JOHANNES PAAVALI II

Olet varmasti aivan oikeassa. Halusin vain tuoda esille jopa kommunististen valtion päämiesten kunniotuksen edesmennyttä Paavia kohtaan.
On ollut jotakin mikä on puhutellut. Ilmeisesti kyseessä on suoraselkäisyys monissa raamatun sanan mukaisissa lähinnä yhteiskunnallisissa, sukupuolimorallia ja ihmiselämää kunnioittavissa asioissa.
Mikäli kirkkomme pitäytyisi Lutherin viitoittamassa raamatun mukaisessa opetuksessa, eikä monien tahojen suosimalla "MAAILMAN KALLUPPIEN" (yleisen mielipiteen) muovamassa opissa, niin voisimme olla kiitollisia.

Eihän se näköjään Lutherilainen kirkko pidä kiinni edes omista lupauksistaan ja säännöistään niink kuinka se vois edes raamattua tulkita oikein! Opettelis enstaks hautaamaan omat uskovaiset jäsenet ja siunaaman heidät ja kunnioittamaan jäsen vainajia saman arvoisina niin alkaisin epäileen että kirkossa osaavat lukea raamattua oikein.

Sain tuolta toiselta keskustelupalstalta linkin tällaiseen:

http://www.vatican.va/archive/ENG0015/__PL.HTM


Paavi tai room.katolinen kirkko on asettanut myöhemmin mm. Marian taivaaseen astumisesta opin.
Onko Maria jo melkein yksi lunastaja tai pelastaja tai muu vastaava kolminaisuuden lisäksi?

Room.katolisilla on (noin?) 7 sakramenttia. ...

Paavius, synergismi,
jne.

Voitko esittää jonkin historiallisen näytteen
missä alkukirkko opettaisi että Raamattu on
ainoa Totuuden lähde? Voitko edes näyttää että
Raamatussa sanottaisiin niin?

Sehän on päin vastoin.

Kristus käski pitää kiinni suullisesta Jumalan Sanasta (Pyhä Traditio) ja kirjoitetusta Jumalan Sanasta (Raamattu). Juutalaisilla on suullinen ja kirjoitettu Jumalan Sana. Samoin Ortodokseilla ja Katolisilla.

"Vain Raamattu" -periaate oli Lutherin keksintö.

LLL kirjoitti:

Voitko esittää jonkin historiallisen näytteen
missä alkukirkko opettaisi että Raamattu on
ainoa Totuuden lähde? Voitko edes näyttää että
Raamatussa sanottaisiin niin?

Sehän on päin vastoin.

Kristus käski pitää kiinni suullisesta Jumalan Sanasta (Pyhä Traditio) ja kirjoitetusta Jumalan Sanasta (Raamattu). Juutalaisilla on suullinen ja kirjoitettu Jumalan Sana. Samoin Ortodokseilla ja Katolisilla.

"Vain Raamattu" -periaate oli Lutherin keksintö.

Ne kirjoitukset, jotka ovat Jumalan inspiroimia, kuuluvat Raamattuun. Uutta ilmoitusta ei anneta.

Paavikaan ei ole / paavinkaan kirjoitukset eivät ole uuden ilmoituksen lähde. Ainoastaan ne kirjoitukset, jotka on Jumalan inspiroimia, ovat Jumalan sanaa. Raamattu on sellainen (eivät esim. apokryfikirjat). Raamattu on ilmoituksen lähde.

Kirjoituksilla tulee olla apostolien ja alkuseurakunnan hyväksyntä, jotta ne voitaisiin lukea Jumalan sanaksi.

Sen jälkeen ei enää voi tulla uutta ilmoitusta.





http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/UTn_yleisluennot/Matt1-14EK.htm

Kirkko seurasi seuraavia periaatteita kootessaan UT:ta:

a. Kirjan oli oltava apostolinen.

b. Kirjan täytyi olla ollut laajalti käytössä Kirkossa.

c. Kirjalla täytyi olla puhdas apostolinen sanoma.

Näillä perusteilla joitakin kirjoja otettiin ja joitakin jätettiin. Kirkolliskokousten päätöksiä oli edeltänyt pitkä kirkollinen käytäntö. Me uskomme, että Jumalan Pyhä Henki ohjasi Kirkkoa sen valitessa kirjoja UT:iin.







Eri luennoista.

Reformaation kritiikki oli oikeutettu myös suhteessa Raamattuun ja erityisesti siihen. Raamattua ei kielletty, mutta se joutui "kirkon Baabelin vankeuteen". Raamattu Jumalan sanana ei päässyt puhumaan niin, että evankeliumi olisi saanut vaikuttaa vapaana, se ei voinut synnyttää oikeata uskoa ja uskonsisältöä (tunnustusta ja oppia), aito kristityn vapaus samoin kuin kristityn oikea uskonkuuliaisuus ja omantunnon side vääristyivät, Raamattu ei hallinnut kirkkoa, vaan kirkko hallitsi Raamattua. Tuloksena oli joutuminen ihmisten (tosin hyvin vaikutusvaltaisten) mielipiteiden kahleisiin (Olisikiohan tässä jotain tuttua?)
Mutta mainitusta huolimatta keskiaika ja sen kirkko (osittain myös marginaaliliikkeet) ensinnäkin säilyttivät ja välittivät Raamatun reformaatiolle ja meille Toiseksi keskiaika piti yllä vanhan kristikunnan ja samalla Kristuksen koko universaalisen (ja katolisen) kirkon aidon "raamattukäsityksen", jota ei voida pitää minkään kirkon, koulukunnan tai inhimillist-teoreettisen pohdinnan tuloksena, vaan todellisuutena, joka avautuu Raamatun omasta itseymmärryksestä. Se on, sellaisena kuin Jumala tahtoi, Pyhän Hengen ilmoitus, jota ei milloinkaan voida alkaa uudelleen, konstruoida toiseksi eikä jatkaa ilmoituskategoriassa normina ja uskon lähteenä - ilman , että kristinusko lakkaa olemasta kristinuskoa ja kirkko lakkaa olemasta kirkko. Tämä taas on asiantila, joka uskon kohteena on mahdottomuus ("Ecclesia perpetuo mansura", Matt 28,18-19; CA 7). Siksi Luther saattoi todeta keskiajan kirkosta rohkeasti ja helposti väärinkäsityksiä aiheuttaen (riski, jonka hänen lohkaisunsa usein muutenkin sisältävät): "Me nimittäin tunnustamme, että paavikunnassa on oikea Pyhä Raamattu, oikea kaste, oikea alttarin sakramentti, oikea virka, oikea katekismus, johon kuuluvat Isä meidän-rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Vaikka paavi ankarasti tuomitsee meidät harhaoppisiksi, tunnustaa hänkin samalla tavalla, että meillä ja myös kaikilla harhaoppisilla on Pyhä Raamattu, kaste, avaimet, katekismus jne" (Trenton jälkeen tämä tosin enää pidä paikkaansa).
Luther jatkaa: "Sen sijaan me taistelemme ja vastustamme paavia sen vuoksi, ettei hän pitäydy kristikunnan aarteisiin, jotka hän on perinyt apostoleilta, vaan asettaa niiden rinnalle ja yli kaikenlaisia perkeleen lisäyksiä. Hän ei käytä näitä aarteita Jumalan temppelin hyväksi, vaan sen häviöksi. Paavin käskyä ja hänen järjestystään pidetään tärkeäpänä kuin Kristuksen järjestystä" (WA 26,147-148) (Onkohan paavi nykyään kristikunnassa tässä suhteessa ihan yksin...?)

http://www.teolinst.fi/luennot/sk980211.html


"Keskiaikana Raamattu ja em. käsitys siitä sellaisenaan ja sinänsä säilytettiin. R. oli kesiajan ihmiselle - jopa teologille! - Jumalan sanaa ja sellaisena pyhä eli kirjallisena tuotteena sanallisesti Pyhän Hengen antama ja inspiroima. Ongelmana ei ollut Raamatun devalvoiminen eikä karsiminen, vaan peittyminen."

