Taksonominen luokittelu ja elämän synty kreationismin mukaan

Elämän ja lajien historia

Jumala loin maan ja taivaan kuusituhatta vuotta sitten sanallaan, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. Maa oli alussa tyhjä ja autio ja vailla muotoa: Jumalan henki liikkui vetten päällä. Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala erotti valon päiväksi ja kutsui pimeän yöksi. Tuli ilta ja aamu: oli mennyt ensimmäinen päivä. Päivän pituus on noin 24 tuntia.

Toisena päivänä Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet sen alla vesistä, jotka ovat sen yllä.

Kolmantena päivänä Jumala kohotti maan veden alta ja syntyi alkumanner. Saaria ja muita mantereita ei vielä ollut. Jumala loi kasvit kolmantena päivänä antamalla maalle käskyn tuottaa kasveja pääryhmien ja lajien mukaan.

Neljäntenä päivänä Jumala teki taivaalle valot erottamaan päivän yöstä ja osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. Hän teki kaksi suurta valoa – suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä – ja kutsui niitä auringoksi ja kuuksi. Jumala teki myös tähdet taivaalle. Ne ovat pienempiä kuin aurinko ja kuu: ne ovat pieniä valoja.

Viidentenä päivänä Jumala teki vesieläimet ja lentävät eläimet. Ne lisääntyvät lajinsa mukaan. Lentävät eläimet lisääntyvät maan päällä.

Kuudentena päivänä Jumala teki maaeläimet sanomalla: ”Tuottakoon maa elävät olennot kunkin lajinsa mukaan!” Maaeläimet lisääntyvät maan päällä lajinsa mukaan.

Jumala loi kuudennen päivän päätteeksi naisen miehen kyljestä otetusta lihaa ja luuta sisältävästä palasta. Miehen hän oli luonut jo toisena päivänä ennen kasvien luomista. Hän muovasi maan savesta miehen muotoisen patsaan ja puhalsi sen sieraimiin elämän hengen, jolloin miehestä tuli elävä olento: syntyi Aatami. Eeva syntyi siten, että Jumala vaivutti Aatamin syvään uneen ja otti hänen kyljestään palan lihaa ja luuta, josta sitten rakensi taitavan rakentajan tavoin naisen. Niin Aatamilla oli vieressään vaimo, kun hän heräsi syvästä unesta. Ja Jumala liitti nämä kaksi pyhään avioliittoon ja he lisääntyivät ja maa täyttyi ihmisistä.

Tämä on kreationismin tieteellinen luokittelu ja kertomus elämän synnystä luomakunnan alussa.

Jumala teki alussa kaiken hyväksi. Ihminen oli hyvä, eläimet olivat hyviä ja oli hyvä, että eläimillä oli viljakasveja ja ruohoa ravinnoksi samoin kuin hedelmää tekeviä puita. Kärsimystä ja kuolemaa ei vielä ollut. Ei ollut petoja eikä saaliseläimiä. Kaikki eläimet olivat kasvissyöjiä ja ihminen viljeli maata Edenin puutarhassa, jonne Jumala oli pystyttänyt hyvän- ja pahantiedon puun, josta sanoi: ”Kaikista muista puista saat syödä, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä jos siitä syöt, tulee sinusta kuolevainen ja olet kuoleva.”

Syntiinlankeemus

Vaikka Jumala oli tehnyt kaikki eläimet hyviksi, niin käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä. Käärme puhui ensimmäiselle naiselle, Eevalle, ja vietteli hänet valheellaan syömään hyvän- ja pahantiedon puusta, vaikka juuri siitä puusta Jumala oli kieltänyt syömästä ja sanonut tämän selvästi miehelle, Aatamille. Naiselle Jumala ei puhunut mitään ennen lankeamista syntiin.

Nainen söi kiellettyä hedelmää ja antoi sen miehelleen, joka myös söi, vaikka Jumala oli kieltänyt häntä henkilökohtaisesti siitä puusta syömästä. Kun mies ja nainen olivat syöneet kiellettyä hedelmää, avautuivat heidän silmänsä ja he näkivät olevansa alasti. He häpesivät alastomuuttaan ja peittivät sukupuolielimensä viikunapuun lehdillä.

Sitten he kuulivat Jumalan kävelevän puiden seassa. He pelästyivät ja menivät Jumalaa piiloon puiden sekaan. Jumala kutsui miestä ja kysyi miksi tämä piileskeli. Mies vastasi pelänneensä Jumalaa, koska oli alasti. Jumala kysyi, mistä mies tiesi olevansa alasti. Mies vastasi syöneensä vaimon hänelle tarjoamaa hedelmää puusta, josta ei ollut lupa syödä. Niin hän ymmärsi olevansa alasti, koska sen puun hedelmä lisäsi ymmärrystä ja siitä oli ihana syödä.

