Tämän avaukseni tein politiikka-osastoon Keskustan saitille, koska asia nousi esiin siellä. Kun kysymys on historiasta, mahdollisia halukkaita keskustelijoita varten laitan avaukseeni linkin tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000007673565
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000007673565
Vastaukset 7
Vanhimmat
... mutta löytyi sieltä sitten ihan kelvollinenkin kekkoshistoriikki:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000007681486
Hohhoijaa ittelles. Enemmän tuossa K.K.Korhosen esityksessä on muuta kuin Kekkosta, mutta sinun maailmankuvasi on niin pieni, että se ei sinne mahdu. Pieni on maailmankuva, jonka Kekkonen pystyy täyttämään. Pienellä ihmisellä on pieni maailmakuva, eiks niin?
No eivät nuo narsistisista motiiveista nousevat omahyväiset julistukset ole oikein minkään väärtejä. Maitokauppatason ajattelua ja mahtipontista lauseeenpaisuttelua. Joku jossain sanoi, että näiden "totuuksien" parodioiminen on mahdotonta, koska tätä tyhjäkäyntityyliä ei voi ylittää. Siis tällaisia herkkupaloja suolletaan ihan tosissaan:
"Suomalaisten kansallinen herääminen alkoi hapuilevasti silloin, kun keksittiin, että on olemassa suomen kieli. Sen keksi Mikael Agricola."
"... ketju miehiä, joista jokainen voidaan nimetä suurmiehiksi Agricolan alulle paneman kehityksen vahvistajina ja vauhdittajina, kukin heistä sarallaan ja tavallaan."
"Runeberg jalosti historiamme, vaikkakin toi esiin vain pienen sirpaleen siitä."
"Manneriheim... oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen."
"Kansalaissotamme oli julma, mutta se olisi ollut vielä paljon pahempi, jos Tanneria ei olisi ollut."
"Korkean moraalinsa ja suuren isänmaanrakkautensa hän osoitti kesällä 1944 uhraamalla itsensä sopimuksella, millä oli suuri merkitys Suomen pelastumiseen. Puhun tietenkin Ribbentrop-sopimuksesta."
"Voidaanko Paasikivi nimetä suurmieheksi, jos hän teki vain välttämättömän, varsinkaan kun hän ei muilta ominaisuuksiltaan aina ollut kovin suuri? Mielestäni kyllä."
"[Kekkosen kohdalla} voidaan suuremmalla syyllä kuin Paasikiven kohdalla kysyä: Onko suurmies sellainen, joka teki vain välttämättömän, jonka myös joku toinen olisi tehnyt yhtä hyvin, kenties paremminkin, ja varsinkin, jos hän toimi vieraan vallan tuella, jolloin tekemisen motiiveissa oli tietysti muutakin kuin oman maan ja kansan paras?"
Hohoijaa. Kun ensin hahmotetaan tapahtumat valmiiksi annetuilla käsitteillä ja sitten pyöritellään kysymyksiä saman käsitteistön puitteissa ei liene yllätys että lopputulemana ovat samat totuudet joista on lähdetty liikkeelle. Kun itse kysyy ja itse vastaa, tapahtuuko silloin oikea ajatusliike?
Tyhjää mässytystä on maailma muutenkin täynnä. Kai se jotakin kiinnostaa, ainakin kirjoittajaa itseään.
"Hohoijaa. Kun ensin hahmotetaan tapahtumat valmiiksi annetuilla käsitteillä ja sitten pyöritellään kysymyksiä saman käsitteistön puitteissa ei liene yllätys että lopputulemana ovat samat totuudet joista on lähdetty liikkeelle. Kun itse kysyy ja itse vastaa, tapahtuuko silloin oikea ajatusliike?"
Olkinukke:
Ohitetaan vastustettava väite tekemällä siitä karikatyyri, olkinukke. Sitä vastaan hyökkäämällä ja naurettavaksi tekemällä pyritään mitätöimään vastustajan väite. Tällä ei tietenkään saavuteta mitään, jos keskustelua seuraavat tietävät tarpeeksi asiasta, mutta valitettavasti näin ei useinkaan ole. Tätä tekniikkaa käyttävät yleisimmin fundamentalistiset kreationistit kieltäessään evoluution, mutta toki samaa virhettä tapaa myös muissa yhteyksissä.