Vielä lainausta:

Pelkistäen tekijöitä on kaksi: (a) teologian ja filosofian yhdentyminen tai ainakin ongelmallisen intiimi suhde ja (b) kirkon auktoriteetti, hierarkia ja sen huippu, joka toimi "Pietarin seuraajana" ja "Kristuksen sijaisena" toimi apostolin täysin "rinnakkaisvaltuuksin" ja poissaolevan Kristuksen vikaarina eli tulemalla "kalifiksi kalifin paikalle" hän irroitti kirkon Raamatusta ja Kristuksesta (vaikka tarkoitus ja viestintä oli päinvastainen). Tällöin Raamattu uskon lähteenä ja normina joutui kaikkien neljän em.prinsiipin osalta relatiiviseen asemaan.





Kehitys keskiaikana kulkee teologisen ajatteelun ja Raamatun toisistaan etäännyttämisen suuntaan. Tämän rinnalla saa sijansa mystinen sanan ja ilmoituksen perustelu ja apofaattinen asenne.

Näistä ja muista kehitystrendeistä johtuen kirkko alkoi pitää vaarallisena Raamatun joutumista suoraan kansan käsiin. Nimenomaan romaanisissa maissa oli syntynyt "raamattuoppositio" (1200-.lähtien). minkä vuoksi Innocentius III kielsi kirjeessään Metziin 1199 sekä Raamatun ykstyisen lukemisen että sen tutkimisen "salaisissa kokouksissa" (occultis conventiculis). Samoin pättivät synodit Espanjassa ja Ranskassa. Saksassa piispa Berthold (Mainz) kielsi Raamatun painamisen ja myynnin 1485/86 ekskommunikaation uhalla. Kiellettyjen kirjojen luetteloon Raamattu merkittiin 1559, jossa se pysyi 1757 saakka.








Tässä yksi toinen luento:


Luterilaisten taholla katolisen kirkon ratkaisu nostaa traditio ilmoituksena Raamatun rinnalle oli mahdotonta hyväksyä, sillä se romutti keskeisen sola scriptura –periaatteen. Katolisen kirkon ilmoituskäsitykseen yhdistyi ajatus paavin koolle kutsuman kirkolliskokouksen ja paavin itsensäkin erehtymättömyydestä tämän puhuessa pro cathedra eli viran puolesta. Luterilainen käsitys ilmoituksen eli Raamatun ohjeellisuudesta sisältää ajatuksen, että ”Oikea kirkko on Raamatun todistaja, vartija ja selittäjä, ja Raamattu on kirkolle teologian lähde. Isien ja kirkolliskokousten todistus on inhimillinen, eikä mikään inhimillinen todistus voi olla jumalallista totuutta koskevien asioiden lähde.”[8]

Käytännössä luterilaisten taholla nähtiin todellisena se vaara, että (inhimillisen) tradition nostaminen Raamatun jumalallisen auktoriteetin rinnalle johtaa ihmisoppeihin, jotka voivat kääntyä itse Raamattua vastaan. Reformaation taisteluissa ja selvittelyissä voitiin todeta, että kyseessä ei ollut vain teoreettinen vaara, vaan todellinen ongelma, harha. Osoituksena tästä ovat mm. ne lukuisat katolisen kirkon tekemät dogmit, joille ei ole perustetta Raamatussa, vaan ovat suoranaisessa ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa.

http://www.teolinst.fi/luennot/ph020115.html

Raamatun synty kirjoitti:

Ne kirjoitukset, jotka ovat Jumalan inspiroimia, kuuluvat Raamattuun. Uutta ilmoitusta ei anneta.

Paavikaan ei ole / paavinkaan kirjoitukset eivät ole uuden ilmoituksen lähde. Ainoastaan ne kirjoitukset, jotka on Jumalan inspiroimia, ovat Jumalan sanaa. Raamattu on sellainen (eivät esim. apokryfikirjat). Raamattu on ilmoituksen lähde.

Kirjoituksilla tulee olla apostolien ja alkuseurakunnan hyväksyntä, jotta ne voitaisiin lukea Jumalan sanaksi.

Sen jälkeen ei enää voi tulla uutta ilmoitusta.





http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/UT/UTn_yleisluennot/Matt1-14EK.htm

Kirkko seurasi seuraavia periaatteita kootessaan UT:ta:

a. Kirjan oli oltava apostolinen.

b. Kirjan täytyi olla ollut laajalti käytössä Kirkossa.

c. Kirjalla täytyi olla puhdas apostolinen sanoma.

Näillä perusteilla joitakin kirjoja otettiin ja joitakin jätettiin. Kirkolliskokousten päätöksiä oli edeltänyt pitkä kirkollinen käytäntö. Me uskomme, että Jumalan Pyhä Henki ohjasi Kirkkoa sen valitessa kirjoja UT:iin.







Eri luennoista.