Jumala vihastui miehen tekemästä synnistä ja naistakin hän nuhteli. Jumala rankaisi naista kuukautiskivuilla ja synnytyksen tuskilla. Miestä Jumala rankaisi kiroamalla maan, jota tämä viljeli: se kasvoi sen jälkeen ohdakkeita ja orjantappuroita. Käärmeen Jumala pani maahan matelemaan edessään ja antoi sille maan tomua ruoaksi. Tällä tavalla syntyivät kuuluisat tomukäärmeet, jotka ovat tosin sittemmin kuolleet sukupuuttoon.

Jumala antoi veren vuotaa Edenissä. Hän teurasti lampaan ja pani siitä tekemänsä vaatteet miehen ja naisen päälle. Sitten hän karkotti miehen pois Edenin puutarhasta ja pani enkeliruhtinaat vartioimaan ja loimuavan miekan vartioimaan sinne johtavaa tietä. Ihminen lähti Edenistä itään ja viljeli maata, lisääntyi ja maa alkoi täyttyä ihmisistä. Ihmisen elinikä oli tuohon aikaan yli 900 vuotta ja lapsia alkoi syntyä viimeistään noin satavuotiaana ja jo ennen seitsemääkymmentä ikävuotta.

Kun ihmisestä oli tullut paha tottelemattomuuden tähden, niin pahuus lisääntyi maan päällä muissa sukulinjoissa paitsi Aatamin pojan Seetin sukulinjassa, jossa ihmiset elivät onnellisina Jumalan yhteydessä. Tätä ennen Kain tappoi veljensä Aabelin, joka oli uhrannut Jumalalle karitsan laumastaan. Kain antoi Jumalalle lahjaksi viljaa, mutta koska Jumala on lihansyöjä, niin hän katsoi Aabelin uhrin puoleen ja söi lammasta. Kain suuttui tästä ja kateudessaan tappoi veljensä.

Kain joutui lähtemään pois perheensä luota. Hän asettui asumaan Noodin maahan, itään Eedenistä. Hän yhtyi siellä vaimoonsa ja sai lapsia, jotka jälkeläisineen perustivat kaupungin. Kainin jälkeläisiä eli vielä Mooseksen kirjojen kirjoittamisen aikana ja kauan tulvan jälkeen, joka tappoi kaikki muut ihmiset paitsi Nooan perheineen ja nämä olivat Seetin sukulinjassa, joka on siis Kainin veli ja näin Raamatussa ei ole yhtään virhettä eikä ristiriitaa.

Tulva ja mannerten jakautuminen

Ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä. Taivaassa oli syntynyt kapina ja enkeleitä oli viskattu alas maan päälle. Enkelit yhtyivät ihmisten tyttäriin ja saivat heidän kanssaan lapsia. Nämä olivat niitä kuuluisia muinaisia jättiläisiä, joista jättiläisten kansat saivat alkunsa.

Jumala vihastui ihmisten pahuuden tähden. Kaikki mitä ihmiset tekivät, sanoivat ja ajattelivat oli pahaa. Oli vain yksi vanhurskas mies koko maan päällä, Nooa. Hän saarnasi mielenmuutosta pois pahuudesta, mutta kansa ei kuullut häntä. Niin Jumala katui tehneensä ihmisen ja päätti tuhota heidät hukuttamalla globaalissa tulvassa.

Jumala käski Nooan rakentaa arkin, johon kutsui eläimet lajinsa mukaan, jotta elämä voisi jatkua tulvan jälkeen. Tähän mennessä ei ollut vielä satanut vettä ja syvyyden lähteet olivat suljettuina. Kun Jumala avasi taivaan akkunat ja suuren syvyyden lähteet, niin maapallo peittyi 40 päivässä. Kaikki elävät olennot hukkuivat ja kuolivat paitsi Nooa perheineen ja eläimet arkissa.

Kun tulva oli ohitse ja maa tuli näkyviin, niin arkki pysähtyi Ararat vuoren rinteelle. Nooa perheineen ja eläimet lähtivät ulos arkista. Nooa uhrasi heti puhtaita eläimiä kiitokseksi Jumalalle. Eläimet lähtivät kiireen vilkkaa kukin omille asuinsijoilleen, sillä maa alkoi jakautua ja mantereet syntyä. Onneksi kaikkien lajien edustajat ehtivät omille mantereilleen.

