Yleensä se johtuu siitä, että ne syyt, jotka jossakin hetkessä ajavat miehen ja naisen yhteen, eivät ole samoja jotka on luotu luomaan kiintymystä, yhteyttä, kaipuuta, rakkautta ja muita kauniita tunteita joiden ideana on pitää pari yhdessä.
Jos ensitapaaminen lähtee esteettisestä ja fyysisestä miellyttämisestä, on hyvin todennäköistä ettei miellyttäminen millään muulla tasolla ole edes mahdollista siksi että mies ja nainen eivät tunne toisiaan kohtaan mitään. Luulevat tuntevansa koska ovat olleet yhdessä, mutteivät oikeastaan ymmärrä toisaan alkuunkaan.
Mikä pahinta tämä tilanne, joka kertoo ettei mitään seurusteltavaa ole, johtaa siihen että sovitaan vakiintumisesta ja "aloitetaan seurustelu", kunnes sitten parin vuoden päästä erotaan kun ei ole mitään yhteistä. Viimeisenä ennen eroa voi mennä kihloihin, jos se auttaisi. Tietenkin jos suhteessa on syntynyt lapsi, mennään vielä naimisiinkin, sillä "kaikki keinot on käytettävä". Vaikkei mitään olejenkorsia ollut. Heti alussa huomattiin ettei suhdetta ole, muttei uskottu. Olihan yhdessä kivempi nukkua kuin yksin.
Jos ensitapaaminen lähtee esteettisestä ja fyysisestä miellyttämisestä, on hyvin todennäköistä ettei miellyttäminen millään muulla tasolla ole edes mahdollista siksi että mies ja nainen eivät tunne toisiaan kohtaan mitään. Luulevat tuntevansa koska ovat olleet yhdessä, mutteivät oikeastaan ymmärrä toisaan alkuunkaan.
Mikä pahinta tämä tilanne, joka kertoo ettei mitään seurusteltavaa ole, johtaa siihen että sovitaan vakiintumisesta ja "aloitetaan seurustelu", kunnes sitten parin vuoden päästä erotaan kun ei ole mitään yhteistä. Viimeisenä ennen eroa voi mennä kihloihin, jos se auttaisi. Tietenkin jos suhteessa on syntynyt lapsi, mennään vielä naimisiinkin, sillä "kaikki keinot on käytettävä". Vaikkei mitään olejenkorsia ollut. Heti alussa huomattiin ettei suhdetta ole, muttei uskottu. Olihan yhdessä kivempi nukkua kuin yksin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä nyt sitten kuitenkin olet onnellisesti suhteessa?Mitä?
Kiitos.
Juuri nyt olen yksin, mutta onnellinen olen siksi, ettei minun tarvitse juosta jokaista ihmistä läpi vain kokeillakseni "toimiiko se". Tiedän, että jonain hetkenä hän kävelee minua vastaan, ja jos uskallamme ottaa hetkestä kiinni, ei kukaan voi enää poistaa nimiämme, jotka ovat ikuisesti tatuoituina toistemme sydämiin.
Jos aika on oikea, sydämiemme lisäksi olemme ikuisesti kiinni toisissamme myös arkisestikin.
Katkera kenties? :)
Onko maailma niin täynnä katkeruutta, että viestistäni saa semmoisen vaikutelman.
Kuten nimeni sanoo, olen onnellinen. Tiedän mitä haluan, luulen tietäväni miten saan sen. En ole kenellekään katkera, mutten myöskään vahingoniloinen niille, jotka omia vastauksiaan vielä etsivät. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta tiedän että jossakin on sellainen, joka ajattelee samoin kuin minä. Jaksaa elää omaa elämäänsä, tietäen, ettei etsiminen tai odotus tuo mitään.
Elän siis nyt. Teen mitä haluan, mutta tiedän että seuraavassa hetkessä elän jo yhteisissä unelmissa.
No nykymaailmassa toki on opittu siihen, ettei ihmiset kerro kokemuksia ominaan, vaan opetuksina. Minun puolestani pappeja, tai opettajiakaan ei tulisi sokeasti uskoa, vaan siivilöidä kaikki omien ajatusten läpi ensin. En minä ole mikään opettaja. Kerroin vain mitä itse olen oppinut.
Kyllä minäkin tunnen kylmiä hetkiä öisin. Osaan elää rakkaudettomassa suhteessa, tietäen ettei se miksikään muutu, mutta silloin rehellisesti kerron näin tuntevani, etten turhaan pitele ketään sylissäni silloin, kun sille sopivampi osuisi kohdalle.
Nuoren ihmisen kirjoittamana viesti on katkeruutta. Aarno Kotron kirjoittamana se olisi proosaa.
toisenlainen tilanne, tutustut nuoreen naiseen kirjeenvaihto- palstalta (chat, sinkku.net,city)
ja tutustutte henkisellä tasolla ja teillä tuntuu kaikilta osin menevän hyvin. Ja jo ennen ensimmäistä tapaamistanne kuulet unelmiesi naisen, tämän kirjeystävän "käyneen vieraissa", oli mennyt viikonloppuna baariin ja "pettänyt" sinua vuoden kirjeenvaihdon jälkeen. Sinä tunnet itsesi petetyksi, odottaneesi turhaan tapaamistanne, jolle ei luotu olosuhteiden pakosta edellytyksiä. Loppujen lopuksi paljastuu, että itseasiassa tämä nuori nainen on ollut kihloissa vuoden päivät ja tämä baarivalloitus viime viikonlopulta... kuka sekin lopulta oli..? Oliko sittenkään, mutta mitä tarinamme opettaa... ei varmaan yhtikäs mitään.