Reformaation kritiikki oli oikeutettu myös suhteessa Raamattuun ja erityisesti siihen. Raamattua ei kielletty, mutta se joutui "kirkon Baabelin vankeuteen". Raamattu Jumalan sanana ei päässyt puhumaan niin, että evankeliumi olisi saanut vaikuttaa vapaana, se ei voinut synnyttää oikeata uskoa ja uskonsisältöä (tunnustusta ja oppia), aito kristityn vapaus samoin kuin kristityn oikea uskonkuuliaisuus ja omantunnon side vääristyivät, Raamattu ei hallinnut kirkkoa, vaan kirkko hallitsi Raamattua. Tuloksena oli joutuminen ihmisten (tosin hyvin vaikutusvaltaisten) mielipiteiden kahleisiin (Olisikiohan tässä jotain tuttua?)
Mutta mainitusta huolimatta keskiaika ja sen kirkko (osittain myös marginaaliliikkeet) ensinnäkin säilyttivät ja välittivät Raamatun reformaatiolle ja meille Toiseksi keskiaika piti yllä vanhan kristikunnan ja samalla Kristuksen koko universaalisen (ja katolisen) kirkon aidon "raamattukäsityksen", jota ei voida pitää minkään kirkon, koulukunnan tai inhimillist-teoreettisen pohdinnan tuloksena, vaan todellisuutena, joka avautuu Raamatun omasta itseymmärryksestä. Se on, sellaisena kuin Jumala tahtoi, Pyhän Hengen ilmoitus, jota ei milloinkaan voida alkaa uudelleen, konstruoida toiseksi eikä jatkaa ilmoituskategoriassa normina ja uskon lähteenä - ilman , että kristinusko lakkaa olemasta kristinuskoa ja kirkko lakkaa olemasta kirkko. Tämä taas on asiantila, joka uskon kohteena on mahdottomuus ("Ecclesia perpetuo mansura", Matt 28,18-19; CA 7). Siksi Luther saattoi todeta keskiajan kirkosta rohkeasti ja helposti väärinkäsityksiä aiheuttaen (riski, jonka hänen lohkaisunsa usein muutenkin sisältävät): "Me nimittäin tunnustamme, että paavikunnassa on oikea Pyhä Raamattu, oikea kaste, oikea alttarin sakramentti, oikea virka, oikea katekismus, johon kuuluvat Isä meidän-rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Vaikka paavi ankarasti tuomitsee meidät harhaoppisiksi, tunnustaa hänkin samalla tavalla, että meillä ja myös kaikilla harhaoppisilla on Pyhä Raamattu, kaste, avaimet, katekismus jne" (Trenton jälkeen tämä tosin enää pidä paikkaansa).
Luther jatkaa: "Sen sijaan me taistelemme ja vastustamme paavia sen vuoksi, ettei hän pitäydy kristikunnan aarteisiin, jotka hän on perinyt apostoleilta, vaan asettaa niiden rinnalle ja yli kaikenlaisia perkeleen lisäyksiä. Hän ei käytä näitä aarteita Jumalan temppelin hyväksi, vaan sen häviöksi. Paavin käskyä ja hänen järjestystään pidetään tärkeäpänä kuin Kristuksen järjestystä" (WA 26,147-148) (Onkohan paavi nykyään kristikunnassa tässä suhteessa ihan yksin...?)

http://www.teolinst.fi/luennot/sk980211.html


"Keskiaikana Raamattu ja em. käsitys siitä sellaisenaan ja sinänsä säilytettiin. R. oli kesiajan ihmiselle - jopa teologille! - Jumalan sanaa ja sellaisena pyhä eli kirjallisena tuotteena sanallisesti Pyhän Hengen antama ja inspiroima. Ongelmana ei ollut Raamatun devalvoiminen eikä karsiminen, vaan peittyminen."

Vielä lainausta:

Pelkistäen tekijöitä on kaksi: (a) teologian ja filosofian yhdentyminen tai ainakin ongelmallisen intiimi suhde ja (b) kirkon auktoriteetti, hierarkia ja sen huippu, joka toimi "Pietarin seuraajana" ja "Kristuksen sijaisena" toimi apostolin täysin "rinnakkaisvaltuuksin" ja poissaolevan Kristuksen vikaarina eli tulemalla "kalifiksi kalifin paikalle" hän irroitti kirkon Raamatusta ja Kristuksesta (vaikka tarkoitus ja viestintä oli päinvastainen). Tällöin Raamattu uskon lähteenä ja normina joutui kaikkien neljän em.prinsiipin osalta relatiiviseen asemaan.





Kehitys keskiaikana kulkee teologisen ajatteelun ja Raamatun toisistaan etäännyttämisen suuntaan. Tämän rinnalla saa sijansa mystinen sanan ja ilmoituksen perustelu ja apofaattinen asenne.

Näistä ja muista kehitystrendeistä johtuen kirkko alkoi pitää vaarallisena Raamatun joutumista suoraan kansan käsiin. Nimenomaan romaanisissa maissa oli syntynyt "raamattuoppositio" (1200-.lähtien). minkä vuoksi Innocentius III kielsi kirjeessään Metziin 1199 sekä Raamatun ykstyisen lukemisen että sen tutkimisen "salaisissa kokouksissa" (occultis conventiculis). Samoin pättivät synodit Espanjassa ja Ranskassa. Saksassa piispa Berthold (Mainz) kielsi Raamatun painamisen ja myynnin 1485/86 ekskommunikaation uhalla. Kiellettyjen kirjojen luetteloon Raamattu merkittiin 1559, jossa se pysyi 1757 saakka.








Tässä yksi toinen luento:


Luterilaisten taholla katolisen kirkon ratkaisu nostaa traditio ilmoituksena Raamatun rinnalle oli mahdotonta hyväksyä, sillä se romutti keskeisen sola scriptura –periaatteen. Katolisen kirkon ilmoituskäsitykseen yhdistyi ajatus paavin koolle kutsuman kirkolliskokouksen ja paavin itsensäkin erehtymättömyydestä tämän puhuessa pro cathedra eli viran puolesta. Luterilainen käsitys ilmoituksen eli Raamatun ohjeellisuudesta sisältää ajatuksen, että ”Oikea kirkko on Raamatun todistaja, vartija ja selittäjä, ja Raamattu on kirkolle teologian lähde. Isien ja kirkolliskokousten todistus on inhimillinen, eikä mikään inhimillinen todistus voi olla jumalallista totuutta koskevien asioiden lähde.”[8]

Käytännössä luterilaisten taholla nähtiin todellisena se vaara, että (inhimillisen) tradition nostaminen Raamatun jumalallisen auktoriteetin rinnalle johtaa ihmisoppeihin, jotka voivat kääntyä itse Raamattua vastaan. Reformaation taisteluissa ja selvittelyissä voitiin todeta, että kyseessä ei ollut vain teoreettinen vaara, vaan todellinen ongelma, harha. Osoituksena tästä ovat mm. ne lukuisat katolisen kirkon tekemät dogmit, joille ei ole perustetta Raamatussa, vaan ovat suoranaisessa ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa.

http://www.teolinst.fi/luennot/ph020115.html

"Ne kirjoitukset, jotka ovat Jumalan inspiroimia, kuuluvat Raamattuun. Uutta ilmoitusta ei anneta.
Ainoastaan ne kirjoitukset, jotka on Jumalan inspiroimia, ovat Jumalan sanaa. Raamattu on sellainen (eivät esim. apokryfikirjat). Raamattu on ilmoituksen lähde.
Kirjoituksilla tulee olla apostolien ja alkuseurakunnan hyväksyntä, jotta ne voitaisiin lukea Jumalan sanaksi."



Raamatussa ei lue mitkä kirjoitukset siihen
kuuluvat. Raamatun kokoamiseen tarvittiin Kristuksen perustama Kirkko joka toimi Pyhän
Hengen johdatuksella.




"Kirkko seurasi seuraavia periaatteita kootessaan UT:ta:
a. Kirjan oli oltava apostolinen.
b. Kirjan täytyi olla ollut laajalti käytössä Kirkossa.
c. Kirjalla täytyi olla puhdas apostolinen sanoma."


Miksi sitten protestantit poistivat "apokryfikirjat"?

