Miksi kirkkonne / seurakuntanne kastaa uudelleen kristillisen kasteen saaneita henkilöitä (jopa aikuisena kastettuja)? Katolinen kirkko hyväksyy muiden kristillisten kirkkojen ja seurakuntien kasteet kristillisinä kasteina, mutta miksi te ette hyväksy toisten kirkkojen kasteita?
Montako kertaa pitää kastaa, että on varmasti oikein kastettu? 2, 4, 6.....
Efesolaiskirje 4:5
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!"
Montako kertaa pitää kastaa, että on varmasti oikein kastettu? 2, 4, 6.....
Efesolaiskirje 4:5
"Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!"
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eikait sitä tarvi kastaa ku kerran...tai niin ois ainaki järkevää. Turhaa tommonen moneen kertaan kastaminen. Hah, Kristinusko onkin paras!
että vain ne kastetaan, jotka ovat itse omakohtaisesti tulleet Jeesukseen Kristukseen uskoviksi ja haluavat omasta tahdostaan kastattaa itsensä (apt.2:38), kaste tapahtuu upottamalla veden alle, ketään ei tule kastaa väkisin, ilman henkilön omaa suostumusta (pikkulapset käytännössä kastetaan väkisin, tosiasiassa), tämä vastauksena kysymykseen
Parahin Keke,
Jätetään lapsikasteen oikeutus tässä nyt sivuun. Pääpointtini oli seuraava:
Miksi kastatte uudelleen aikuiset, jotka ovat saaneet jo kristillisen kasteen? Kastatteko myös uudelleen jo omassa kirkossanne kertaalleen kastetun henkilön, jos tämä sitä haluaa?
>>Kastatteko myös uudelleen jo omassa kirkossanne kertaalleen kastetun henkilön, jos tämä sitä haluaa?
sen enempää lapsikastetta kuin aikuskastettakaan, vaan uskoon tulleiden (uudestisyntyneiden) ihmisten upotuskasteen (kastetaan omasta tahdosta) ja raamatullista kastetta ei tule uusia
Tarkoitatko uudelleenkastajilla neokatekumenaaleja jotka kastavat ihmisiä altaissa niin kuin eräät muut liikkeet. En tiedä jos he eivät kelpuuta tavallista kastetta (katoliskristittyä tai muu kristitty). Sen vaan tiedän että niillä on omat keksityt jutut ja rituaalit ja että heidän maalikkopaavinsa asustaa jossain marmori villassa jossa häntä palvellaan ja kumarellaan. Eikö se heidän paaviin rinnastetu johtaja ole nimeltä se Karmen, entinen jazzitansijattar tai joku vastaava kinttutaiteilija. Mikäs oli hänen miehensä nimi?
Sen miehen nimi on Fransisco Argullos ja kuulema vietti ennen uskoontuloa erittäin rietasta taiteilija elämää. Leimaaminen ja otsikointi hänen huume ongelmastaan Etelä-Amerikkalaisissa lehdissä ovat aivan peruusteettumia. Kirkkaana hän vielä palaa hänen tiedonlapsilleen joidenka silmässä se ei himmenne vaikkakin häntä syytettäisikin itsensä kouhinnasta eri vaputuksen teologien kustantamissa lehdissä.
Kreikan ortodoksinen kirkko asettaa katolisetkin oikeaan kastiin: jos katolinen liittyy ortodoksiseen kirkkoon, hänet kastetaan uudelleen. Eli harhaoppisten kasteita ei hyväksytä!
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Miten voidaan kastaa, jos ihminen ei usko mihinkään itse? Eli lapsikastetta et raamatusta löydä. Perhekuntia kyllä kastettiin, mutta ei vastasyntyneitä. Perustelethan raamatulla!
jos esimerkiksi lasta ei kasteta ja hän kuolee niin hän ei pelastu. Siis vain täysiikäinen katettuko voi pelastua?
ole lihan saastan (synnin) poistamista(1.Piet.3.:21),vaan hyvän omantunnon pyytämistä (hyvän omantunnon liitto), raamattu ei tunne käsitettä "perisynti",(Hes.18:20)vaikka taipumus syntiin on jokaisessa ihmisessä, se ei ole mikään syy siis lapsikasteeseen, pieni lapsi on Jeesuksen sovintotyön alainen viattomuuden tilassaan(Mark.10:14), mutta sitten kun hän oppii eroittamaan oikean väärästä ja tulee vastuulliseen ikään, hänen täytyy ratkaista omakohtainen suhde Jeesukseen, jos pelastus olisi kasteesta kiinni, niin silloinhan se olisi ihmisteosta (kastaja subjektina) kiinni
"Eli lapsikastetta et raamatusta löydä. Perhekuntia kyllä kastettiin, mutta ei vastasyntyneitä. Perustelethan raamatulla!"
Niin perhekuntia kastettiin Raamatun mukaan.
Näytä Raamatun jae jossa poisluetaan vastasyntyneet...
tuo aikuiseksi uskovaksi tulo ja siihen liittyvä sakramentti tunnetaan nimellä vahvistuksen sakramentti.
perhekunta kasteiden yhteydessä kaikki olivat ymmärtävässä iässä, asia- ja tekstiyhteydessä mainitaan aina usko
sakramentalismia (että Jumalan armo olisi sidottu joihinkin ulkonaisiin toimituksiin tai rituaaleihin) vaan raamatun mukaan Jumalan armo on sidoksissa persoonaan, Jeesukseen Kristukseen (Joh.1:17) sakramentalismi on perua vanhoista pakanauskonnoista, raamattu kehoittaa uskovia käymään Jumalan armoistuimen eteen (hebr.4:16) saadakseen armon (siinäkään tekstiyhteydessä ei puhuta mistään rituaaleista tai toimituksista), Jeesukseen uskovina me voimme suoraan lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen kautta ja Hänen nimessään, siihen asiaan emme tarvitse mitään sakramentteja, tie on avattu sinne Jeesuksen omalla verellä, ja mitä tuohon vahvistamiseen tulee, niin Paavali kehoittaa vahvistumaan "siinä armossa, joka on Jeesuksessa Kristuksessa" (2.Tim.2:1)
ajattelevat sakramentin olevan näkyvä symboolinen teko, jossa näkymätön Jumalan armo tulee näkyviin tekona, kuten esimerkiksi kasteessa. Katolinen kirkko taas opettaa todella, että sakramentti jo sinäänsä on armon välityksen väline.