Nyt täytyy alkuun sanoa, etten vielä ole kokenut totaalista ihastumista kirjeitse. Ehkä niin vielä tapahtuu, sitä en tiedä. Luulen että omalla kohdallani sen kokonaisuuden tuoma liikutus ja aitouden tunne on se, jota ennen en nykyään joudu tilanteeseen, jossa tulisin tahtomattani loukatuksi. Tällä tarkoitan sitä, että usein voi käydä niin että vietän silti aikaa tällaisen "itseään etsivän" seurassa, ja kuvittelen etten voi satuttaa itseäni, koska tiedän mistä on kyse.
Nyt kuitenkin kysymykseesi. Olet tutustunut kirjeitse, chatissa, puhelimitse nuoreen naiseen. Tunnet välillänne yhteyttä, joka on niin vahva, että sen täytyy merkitä jotain. Olet voittanut ujouden tai päässyt pinnallisen kuoren alle, aitoihin ajatuksiin. Olet keskustellut syvällisesti kauniista asioista ja huomannut tulevasi hyvin toimeen.
Olette molemmat eläneet samalla omaa elämäänne. Toisinaan se on toispuoleista, mutta usein molemmilla käy niin, että itse eletään omaa elämää viestien ulkopuolella, mutta ajatuksissa on aina vain se tyttö, joka kirjeiden välillä vain odottaa seuraavaa viestiäsi. Sinulle sen toisen elämä on se, mitä viesteistä luet.
Tämä johtaa siihen, jota sattuu läheisimmissäkin seurustelusuhteissa, että itse saa tehdä mitä vain, mutta toisen on pysyttävä siinä muotissa, jonka omat kuvitelmat muokkaavat. Itse ollaan tilassa, joka ei ole seurustelua, mutta se toinen on aina siinä tilassa mistä olet lukenut. Odottamassa kiltisti viestiäsi. Sitten kun totuus paljastuu. Huomaat, että myös se tyttö elää elämää oikeassa maailmassa. Myös hän saattaa ajautua yhden illan juttuihin. silloin unelma romahtaa ja sydäntä viiltää vietävästi.
Tilanne voi olla se, että itse et käy paljon ulkona, etkä ajaudu sellaisiin tilanteisiin. Silloin ymmärtäminen ja anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa. Kuulla toisen olevan kohloissa saa viimeistään aikaan tunteen pelinappulana olemisesta. Joskus kun tietokoneet ovat toisille vain peliä. Keino opetella käyttämään tunteitaan suhteessa, jossa se ei onnistu. Unohtaen sen, että toisessa päässä oleva ihminen ei ehkä ymmärrä sitä, ettei jokainen romanttinen kirjeenvaihto ole edes tarkoitettu olemaan muuta, kuin kanava kirjoittaa kauniisti. Nähdä pystyvänsä tuntemaan ja tulemaan tunnetuksi.
hienosti osaat kirjoittaa, vaikken ihan kaikkia ajatuksias ymmärtänytkään, enkä voi niitä allekirjoittaa.
Oletko Onnellinen? Olen sekaisin näissä nimissä. Tuntuu, että samat kirjoittavat eri nimillä ja eri ihmiset samalla nimellä.
Kyllä omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihan mieheni ulkonäköön kiinnitin huomiota ja ihastuin ensin ulkoiseen olemukseen sitten tietenkin myös luonteeseen. Kyllä näin menee useimmiten.
Rumat ihmiset väittää että ulkonäöllä ei ole merkitystä. Kyllä on merkitystä jos viitti vähänkään olla rehellinen itselleen.
Viisi vuotta olen ollut naimisissa. Edelleen miellytämme toisiamme...
Taitaa tuo teoria olla joku provoviesti vain.
Ottamatta enempää kantaa rumuuteen, täytyy sanoa erttä viestisi on todella absurdi. Tarkoitatko että rumiin ihmisiin ei voi ihastua, tai että rumat ihmiset voivat ihastua myös rumiin ihmisiin.
Eiköhän se ole niin, että me kaikki ihastumme mielestämme kauniisiin ihmisiin. Se aloite todellakin tehdään joko siksi, että ihminen vaikuttaa ulkoisesti kiinnostavalta tai siksi että sen kanssa joudutaan kanssakäymiseen jostain muusta syystä, vaikka kaupan kassalla. Sen ulkonäön lisäksi siitä ihmisestä pitää minulle heti aluksi löytyä jotakin muutakin, että kiinnostus syttyisi.
On muuten mielenkiintoista, miten vähän ihastukseni ovat tosiasiassa ulkoisesti ihanteitani kunnioittaneet.
Lisäksi. Meitä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut voivat elää ihan hyvin toimivassa suhteessa, jonka toiminta perustuu vain ulkonäköön tai fyysiseen hyvään. En minä mikään saaranaaja ole. Kuten sanoin, kerroin vain mitä itse ajattelen. Muidenkin pitäisi tehdä niin. Ajatella itse.