Tässä esimerkkejä alkukirkon teksteistä joissa
lainataan ja käytetään juuri näitä kirjoja:

"You shall not waver with regard to your decisions [Sir. 1:28]. Do not be someone who stretches out his hands to receive but withdraws them when it comes to giving [Sir. 4:31]" (Didache 4:5 [A.D. 70]).

"Since, therefore, [Christ] was about to be manifested and to suffer in the flesh, his suffering was foreshown. For the prophet speaks against evil, ‘Woe to their soul, because they have counseled an evil counsel against themselves’ [Is. 3:9], saying, ‘Let us bind the righteous man because he is displeasing to us’ [Wis. 2:12.]" (Letter of Barnabas 6:7 [A.D. 74]).

"By the word of his might [God] established all things, and by his word he can overthrow them. ‘Who shall say to him, "What have you done?" or who shall resist the power of his strength?’ [Wis. 12:12]" (Letter to the Corinthians 27:5 [ca. A.D. 80]).





Edelleen kysymys kuuluu: Onko olemassa mitään
alkukirkon tekstiä jossa opetetaan, että vain
Raamatussa on Jumalan Totuus? Entä Raamatun jakeet?



Tässä Alkukirkon tekstejä joissa kehotetaan
pitämään suullinen Jumalan Sana:

'Follow the bishop, all of you, as Jesus Christ follows his Father, and the presbyterium as the Apostles. As for the deacons, respect them as the Law of God. Let no one do anything with reference to the Church without the bishop. Only that Eucharist may be regarded as legitimate which is celebrated with the bishop or his delegate presiding. Where the bishop is, there let the community be, just as where Jesus Christ is, there is the Catholic Church.' Ignatius of Antioch, Epistle to the Symyrnaens 8 (c. A.D. 110).

'The apostles at that time first preached the Gospel but later by the will of God, they delivered it to us in the Scriptures, that it might be the foundation and pillar of our faith.' Irenaeus, Against Heresies 3,1 (inter A.D. 180/199).




Tässä Raamatun jakeita suullisen ja kirjoitetun
Jumalan Sanan puolesta:

"On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa." Joh. 21:25


"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut" Joh. 14:26



"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän PUHEESTAMME tai kirjeestämme"
2.tes 2:15



"Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
Luuk 10:16


"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15 pylväs


"18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt. 16:18-19




rauhaa.

LLL kirjoitti:

"Ne kirjoitukset, jotka ovat Jumalan inspiroimia, kuuluvat Raamattuun. Uutta ilmoitusta ei anneta.
Ainoastaan ne kirjoitukset, jotka on Jumalan inspiroimia, ovat Jumalan sanaa. Raamattu on sellainen (eivät esim. apokryfikirjat). Raamattu on ilmoituksen lähde.
Kirjoituksilla tulee olla apostolien ja alkuseurakunnan hyväksyntä, jotta ne voitaisiin lukea Jumalan sanaksi."



Raamatussa ei lue mitkä kirjoitukset siihen
kuuluvat. Raamatun kokoamiseen tarvittiin Kristuksen perustama Kirkko joka toimi Pyhän
Hengen johdatuksella.




"Kirkko seurasi seuraavia periaatteita kootessaan UT:ta:
a. Kirjan oli oltava apostolinen.
b. Kirjan täytyi olla ollut laajalti käytössä Kirkossa.
c. Kirjalla täytyi olla puhdas apostolinen sanoma."


Miksi sitten protestantit poistivat "apokryfikirjat"?

Tässä esimerkkejä alkukirkon teksteistä joissa
lainataan ja käytetään juuri näitä kirjoja:

"You shall not waver with regard to your decisions [Sir. 1:28]. Do not be someone who stretches out his hands to receive but withdraws them when it comes to giving [Sir. 4:31]" (Didache 4:5 [A.D. 70]).

"Since, therefore, [Christ] was about to be manifested and to suffer in the flesh, his suffering was foreshown. For the prophet speaks against evil, ‘Woe to their soul, because they have counseled an evil counsel against themselves’ [Is. 3:9], saying, ‘Let us bind the righteous man because he is displeasing to us’ [Wis. 2:12.]" (Letter of Barnabas 6:7 [A.D. 74]).

"By the word of his might [God] established all things, and by his word he can overthrow them. ‘Who shall say to him, "What have you done?" or who shall resist the power of his strength?’ [Wis. 12:12]" (Letter to the Corinthians 27:5 [ca. A.D. 80]).





Edelleen kysymys kuuluu: Onko olemassa mitään
alkukirkon tekstiä jossa opetetaan, että vain
Raamatussa on Jumalan Totuus? Entä Raamatun jakeet?



Tässä Alkukirkon tekstejä joissa kehotetaan
pitämään suullinen Jumalan Sana:

'Follow the bishop, all of you, as Jesus Christ follows his Father, and the presbyterium as the Apostles. As for the deacons, respect them as the Law of God. Let no one do anything with reference to the Church without the bishop. Only that Eucharist may be regarded as legitimate which is celebrated with the bishop or his delegate presiding. Where the bishop is, there let the community be, just as where Jesus Christ is, there is the Catholic Church.' Ignatius of Antioch, Epistle to the Symyrnaens 8 (c. A.D. 110).

'The apostles at that time first preached the Gospel but later by the will of God, they delivered it to us in the Scriptures, that it might be the foundation and pillar of our faith.' Irenaeus, Against Heresies 3,1 (inter A.D. 180/199).




Tässä Raamatun jakeita suullisen ja kirjoitetun
Jumalan Sanan puolesta:

"On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa." Joh. 21:25


"Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut" Joh. 14:26



"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän PUHEESTAMME tai kirjeestämme"
2.tes 2:15



"Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
Luuk 10:16


"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15 pylväs


"18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
19. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt. 16:18-19




rauhaa.

Suosittelen kirjaa nimeltä "Oppi Jumalan Sanasta".
Sen on kirjoittanut teologi nimeltä Johannes Gerhard. Kirja on painettu vuonna 2000, SLEY-kirjojen toimesta.

Johannes Gerhard oli 1600-luvun alun luterilainen teologi.

Tuossa kirjassa on käsitelty mm. kirja kirjalta, että mikä kuuluu kaanoniin ja mikä ei.

Emme voi olla "jatkuvan ilmoituksen" "alaisuudessa".

Eivätkö ensimmäiset "alkukirkon" lainauksesi olleet muualta kuin Raamatusta. En voi antaa painoarvoa sellaisille teksteille, jotka eivät ole Raamatusta. Apokryfikirjoja on käsitelty tuossa "Oppi Jumalan Sanasta"-kirjassa.





Lainasit myös Raamattua.
Kyllä tekstin pitää olla aiemmin määritellyn mukainen (apostolinen, laajasti kirkossa käytetty, yms.)



En ole jatkuvan ilmoituksen kannalla.



"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän PUHEESTAMME tai kirjeestämme"
2.tes 2:15



"Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
Luuk 10:16

Pitäähän julistuksen olla Raamatun sanan mukaista.
Jos julistus on Raamatun sanan vastaista, niin ei henkilö silloin ole Jumalan/Jeesuksen lähettämä.


