Suomessa asuu noin 1200000 perhettä, joissa on pariskunta (yleisimmin mies ja nainen) - joko lasten kanssa tai ilman
http://www.stat.fi/tup/suoluk/taskus_vaesto.html#perheet
Alla Cisma viittasi (omassa avauksessaan, sis. linkin) uhritutkimukseen, joka oli tehty aika lailla tasapuolisesti. Väkivallalla uhkailuita oikeita tekoja kokeneita oli 48000 naista, vamman tuottaneita väkivaltakokemuksia oli 12 000:lla naisella.
Jokainenhan näistä on liikaa... mutta.
Sitten esim. feministit tykkäävät käyttää esim. seuraavia sloganeita (jotka perustuvat sitten mm. kansainvälisiin väkivaltatutkimusstandardeihin, joiden mukaan naiset olisivat väkivaltaisempia kuin miehet):
"Vuonna 1998 julkaistun haastattelututkimuksen mukaan joka viides parisuhteessa elävä suomalainen nainen on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisen puolisonsa taholta"
http://www.amnesty.fi/jokuraja/uutiset/uutiset.php?id=17
Eli... näillä alkaa olla eroa... 48000/1200000 on noin 4 %... kun taas feministit mainostavat itse väkivaltatutkimuksia, joiden mukaan jopa 20% naisista olisi kokenut väkivaltaa.
Nyt on huomattava, että tämä jäljempi luku pohjautuu esim. Murray Strausin kehittämiin tutkimusinstrumentteihin, kun taas ilmeisesti tuo aiempi on enemmän "oikeasti" koettua väkivaltaa... toisaalta sitten feministit itse eivät tahdo uskoa, että Strausin instrumentilla naiset olisivat "yhtä väkivaltaisia, jopa vähän väkivaltaisempia".
Ehdotan nyt käytännössä feministeille seuraavaa, jotta väkivaltakeskustelu pysyy asiallisempana.
a) viitataan oikeasti esim. cismankin viittaamaan kansalliseen uhritutkimukseen, jonka mukaan näyttäisi siltä, että 4% naisista kokee parisuhdeväkivallan ongelmana... tämä lienee aika lähellä totuutta (ja että vakava väkivalta on enemmän naisten ongelma)
b) pidetään järki kädessä, eikä liioitella noita 20% -luvun kanssa... se kun voi osua omaan nilkkaan, kun maailmalla tämän instrumentin valossa voi olla jopa niin, että yli 20% miehistä olisi kokenut sitten naisen väkivaltaisuutta...
Mutta sinänsähän Murray Strauskin oli tunnistanut jo feministien tarpeen liioitella naisten kokeman väkivallan määrää... kyse on lähinnä politiikan teosta esim. tutkimusmäärärahojen saamiseksi, jonka suhteen on sitten ylidramatisoitu mm. noita lukuja...
Minkä tahansa skisman tulkitseminen väkivallaksi vie pohjaa pois niiden uhrien kokemukselta, jotka oikeasti ovat sitä kokeneet... eli pidetään "joku raja" nyt väkivallasta liioittelemisessakin?
http://www.stat.fi/tup/suoluk/taskus_vaesto.html#perheet
Alla Cisma viittasi (omassa avauksessaan, sis. linkin) uhritutkimukseen, joka oli tehty aika lailla tasapuolisesti. Väkivallalla uhkailuita oikeita tekoja kokeneita oli 48000 naista, vamman tuottaneita väkivaltakokemuksia oli 12 000:lla naisella.
Jokainenhan näistä on liikaa... mutta.
Sitten esim. feministit tykkäävät käyttää esim. seuraavia sloganeita (jotka perustuvat sitten mm. kansainvälisiin väkivaltatutkimusstandardeihin, joiden mukaan naiset olisivat väkivaltaisempia kuin miehet):
"Vuonna 1998 julkaistun haastattelututkimuksen mukaan joka viides parisuhteessa elävä suomalainen nainen on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisen puolisonsa taholta"
http://www.amnesty.fi/jokuraja/uutiset/uutiset.php?id=17
Eli... näillä alkaa olla eroa... 48000/1200000 on noin 4 %... kun taas feministit mainostavat itse väkivaltatutkimuksia, joiden mukaan jopa 20% naisista olisi kokenut väkivaltaa.
Nyt on huomattava, että tämä jäljempi luku pohjautuu esim. Murray Strausin kehittämiin tutkimusinstrumentteihin, kun taas ilmeisesti tuo aiempi on enemmän "oikeasti" koettua väkivaltaa... toisaalta sitten feministit itse eivät tahdo uskoa, että Strausin instrumentilla naiset olisivat "yhtä väkivaltaisia, jopa vähän väkivaltaisempia".
Ehdotan nyt käytännössä feministeille seuraavaa, jotta väkivaltakeskustelu pysyy asiallisempana.
a) viitataan oikeasti esim. cismankin viittaamaan kansalliseen uhritutkimukseen, jonka mukaan näyttäisi siltä, että 4% naisista kokee parisuhdeväkivallan ongelmana... tämä lienee aika lähellä totuutta (ja että vakava väkivalta on enemmän naisten ongelma)
b) pidetään järki kädessä, eikä liioitella noita 20% -luvun kanssa... se kun voi osua omaan nilkkaan, kun maailmalla tämän instrumentin valossa voi olla jopa niin, että yli 20% miehistä olisi kokenut sitten naisen väkivaltaisuutta...
Mutta sinänsähän Murray Strauskin oli tunnistanut jo feministien tarpeen liioitella naisten kokeman väkivallan määrää... kyse on lähinnä politiikan teosta esim. tutkimusmäärärahojen saamiseksi, jonka suhteen on sitten ylidramatisoitu mm. noita lukuja...
