Kyllä se niin on että kun hyvä mies pääsee Pietarin istuimelle voi uskomattomia tapahtua. N
Näkyväisenä päänä kirkossaan Johannes Paavali II:nen pystyi edistämään elämäm pyhyyden kunniotusta ja olemaan rauhan esitaistelijana, oikein hihittää kun ajattelee meidän luterialisia SOSIAALITANTTA PIISPOJA josta on vain kiukuttelioiksi ja valtiokirkko raha-byrokratian pyörittäjksi.
Näkyväisenä päänä kirkossaan Johannes Paavali II:nen pystyi edistämään elämäm pyhyyden kunniotusta ja olemaan rauhan esitaistelijana, oikein hihittää kun ajattelee meidän luterialisia SOSIAALITANTTA PIISPOJA josta on vain kiukuttelioiksi ja valtiokirkko raha-byrokratian pyörittäjksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Satuin vain näin yömyöhällä eksymään tänne, kun ei muitakaan kirjoituksia paljon ollut. En puutu muuhun kuin käsitykseesi edesmenneen paavin rauhan esitaistelusta. Tämä on oma henkilökohtainen epäilyni, että katolisella kirkolla on kaikessa ollut tietty pyrkimys, eikä se ole vähäisempi kuin maailmanherruus. Historiasta voi todeta, että katolinen kirkko vaikutti paljolti siihen, että Hitler kansallissosialisteineen pääsi Saksassa valtaan. Pyrkimys? Maailmanlaajuisen vaikutusvallan saavuttamisen mahdollisuus? On esiintynyt tietoja siitä, miten läheisesti presidentti Reagan ja Vatikaani olivat tekemisissä keskenään. Pyrkimys? Kommunismin kaataminen, ja uusi maailmanjärjestys, jossa katolisella kirkolla jälleen olisi maailmanherruus. En tiedä, mutta epäilen, että Vatikaani rahoitti Puolan Solidaarisuusliikettä, siis epäilen. Joka tapauksessa se tunnustetaan, että edesmenneellä paavilla oli suuri rooli prosessissa, joka lähti käyntiin Itä-Euroopassa ja johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Paavi oli ulkonaisesti hurskas mies, mutta hän oli myös näyttelijä niin kuin Reagankin. Haluan tällä kaikella vain muistuttaa, että ulkonaisen hurskaan kuoren takana voi olla likaista peliä ja vallan tavoittelua. Mutta tämä on vain siis oma henkilökohtainen epäilyni.
-katolisella kirkolla on kaikessa ollut tietty pyrkimys, eikä se ole vähäisempi kuin maailmanherruus.=JOS KATOLINEN KIRKKO USKOO OLEVAN KRISTUKSEN OIKEA KIRKKO JA PARAS TIE VARMAAN PELASTUKSEEN, NIIN TOIVOOHAN SE ETTÄ KAIKILLA OLISI TÄHÄN MAAILMASSA MAHDOLLISUUS. KRISTINUSKO ITSESSÄÄN VAATII KRISITITTYÄ JULISTAMAAN KRISTILLISTÄ OPPIA KAIKILLE JA KÄÄNYTTÄMÄÄN NE. EI TULE KAIKESTA MAALATA MAAILMANHERUUTTA JA ORJUUTUSTA.
-katolinen kirkko vaikutti paljolti siihen, että Hitler kansallissosialisteineen pääsi Saksassa valtaan¨.=KUN WEIMARTASAVALTA KAATUI NIIN SUURIMMAT HÄVIÄJÄT OLIVAT SOS.DEMARIT. JA KRISTILLINN (KATOLINEN) PUOLUE). PAAVI PIUS XI KIERTOKIRJESÄÄN (Mit Brennender Sorge) TUOMITSI KOLMANNEN VALTKUNNAN TOIMENPITEITÄ JA HENKEÄ JO AIKASIN 30-LUVULLA. MONTA TUHATTA KATOLISTA PAPPIA JO 30-LUVULLA ALKU PUOLELLA VIETIIN LEIREILLE.
-epäilen, että Vatikaani rahoitti Puolan Solidaarisuusliikettä,=CIA RAHOITTI SOLIDAARISUUS LIKETTÄ, JA ÄLÄKÄ VÄITÄ ETTÄ VATIKAANI JA CIA ON SYDÄNYSTÄVIÄ. SUURIN OSA VALTAAPITÄVISTÄ AMERIKASSA ON JOKO LIBERAALEJA, VAPAAMUURAREITA TAI VAIKUTUSVALTAISIA JUUTALAISIA. KAKI ENSIMMÄISTÄ VIHAAVAT SYDÄMESTÄ KATOLILAISUUTTA.
