Ajatus anteeksiantamisesta kiemurtelee punaisena lankana Raamatun sivuilla. Raamatun mukaan vääryydentekijöille tulee antaa antaa anteeksi, jos he katuvat tekojaan.
Kultakolikon etupuoli on peilikirkas ja Jumalan toiminta on juuri tässä kysymyksessä esimerkillistä: lukuisat murhamiehet tms. saivat Jumalalta synninpäästön, kun älysivät vetää ajoissa oikeista naruista eli katuivat tekojaan.
Kultakolikolla on kuitenkin toinen, huomattavasti likaisempi kääntöpuoli. Ajan saatossa haalistunut kääntöpuoi kertoo meille oman tarinan Jumalan toimesta armahdettujen murhamiesten mielivaltaisen terrorin uhreista. Tarinassa Raamattu häpeällisesti vaikenee murhanhimoisten ja uskonoppineiden viattomista uhreista, heidän rakkaidensa kohtaloista, hajalle revityistä perhesiteistä tai lukuisista valheellisista leimoista, joista monet jälkisukupolvet joutuivat maksamaan.
Jobin kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala palkitsi Jobin, korvasi hänen menetyksensä moninkertaisesti. Tarina on äärimmäisen surullinen ja epäoikeudenmukainen. Jos taloudelliset menetykset voi vielä jotenkin korvata, niin voiko mikään korvata hukkaan mennyttä elämäntyötä tai menetettyjä lapsia?
Jumala on selvästi mieltynyt murhanhimoisiin yksilöihin, sitä ei käy kiistäminen. Tässä yhteydessä on oikeutettua kysyä, miten Jumala on korvannut tuhansille viattomille uhreille valtavat menetykset? Mikä on mielivaltaisuuden uhrin asema Raamatussa ja miksi Raamattu vaikenee tästä vaikeasta aiheesta?
Kultakolikon etupuoli on peilikirkas ja Jumalan toiminta on juuri tässä kysymyksessä esimerkillistä: lukuisat murhamiehet tms. saivat Jumalalta synninpäästön, kun älysivät vetää ajoissa oikeista naruista eli katuivat tekojaan.
Kultakolikolla on kuitenkin toinen, huomattavasti likaisempi kääntöpuoli. Ajan saatossa haalistunut kääntöpuoi kertoo meille oman tarinan Jumalan toimesta armahdettujen murhamiesten mielivaltaisen terrorin uhreista. Tarinassa Raamattu häpeällisesti vaikenee murhanhimoisten ja uskonoppineiden viattomista uhreista, heidän rakkaidensa kohtaloista, hajalle revityistä perhesiteistä tai lukuisista valheellisista leimoista, joista monet jälkisukupolvet joutuivat maksamaan.
Jobin kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala palkitsi Jobin, korvasi hänen menetyksensä moninkertaisesti. Tarina on äärimmäisen surullinen ja epäoikeudenmukainen. Jos taloudelliset menetykset voi vielä jotenkin korvata, niin voiko mikään korvata hukkaan mennyttä elämäntyötä tai menetettyjä lapsia?
Jumala on selvästi mieltynyt murhanhimoisiin yksilöihin, sitä ei käy kiistäminen. Tässä yhteydessä on oikeutettua kysyä, miten Jumala on korvannut tuhansille viattomille uhreille valtavat menetykset? Mikä on mielivaltaisuuden uhrin asema Raamatussa ja miksi Raamattu vaikenee tästä vaikeasta aiheesta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kristinuskolla on varsin verenhimoinen historia ristiretkineen. Toisaalta onhan Raamattukin verta täynnä alusta hamaan loppuunsa, niin ei se ihme ole, kun opit ammennetaan Jumalan sanasta, jossa Jumala itse antaa Moosekselle käskyjä kivittää ja tappaa. Sitten kun siltä perustalta pitäisi jotain rakentaa, että Jumala on verenhimoinen hirviö niin sehän sopii monen ajatusmaailmaan sopivasti.
Synnit anteeksi vaan ristillä veren.
Mietit ihan samoja asioita kuin minä
En ole voinut ymmärtää tuota Jobin kohtaa,miten hirvittävä murhaaminen,rakkaiden kuolema,Jumalan sopimus saatanan kanssa.Kristittyjen lasten ja aikuisten päänkatkaisemiset,sitten vaaditaan anteeksiantamus,jopa halit murhaajille.Keskitysleirien kauhut ym.Todella tuntuu,että murhaajat saavat armon,mutta uhrit joutuvat tulipätsiin,kun uskonnolliset vaativat anteeksiantamusta,huutavat,sinä olet katkera,sinä olet sitä ja tätä.