Minkä tahansa skisman tulkitseminen väkivallaksi vie pohjaa pois niiden uhrien kokemukselta, jotka oikeasti ovat sitä kokeneet... eli pidetään "joku raja" nyt väkivallasta liioittelemisessakin?
Vastaukset 73
Vanhimmat
...viittaamaan uhritutkimukseen, joka lopultakin esim. minulle nyt tuo paljon puolueettomamman näköistä tietoa - myös paljon realistisemman oloista mm. koskien väkivallan määrää, kuin tuo "joka viides":
http://www.om.fi/optula/uploads/paluf0gyx.pdf
...parisuhteista on sitten semmoisia, että nainen kokee ne väkivaltaisina, uhkana itselleen...
... eli sanoin väärin, että 4% naisista (olisi pitänyt sanoa 4% parisuhteessa elävistä naisista).
No vastasinkin sinulle jo tuonne alemmas
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000007675714
Ainahan se on sama juttu. Feministeillä tuntuu olevan kyky tulkita tilastoja aina eri tavalla oikein. Tai en tiedä voiko puhua kyvystä, lähinnä kyse on kai välinpitämättömyydestä ja uppiniskaisuudesta; luotetaan siihen, ettei kukaan kumoa "totuutta". Tai jos kumoaa niin heitetään ilmaan se s-termi ja kerrotaan vastustajan olevan naisia vihaava peräkammarin poika. Mutta hyvä että jaksat muistuttaa palstalaisia tilastojen kääntöpuolesta =).
UTH-tutkimus on tilastokeskuksen tekemä.
Sama se minulle kuka sen tutkimuksen on tehnyt jos tulkitaan päin persettä. Hyvinkin tehtyjä tilastoja voidaan tulkita väärin. Niin kuin nyt esimerkiksi kuuluisa palkkakeskustelu on osoittanut.
No miten sinä tämän tulkitsisit?
http://www.stat.fi/tup/tiedotteet/v98/l137hes.html
Kovin moni ei tästä asiasta ole kyllä samaa mieltä Narin kanssa...
Tuota ei oikeastaan voi tulkita. Tuossa nimenomaisessa jutussahan on vain yksinkertainen uutinen lopputuloksista. Mutta yleisesti ottaenhan feministit mielellään siteeraavat tätä tukimusta, jossa väkivalta tulkitaan hyvin väljästi. Vaikka en itse väkivaltaa tulkitsekaan näin väljästi niin voin toki hyväksyä tällaisen tutkimusmetodin. Silloin on kuitenkin syytä huomata, että samoilla mittareilla naiset ovat jopa väkivaltaisempia kuin miehet. Jos taas käytetään toista mittaria niin huomataan, että miehet saavat erittäin paljon pahempaa jälkeä aikaiseksi. Silloin kuitenkin myös numerot putoavat eikä väkivaltaa tapahdukaan enää yhtä usein. Tämähän on tietysti järkevää ja loogista, koska toki lievempiä väkivallan muotoja esiintyy useammin.
Kaikki on siis täysin selvää tähän asti. Ongelma syntyykin siitä kun feministit tietoisesti käyttävät lukuja päällekkäin, siteeraavat ristiin ja jättävät kertomatta lukuja toisin päin. Eivät esim. mainitse (ja useat eivät edes usko samanlaista tutkimusta), että naiset ovat parisuhteissaan väkivaltaisempia kuin miehet. Siis lievemmillä mittareilla mitattuna. Lue tuo Narin aloitus, sehän on aivan järkevää tekstiä ja selvittää tämän pointin kyllä selvästi.
Eipä ole vastaajiakaan kovin paljoa. Eiköhän suurin osa ihmisistä ymmärrä tuon avauksessa esitetyn pointin aivan hyvin. Myös Cisma ymmärsi, etteivät luvut ole suoraan verrannollisia erilaisten määrittelyperusteiden takia.
...jaksoit cismallekin selvittää tuon pointsin.
Itsellä meinaa joskus energia loppua toistamaan samoja selviä asioita.
Eikö se ollukaan se, että väkivaltaa liioitellaan ja tämän väitteen tueksi kaivoit (vääristäen) kaksi erilaista, eri tavoin, eri kysymyksin tehtyä tutkimusta, jotka koskivat eri ajanjaksoa?
...feministit viljelevät tuota 20% lukua, joka perustuu siis instrumenttiin, jolla naisille saadaan sitten korkeammat väkivaltaisuusluvut (sääntöjään maissa, joissa niinkin päin sillä on tutkittu).
Murray Straus aikoinaan tuon kehitti 1980-luvun alussa...
Uhritutkimuksessa on edelleen ilmeisesti tiukemmat kriteerit väkivallalle, mikä selkeästi sitten näyttää sen huomattavasti enemmän naisten ongelmana - joskin sitten niiden kriteerien valossa oikea luku sille, kuinka monissa parisuhteissa prosentuaalisesti nainen kärsii väkivallasta on 4% ...
Eli (kuten Murray Strauskin on todennut) feministit käyttävät sekaisin eri instrumenttien tuottamia lukuja saadakseen miehet näyttämään sukupuolena väkivaltaisemmilta kuin he ovat.
Tämähän nyt on kaikille ajatteleville ihmisyksilöille ilmiselvää, ja todettuakin.
...kertaatko, mitkä ne olivat?
Minulle homma ei jäänyt niin mieleen...
Ilmeisesti tuossa Strausin instrumenttiin pohjaavassa (joka ilmeisesti on UskoToivoHakkaus -kyselyn pohjana ja esim. minun siteeraamani väkivaltakyselyiden pohjana maailmalla) ajanjakso on koko elinikä.
Uhritutkimuksessa muistaakseni kysyttiin kolmea tapahtumaa - ... oliko siinä rajattu aikaa sitten?
