Suomi virallisesti suomenkieliseksi

Suomen kielipolitiikka ja kielilainsäädäntö tulee muuttaa kansalaisten enemmistön tahdon mukaiseksi.

Käytännössä se tarkoittaa, että maamme ainoan virallisen kielen tulee olla suomi ja ruotsi jäisi vähemmistökielen asemaan.

Suomen lisäksi saamen kielet ja karjalan kieli ovat maamme ikiaikaisia uralilaisia alkuperäis- ja kansalliskieliä. Sen sijaan ruotsin kieli tuli maahamme vasta ristiretkien myötä vieraana valloittajan kielenä. Ruotsin kieli ei siten ansaitse aidon kansalliskielen nimeä eikä asemaa.

Ruotsin Itämaassa suomalainen heimokansa kärsi reilut 600 vuotta Ruotsin harjoittamaa riistoa ja sortoa: sotaväenotot, verotus, verovelkaisten tilojen pakkolunastus ja lahjoittaminen ruotsalaiselle upseeristolle.

Erityisesti Kustaa Vaasan ajoista alkaen suomalaisuus ja suomen kieli olivat ”ruotsalaisen rodun” rautasaappaan alla. Suomen kieli ja suomenkielinen koulutus elivät tuolloin ainoastaan kirkon suojissa (kts. Ruotsin Itämaa; Kari Tarkiainen, Porvoo 2010).

Mitä myöhempään suhtautumiseen suomalaiseen kantaväestöön tulee, niin maininta ruotsalaisen rodun etujen ajamisesta säilyi RKP:n puolueohjelmassa aina vuoteen 1956.

Ruotsin kielen ylivalta virkakoneistossa ja koulutuksessa pysyi ennallaan vuoden 1809 jälkeenkin koko autonomian ajan, vaikka tsaari mahtikäskyllään 1863 nostikin suomen kielen ruotsin rinnalle viralliseksi kieleksi. Näin ei käytännössä tapahtunut.

Tosiasiassa vasta vuoden 1922 kielilaki – viisi vuotta itsenäistymisen jälkeen – määritteli suomen yhdenvertaiseksi ruotsin kanssa.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko ”liberaali” RKP, Folktinget ja niiden taustavoimat, Föreningen för det tvåspråkiga Finland etunenässä, siitä huolimatta jatkamaan kansalaisten enemmistön kansalaisoikeuksien polkemista koko 2020-luvun ja aina hamaan tulevaisuuteen.

Perustuslain 17. pykälän mukaan ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.” Tämän kirjauksen RKP tukijoineen sai lakiin vasta neljännellä yrittämällä kovan painostuksen kautta mm. Venäjä-uhkan vedoten.

Alkuperäisessä lakiesityksessä suomi oli maamme ainoa virallinen kieli. Myös vuoden 1968 peruskoululakia säädettäessä RKP turvautui Venäjä-korttiin ja haki lisäksi apua Ruotsin valtiovallalta. (kts. Janne Väistön väitöskirja, Åbo Akademi 2017).

Ruotsin kielestä tuli peruskoulun ainoa pakollinen kieli. Pedagogiset periaatteet saivat väistyä ja kielestä tehtiin poliittisen vallan ja kansan enemmistön alistamisen väline.

Niinpä suomenkielisen enemmistön koko ikäluokka on jo 50 vuoden ajan ollut pakotettu opiskelemaan ruotsia alakoulusta alkaen niin ammattikoulussa kuin toisen asteen koulutuksessa ja vielä yliopistossakin. Ilman ruotsin kielen hyväksyttävää suorittamista pääsy toisen asteen koulutukseen estyy.

Ammatillisessa koulutuksessa päättötodistus ja yliopistossa maisterin paperit jäävät saamatta, ellei ruotsin kieli ole hallinnassa. Ns. virkamiesruotsi vaikeuttaa suomenkielisten etenemistä julkishallinnon korkeampiin virkoihin.

Millä oikeutuksella RKP voi vaatia ja lakien voimalla ylläpitämään tällaista käytäntöä? Siihen ei löydy ainoatakaan kritiikin kestävää faktista perustetta. Se on mahdollista ainoastaan muiden puolueiden tuella ja eduskunnan päätöksillä.

Yksikielisen Suomen puolesta -yhdistys kyseenalaistaa sekä maamme kaksikielisen hallintojärjestelmän että ruotsin pakollisuuden kahdesta syystä, jotka kumpikin loukkaavat liberaalin demokratian perusperiaatetta, kansanvaltaa.

Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle, ja demokratiassa enemmistö päättää. Maamme pääkieli on suomi, joten sen tulee myös olla maamme ainoa virallinen kieli.

Toinen syy on taloudellinen. Kaksikielisestä hallintojärjestelmästä ja ruotsin pakollisuudesta koulutuksessa veronmaksajille koituu vuosittain usean miljardin euron rasite.

Kirjoittajana ryhmä
Yksikielisen Suomen puolesta

Ei kattavia ruotsinkielisiä palveluja esim. terveydenhuollon erikoisaloilla voi taata kukaan. Ruotsinkielisille voidaan taata ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella vain erinomainen opetus suomen kielessä ja tarvittaessa tulkkeja/tukihenkilöitä - kuten muillekin.

Tämä olisi parasta!

Ainoa järkevä ratksisu.

Rehellinen ratkaisu!

Yksikielisyys olisi rehellisyyttä.

Ajankohtainen hanke ? Minä en ole moisesta hankkeesta kuullutkaan. Ei sanaakaan uutisissa tai missään lehdessä.

Tämä hyvä!