Raamattu puhuu anteeksiantamisesta siksi, että Jumala haluaa vapauttaa ja parantaa meidät. Anteeksiantaminen on ensimmäinen askel vapauteen uhriutumisesta ja katkeruudesta. Ilman sitä jäämme kiinni loukkauksiin ja annamme vallan meitä loukanneille.
Anteeksiantaminen ei ole missään nimessä tekojen hyväksymistä. Eikä se tarkoita, että pitäisi ryhtyä meitä loukanneen kaveriksi. Anteeksi ei myöskään anneta tekijän vuoksi tai siksi että hän pyytää. Se tehdään oman itsen vuoksi, sillä alitajuinenkin katkeruus vaikuttaa monin tavoin elämään, ihmisuhteisiin sekä Jumala-suhteeseen.
Luin jostain tällaisen,anteeksiantoa ei tarvitse kertoa toiselle,vaan kysymyksessä on omien tunteiden ja motiivien tutkistelusta.Anteeksi antaminen ei ole itsensä alentamista,toisen ylentämistä,eikä väärien tekojen ymmärtämistä.Minua helpottaa kirjoituksessasi tuo,ettei tarvitse ryhtyä meitä loukanneiden kaveriksi.Kun näistä hirvittävistä kokemuksista tulee traumat,niin ei uhri ainakaan silloin parane,jos hänen on oltava esim.hänen perheenjäsenen murhanneen lähellä.
>>> Raamattu puhuu anteeksiantamisesta siksi, että Jumala haluaa vapauttaa ja parantaa meidät...
Avauksen tarkoituksena ei ole keskustella anteeksiantamisesta, vaan empatian puutteesta Raamatusta. Toisin sanoen siitä, miksi Raamattu häpeällisesti vaikenee mielivaltaisen terrorin uhrien ja heidän läheistensä kohtaloista, mutta korostaa vääryyden tekijöiden suosiota Jumalan silmissä.
Nimimerkkisi on Henki. Mitä Henki sinulle puhuu asiasta? 🤗
ST
Henget eivät minulle kuiskaile.
Todellisten, julmien rikosten uhreille tuo anteeksiantamuksen velvollisuus tuntuu epäinhimilliseltä.
Rikosten uhreja ovat ensisijaisesti ne rikoksen henkilökohtaisesti kokeneet, mutta uhreja ovat myös kaikki he, joita rikos muutoin koskettaa: itse rikoksenuhrin läheiset. Esim. tapettujen omaiset... jne.
Olen sinun kanssasi samaa mieltä.Helppo on saarnata,jos on elänyt pumpulissa.
Jeesus saarnasi Tuonelassa, vaikka hänet ristiinnaulittiin.
Juurikin tätä uskonnollista liirumlaarumia.
Juurikin tätä uskonnollista liirumlaarumia.
1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3 Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4 Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5 Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6 Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8 Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9 Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
11 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
15 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
17 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
18 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
21 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
27 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan.
( Job. 40)
1 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
2 Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.
3 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.
4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.
5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.
6 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.
( Job. 42)
s-seutulainen
Ja s-seutulainen kestää ryhti suorassa,kun hänen perheen jäsenensä murhataan,katkaistaan lapsen pää.Helppo on jaella pitkiä raamatun lauseita.Ihan oikeesti,tuo kertomus Jobin kärsimyksistä ja Jumalan mielettömyydestä,ei kuvaa rakastavaa Jumalaa,joskin antaa Jobin huutaa vihaansa,ettei ala torumaan katkeruudesta.
Jeesuskin saarnasi että tehkää parannus, vaikka häntä vainottiin. Ristiinnaulitsemisenkin jäljeen Jeesus saarnasi Tuonelassa.
Miten tämä tähän liittyy,oletko Jeesuksen vertainen,täysin uskonnollishenkinen vastaus.
Ja nämä "suuret"Jumalan pojat,jotka täällä saarnaavat,ovat vyöttäneet kupeensa kuin mies kärsimyksen kohdatessa????
Esimerkin jätti kuitenkin.
Jeesus armahti.
"Tässä yhteydessä on oikeutettua kysyä, miten Jumala on korvannut tuhansille viattomille uhreille valtavat menetykset"
En ole vielä itse keksinyt itkeä raamatun tarinoiden henkilöiden sukulaisten puolesta. Haiskahtaa pikkuisen tarkoitushakuiselta tekoempatialta.:)
Henkilökohtaiset tragediat ja menetykset ovat osa elämää. Oli syy mikä tahansa. Jotkut kokevat olevansa "uskonnon uhreja" toiset "ateistien uhreja". Niin tai näin, yleensä rikkinäisten ihmisten tai olosuhteiden uhreja.