Joka tapauksessahan UTH antaa ymmärtää, että joka viides nainen kärsii edelleen asiasta (ainakin näin siihen tavataan viitata sitten hieman löperösti...) uhritutkimus oikeammin antaa ymmärtää, kuinka moni nainen kärsii asiasta... on oikeasti sen uhri.
(Ts. Strausin instrumentin, joka on käsittääkseni myös UTH:n taustalla, pohjalta saadaan sitten (ainakin muissa maissa) naiset väkivaltaisemmiksi parisuhteessa kuin miehet...)
http://www.stat.fi/tup/tiedotteet/v98/l137hes.html
Kyseessä ei ole vain viimeisen 12 kk:n tapahtumat.
"Joka viidennessä suomalaisessa parisuhteessa mies on ollut joskus suhteen aikana väkivaltainen puolisoaan kohtaan. Viimeksi kuluneen vuoden aikana 90 000 naista eli 7 prosenttia parisuhteessa elävistä naisista on kokenut miehensä tekemää väkivaltaa. Vielä yleisempää väkivalta on ollut jo päättyneissä suhteissa. Entisen avio- tai avopuolisonsa väkivallan kohteeksi liiton aikana on joutunut puolet naisista.."
Tiedot perustuvat 5 000:n 18 - 74 -vuotiaan naisen vastauksiin. Tutkimus tehtiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Tiedot kerättiin postikyselynä syksyllä 1997. Vastaajina oli 70 prosenttia kyselyn saaneista naisista. Tutkimuksen ovat tehneet erikoistutkija Markku Heiskanen ja tutkija Minna Piispa Tilastokeskuksesta tasa-arvoasiain neuvottelukunnan sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta."
Kysyttiin viimeisen 12 kk:n tapahtumia.
Ai että postikyselynä ja 70 % vastasi? Näin maalaisjärjellä ajatellen väkivaltaa tai sen uhkaa joskus kokeneet naiset vastaavat tuollaiseen postikyselyyn todennäköisemmin kuin ne joita asia ei kosketa. Itse en ainakaan jaksa ikinä vastata postin tuomiin kyselylomakkeisiin jos en koe asiaa itselleni jotenkin mielenkiintoiseksi ja läheiseksi.
Ja jos väkivaltaa kokeneet naiset vastaavat todennäköisemmin, heidän osuutensa vastaajapopulaatiosta on ylikorostunut.
Miksi väkivaltaa liioitellaan. Tuskin ymmärsi.
Kun näin, että vieläkin jatkat tätä `naiset väkivaltaisia` -juttua, niin ajatukseni lähinnä liikkuivat sanoissa `seonnut` tai vastaavaa.
Ja myös Cisma ymmärsi... plaa plaa... ihmeellinen tarve sulla on käyttää aina tuollaisia `todistajia`. Välillä todistaja on feministi, välillä mun oma mies. Tosi huoonnoooo.
Tuskinpa koskaan olen miestäsi maininnut missään. Mutta jos niikseen tulee niin voithan pyytää häntä lukemaan Narin avauksen ja kommentoimaan sitä. Luulen hänen ymmärtävän sen ihan oikein.
..aiheesta ja hän on sanonut, että siellä nyt on kaikenlaista porukkaa..
Ilman muuta hänen mielestään mies on väkivaltainen.(ei häpeä myöntää)
On se tietty kova juttu tuo väkivaltakysymys miehille ihan oikeasti, ei sitä varmaan ole helppo myöntää.
Ja se on se, että miksi juuri miehet ja feminismin vastustajat (suurin osa miehiä!) tulkitsevat kaikki tilastokeskuksen ja muiden luotettavien lähteiden tilastot juuri miehille päin edulliseksi? Siinähän väistämättä käy niin, että sekä palkkaepätasa-arvo sekä miesten harjoittama väkivalta naisia kohtaan hämärtyy. Jää tilaston tulkitsemisen pyörityksen jalkoihin.
Toisaalta sanon samat sanat kuin tuo Nari tuossa, että ei aina jaksaisi selventää näitä samoja asoita kuukaudesta toiseen. Kyllästyttää, että vastapuoli ei edes halua ymmärtää ja hyväksyä, ettei kaikkia tilastollisia faktoja voi tulkita lähes olemattomiksi. Ja toisaalta mikä siinä on, ettei antifeministit voi rehellisesti sanoa: On ikävää, että palkkaeroja on niinkin paljon naisten ja miesten välillä kuin niitä on ja on todella ikävää, että miesten harjoittamaa väkivaltaa naisia kohtaan on niin paljon kuin sitä poliisinkin tietoisuuteen tulee. Näiden kahden asoiden myöntämisestä saattaisi jopa edetä keskustelu täällä. Nyt ne tyssäävät joka kerta samaan asiaan, kun aletaan todistelemaan tilastollisia faktoja jo sinällään vääriksi. Ei mitään järkeä.
Noinhan tuossa näytti lopussa lukevan.
Kumman sp väkivallalla uhkailu on merkittävämpää vastakkaiselle sukupuolelle?
Moni nainen ei koe miehensä väkivallalla uhkailua vielä väkivallaksi. Nainen myöntyy miehen tahtoon tai on hiljaa, jotta fyysistä väkivaltaa ei synny ja näin ollen vastaa kyselykaavakkeeseen, että EN OLE KOKENUT VÄKIVALTAA. Hän ei tule ajatelleeksi selkeästi tilannetta, koska puolison väkivallan (kovankin) myöntäminen jopa anonyymikyselyssä saattaa olla äärimmäisen vaikeaa.