"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15 pylväs

Jumalan seurakunta (Kirkko) on tuollainen, JOS se pysyy Jumalan sanassa eli Raamatun sanassa.
Kirkkokunta voi mennä myös harhaan eli se voi luopua Jumalan sanasta (eli Raamatusta).



Otan yhden otteen seuraavasta Timoteuksen kirjeestä Raamatun inspiraatioon liittyen:

2.Tim.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,


Väitökseni on, että myöhemmät kirjoitukset (tai vaikkapa Paavin sana), eivät kuulu Raamatun sanaan / ilmoitukseen. Ne tulee alistaa Raamatun sanan alle.

Raamatun synty kirjoitti:

Suosittelen kirjaa nimeltä "Oppi Jumalan Sanasta".
Sen on kirjoittanut teologi nimeltä Johannes Gerhard. Kirja on painettu vuonna 2000, SLEY-kirjojen toimesta.

Johannes Gerhard oli 1600-luvun alun luterilainen teologi.

Tuossa kirjassa on käsitelty mm. kirja kirjalta, että mikä kuuluu kaanoniin ja mikä ei.

Emme voi olla "jatkuvan ilmoituksen" "alaisuudessa".

Eivätkö ensimmäiset "alkukirkon" lainauksesi olleet muualta kuin Raamatusta. En voi antaa painoarvoa sellaisille teksteille, jotka eivät ole Raamatusta. Apokryfikirjoja on käsitelty tuossa "Oppi Jumalan Sanasta"-kirjassa.





Lainasit myös Raamattua.
Kyllä tekstin pitää olla aiemmin määritellyn mukainen (apostolinen, laajasti kirkossa käytetty, yms.)



En ole jatkuvan ilmoituksen kannalla.



"Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän PUHEESTAMME tai kirjeestämme"
2.tes 2:15



"Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
Luuk 10:16

Pitäähän julistuksen olla Raamatun sanan mukaista.
Jos julistus on Raamatun sanan vastaista, niin ei henkilö silloin ole Jumalan/Jeesuksen lähettämä.


"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15 pylväs

Jumalan seurakunta (Kirkko) on tuollainen, JOS se pysyy Jumalan sanassa eli Raamatun sanassa.
Kirkkokunta voi mennä myös harhaan eli se voi luopua Jumalan sanasta (eli Raamatusta).



Otan yhden otteen seuraavasta Timoteuksen kirjeestä Raamatun inspiraatioon liittyen:

2.Tim.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,


Väitökseni on, että myöhemmät kirjoitukset (tai vaikkapa Paavin sana), eivät kuulu Raamatun sanaan / ilmoitukseen. Ne tulee alistaa Raamatun sanan alle.

Kenellä on valta tulkita Raamattua oikein?
Sinulla? Minulla? Lutherilla? Kaikilla?

Miksi sitten on niin paljon erilaisia tulkintoja
ja kirkkoja ja kaikki väittävät omaansa oikeaksi?

Pyhää Henkeä rukoilemallakaan Raamattua tutkiessa
ei toimi, koska sitähän protestantit ja kaikki muut ovat tehneet jo 500 vuotta ja silti meillä
on kymmeniä tuhansia eri kirkkoja eri tulkintoineen.


Vain Kirkolla on valta tulkita Raamattua ja muodostaa siitä teologiaa, koska Jeesus perusti
Kirkon ja puhuu Kirkkonsa kautta.

"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15

"18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet PIETARI, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja TUONELAN PORTIT EIVÄT SITÄ VOITA.
19. Minä olen antava sinulle TAIVASTEN VALTAKUNNAN AVAIMET, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt. 16:18-19


Kristus perusti Kirkkonsa Pietarin varaan (Kristus itse on todellinen pää) , antoi VAIN
hänelle "valtakunnan avaimet" (auktoriteetti, myös VT:ssa) ja lupasi ettei "Tuonelan portit sitä voita".

Paavit ovat Pietarin seuraajia, piispat muiden apostolien. Miten siis Kirkko voisi erehtyä niinkin keskeisissä asioissa kuin miten pelastua
(pelkkä usko vai usko teot)?





"Eivätkö ensimmäiset "alkukirkon" lainauksesi olleet muualta kuin Raamatusta. En voi antaa painoarvoa sellaisille teksteille, jotka eivät ole Raamatusta."

Alkukirkon tekstit kertovat meille miten he ovat tulkineet Raamattua (tai sen osia). Ne kertovat meille mitä he ovat opettaneet. Vertailemalla
alkukirkon opetuksia nyky-katoliseen tai ortodoksiseen tai protestanttisiin kirkkoihin
voimme selvittää mikä kirkko on pysynyt johdonmukaisesti apostolisessa opetuksessa.

Alkukirkon teksteissä puhutaan paaviudesta, mariasta, kiirastulesta, mutta ei mitään
"vain raamattu" -periaatteesta tai että pelkkä
usko riittää pelastukseen. Jos näitä ei sieltä
löydy niin ei ole mitään syytä uskoa että Kirkko
olisi joskus niin opettanut. Ne ovat siis Lutherin keksintöä, koska hän ryhtyi tulkitsemaan Raamattua oman mielensä mukaan kuuntelematta Kirkkoa.



Herran rauhaa.

LLL kirjoitti:

Kenellä on valta tulkita Raamattua oikein?
Sinulla? Minulla? Lutherilla? Kaikilla?

Miksi sitten on niin paljon erilaisia tulkintoja
ja kirkkoja ja kaikki väittävät omaansa oikeaksi?

Pyhää Henkeä rukoilemallakaan Raamattua tutkiessa
ei toimi, koska sitähän protestantit ja kaikki muut ovat tehneet jo 500 vuotta ja silti meillä
on kymmeniä tuhansia eri kirkkoja eri tulkintoineen.


Vain Kirkolla on valta tulkita Raamattua ja muodostaa siitä teologiaa, koska Jeesus perusti
Kirkon ja puhuu Kirkkonsa kautta.

"kirkko on totuuden pylväs ja perustus"
1 Tim. 3:15

"18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet PIETARI, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja TUONELAN PORTIT EIVÄT SITÄ VOITA.
19. Minä olen antava sinulle TAIVASTEN VALTAKUNNAN AVAIMET, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." Matt. 16:18-19


Kristus perusti Kirkkonsa Pietarin varaan (Kristus itse on todellinen pää) , antoi VAIN
hänelle "valtakunnan avaimet" (auktoriteetti, myös VT:ssa) ja lupasi ettei "Tuonelan portit sitä voita".

Paavit ovat Pietarin seuraajia, piispat muiden apostolien. Miten siis Kirkko voisi erehtyä niinkin keskeisissä asioissa kuin miten pelastua
(pelkkä usko vai usko teot)?





"Eivätkö ensimmäiset "alkukirkon" lainauksesi olleet muualta kuin Raamatusta. En voi antaa painoarvoa sellaisille teksteille, jotka eivät ole Raamatusta."

Alkukirkon tekstit kertovat meille miten he ovat tulkineet Raamattua (tai sen osia). Ne kertovat meille mitä he ovat opettaneet. Vertailemalla
alkukirkon opetuksia nyky-katoliseen tai ortodoksiseen tai protestanttisiin kirkkoihin
voimme selvittää mikä kirkko on pysynyt johdonmukaisesti apostolisessa opetuksessa.