Mantereet syntyivät ja siirtyivät paikoilleen hyvin nopeasti. Alkoi hyperevoluutiona tunnettu ajanjakso. Eläimet lajiutuivat nopeasti paratiisissa luotujen lajien muuntelun kautta ja rikas perimä mahdollisti uusien lajien syntymisen. Eläimet alkoivat syödä toisiaan. Aiemmin kaikki eläimet olivat olleet kasvissyöjiä. Arkissa riitti viljaa, ruohoa ja hedelmiä kaikille vuoden ajan, jonka maapallo oli veden peitossa.

Kun tulva oli ohi niin viimeisetkin pilven hattarat väistyivät auringon edestä eikä sumuvaippa enää suodattanut sen valoa, niin Jumala teki liiton ihmisen kanssa ja pani sateenkaaren merkiksi tästä liitosta. Sateenkaarta ei ollut kukaan aiemmin nähnyt, koska ennen tulvaa ei ollut satanut vettä maan päälle. Maa oli sumuvaipan ympäröimä ja maasta nouseva kaste antoi vettä kasveille ja ihmiset joivat makean veden lähteistä tyydyttääkseen janonsa.

Tämä on kreationistien kertomus siitä, miten mantereet syntyivät ja selitys sille, miksi taivaalla on sateenkaari auringon paistaessa sateen jälkeen pilvien lomasta.

Kielten sekaannus Baabelissa

Kului paljon aikaa, mutta ihmiset eivät suostuneet levittäytymään kaikille mantereille: eläimet olivat sinne ehtineet ennen niiden ”juoksua” merten ylitse nykyisille sijoilleen. Ihmiset asuivat Sumerin maassa ja Babylonin kaupungissa. He puhuivat kaikki samaa kieltä ja kielimurretta.

Jumala tahtoi ihmisten leviävän kaikkialle maapallolla. Niinpä hän astui alas taivaasta ja meni katsomaan, mikä Baabelin porukkaa oikein vaivasi, kun eivät lähteneet ulos kaupungista. Jumala sekoitti siellä ihmisten kielen eivätkä ihmiset enää ymmärtäneet toisiaan. Niinpä he lähtivät kukin kansa omaan suuntaansa ulos kaupungista oman kielensä ja murteensa mukaan.

Tämä on kreationistien kertomus siitä, miten kielet syntyivät ja miksi ihmiset täyttivät kaiken maan: asuttivat koko maapallon.

Taksonominen luokittelu ja elämän synty kreationismin mukaan
Julkaistu 4 syyskuun, 2020 by jumalanvaltakuntablog

Luodut olevaiset jaetaan kolmeen domeeniin: enkelit, kasvit ja eläimet.

Enkelit jaetaan kolmeen pääryhmään eli kuntaan: kerubit, serafit ja muut enkelit.

Nämä jaetaan kahteen luokkaan: ”valon enkelit” ja ”pimeyden enkelit”. Valon enkeleitä ovat ne, jotka eivät ole nousseet kapinaan Luojaa vastaan ja pimeyden enkeleitä ovat saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit, jotka muodostavat yhteensä kolmasosan enkeleistä. (Ilm 12:3-4; Hes 28:11-19)

Enkelien luokat jaetaan kahteen lahkoon: biologiset enkelit ja henkiolennot.Biologiset enkelit jaetaan suvuttain Jumalan lähettämiin enkeleihin, jotka mm. söivät ruokaa, joivat viiniä ja painivat Raamatun patriarkkojen kanssa, kun ilmestyivät heille ja jättiläisiin, jotka yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa tultuaan heitetyksi ulos taivaasta ja saivat lapsia näiden kanssa: nämä ovat niitä kuuluisia muinaisten aikojen jättiläisiä. Jättiläisten sukuun kuuluvat biologiset enkelit jaetaan lajeihin (kansoihin), mutta Jumalan lähettämät enkelit eivät ole tiettävästi lisääntyneet, joten niitä ei jaeta enää lajeihin (kansoihin). Henkiolentojen lahkoa ei jaeta sukuihin ja lajeihin, koska ne eivät lisäänny.

Kasvit jaetaan kolmeen kuntaan eli pääryhmään: puut, viljakasvit ja ruohot.

Puut jaetaan kahteen luokkaan: puut ja pensaat.

Puiden luokat jaetaan kahteen lahkoon: hedelmäpuut ja muut puut. Hedelmäpuut jaetaan sukuihin hedelmän tyypin mukaan: sitrushedelmät, banaanit, päärynät, omenat, kirsikat, luumut, oliivit, isot pähkinät ja marjat. Nämä jaetaan lajeihin ja ne lisääntyvät lajiensa mukaan.