Itse en pidä väkivallalla uhkailua pääsääntöisesti mitenkään merkittävänä väkivallan muotona (sukupuolesta huolimatta). Se on lähinnä kusipäisyyttä, jonka pitäisi sitten toimia impulssina pistää suhde poikki. Tietenkin tilanne on sitten ongelmallinen, jos pariskunnalla on vaikka lapsia ja mies alkaa yht'äkkiä uhkailla naista turpaan vetämisellä. Uskoisin kuitenkin, että pääsääntöisesti kilipään asenne ja ongelmat ovat olleet havaittavissa jo kauan ennen lapsien syntymää ja suhde olisi pitänyt silloin jo pistää poikki. Siis yleisesti ottaen en pidä väkivallalla uhkailua väkivaltana.
Sinähän puhut nyt juuri päinvastaisia kuin mistä tässä ketjussa on kyse. Sekä Nari aloituksessa että minä sen jälkeen olemme juuri painottaneet sitä, että tilastoja ei pitäisi tulkita kenenkään edun mukaan, vaan niitä pitäisi tulkita oikein, jotta saataisiin esiin todellinen ongelma ja tarkka kuva siitä. Minulla ei ole mitään tarvetta vääristellä tilastoja, mutta en myöskään pidä siitä, että joku muu vääristelee niitä (tai jättää osan kertomatta kuten noissa väkivaltatutkimuksissa).
Viisainta olisi kuunnella ammatti-ihmisten selostuksia tilasoista. Tilastoja tehdään erilaisin menetlmin, mitataan asioita eri perustein ja maallikot lukevat ja käyttävät niitä niinkuin käyttävät. Aattellisesti suuntautuneilla on taipumusta 'tilasollisiin harhoihin'.
Kuitenkin juuri esim. väkivallalla uhkaillen mies pakottaa naisen tekemään vaikka mitä! Varastamaan, valehtelemaan, seksiin, myymään itseään, käyttämään huumeita, viinaa, polttamaan tupakkaa, ampumaan ihmisiä, lyömään puukolla, tappamaan lapsensa, tekemään abortin. Mies voi myös väkivallalla uhaten rajoittaa naisen itsemääräämisoikeutta, liikkumisen vapautta, koulutusta ja ystävyyssuhteita.
Mielestäni fyysisellä väkivallalla uhkailu on yhtä paha asia kuin fyysinen väkivalta. Mutta jos 150 cm, hento nainen uhkaa rotevaa 185 cm miestä, niin tuskin mies kokee sitä kiusallisempana kuin sonni kärpästä! :D
Ei siitäkään saada mitään tilastollista faktaa väkivallasta, jos naisten jokainen suuttumuksen ilmaus lasketaan samalle viivalle väkivaltaa tekevän miehen kanssa ja saadaan näin ollen tilasto näyttämään siltä, että NAINEN ON JOPA MIESTÄ VÄKIVALTAISEMPI. En edelleenkään ymmärrä, miksei tilastoa voi väkivallasta pitää asiallisena silloin, kun se käsittelee suoraan VÄKIVALTAA, eikä jonkun baarikärpäsnaisen tuohtumusta, jos hänet etuillaan tai jos hän on niin huomaavinaan. Humalassahan tuo huomiokyky saattaa välillä olla pohjalukemissa.
Vähän sama kuin lenkkimakkara lasketaan terveellisiin vihanneksiin! :D
Tuskinpa pelkkä väkivallan uhka ketään pakottaa mihinkään. Kyllä sen uhkan pitäisi realisoitua, että sen takia joku rupeaisi itseään myymään tai tappaisi lapsensa (jos silloinkaan). Ja silloin tilanne taas muuttuu aivan totaalisesti koska ei enää ole kyse uhkasta.
Silloinhan silti tutkimukselta vasta pohja putoaisikin, jos eri sukupuolilla olisi eri kriteerit. Tietysti voidaan tehdä kyselytutkimus tyyliin "miltä sinusta tuntuu", jolloin naisten kokemukset uhasta ehkä olisivat yleisimpiä kuin miesten. Näissä täällä läpikäydyissä tutkimuksissa pointtina on kuitenkin nimen omaan ollut saada aikaan tarkka ja standardoitu kuva väkivallan määrästä ja laadusta. Siksi myös käytettävien mittareiden pitää olla standardeja. Sitä paitsi naisetkin voivat tulkita esim. henkisen väkivallan hyvin eri tavalla keskenään.
"Humalassahan tuo huomiokyky saattaa välillä olla pohjalukemissa."
Eli humalatila lieventää naisen idioottimaista ja väkivaltaista käytöstä. Entäs mies? Onko sitten lievempi asia, jos hakkaa vaimonsa perjantaipullon jälkeen kuin täysin selvin päin?
`Tuskin pelkkä väkivallan uhka ketään pakottaa mihinkään`
Kai nyt tuon olet oppinut, (vaikkapa elokuvista) , miten sillä saadaan ihmiset toimimaan.
vaikka maailman loppuun asti.
Kukaan ei usko.
Paitsi sinä.
Uhka saattaa toimia kerran, sen jälkeen älykäs uhri poistuu näyttämöltä. En tosin siltikään usko, että yksikään nainen ryhtyisi huoraksi sen takia, että mies uhkaisi vetää tätä turpaan. Kyllä sen pelon täytyisi olla konkreettisempaa.
henkilöllisyytensä, jos tarpeeksi hullu mies on, näinkin on käynyt (ne marginaalit)
Etkö ole tietoinen mafian pakottamista naisista,se on joko henki tai prostit., tai katsonut dokumenttia lapin keskitysleiristä?
Merkillistä että sinun on vaikea tajuta, että väkivallalla uhkailu ei ole mitään leikkiä, vaan se todellakin muuttuu konkreettiseksi toiminnaksi, jos heikompi osapuoli ei tottele.
Tai no, miehenähän et välitä/pelkää vaikka nainen uhkailisi sinua! Tämä on juuri miehen ja naisen väkivallan ja väkivallalla uhkailun ero.