Alkukirkon teksteissä puhutaan paaviudesta, mariasta, kiirastulesta, mutta ei mitään
"vain raamattu" -periaatteesta tai että pelkkä
usko riittää pelastukseen. Jos näitä ei sieltä
löydy niin ei ole mitään syytä uskoa että Kirkko
olisi joskus niin opettanut. Ne ovat siis Lutherin keksintöä, koska hän ryhtyi tulkitsemaan Raamattua oman mielensä mukaan kuuntelematta Kirkkoa.



Herran rauhaa.

Tätä väittelyä ei kannattane jatkaa.
Löydät varmasti vastauksia kysymyksiisi, jos olet kiinnostunut luterilaisesta kannasta.

Innostuin nyt kuintenkin kirjoittamaan vielä jotain.


Kirjoitit:
"Kenellä on valta tulkita Raamattua oikein?
Sinulla? Minulla? Lutherilla? Kaikilla?"


Sillä ei ole väliä kenellä on valta tulkita Raamattua oikein, vaan se että kaikki pitää olla Raamatun sanalla arvioitavissa.


Kristuksen Kirkko on vain silloin Kristuksen Kirkko (eli Seurakunta), jos se ojentautuu Raamatun sanan mukaisesti.
Kirkkokunnat voivat mennä harhaan.


Kirjoitit:

" '18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet PIETARI, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja TUONELAN PORTIT EIVÄT SITÄ VOITA.
19. Minä olen antava sinulle TAIVASTEN VALTAKUNNAN AVAIMET, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.' Matt. 16:18-19

Kristus perusti Kirkkonsa Pietarin varaan (Kristus itse on todellinen pää) , antoi VAIN
hänelle 'valtakunnan avaimet' (auktoriteetti, myös VT:ssa) ja lupasi ettei 'Tuonelan portit sitä voita'."


Luterilaissa tunnustuskirjoissa on käsitelty paavin asemaa jonkin verran. Niihin on annettu linkkejäkin.

Tiedän muuten yhden Raamatun kohdan, jossa Paavalin piti oikaista Pietaria.

Pietari eli Keefas tiesi tehneensä seuraavassa asiassa väärin. Silti hän siis teki väärin. Paavalin piti ojentaa Pietaria (eli Keefasta):

Gal.
2:11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
2:12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
2:13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

Tuo ajatuksena vain..



Kirjoitit:
"Vain Kirkolla on valta tulkita Raamattua ja muodostaa siitä teologiaa, koska Jeesus perusti
Kirkon ja puhuu Kirkkonsa kautta.

'kirkko on totuuden pylväs ja perustus'
1 Tim. 3:15 "

Kuten kirjoitin, kirkkokuntakin voi mennä harhaan. Silloin se ei enää ole Kristuksen Kirkko (tai silloin kirkkokunta ei enää kuulu Kristuksen Seurakuntaan), eikä se puhu sitä mitä Jumala tahtoisi. Jos kirkkokunnasta löytyy evankeliumi, niin silloin kirkkokunnassa voi olla kristittyjä. Harhaanmenolla on eri asteita. Jostakin suuntauksesta voi kadota evankeliumi kokonaan, jolloin se ei enää ole lainkaan kristillinen.

Todellinen Kristuksen Kirkko eli Kristuksen Seurakunta kyllä pitäytyy Raamatun sanaan ja tahtoo julistaa Raamatun sanaa / evankeliumia.
Todelliseen Kristuksen Kirkkoon kuuluvia voi olla eri kirkkokunnissa.

...



Kirjoitit:
"Paavit ovat Pietarin seuraajia, piispat muiden apostolien. Miten siis Kirkko voisi erehtyä niinkin keskeisissä asioissa kuin miten pelastua
(pelkkä usko vai usko teot)? "

Tuon asian suhteenhan monet piispat ovat erehtyneet. Roomalaiskatolinen kirkkohan opettaa väärin vanhurskaaksi lukemisesta. Siinä on yksi esimerkki siitä kuinka kirkkokunta voi erehtyä ja mennä harhaan. Evankeliumi saattaa jopa peittyä. Roomalaiskatolinen lukee mukaan teot vanhurskaaksi lukemisen perusteisiin.

Raamatun synty kirjoitti:

Tätä väittelyä ei kannattane jatkaa.
Löydät varmasti vastauksia kysymyksiisi, jos olet kiinnostunut luterilaisesta kannasta.

Innostuin nyt kuintenkin kirjoittamaan vielä jotain.


Kirjoitit:
"Kenellä on valta tulkita Raamattua oikein?
Sinulla? Minulla? Lutherilla? Kaikilla?"


Sillä ei ole väliä kenellä on valta tulkita Raamattua oikein, vaan se että kaikki pitää olla Raamatun sanalla arvioitavissa.


Kristuksen Kirkko on vain silloin Kristuksen Kirkko (eli Seurakunta), jos se ojentautuu Raamatun sanan mukaisesti.
Kirkkokunnat voivat mennä harhaan.


Kirjoitit:

" '18.Ja minä sanon sinulle: sinä olet PIETARI, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja TUONELAN PORTIT EIVÄT SITÄ VOITA.
19. Minä olen antava sinulle TAIVASTEN VALTAKUNNAN AVAIMET, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.' Matt. 16:18-19

Kristus perusti Kirkkonsa Pietarin varaan (Kristus itse on todellinen pää) , antoi VAIN
hänelle 'valtakunnan avaimet' (auktoriteetti, myös VT:ssa) ja lupasi ettei 'Tuonelan portit sitä voita'."


Luterilaissa tunnustuskirjoissa on käsitelty paavin asemaa jonkin verran. Niihin on annettu linkkejäkin.

Tiedän muuten yhden Raamatun kohdan, jossa Paavalin piti oikaista Pietaria.

Pietari eli Keefas tiesi tehneensä seuraavassa asiassa väärin. Silti hän siis teki väärin. Paavalin piti ojentaa Pietaria (eli Keefasta):

Gal.
2:11 Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista.
2:12 Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja,
2:13 ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.

Tuo ajatuksena vain..



Kirjoitit:
"Vain Kirkolla on valta tulkita Raamattua ja muodostaa siitä teologiaa, koska Jeesus perusti
Kirkon ja puhuu Kirkkonsa kautta.

'kirkko on totuuden pylväs ja perustus'
1 Tim. 3:15 "

Kuten kirjoitin, kirkkokuntakin voi mennä harhaan. Silloin se ei enää ole Kristuksen Kirkko (tai silloin kirkkokunta ei enää kuulu Kristuksen Seurakuntaan), eikä se puhu sitä mitä Jumala tahtoisi. Jos kirkkokunnasta löytyy evankeliumi, niin silloin kirkkokunnassa voi olla kristittyjä. Harhaanmenolla on eri asteita. Jostakin suuntauksesta voi kadota evankeliumi kokonaan, jolloin se ei enää ole lainkaan kristillinen.

