Maa, jossa 1950-luvun lapset elivät, oli tosiaan kovin erilainen kuin nyky-Suomi.
Vastasyntyneitä kuoli silloin 20-30/1000 , nykyään n. 3/1000.
Kunnallisia päiväkoteja ei ollut, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhumattakaan, ei myöskään kotihoidon tukea.
Äitiysloman pituus oli vuodesta 1963 lähtien 9 viikkoa, 3 viikkoa ennen synnytystä ja 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Lapset sairastivat 1950-luvulla yleisesti tuhkarokkoa, hinkuyskää, kurkkumätää, jopa tuberkuulosia, sekä poliota. Hinkuyskää ja rokkoja pidettiin normaaleina lastentauteina, eikä niitä vastaan rokotettu.
Koska sikiöseulontaa eikä abortteja ollut, syntyi paljon vammaisia lapsia. Lapsia kuoli ja vammautui erilaisissa tapaturmissa, esim. juomalla lipeää, hukkumalla, palovammoihin, väkivaltaan.
Kaikki lapset kävivät kansakoulua, mutta jos halusi päästä opiskelemaan yliopistossa tai vaikkapa opiskelemaan koulussa vieraita kieliä, oli pyrittävä oppikouluun. 10-11-vuotiaat lapset osallistuivat parin päivän mittaisiin ankariin pääsykokeisiin, joilla jyvät eroteltiin akanoista.
Läheskään kaikilla vanhemmilla ei ollut varaa laittaa lapsiaan oppikouluun, koska kirjat ja muut koulutarvikkeet oli maksettava omata pussista, samoin lukukausimaksu ja koulumatkakustannukset. Oppikoululaisilla ei myöskään ollut ilmaista hammashoitoa - sitä puuduttamatta jalkaporalla tapahtuvaa, josta kansakoululaiset saivat nauttia, eikä kouluruokaa.
Häiriköivät oppilaat päätyivät kasvatuslaitoksiin ja poikakoteihin, joissa elämä oli uskomattoman väkivaltaista.
Raskaaksi tulleet tytöt erotettiin koulusta häpeän saattelemina.
Lasten elämään kuului työnteko. Jo alle kouluikäiset hoitivat pikkusisaruksiaan, ja heti kun kynnelle kykeni, pääsi työhön juurikas- ja heinäpellolle, paimeneen sekä osallistumaan kodin töihin, kuten polttopuiden pilkkomiseen ja kantamiseen sekä veden kantamiseen. Astianpesukoneita ei ollut, ei automaattipesukoneita eikä mikrouuneja, joten lasten työpanosta tarvittiin.
Kylpyhuoneita, suihkuja ja sisävessoja oli vain rikkailla.
Köyhät lapset ja nuoret tunnisti huonojen vaatteiden ja rasvaisten hiusten perusteella. Shampoota, hammastahnaa, vessapaperia ja terveyssiteitä pidettiin ylellisyytenä, eikä niihin ollut suinkaan kaikilla varaa.
Tukka pestiin mäntysuovalla, hampaat suolavedellä, pylly pyyhittiin sanomalehteen ja terveyssiteeksi kelpasi vanha paidanhelma tai itse valmistettu side.
Ruoka oli yksinkertaista, ja kaikilla sitä ei ollut riittävästi. Einekset, pakasteet, valmisruoat, hampurilaiset, pitsat ja jugurtit sekä useimmat hedelmät olivat tuntemattomia. Perunaa ja ruskeaa kastiketta syötiin arkiruokan melkein joka päivä. Oli perheitä joissa joka päiväinen ruoka oli peruna ja puolukka sose.
Ei ollut myöskään televisiota, tietokonetta, matka- eikä älypuhelimia. Lankapuhelimetkin olivat harvinaisia, eikä joka mökissä ollut radiotakaan - eikä sähköä. Koko maan kattava sähköverkko saatiin 1958.
En ole itsekään tyytyväinen maamme nykykehitykseen, mutta väitän, että 1950-luvun Suomi muistutti kehitysmaata paljon enemmän kuin nykyinen. Toisaalta ympäristö ei kuormittunut sillä tavoin kuin nykyään. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa.
Puuttui vielä Riisitauti jonka itsekin sairastin hyvin vaikeana. Ja todella meillä kuoli kaksi vauvaa 1941 ja 1943 syntyneet.