Ja mies ei osaa asettua naisen asemaan.
Mikä ihmeen vaillinaista tutkimusstrategiaa käyttää Stakes? Erittäin monille virallisille tahoille heidän tutkimuksensa kelpaavat. Mutta näyttää kovasti siltä, että miesten harjoittamaa väkivaltaa naisia kohtaan se ei pysykään enää selvittämään. Ihme juttu!
Loppukommentti: Huomiokyvyn lasku ja väkivaltaisuus ovat humalaisellakin kaksi eri asiaa.
Tässä nyt muuten on esimerkki siitä miten vääristelyä tapahtuu (vaikka tahattomastikin?), ehkä voisikin sen pistää vain löperyyden, tai ehkä reikäpäisyyden nimiin, vai olikohan kyseessä dundeilua? (Narin omia sanaparsia)
4% tulee viimeisen vuoden tapahtumista turvallisuustutkimuksen mukaan. 20% tulee parisuhteessa elävien kokemuksista UTH-tutkimuksen mukaan. (ei pelkästään viime vuoden)
Itse turvallisuustutkimuksessakin mainitaan näin:
"Väestöhaastatteluissa saadut uhriksi joutumisen yleisyyttä kuvaavat luvut riippuvat
olennaisesti tutkimuksen toteuttamistavasta. Siksi muiden tutkimusten, kuten vuonna 1997
tehdyn naisuhritutkimuksen ja poliisin syksyllä 2003 tekemän läänien turvallisuustutkimuksen
tuloksia ei voida suoraan verrata tämän tutkimuksen tuloksiin"
Joten on vääristelevää näitä keskenään verrata ja vielä kysyä miksi liioitellaan; nämä ovat kuitenkin ihmisten omia kokemuksia, joita Nari ilmeisesti haluaa jostakin syystä vähätellä.
Tämän turvallisuustutkimuksen mukaan parisuhdeväkivallan uhreina naisia oli kuitenkin 90 %. Tutkimus oli tehty sekä miehille että naisille.
Tutkimukseen oli vuonna 2003 asetettu lisäkysymys,"Miettikää seuraavaa kysymystä aivan rauhassa. Väkivallassa ja uhkailussa, josta äsken oli puhe, tekijä voi olla myös puoliso, perheenjäsen tai läheinen ystävä. Siis äsken kysyttyjen tapausten lisäksi onko joku jonka tunnette viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käyttäytynyt väkivaltaisesti tai uhannut teitä väkivallalla?" Tämä kysymys tuotti naisten kohdalla lähes 50% lisää vamman aiheuttaneita tapauksia. (tämäkään lisäkysymys ei miesuhrien määrää suhteellisesti lisännyt)
Eli mitä tarkemmin asiaa kysytään kohdistuen vain yhteen väkivallan "lajiin" ja sen eri ilmenemismuotoihin sen tarkemmin saadaan esim. piilorikollisuus selville. (näin on tehty UTH-tutkimuksessa)
Tässä vielä epätietoisille selvennystä:
"Näitä lukuja tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon eräät tutkimusmenetelmän rajat. Ensinnäkin kyselyssä tiedustellaan vain kolmea viimeistä väkivalta- tai uhkailutapahtumaa. Tämä sulkee jo loogisesti pois osan väkivaltatapahtumia niiden henkilöiden vastauksista, joilla on kokemuksia useammasta kuin kolmesta.Turvallisuustutkimuksessa kysytään kuluneen vuoden kolmea viimeistä väkivaltatapausta; jos niitä on, sen jälkeen kysytään niiden piirteistä. Naisuhritutkimuksessa taas kysyttiin erikseen aviopuolison, ex-puolison ja muiden miesten tekemistä teoista ja vielä erikseen jokaista tekotyyppiä uhkailusta vakavaan väkivaltaan (ja lisäksi sekä kaikkia 15 ikävuoden jälkeisiä että viimeisimmän vuoden aikaisia).
Toiseksi kysymysten yleisluonteen ja kontekstin tiedetään muutenkin vaikuttavan siihen, miten ja millä tavoin vastaajat muistavat tapahtumia, jotka periaatteessa kuuluisivat kysymyksen alaan. Kansallisessa uhrikyselyssä käytetty kysymystekniikka on omiaan muutenkin tuottamaan vähemmän tapauksia kuin menetelmä, jossa kysytään erikseen useita mahdollisia tekotavan ja mahdollisen tekijän yhdistelmiä, kuten naisuhritutkimuksessa (ja perinteisessä CTS-perheväkivaltatutkimuksessa). Suurin osa eroista yleisen turvallisuustutkimuksen ja naisuhritutkimuksen syntynee kuitenkin siitä, että naisuhritutkimus tavoittaa paljon laajemman lievien tekojen uhrien joukon. "
Miksi sinä vääristelet (näitäkin) tilastoja omien tarkoitusperiesi mukaisiksi? Miesten naisiin kohdistama väkivalta on maailamlaajuinen ilmiö jota ei saada vähenenemään, jos asiaa vähätellään ja tilasoja vääristellään vastuuttomasti.
Noin puolta maailman kaikista naisista on mies pahoinpidellyt. Uskonnoilla on ollut painava merkitys tähän ilmiöön. Muitakin syitä tietysti on, mutta asenteita muokaavana tekijänä parisuhdeväkivalta ja lasten kuritus on näistä syistä pysynyt "perheen sisäisenä asiana".
Onko tämä historiallinen totuus vaikeaa myöntää?
70-luvulla alkoi, mikä on loistavaa, perheväkivallan problematisointi.