"Entä jos Suomi olisi siinä-ja-siinä tilanteessa tehnytkin niin-ja-niin?" Kaikki tällainen pohdiskelu on tosiasialliselta sisällöltään tautologiaa, koska kaikki käsitteelliset elementit alkaen "Suomesta" ja tilannnetta määrittelevästä kuvauksesta aina kuvitelmaan vaihehtoisesta tapahtumakulusta sisältävät alusta loppuun saakka saman sisällön. Tyhjää näennäispohdiskelua.
Kyllä kai siihen syyllistyvät historian spekulantit yleensä, mutta naurettavinta se on tällaisissa korhosmaisissa tapauksissa, jossa käsitteiden analyyttinen käyttö on täysin väistynyt korkean "isänmaallisen" hengenpaatoksen tieltä.
Naurettavaa annetuilla käsitteillä tapahtuva määritteleminen on erityisesti silloin, kun itse antaa itselleen senlaatuisia määreitä, joilla ei ole mitään arvoa jos joku ne antaa itselleen. "Olen isänmaallinen mies." Hohoijaa.
Naurettavin omaa itseä koskeva, annetuilla käsitteillä tapahtunut hahmottelu kyseisen olkinukke-korhosen kohdalla lienee toistaiseksi se, kun hän "ex-virkamies" -nimimerkillä kirjoitellessaan kertoi urastaan YK-rauhanturvajoukoissa ja piti YK-toimihenkilölle ominaista puolueettomuutta erityisenä pätevyysperusteena sille, että nimenomaan hän voi antaa puolueellisia lausuntoja.
osuma!
Kirjoituksessa on monia ansioita, mutta tämä kohta jäi vaivaamaan:
"Kansalaissotamme oli julma, mutta se olisi ollut vielä paljon pahempi, jos Tanneria ei olisi ollut. Jokainen historiaan perehtynyt tietää tarkoitukseni ja ymmärtää asian näin olevan. Tuskin punaiset olisivat voittaneet sittenkään, mutta heidän voimansa olisi ollut paljon suurempi ja sota olisi kestänyt kauemmin ja sen seuraukset olisivat olleet paljon tuhoisammat ja se olisi jättänyt jälkeensä paljon suuremman katkeruuden puolin ja toisin."
Väittäisin olevani jollakin tavalla historiaan perehtynyt, mutta en ymmärrä miten Tannerin olemassaolo vaikutti kansalaissotaan ? Hän oli kyllä revisionisti (vallankumousta vastustava oikeistodemari), mutta hänen vaikutusvaltansa puolueessa tuolloin oli äärettömän niukka, rivikansanedustajan tasoa. SDP:n johtohahmo hänestä tuli vasta kapinan päätyttyä.
Vuodet 1917 ja 1918 eivät olleet Tannerille taistelua vallankumousta ja bolsevismia vastaan johtuen siitä että hän ei tähän taisteluun lähtenyt. Ratkaisevassa ylimääräisessä puoluekokouksessa(,jossa vallanottopäätös tehtiin) hän ei ollut edes läsnä. Työväenliike syöksyi vallankumoukseensa, koska oikean siiven voimat eivät saaneet vielä tuolloin kaivattua johtajaa ja puolueen siltasaarelainen (ideologisesti radikaalihko)johto koki sodan ainoana ulospääsytienä huliganismiksi luisuneesta tilanteesta. Toisin sanoen puolueen sisällä ei ollut selvää jakoa parlamentaarisiin ja vallankumouksellisiin. Ainoastaan muutamat Pietarista tai sen vaikutuspiiristä saapuneet kokousedustajat liputtivat vallankumouksen puolesta.
Työväenliikkeen jako kahteen historiantutkimuksessamme on perua liikkeen suuntataistelun ajoilta. Kahtiajaon pitkä historia kun sopi sekä demareille että kommunisteille.