AINOA POIKKEUS VOI OLLA REAGAN JOKA OLI ITSE HURSKAS JA YMMÄRSI JOHANNES PAAVALI TOISEN KANSSA NE VAARAT JOTA KOMMUNISTI EDUSTI.
1) Kristillisen opetustyön raamatullinen malli on aivan erilainen kuin Vatikaanivaltio ja Katolinen kirkko.
2) Kannattaa tutkia tarkemmin, mistä Hitler puolueineen sai ensimmäisen kansainvälisen tuen ja kenen välityksellä.
3) Paavin osallisuus solidaarisuusliikkeen tukemisessa on yleisesti tunnustettu. Eri asia on se, onko politiikkaan sekaantuminen kristillistä, eli sama asia kuin kohdassa yksi.
Ilman innokkaan katolisen kanslerin Franz von Papenin hellittämätöntä apua Hitleristä ei olisi tullut Saksan johtajaa. Katso myös kuva, jossa katoliset piispat tekevät "Heil Hitler"-tervehdyksen:
http://www.secularhumanism.org/library/fi/paul_23_4.htm l
"Catholicism and the Nazi Takeover
Ironically—but, as we shall see, for obvious reasons—Chancellor Hitler had greater initial success reaching accommodation with Roman Catholic leaders than with the Protestants. The irony lay in the fact that the Catholic Zentrum (Center) Party had been principally responsible for denying majorities to the Nazis in early elections. Although Teutonic in outlook, German Catholics had close emotional ties to Rome. As a group they were somewhat less nationalistic than most Protestants. Catholics were correspondingly more likely than Protestants to view Hitler (incorrectly) as godless, or as a neo-heathen anti-Christian. Catholic clergy consistently denounced Nazism, though they often undercut themselves by preaching traditional anti-Semitism at the same time.
Even so, and despite Catholicism’s minority status, it would be German Catholics and the Roman Catholic Church that whose actions would at last put total power within the Nazis’ reach.
Though it was not without antimodernists, the Catholic Zentrum party had antagonized the Vatican during the 1920s by forming governing coalitions with the secularized, moderate Left-oriented Social Democrats. This changed in 1928, when the priest Ludwig Kaas became the first cleric to head the party. To the dismay of some Catholics, Kaas and other Catholic politicians participated both actively and passively in destroying democratic rule, and in particular the Zentrum.
The devoutly Catholic chancellor Franz von Papen, not a fascist but stoutly right-wing, engineered the key electoral victory that brought Hitler to power. Disastrously Papen dissolved the Reichstag in 1932, then formed a Zentrum-Nazi coalition in violation of all previous principles. It was Papen who in 1933 made Hitler chancellor, Papen stepping down to the vice chancellorship.
The common claim that Papen acted in the hope that the Nazis could be controlled and ultimately discredited may be true, partly true, or false; but without Papen’s reckless aid, Hitler would not have become Germany’s leader.
The church congratulated Hitler on his assumption of power. German bishops released a statement that wiped out past criticism of Nazism by proclaiming the new regime acceptable, then followed doctrine by ordering the laity to be loyal to this regime just as they had commanded loyalty to previous regimes. Since Catholics had been instrumental in bringing Hitler to power and served in his cabinet, the bishops had little choice but to collaborate.
German Catholics were stunned by the magnitude and suddenness of this realignment. The rigidly conformist church had flipped from ordering its flock to oppose the Nazis to commanding cooperation. A minority among German Catholics was appalled and disheartened. But most “received the statement with relief—indeed with rejoicing—because it finally also cleared the way into the Third Reich for Catholic Christians” alongside millions of Protestants, who joined in exulting that the dream of a Nazi-Catholic-Protestant nationalist alliance had been achieved.27 The Catholic vote for the Nazis increased in the last multi-party elections after Hitler assumed control, doubling in some areas, inspiring a mass Catholic exodus from the Zentrum to the fascists. After the Reichstag fire, the Zentrum voted en masse to support the infamous Enabling Act, which would give the Hitler-Papen cabinet executive and legislative authority independent of the German Parliament. Zentrum’s bloc vote cemented the two-thirds majority needed to pass the Act."
http://www.secularhumanism.org/library/fi/paul_23_4.htm l
Jostain syystä linkki ei kopioitunut kokonaan, eli viimeinen "l" ei aktivoidu. Jos haluat katsoa lähteen, kirjoita se itse osoiteriville.