Asiaan liittyy myös isot rahat, josta johdosta sitten feministit ovat mielellään yksipuolisesti siteeranneet mm. M. STrausin instrumentilla tuotettua dataa (jonka valossa sitten, kun muistetaan ottaa miesten kokemukset huomioon, naiset ovat miehiä väkivaltaisempia - jota sitten toisaalta asiaa tuntemattomat feministit eivät usko, vaikka uskovatkin suoralta kädeltä väitteet "joka viidennestä naisesta" jne.)
Nyt kannattaa puhua nykyajasta. Historiaa unohtamatta.
Mielestäni tuo parisuhteen väkivaltaisuuden ylikorostaminen yksipuolisesti voi olla ihan feminismin poliittinen agenda normaalin ydinperhemallin demonisoimiseksi... Näin minä sen näkisin...
Parisuhdeväkivallassa ei ole kysymys feminismistä vaan ihmisen perusoikeuksista oman hengen ja ruumiin koksemattoomuuten. Ne ovat ihmisen perusoikeuksia jotka ovat jakamattomia. Koski väkivalta tätä aikaa. Tai tätä aikaa historiaa vasten peilattuna.
Tämän UTH- tutkimuksen tilastokeskukselle ovat tehneet Heiskanen, Piispa.
Hyväksyt siis ilmeisesti kuitenkin sen, että väkivallan ja sillä uhkailun uhreina on 90 %naisia?
"Nyt kannattaa puhua nykyajasta. Historiaa unohtamatta."
Että ei tule väärinkäsityksiä niin toistan varmuuden vuoksi, että puhun tästä historiallisesta tilanteesta. Tänä päivänä noin puolta maailman kaikista naisista on mies pahoinpidellyt. Uskonnot, ennakkoluulot, totutut tavat tai narismi, eivät ole kadonneet minnekään. Eivät myöskään parisuhdeväkivallan osalta.
mutta tänä päivänä lähes 90 % maailman kaikista miehistä on nainen pahoinpidellyt. mitäs siihen sanot?
Ei parisuhdeväkivallassa tai niiden määrissä, ole kysymys myöskään jonkun ihmisen yksityisestä mielipiteestää...Että näin minä siihen sanon.
ei yksityinen mielipide vaan fakta.
Sitten vaan luotettavaa tutkimustietoa pöytään.
Vähintään kolmessa eri maassa samalla metodilla tehtyä.
Ensin tännepäin, kiitos. Sinä väitit ensin, joten annan sinun esitellä ensin omat lähteesi. Samat vaatimukset.
Tuntuu äkistään kyllä aika isolta tuo luku.
Mikäs ikäluokka siinä olikaan tutkimuksessa mukana. Äläkä laita linkkiä, en jaksa lukea akateemisia jaarituksia, varsinkaan vapaa-aikana. :)
On nimittäin huimaava luku ja jos pitää paikkansa, niin kaikkiin perheisiin ja parisuhteisiin pitäisi alkaa tekemään satunnaisia tarkastuksia. Etenkin perjantai ja lauantai iltaisin. Lisäksi ilmoitusvaelvollisuus jokaiselle joka näkee naisella mustelman.
Ja ilman muuta naisen yksipuolisella ilmoituksella pitäisi voida mies pidättää ja passittaa eristyksiin, sekä yhteiskunnan puolesta pakkoavioerot.
Eiköhän se sitten siitä, vai mitä luulet...
Eikös Nari koko feministiaate pyri deminisoimaan ja tuhoamaan avioliiton instituutiona?
"
"Marriage as an institution developed from rape as a practice. Rape, originally defined as abduction, became marriage by capture. Marriage meant the taking was to extend in time, to be not only use of but possession of, or ownership."
- Andrea Dworkin
"
Että siinä se feminitien mielipide avioliitosta noin niinkuin pähkinän kuoressa.
eikö löydy?
Perustuu opintoihini. Tutkittu tieto on avointa ja julkista. Itseään voi yleissivistää tässä kysymyksessä ensihätään vaikkapa "miesten naisiin kohdistama väkivalta" - otsikon alta googlen avulla, valitsemalla yleisesti luotettavina pidettyjä lähteitä luettavakseen.
Tuo ei riitä alkuunkaan. Hyvin epämääräistä selittelyä. Tein tuon kehottamasi googlauksenkin eikä sieltä yhtään sen uskottavampia lähteitä löytynyt.
Lue sitten muuta parisuhdeväkivaltaa käsittelevää, tutkittuun tietoon perustuvaa kirjallisuutta. Se tieto tulee kyllä lukemalla vastaan. Enempää en tähän nimenomaiseen kysymykseen osaa antaa apuja.
Heps! Väitit että 90% naisita on pahoinpidellyt miestä. Yritä sinä nyt selvittää oma tehtäväsi paremmin. Sitä paitsi mistä sinä tiedät, olenko nainen vai mies?
Kansallisessa uhritutkimuksessa 15-74, UHT-tutkimuksessa 18-74.
Tämä 90 % koski siis parisuhdetta. (turvallisuustutkimuksen mukaan)
Se tieto tulee kyllä lukemalla vastaan ennemmin tai myöhemmin. En nyt voi etsiä lähteitä puolestasi, kun on muita kiireitä etkä sitäpaitsi sinäkään sitä tehnyt.
En voikaan tietää kumpaa sukupuolta edustat, hyvä huomio. Jotenkin vain oletin että olet nainen.
"Se tieto tulee kyllä lukemalla vastaan ennemmin tai myöhemmin"
Ei se sinun prosenttijuttusi tule missään tietokirjallisuudessa vastaan. Kunhan ilottelin vitsisi kanssa. Mutta oppikirjojen nimiä kun on vähän vaikea muistella näin vuosien päästä...
Mutta kerro minulle joskus sitten kun on aikaa, minkä nimisessä historian kirjassa kouluaikana kerrottiin Termopylain solan valloituksesta? Ihan noin vain...
"Väitit että 90% naisita on pahoinpidellyt miestä."
Eihän hän näin väittänyt.