Mitä Jumala tragedioiden suhteen tekee riippuu ihmisen Jumala-suhteesta. Antaako hän Jumalalle tilaisuuden? Haluaako hän luopua taakoistaan ja uhriudestaan? Se ei ole itsestään selvää. Katkeruus voi tuntua myös palkitsevalta, vaikka se lopulta tuhoaakin elämän.
Em. ei ole minulle teoriaa. Minullakin on tragediani. Mutta löysin Jumalan yhteydessä anteeksiantamuksen, vapauden sekä hyvän ja mielenkiintoisen elämän. Elämäni olisi voinut olla hyvin erilainen, jos olisin jämähtänyt katkeruuteen. Sellaista Jumala tekee vielä tänäkin päivänä, jos saa mahdollisuuden.
>>> En ole vielä itse keksinyt itkeä raamatun tarinoiden henkilöiden sukulaisten puolesta...
Ei ole tarkoitus "itkeä", vaan muistaa ja oppia. Lapsellisen logiikkasi mukaan voimme unohtaa myös esim. holokaustin uhrit?! Väärin. Emme saa unohtaa yhtäkään uhria, Raamattu taas tuntuu unohtaneen. Tämä saattaa johtua siitä, että Raamattua kirjoittaneet yksilöt olivat itse osallisia julmuuksiin, mutta myöhemmin "katuneet tekojaan" ja saivat nauttia elämästä hyvissä voimin.
>>> Mitä Jumala tragedioiden suhteen tekee riippuu ihmisen Jumala-suhteesta...
Olen tästä eri mieltä. Viattomat uhrit ovat myös Jumalan silmissä viattomia, mutta jotkut uskonoppineet ovat vääntäneet tuostakin täysin oman version ihmisen suhteesta Jumalaan.
Juuri näin,rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.Minulla on lähellä ihminen,uskonnollinen,jota ei hetkauta ihmisten kärsimykset,ei lasten julmat murhat ym.kunhan hänellä on hauskaa.Myönsi,ettei ole piitannut minun kärsimyksistäni,jotka ovat olleet aikamoiset.Minkälainen on tällainen uskis,peto.
Niin, kun katsoo maailmansotia, isejä ja äitejä, jotka ovat menettäneet kaiken, niin pitäisihän Jumalan lyödä vihollinen heti helvetin tuleen.
Myös ihmiskaupat. He, jotka täällä punaistenlyhtyjen kaduilla käy hyväksikäyttämässä ihmistä, niin helvettiin ja heti.
Joka pettää lähimmäisen, niin ei pidä Jumalan odottaan, tappaa ja helvettiin, niin siinähän opitaan elämään ja sanomaan aamen, että oikein Jumala.
Näin pitää toimia. Ateistit heti rikkomuksista tuleen, ei armoa, ei odotusta parannukseen. Olkoon Jumala, kuin Pohjois-Korean johtaja, Valko-Venäjän hallinto, niin jopa kansa elää kohdallaan ja ei rikoksia tapahdu.
Järjestys se olla pitää, eli heti tuomio, eikä sallia vikaisuutta.
Hyvä, että aloittaja ottaa henkenä tuomion kohdalleen.
Jobin kohtaloa ei pidä sallia. Helvetin tulet nurkkiin palamaan ja rikkoneet sinne.
Tää on oikeaa puhetta!!!!Kun pikku Briannaa raiskattiin ja pahoinpideltiin isänsä ja setänsä toimesta ja kuoli 7 kuukauden ikäisenä,niin armahtaakko pitäisi näitä petoja!!!!!!Missä muuten oli Jumala ja enkelit,kun tätä viatonta rääkättiin.Raamattu sanoo,avuksesi huuda minua hädän päivänä,minä tahdon auttaa sinua,eikö auttanut,kun vauva ei osannut huutaa avuksi?????
Tämä on juuri tyypillistä näille,eipä tule vastauksia,tuo kysymys,missä oli Jumala ja enkelit on niin sydämeen koskeva kysymys,todella,kuinka voi taivas olla hiljaa!!!!!!
Jos emme muuta voi kuin surra tuon lapsen puolesta, voimme myös jo etukäteen iloita ja kiittää Jumalaa siitä kärsimyksestä, joka noita miehiä tulee kerran kohtaamaan. Tuota lasta kidutettiin muutamia kuukausia, sen tekijöitä kerran, iankaikkisesti.
Se tuli ei koskaan sammu, mihin he itse kerran, omasta valinnastaan, astuvat.
Näin on kirjoitettu, näin tapahtukoon.