Todellinen Kristuksen Kirkko eli Kristuksen Seurakunta kyllä pitäytyy Raamatun sanaan ja tahtoo julistaa Raamatun sanaa / evankeliumia.
Todelliseen Kristuksen Kirkkoon kuuluvia voi olla eri kirkkokunnissa.

...



Kirjoitit:
"Paavit ovat Pietarin seuraajia, piispat muiden apostolien. Miten siis Kirkko voisi erehtyä niinkin keskeisissä asioissa kuin miten pelastua
(pelkkä usko vai usko teot)? "

Tuon asian suhteenhan monet piispat ovat erehtyneet. Roomalaiskatolinen kirkkohan opettaa väärin vanhurskaaksi lukemisesta. Siinä on yksi esimerkki siitä kuinka kirkkokunta voi erehtyä ja mennä harhaan. Evankeliumi saattaa jopa peittyä. Roomalaiskatolinen lukee mukaan teot vanhurskaaksi lukemisen perusteisiin.

"Sillä ei ole väliä kenellä on valta tulkita Raamattua oikein, vaan se että kaikki pitää olla Raamatun sanalla arvioitavissa."

"Tuon asian suhteenhan monet piispat ovat erehtyneet. Roomalaiskatolinen kirkkohan opettaa väärin vanhurskaaksi lukemisesta. Siinä on yksi esimerkki siitä kuinka kirkkokunta voi erehtyä ja mennä harhaan. Evankeliumi saattaa jopa peittyä. Roomalaiskatolinen lukee mukaan teot vanhurskaaksi lukemisen perusteisiin."



Protestanttisuus perustuu "vain Raamattu" -periaatteelle ja yksityiselle Raamatun tulkinnalle.

Missä kohtaa Raamattua lukee että ainoastaan Raamattussa on Jumalan Totuus? Missä siellä
kerrotaan että jokaisen tulee tulkita sitä itse?




Kun siis sanot, että Katolisen Kirkon vanhurskauttamisoppi (tms.) on epäraamatullista
johtuu se siitä että tulkitset Raamattua itse oman
harkintasi mukaan (tai oikeastaan protestanttisten pastoreitesi/opettajiesi).


Kirkko on AINA opettanut Katolisen Kirkon mukaista
vanhurskauttamisoppia. Sen me voimme todistaa vertailemalla kirkon opetusta alkukirkosta lähtien aina nyky-katoliseen kirkkoon.




Herran Rauhaa ja Pyhän Hengen valistusta meille molemmille!

LLL kirjoitti:

"Sillä ei ole väliä kenellä on valta tulkita Raamattua oikein, vaan se että kaikki pitää olla Raamatun sanalla arvioitavissa."

"Tuon asian suhteenhan monet piispat ovat erehtyneet. Roomalaiskatolinen kirkkohan opettaa väärin vanhurskaaksi lukemisesta. Siinä on yksi esimerkki siitä kuinka kirkkokunta voi erehtyä ja mennä harhaan. Evankeliumi saattaa jopa peittyä. Roomalaiskatolinen lukee mukaan teot vanhurskaaksi lukemisen perusteisiin."



Protestanttisuus perustuu "vain Raamattu" -periaatteelle ja yksityiselle Raamatun tulkinnalle.

Missä kohtaa Raamattua lukee että ainoastaan Raamattussa on Jumalan Totuus? Missä siellä
kerrotaan että jokaisen tulee tulkita sitä itse?




Kun siis sanot, että Katolisen Kirkon vanhurskauttamisoppi (tms.) on epäraamatullista
johtuu se siitä että tulkitset Raamattua itse oman
harkintasi mukaan (tai oikeastaan protestanttisten pastoreitesi/opettajiesi).


Kirkko on AINA opettanut Katolisen Kirkon mukaista
vanhurskauttamisoppia. Sen me voimme todistaa vertailemalla kirkon opetusta alkukirkosta lähtien aina nyky-katoliseen kirkkoon.




Herran Rauhaa ja Pyhän Hengen valistusta meille molemmille!

Kirjoitit:
"Protestanttisuus perustuu 'vain Raamattu' -periaatteelle ja yksityiselle Raamatun tulkinnalle. "

(Mm.) Luterilaisuus perustuu "vain Raamattu"-periaatteelle. Se on oikea periaate. Meillä on myös tunnustuskirjat, joissa on kirjattu asioita joita tunnustamme. Voimme sanoa varmoja asioita Raamatusta. Voimme sanoa varmasti, että "näin se on". Sitoudumme tunnustuskirjoihin, KOSKA ne ovat Raamatun sanan mukaisia.
Kaikki (jokaisen julistajan opetukset) tulee olla arvioitavissa Raamatun sanan mukaisesti.

Luterilaisuus ei muuten ole protestanttisuutta (protestoimista protestoimisen tähden), vaan Raamatun sanaan palaamista, perustukselle palaamista. Sille perustukselle palaamista, jolla kristillisen kirkon kuuluisikin olla.



Meillä on erona se että minä katson auktoriteetiksi ainoastaan Raamatun nykyisen kaanonin (perustelut mainitsinkin jo: apostolinen, oli käytössä kaikissa seurakunnissa, ...). Sinä sen sijaan katsot yhtä päteväksi Jumalan sanaksi myöhemmätkin asiat (traditio, ja jopa paavin uudemmat oppilauselmat?). Mielestäni se on väärin.
Jos luterilainen kanta kiinnostaa, niin löydät jotain tekstiä mainitsemastani kirjasta "Oppi Jumalan Sanasta". Siinä ollaan käyty mm. kaikki Raamatun kirjat läpi kirja kirjalta, että mikä kuuluu kaanoniin ja mikä ei.



Vanhurskauttamisesta

Tässä mm. Raamatun jakeisiin viittaamista, tunnustuskirjat, Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html

Teko-oppi on yhteistä pakanuudelle.
Kristinuskolle on ominaista se että katse siirretään pois omista teoista ristin puulle. Meidät luetaan vanhurskaiksi ristin työn tähden.


Jos olet kiinnostunut raamatullisista kannoista, niin löydät varmastikin materiaalia aiheisiisi liittyen.

Meidän ei varmaankaan kannata väitellä tästä aiheesta enempää.
Minä löydän varmastikin kyllä tietoa room.katoliseen ja vaikkapa myös kreikkalaiskatolisen kirkon/ortodoksikirkon (tai "ortodoksisen" kirkon) opeista. Ja sinä varmastikin löydät tahtoessasi tietoa meidän luterilaisten kannoista (jotka ovat Raamatun sanan mukaisia).
Älkäämme siis enää väitelkö.

Raamatun synty kirjoitti:

Kirjoitit:
"Protestanttisuus perustuu 'vain Raamattu' -periaatteelle ja yksityiselle Raamatun tulkinnalle. "

(Mm.) Luterilaisuus perustuu "vain Raamattu"-periaatteelle. Se on oikea periaate. Meillä on myös tunnustuskirjat, joissa on kirjattu asioita joita tunnustamme. Voimme sanoa varmoja asioita Raamatusta. Voimme sanoa varmasti, että "näin se on". Sitoudumme tunnustuskirjoihin, KOSKA ne ovat Raamatun sanan mukaisia.
Kaikki (jokaisen julistajan opetukset) tulee olla arvioitavissa Raamatun sanan mukaisesti.