Kas! Olinpas huolimaton. Näin hän sanoi:
"mutta tänä päivänä lähes 90 % maailman kaikista miehistä on nainen pahoinpidellyt. mitäs siihen sanot?"
"En nyt voi etsiä lähteitä puolestasi, kun on muita kiireitä etkä sitäpaitsi sinäkään sitä tehnyt."
Se tieto, että puolta maailamn kaikista naisista on mies pahoinpidellyt, kuuluu yleistiedon piiriin. Ei siihen voi osittaa yhtä tai yhtätoista erityistä tietolähdettä.
Hyvin kyseenalaista. Mutta kun nyt noin väität, niin vähintään yhtä suurella syyllä se kuuluu mielestäni yleistietoon, että lähes 90% miehistä on nainen pahoinpidellyt. Pitäisi ainakin kuulua, jos yhtään seuraa maailmaa, ympäristöään ja luotettavia lähteitä joissa asioita on tutkittu. Siis ihannemaailmassa jossa ihmiset näin tekisivät.
...Alempana joku (kukahan lie?) muistaakseni viittasi, että onpas jännä kun tuossa uhritutkimuksessa ei mainittu homojen tai lesbojen kokeneen väkivaltaa...
Tuon tilastokeskuksen tiedon valossa 2003 suomessa oli reilu 200 rekisteröityä homoparia, saman verran lesbopareja...
Millään noin pientä populaatiota (suhteessa tuohon 1200000 heteroparisuhteeseen) ei voi tuon uhritutkimuksen otoksella tutkia mitenkään suhteessa isompaan.
Ts. siinä olisi tehtävä erikseen kysely vaikkapa noille rekisteröidyille pariskunnille (ilmeisesti niitä rekisteröimättömiäkin on sitten)... jotta suomesta saisi luotettavia lukuja (esim. 100 parin otos olisi tilastollisesti jo luokkaa, että voisi vetää edes jotain johtopäätöksiä... mutta sellaista ei tulo tuosta uhritutkimuksen otoksesta esille erikseen).
Yleensä suosittelisin, että tilastoja kun eri yhteyksissä siteerataan, että ihmiset katselisivat myös noita kääntöpuolia: miten on tutkittu, verrokkiryhmiä, jne...
Esim. Murray Straus on valitellut (ja perustellut valituksensa) sen johdosta, että esim. usa:laiset feministit systemaattisesti siteeraavat hänen tutkimuksiaan yksipuolisesti, jopa harhaanjohtavasti, poliittisessa tarkoituksessa.
Tilastoihin viittaamisella voidaan siis "valehdella" helpostikin, etenkin esim. tuon "joku raja" kampanjan tyylisissä heitoissa... Siitähän tulee kuva, että esim. joka viides nainen oikeasti kärsisi väkivaltaisesta parisuhteesta... kun taas tuo uhritutkimus antaa hieman erilaisen kuvan asiasta.. (Joku raja -kampanjan instrumenteilla mitattuna, mikäli suomi noudattaisi kansainvälistä trendiä, sitten reilusti joka viides mies kärsisi väkivaltaisesta parisuhteesta - jostain syystä tätä instrumentointia ei ole käytetty miesten "kokemuksien" tutkimiseen...).
Kun nyt näytät hyväksyvän tämän turvallisuustutkimuksen, niin ilmeisesti myös sitten hyväksyt sen seikan, että parisuhteessa naisten osuus väkivallan tai sillä uhkailun kohteista on 90 %?
Reikäpäistä vääristelyä on edelleenkin verrata eri kyselytutkimuksien prosenttieroja, joissa edes ajanjakso ei ole sama.
"UTH:n mukaan 40 % naisista oli joutunut 15 vuotta täytettyään miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteeksi. Viimeksi kuluneen vuoden aikana miehen tekemän väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi joutuneita oli 14 %. Fyysisen väkivallan kohteeksi oli joskus elämänsä aikana joutunut lähes kolmannes naisista, viimeisen vuoden aikana 7 %. "
Tässä vielä tilastokeskuksen yhteenveto, ollos hyvä:
http://www.stat.fi/tup/tiedotteet/v98/l137hes.html
Sinänsä muuten hassua, että olet kritisoinut minua siitä, etten jotakin juttua ole tarpeeksi tarkkaan lukenut, mutta itse et kuitenkaan näytä niin tekevän, tämmöistä sanotaan myös kaksinaismoralismiksi.
"Tulosten mukaan äitiys- ja lastenneuvoloiden asiakkaana olevista naisista 18 prosenttia
oli kokenut joskus nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa vuonna 2000.
Väkivallan riskiryhmiä olivat 18-24 -vuotiaat ja avoliitossa olevat naiset, joilla
oli alle 7-vuotiaita lapsia. Vuonna 2002 naisista 11 prosenttia oli ollut väkivallan
kohteena joskus raskauden aikana ja 11 prosenttia joskus synnytyksen jälkeen
lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. "
Sitä ei mainittu kuinka moni mies oli väkivallan uhreiksi joutunut, ilmeisesti pitäisi vaikkapa miessakkien toimesta tehdä tutkimus tästäkin.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/12/pr1104480484516/passthru.pdf
PMWI-testissä yhtenä väkivallan tekona miehen puolelta listataan esimerkissä "käyttää rahaa kysymättä naisen mielipidettä". Sitten tässä suomalaisessa tutkimuslomakkeessa on kohta "estääkö hän sinua päättämästä perheen raha-asioista ja tekemästä itsenäisesti ostoksia?". Jos siis tulkitsen oikein niin yhden mittarin mukaan mies, joka käyttää rahaa ilman puolisonsa suostumusta syyllistyy henkiseen väkivaltaan. Ja toisen mukaan mies, joka haluaa vaikuttaa naisen rahan käyttöön syyllistyy henkiseen väkivaltaan.