Äitini synnytti kaikkiaan yhdeksän lasta, kesken menoja ei edes laskenut, ne olivat ainoa ehkäisy keino ja hyvin käytetty.
Sodasta palaneet miehet olivat painajaistensa vallassa ja hukuttivat kauhujaan viinaan, sitten olikin perheen aika juosta turvaan karjasuojiin saunaan ja naapuriin minne nyt sitten pääsivät. Sodan jälkeensä jättämiä mielensairauksia, ei edes myönnetty olevan.
Sotamuistoja olivat myös sukupuolitaudit. Niistä hankkiudutiin eroon vaatimalla odottava äiti äitiysneuvolaa, ennen 3. odotuskuukauden loppua, silloin ehti testata ja hoitaa kupan eikä sikiö vaurioitunut taudista. Kun tuli neuvolaan ennen 3. raskaus kuukautta sai sitten äitiyspakkauksen 1949 > jossa oli ensin paperi vaatteita.
Väkivaltaa ja humalaa katsellessa me lapset leikimme ja lauloimme kuinka teemme sitten miehelle myrkkysieni muhennosta
"Yksi pieni kärpäsieni mausteena,
yksi pieni kärpäsieni mausteena."
Ainoa ongelma oli maistaako mies ennen kuin on niellyt pitääkö pakkosyöttää. Olisi varmaan parempi, kun hän olisi sitten humalassa..
No kyllä me lapset koulussa jaoimme näitäkin asioita, vaikka häpeä kodin väkivallasta oli hirveä, ei kenestäkään oikeasti tullut myrkynkeittäjää.
Vastasyntyneitä kuoli silloin 20-30/1000 , nykyään n. 3/1000.
Kunnallisia päiväkoteja ei ollut, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhumattakaan, ei myöskään kotihoidon tukea.
Äitiysloman pituus oli vuodesta 1963 lähtien 9 viikkoa, 3 viikkoa ennen synnytystä ja 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Lapset sairastivat 1950-luvulla yleisesti tuhkarokkoa, hinkuyskää, kurkkumätää, jopa tuberkuulosia, sekä poliota. Hinkuyskää ja rokkoja pidettiin normaaleina lastentauteina, eikä niitä vastaan rokotettu.
Koska sikiöseulontaa eikä abortteja ollut, syntyi paljon vammaisia lapsia. Lapsia kuoli ja vammautui erilaisissa tapaturmissa, esim. juomalla lipeää, hukkumalla, palovammoihin, väkivaltaan.
Kaikki lapset kävivät kansakoulua, mutta jos halusi päästä opiskelemaan yliopistossa tai vaikkapa opiskelemaan koulussa vieraita kieliä, oli pyrittävä oppikouluun. 10-11-vuotiaat lapset osallistuivat parin päivän mittaisiin ankariin pääsykokeisiin, joilla jyvät eroteltiin akanoista.
Läheskään kaikilla vanhemmilla ei ollut varaa laittaa lapsiaan oppikouluun, koska kirjat ja muut koulutarvikkeet oli maksettava omata pussista, samoin lukukausimaksu ja koulumatkakustannukset. Oppikoululaisilla ei myöskään ollut ilmaista hammashoitoa - sitä puuduttamatta jalkaporalla tapahtuvaa, josta kansakoululaiset saivat nauttia, eikä kouluruokaa.
Häiriköivät oppilaat päätyivät kasvatuslaitoksiin ja poikakoteihin, joissa elämä oli uskomattoman väkivaltaista.
Raskaaksi tulleet tytöt erotettiin koulusta häpeän saattelemina.
Lasten elämään kuului työnteko. Jo alle kouluikäiset hoitivat pikkusisaruksiaan, ja heti kun kynnelle kykeni, pääsi työhön juurikas- ja heinäpellolle, paimeneen sekä osallistumaan kodin töihin, kuten polttopuiden pilkkomiseen ja kantamiseen sekä veden kantamiseen. Astianpesukoneita ei ollut, ei automaattipesukoneita eikä mikrouuneja, joten lasten työpanosta tarvittiin.
Kylpyhuoneita, suihkuja ja sisävessoja oli vain rikkailla.