Luterilaisuus ei muuten ole protestanttisuutta (protestoimista protestoimisen tähden), vaan Raamatun sanaan palaamista, perustukselle palaamista. Sille perustukselle palaamista, jolla kristillisen kirkon kuuluisikin olla.



Meillä on erona se että minä katson auktoriteetiksi ainoastaan Raamatun nykyisen kaanonin (perustelut mainitsinkin jo: apostolinen, oli käytössä kaikissa seurakunnissa, ...). Sinä sen sijaan katsot yhtä päteväksi Jumalan sanaksi myöhemmätkin asiat (traditio, ja jopa paavin uudemmat oppilauselmat?). Mielestäni se on väärin.
Jos luterilainen kanta kiinnostaa, niin löydät jotain tekstiä mainitsemastani kirjasta "Oppi Jumalan Sanasta". Siinä ollaan käyty mm. kaikki Raamatun kirjat läpi kirja kirjalta, että mikä kuuluu kaanoniin ja mikä ei.



Vanhurskauttamisesta

Tässä mm. Raamatun jakeisiin viittaamista, tunnustuskirjat, Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html

Teko-oppi on yhteistä pakanuudelle.
Kristinuskolle on ominaista se että katse siirretään pois omista teoista ristin puulle. Meidät luetaan vanhurskaiksi ristin työn tähden.


Jos olet kiinnostunut raamatullisista kannoista, niin löydät varmastikin materiaalia aiheisiisi liittyen.

Meidän ei varmaankaan kannata väitellä tästä aiheesta enempää.
Minä löydän varmastikin kyllä tietoa room.katoliseen ja vaikkapa myös kreikkalaiskatolisen kirkon/ortodoksikirkon (tai "ortodoksisen" kirkon) opeista. Ja sinä varmastikin löydät tahtoessasi tietoa meidän luterilaisten kannoista (jotka ovat Raamatun sanan mukaisia).
Älkäämme siis enää väitelkö.

Laajemmin Yksimielisyyden ohje:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/3.html



Augsburgin tunnustuksen puolustus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/toc.html
IV uskonkohta. VANHURSKAUTUS
Mitä vanhurskauttava usko on
Usko Kristukseen vanhurskauttaa
Me saamme syntien anteeksiantamuksen yksin uskomalla Kristukseen
Rakkaus ja laintäyttämys
Vastaus vastapuolen esittämiin perusteluihin


Linkki ensimmäiseen kohtaan "IV uskonkohta. VANHURSKAUTUS":
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/III.html

Raamatun synty kirjoitti:

Kirjoitit:
"Protestanttisuus perustuu 'vain Raamattu' -periaatteelle ja yksityiselle Raamatun tulkinnalle. "

(Mm.) Luterilaisuus perustuu "vain Raamattu"-periaatteelle. Se on oikea periaate. Meillä on myös tunnustuskirjat, joissa on kirjattu asioita joita tunnustamme. Voimme sanoa varmoja asioita Raamatusta. Voimme sanoa varmasti, että "näin se on". Sitoudumme tunnustuskirjoihin, KOSKA ne ovat Raamatun sanan mukaisia.
Kaikki (jokaisen julistajan opetukset) tulee olla arvioitavissa Raamatun sanan mukaisesti.

Luterilaisuus ei muuten ole protestanttisuutta (protestoimista protestoimisen tähden), vaan Raamatun sanaan palaamista, perustukselle palaamista. Sille perustukselle palaamista, jolla kristillisen kirkon kuuluisikin olla.



Meillä on erona se että minä katson auktoriteetiksi ainoastaan Raamatun nykyisen kaanonin (perustelut mainitsinkin jo: apostolinen, oli käytössä kaikissa seurakunnissa, ...). Sinä sen sijaan katsot yhtä päteväksi Jumalan sanaksi myöhemmätkin asiat (traditio, ja jopa paavin uudemmat oppilauselmat?). Mielestäni se on väärin.
Jos luterilainen kanta kiinnostaa, niin löydät jotain tekstiä mainitsemastani kirjasta "Oppi Jumalan Sanasta". Siinä ollaan käyty mm. kaikki Raamatun kirjat läpi kirja kirjalta, että mikä kuuluu kaanoniin ja mikä ei.



Vanhurskauttamisesta

Tässä mm. Raamatun jakeisiin viittaamista, tunnustuskirjat, Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t3.html

Teko-oppi on yhteistä pakanuudelle.
Kristinuskolle on ominaista se että katse siirretään pois omista teoista ristin puulle. Meidät luetaan vanhurskaiksi ristin työn tähden.


Jos olet kiinnostunut raamatullisista kannoista, niin löydät varmastikin materiaalia aiheisiisi liittyen.

Meidän ei varmaankaan kannata väitellä tästä aiheesta enempää.
Minä löydän varmastikin kyllä tietoa room.katoliseen ja vaikkapa myös kreikkalaiskatolisen kirkon/ortodoksikirkon (tai "ortodoksisen" kirkon) opeista. Ja sinä varmastikin löydät tahtoessasi tietoa meidän luterilaisten kannoista (jotka ovat Raamatun sanan mukaisia).
Älkäämme siis enää väitelkö.

En itsekään halua väitellä, haluan van osoittaa omat näkemykseni "Yksin Raamattu" -periaatteen ongelmista. Mainittakoon, että itse olin ennen luterilainen ja "Yksin Raamattu" -periaatten puolustaja.

Kommentoisin muutamaa asiaa:

"Luterilaisuus perustuu "vain Raamattu"-periaatteelle. Se on oikea periaate."

Hyvä, sittenhän pystyt osoittamaan tämän sitten Raamatulla.

"Sitoudumme tunnustuskirjoihin, KOSKA ne ovat Raamatun sanan mukaisia."

Luterilaisten mielestä todella on, helluntailaisten, ortodoksien, katolilaisten, adventistien ja lukemattomien muiden kristittyjen mielestä taas ei. Se, että Tunnustuskirjat ovat Raamatun mukaisia, on luterilainen mielipide, ei mikään objektiivinen totuus. Tunnustuskirjat edustavat erästä mahdollista raamatuntulkintaa, jota jotkut siis pitävät oikeana, toiset taas eivät.

"Kaikki (jokaisen julistajan opetukset) tulee olla arvioitavissa Raamatun sanan mukaisesti. "

Tavallaan kyllä, mutta tässäkin piilee ongelmia. Arviointi tarkoittaa aina jonkin yksittäisen henkilön tai ryhmän omaa tulkintaa jostakin raamatunjakeesta (tai jakeista)? Samaa jaetta / samoja jakeita voi selittää kuitenkin usealla eri tavalla, ja kaikki nämä selitykset voivat perustua yhtä hyvin Raamattuun. Kyse on siis tulkinnasta ja auktoriteetista: kenellä on oikeus tulkita ja arvioida ja kuka tulkitsee ja arvio oikein?