Miehen on siis parasta olla puuttumatta perheen rahaliikenteeseen. Paitsi tietysti kantamalla rahaa sisään, sillä "ei-fyysinen väkivalta naisten itsensä raportoimana sisältää esim. seuraavia kumppanin tekoja:[...] on pihi antaessaan naiselle rahaa taloudenhoitoon." (ISA-testi).
Kyllä kun sopivasti tutkitaan niin saadaan juuri sensuuntaisia tuloksia kuin halutaankin. Hauskaa että feministit eivät malttaneet yhtään kohtuullistaa älyttömiä väitteitään ja sen seurauksena nyt miehetkin alkavat enenevässä määrin oivaltaa tarkoitushakuisiin tutkimuksiin ja tilastojen virheelliseen tulkintaan perustuvan jymäytyksen.
Satuin vaan huomaamaan, että ilmeisesti sen PMWI-mittarin mukaan jos mies syyttää naista väkivallasta, niin sekin on naiseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Tuossa kohdassa ei siis sanottu mitään siitä, onko miehen syytös aiheellinen vai aiheeton. Aika uskomatonta.
Tässähän oli tutkittu myös sitä miten miehen kontrollointi liittyy väkivaltaisuuteen (esim. taloudellinen kontrollointi)
"Haastattelussa käytettiin strukturoitua lomaketta (liite 3), joka kehitettiin AASmittarin (the Abuse Assessment Screen) ja ensimmäisen haastattelun kokemusten pohjalta. Kysymyksiä fyysisen ja seksuaalisen väkivallan muodoista täydennettiin tarkemmilla kysymyksillä, mm. lisättiin joitakin miehen kontrolloivia käyttäytymispiirteitä selvittäviä kysymyksiä."
"Miehen kontrolloiva käyttäytyminen nosti naisen riskiä joutua fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkaamisen kohteeksi 2,6-10,7 -kertaiseksi verrattuna naisiin, joiden puolison käyttäytymisessä ei ollut ilmennyt näitä piirteitä"
Syiksi väkivaltaisuuten vastaajat ilmoittivat esim:
"Naisten raskauden aikana kokema väkivalta oli useimmiten fyysistä väkivaltaa.
Naiset liittivät väkivallan alkamiseen raskauden aikana mm. riitelyn, miehen mustasukkaisuuden, miehen päihtymyksen tai oman käyttäytymisen, kuten ”Arvostelin miestä”, ”En huomioinut häntä tarpeeksi”, ”Mies jäi taka-alalle”. Vastaajat liittivät väkivaltaan myös miehen vaikeutta hyväksyä raskaus: ”Mies ei halunnut lapsia”.
Yleisemmin: (tässä viitataan UTH-tutkimukseen)
"Piispa (2000) tarkasteli Tilastokeskuksen tutkimuksen (Heiskanen ja Piispa 1998) tuloksia etsien vastauksia kysymyksiin: miksi näennäisestä tasa-arvosta huolimatta väkivalta on niin yleistä Suomessa ja miksi se kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin, joiden voisi olettaa olevan tasa-arvoisia ja moderneja? Joutuvatko nuoret naiset väkivallan kohteiksi elämäntilanteensa takia, sillä tähän elämänvaiheeseen liittyvät läheisesti pienet lapset ja/tai lasten hoito kotona?
Hänen analyysinsä tulos oli kuitenkin, että nuorten naisten (18-29-vuotiaat) elämäntilanteeseen liittyvät tekijät selittivät vain murto-osan väkivallasta (5 %) ja
naisten elämäntapaan liittyvillä tekijöillä (kuten alkoholin käyttö) ei ollut merkitystä. Sen sijaan miehen alkoholin humalakäyttö lisäsi väkivallan riskiä yli kaksinkertaiseksi. Myös miehen lapsuuden kodissa nähty väkivaltainen malli lisäsi riskin lähes kaksinkertaiseksi. Suurimman parisuhdeväkivallan riskin kuitenkin
muodosti miehen vallan ja kontrollin käyttö, joka lisäsi riskiä yli yhdeksänkertaisesti. Miehen vallan ja kontrollin käyttöä kuvasivat tutkimuksessa miehen mustasukkaisuus, naisen ystävien ja sukulaisten tapaamisten rajoittaminen sekä nimittely ja lannistaminen."
Hyvä että jollakin on noin täsmällistä tietoa sekavista tilastoista ja jaksaa oikoa virheellistä tietoa. Nostan virtuaalipipoani.
Olihan tuossa tuo linkkikin, jonka takaa etsivä löytää, mutta kiitos kuitenkin. Ajatukseni oli lähinnä nostaa esiin näitä eri tapoja määritellä väkivaltaa ja niiden ongelmallisuutta. Eikö sinun mielestäsi ole outoa käyttää väkivallan määritelminä noita mainitsemiani?
Tässä mitattiin miten erilainen kontrollointi vaikuttaa väkivallan syntyyn, eli ei jokaisen kysymyksen perään voi vetää yhtäläisyysviivaa suoranaiseen väkivaltaan.
En puhunutkaan tästä nimenomaisesta suomalaisesta tukimuksesta vaan esitellyistä kansainvälisistä mittareista, joiden pohjalta myös tämä suomalainen kyselylomake oli määritelty. Näitä kansainvälisiä mittareita on käytetty myös väkivallan määrän mittaamiseen suoraan. Tästä päästään taas siihen väkivallan määrittelyyn, joka siis aika usein tehdään vähän turhan (omasta mielestäni) väljästi. En esimerkiksi usko, että yli 20% miehistä joutuu parisuhdeväkivallan uhriksi. Sellainen tutkimus, joka tällaisen arvion antaa on todennäköisesti tehty hieman liian väljällä seulalla.