Köyhät lapset ja nuoret tunnisti huonojen vaatteiden ja rasvaisten hiusten perusteella. Shampoota, hammastahnaa, vessapaperia ja terveyssiteitä pidettiin ylellisyytenä, eikä niihin ollut suinkaan kaikilla varaa.
Tukka pestiin mäntysuovalla, hampaat suolavedellä, pylly pyyhittiin sanomalehteen ja terveyssiteeksi kelpasi vanha paidanhelma tai itse valmistettu side.
Ruoka oli yksinkertaista, ja kaikilla sitä ei ollut riittävästi. Einekset, pakasteet, valmisruoat, hampurilaiset, pitsat ja jugurtit sekä useimmat hedelmät olivat tuntemattomia. Perunaa ja ruskeaa kastiketta syötiin arkiruokan melkein joka päivä. Oli perheitä joissa joka päiväinen ruoka oli peruna ja puolukka sose.
Ei ollut myöskään televisiota, tietokonetta, matka- eikä älypuhelimia. Lankapuhelimetkin olivat harvinaisia, eikä joka mökissä ollut radiotakaan - eikä sähköä. Koko maan kattava sähköverkko saatiin 1958.
En ole itsekään tyytyväinen maamme nykykehitykseen, mutta väitän, että 1950-luvun Suomi muistutti kehitysmaata paljon enemmän kuin nykyinen. Toisaalta ympäristö ei kuormittunut sillä tavoin kuin nykyään. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa.
Puuttui vielä Riisitauti jonka itsekin sairastin hyvin vaikeana. Ja todella meillä kuoli kaksi vauvaa 1941 ja 1943 syntyneet.
Äitini synnytti kaikkiaan yhdeksän lasta, kesken menoja ei edes laskenut, ne olivat ainoa ehkäisy keino ja hyvin käytetty.
Sodasta palaneet miehet olivat painajaistensa vallassa ja hukuttivat kauhujaan viinaan, sitten olikin perheen aika juosta turvaan karjasuojiin saunaan ja naapuriin minne nyt sitten pääsivät. Sodan jälkeensä jättämiä mielensairauksia, ei edes myönnetty olevan.
Sotamuistoja olivat myös sukupuolitaudit. Niistä hankkiudutiin eroon vaatimalla odottava äiti äitiysneuvolaa, ennen 3. odotuskuukauden loppua, silloin ehti testata ja hoitaa kupan eikä sikiö vaurioitunut taudista. Kun tuli neuvolaan ennen 3. raskaus kuukautta sai sitten äitiyspakkauksen 1949 > jossa oli ensin paperi vaatteita.
Väkivaltaa ja humalaa katsellessa me lapset leikimme ja lauloimme kuinka teemme sitten miehelle myrkkysieni muhennosta
"Yksi pieni kärpäsieni mausteena,
yksi pieni kärpäsieni mausteena."
Ainoa ongelma oli maistaako mies ennen kuin on niellyt pitääkö pakkosyöttää. Olisi varmaan parempi, kun hän olisi sitten humalassa..
No kyllä me lapset koulussa jaoimme näitäkin asioita, vaikka häpeä kodin väkivallasta oli hirveä, ei kenestäkään oikeasti tullut myrkynkeittäjää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Köyhä Suomen kansa nousi ajan hämärästä: Suomen oppivelvollisuus tulee 100 vuotta 2021.
Väkivalta kiellettiin kouluissa lailla 6.6.1914
Oppivelvollisuuslaki 1921
Kouluterveydenhuolto alkoi 1926 josta saamme kiittää, ilmasta kouluruokailua.
Kansalaiskoulu 1940
Laki lasten- ja äitiys neuvoloista 1944
Ilmainen kouluruokailu 1948
Lapsilisä 1948
Äitiysavustus pakkaus 1949
Koulut siirtyivät viisipäiväiseen työviikkoon 23.8.1971
Laki lasten päivähoidosta 1973
Peruskouluun siirryttiin 1972-1977
Väkivalta kasvatuksessa kiellettiin lailla 1984
Ensimmäiset koko peruskoulun oppimäärään opiskellee 1993 eli suomalaisten kielitaito alkaa siitä.
1970 ja sen jälkeen syntyneet ovat saaneet opetusta kielissä.