Elämänpuu ja hyvän- ja pahantiedon puu muodostavat oman lahkonsa, mutta ne ovat kadonneet Edenin puutarhan katoamisen myötä eikä tiedetä niiden jakautuneen sukuihin tai lajeihin: ne ovat ehkä kuolleet sukupuuttoon, mutta fossiilien puutteen vuoksi tästä ei voida olla varmoja. On mahdollista, että kolmannessa taivaassa eli paratiisissa on edelleen elämänpuu, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta ei ole tietoa paratiisin katoamisen jälkeen.

Pensaat jaetaan kahteen luokkaan: palavat pensaat ja muut pensaat. Palaviin pensaisiin kuuluvat ohdakkeet ja orjantappurat (lahkoja). (1Moos 3:17-19; 2Moos 3:2; 22:6; Matt 7:16; 27:29; jne.) Orjantappuroiden lahkon sukuun kuuluvia lajeja ei nykyään tunneta. Ohdakkeista tunnetaan Raamatussa vain Libanonissa kasvavat ohdakkeet, mutta tähän sukuun voidaan lukea muutkin ohdakkeet, joita Raamatun Jumala ei tuntenut tai maininnut, koska on alkujaan Israelin paimentolaisheimon paikallinen jumala monien muiden jumalien joukossa (ei globaali jumaluus). (2Aik 25:18) Ohdakkeet lisääntyvät lajinsa mukaan.

Muut pensaat jaetaan neljään lahkoon niiden tuottaman siemenen mukaan: lehtipensaat, viiniköynnökset, marjapensaat ja pähkinäpensaat. Nämä jaetaan edelleen sukuihin, jotka lisääntyvät lajinsa mukaan.

Eläinten domeeni jaetaan kolmeen kuntaan eli pääryhmään: vesieläimet, linnut ja maaeläimet.

Ihminen ei kuulu eläinkuntaan, koska on Jumalan kuvaksi luotu luomakunnan kruunu, pantu hallitsemaan Edenin puutarhan eläimiä kuninkaana ja herrana.

Vesieläimet jaetaan kahteen luokkaan: isoihin ja pieniin vesieläimiin. Nämä jaetaan kahteen heimoon: kalat ja muut vesieläimet.

Kalat jaetaan kahteen sukuun: suomukkaat ja evälliset muut kalat. Nämä jaetaan lajeihin, jotka lisääntyvät lajiensa mukaan.

Muut vesieläimet jaetaan sukuihin sen mukaan, onko niillä jalat vai ei: jalattomat ja jalalliset. Suvut jaetaan lajeihin, jotka lisääntyvät lajeittain.

Linnut jaetaan kahteen luokkaan: isot ja pienet linnut. Nämä jaetaan lahkoihin sen mukaan saalistavatko ne vedessä, ilmassa vai maalla. Lahkot jaetaan sukuihin: kotkat, haukat, varislinnut, kurjet, pääskyset, lokit, pöllöt, pelikaanit, haikarat, sirkut, harjalinnut ja lepakot. Nämä jaetaan lajeihin, jotka lisääntyvät lajiensa mukaan.

Maaeläimet jaetaan kahteen luokkaan: isot ja pienet maaeläimet. Nämä jaetaan kolmeen lahkoon: karjaeläimet, metsäeläimet ja matelijat. Nämä jaetaan neljään alalahkoon raajojen anatomian mukaan: sorkat, käpälät, lintujalkaiset ja matelijat. Sorkalliset jaetaan sukuihin sen perusteella ovatko sorkat kokonaan halkinaiset vai ei. Käpälälliset jaetaan kissa- ja koiraeläinten sukuihin. Lintujalkaisten sukuun kuuluvat kaikki liskot. Matelijoiden suku koostuu raajattomista maassa matelevista ja ryömivistä lajeista. Suvut jakaantuvat lajeihin ja ne lisääntyvät lajiensa mukaan.

Kaikki luodut lajit lisääntyvät kukin lajinsa mukaan. Risteytymistä lajien välillä ei tapahdu. Tämä on kreatiostinen taksonomia ja se perustuu virheettömään ja täydelliseen Jumalan sanan ilmoitukseen Raamatussa. Koska Raamattu on iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana ja ehdoton totuus, on tämä taksonomia ainoa, jota kreationistit pitävät oikeana, ellei siinä voida osoittaa virheitä Raamatun kirjoitusten perusteella. Tieteellinen luokittelu tulee korvata tällä kreationistisella luokittelulla, joka perustuu Jumalan sanaan.