

Asiaa voisi auttaa, jos tutustuu uskonnonvapauskomitean varapuheenjohtajan, prof. Juha Sepon kirjoittamaan "Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa", Edita 2003

Markku Holma kirjoitti:

Eduskunta hyväksyi uudesta uskonnonvapauslaista päätettäessä hallituksen perustelun, että 18 vuotta pidetään perusteltuna uskonnollisen itsemääräämisoikeuden ikärajana mm. siksi, että perheen katsomuksellisen yhtenäisyyden turvaaaminen puoltaa kyseistä ikärajaa.

Samassa yhteydessä edustaja Irina Krohn teki lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lähivuosina esityksen perusopetuslain ja lukiolain muuttamiseski siten, että oppilaalla on aina vapaus valita vaihtoehtoisesti elämänkatsomustieto tai uskonnon opetus."

Lausumaehdotustuli hylätyksi äänin 153 - 28.

Eduskunta oli näin selvin sanoin ilmaissut, miten katsomusopetuksessa edetään tulevina vuosina.

Näitä eduskunnan n. kaksi vuotta sitten tekemiä, yli neljän vuoden valmisteluun pojautuvia päätöksia vasten katsottuna tuntuu kummalliselta Jori Mäntysalon tulkinta "suorasta sovellettavuudesta ja yllytyksestä kantelun tekemiseen oikeusasiamiehelle sekä yllytyksestä rehtoreita rikkomaan koululakeja.

Täytyy muistaa demokratian pelisäännöt, vaikka enemmistön ratkaisut eivät miellyttäisikään.

Asiaa voisi auttaa, jos tutustuu uskonnonvapauskomitean varapuheenjohtajan, prof. Juha Sepon kirjoittamaan "Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa", Edita 2003

Mielenkiintoista sikäli että esim.konfirmaatio on kasteen vahvistus jonka vastaanottaminen edellyttää vapaaehtoisuutta ja siis itsemääräämisoikeuden toteuttamista.

Entäs nykyinen laki jonka mukaan alle 18 vuotiaalta edellytetään oman mielipiteen mukaan ottamista kun erotaan tai liitetään uskonnoliseen yhteisöön.Kaksi lakia jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Entäs yleinen periaate ettei (tässä tapauksessa) uskonnollista itsemääräämistä voida rajoittaa.


Miten tämä liittyy asiaan?
Vaikuttaa enemmistön uskonnollinen mielipide yksityisten kansalaisten mielipiteeseen ja varsinkin siihen mitä voidaan pitää hyväksyttävänä mielipiteenä?!Kummallista...
Länsimaalainen demokratia taisi jäädä haaveeksi kun parjattu Ahtisaari häipyi maisemista. Odotetaanko seuraavat 60 vuotta.

Markku Holma kirjoitti:

Eduskunta hyväksyi uudesta uskonnonvapauslaista päätettäessä hallituksen perustelun, että 18 vuotta pidetään perusteltuna uskonnollisen itsemääräämisoikeuden ikärajana mm. siksi, että perheen katsomuksellisen yhtenäisyyden turvaaaminen puoltaa kyseistä ikärajaa.

Samassa yhteydessä edustaja Irina Krohn teki lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee lähivuosina esityksen perusopetuslain ja lukiolain muuttamiseski siten, että oppilaalla on aina vapaus valita vaihtoehtoisesti elämänkatsomustieto tai uskonnon opetus."

Lausumaehdotustuli hylätyksi äänin 153 - 28.

Eduskunta oli näin selvin sanoin ilmaissut, miten katsomusopetuksessa edetään tulevina vuosina.

Näitä eduskunnan n. kaksi vuotta sitten tekemiä, yli neljän vuoden valmisteluun pojautuvia päätöksia vasten katsottuna tuntuu kummalliselta Jori Mäntysalon tulkinta "suorasta sovellettavuudesta ja yllytyksestä kantelun tekemiseen oikeusasiamiehelle sekä yllytyksestä rehtoreita rikkomaan koululakeja.

Täytyy muistaa demokratian pelisäännöt, vaikka enemmistön ratkaisut eivät miellyttäisikään.

Asiaa voisi auttaa, jos tutustuu uskonnonvapauskomitean varapuheenjohtajan, prof. Juha Sepon kirjoittamaan "Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa", Edita 2003

Olen lukenut Juha Sepon kirjan, samoin uskonnonvapauslakikomitean mietinnöt, hallituksen esityksen, valiokuntien mietinnöt ja vielä pääosin Eduskunnan pöytäkirjatkin.

Ajatus perheen katsomuksellisesta yhtenäisyydestä oudoksuttaa minua. Jos jokin tavoitteena on, niin eikö ennemmin se että perhe olisi yhtenäinen perhe mahdollisista katsomuseroista huolimatta?

Perustuslakien ja muiden lakien suhteen tietysti tiedätkin. Perustuslain ideanahan on nimenomaan se, että joistakin asioista ei pidä päättää demokraattisesti, että yksilöllä on mm. eräänlainen vapauksien piiri jota lait eivät saa rajoittaa.

Jos laki on ristiriidassa perustuslain tai Suomea sitovan kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen kanssa, laki väistyy. Minun on vaikea nähdä miten jumalanpalvelukseen pakottaminen koulussa olisi linjassa esimerkiksi lauseen "Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen." kanssa.

neiti kirjoitti:

Minulla on todellakin nyt ikävä tilanne meneillään. Huoltajat eivät suostu allekirjoittamaan lupaa erota kirkosta, ja minä en haluaisi omantuntoni vastaisesti jumalanpalveluksissa ja uskonnon tunneilla käydä. Pakko kai sitten vedota lakeihin, ainakin siihen, että ei ole pakko osallistua omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen. Olisiko vinkkejä? Lukion kurssivalintoihin pistin kyllä ET:n uskonnon sijasta ja uskontokunnan kohdalle "ev.-lut.". Pitää lukion rehtorin kanssa jutella tästä.

Voisit vaikuttaa ongelmaasi

ADRESSI VALTION JA KIRKON EROTTAMISEKSI
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/info/valtio.html