Meillä katolilaisilla näitä sakramentteja on 7: kaste, eukaristia, avioliitto, papiksi vihkiminen, konfirmaatio, katumuksen sakramentti ja sairaan voitelu.
Väite, että sakramentti olsi puhtaasti siirtymäriitti, joita käytetään henkilön siirtyessä yhdestä sosiaalisesta roolista toiseen, ei kuulosta minusta oikein uskottavalta, jos aasiaa ajattelee katolisesta näkökannasta. Toki kasteen, konfirmaation, avioliiton ja papiksi vihkimisen voi ajatella olevan olevan myös siirtymäriitti, jos asiaa katsoo sosiologisesta näkökannasta. Mutta katolilaisille kyse on paljon enemmästä.
Koska olen työssä niin en viitsi etsiä referenssejä raamatusta, mutta muistaakseni Jeesus kehoitti opetuslapsiaan menemään maailmaan ja kastamaan ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Toisaalta hän sanoi, että anatakaa lasten tulla tyköni, sillä heidän on taivasten valtakunta. Ja muistaakseni Johannes sanoi Jeesuksen kastavan Pyhäällä henellä. Ja muistaakseni jossakin toisessa evankeljumissa kasteen ja transfiguraation yhteydessä Jumala sanoi “Tämä on minu rakas poikani, kuulkaa häntä.” Ja muistaakseni sitten jossakin vaiheessa Pyhän hengen vaikutuksesta opeetuslapset rupesivat saarnaamaan evankeljumia ihmisille. Joten minusta ei ole kaukaa haettua, että kasteessa välittyy Pyhän hengen armon kastettavaan lapseen, jolloin kyseessä ei olisi mikään siirtymäriitti.
Konfirmaatiossa taas kastettu lapsi ottaa itse vastuun omasta uskostaan ja hänet luetaan täysiikäiseksi kristityksi. jne...
on sidoksissa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja koetaan uskon kautta, armoa ei tule "välineellistää" minkään ulkonaiseen toimitukseen, kaste ja ehtoollinen ovat asetettuja asioita, mutta niitä on aivan turha mystifioida, ne ovat Jumalan asettamia asioita, ei niin, että niillä sinänsä olisi mitään voimaa pelkkinä ulkonaisina toimituksina, vaan kyllä kaikkein ratkaisevinta on ihmisen sydämen, sisimmän, asenne Herraan Jeesukseen
Mistä sinä tiedät ymmärryksen ja uskon suhteesta? Missä tämä selitetään Raamatussa? Entä kun itse nukut tai olet tajuton, oletko silloin uskoss? Entä kehitysvammaiset, ymmärrykseltään heikentyneet kristityt: hekö eivät voi uskoa?
Lupaan että tämä on viimeinen artikkelin postaus tänään. :-)
Early Teachings on Infant Baptism
Although many Protestant traditions baptize babies, Baptists—and "Bible churches" in the Baptist tradition—insist that baptism is only for those who have come to faith. Nowhere in the New Testament, they point out, do we read of infants being baptized.
On the other hand, nowhere do we read of children raised in believing households reaching the age of reason and then being baptized. The only explicit baptism accounts in the Bible involve converts from Judaism or paganism. For children of believers there is no explicit mention of baptism—either in infancy or later.
This poses a problem for Baptists and Bible Christians: On what basis do they require children of believers to be baptized at all? Given the silence of the New Testament, why not assume Christian baptism is only for adult converts?
This, of course, would be contrary to historical Christian practice. But so is rejecting infant baptism. As we will see, there is no doubt that the early Church practiced infant baptism; and no Christian objections to this practice were ever voiced until the Reformation.
The New Testament itself, while it does not explicitly say when (or whether) believers should have their children baptized, is not silent on the subject.
Luke 18:15–16 tells us that "they were bringing even infants" to Jesus; and he himself related this to the kingdom of God: "Let the children come to me
. . . for to such belongs the kingdom of God."
When Baptists speak of "bringing someone to Jesus," they mean leading him to faith. But Jesus says "even infants" can be "brought" to him. Even Baptists don’t claim their practice of "dedicating" babies does this. The fact is, the Bible gives us no way of bringing anyone to Jesus apart from baptism.
Thus Peter declared, "Repent, and be baptized, every one of you, in the name of Jesus Christ for the forgiveness of your sins; and you shall receive the gift of the Holy Spirit. For the promise is to you and to your children" (Acts 2:38–39).
The apostolic Church baptized whole "households" (Acts 16:33; 1 Cor. 1:16), a term encompassing children and infants as well as servants. While these texts do not specifically mention—nor exclude—infants, the very use of the term "households" indicates an understanding of the family as a unit. Even one believing parent in a household makes the children and even the unbelieving spouse "holy" (1 Cor. 7:14).
Does this mean unbelieving spouses should be baptized? Of course not. The kingdom of God is not theirs; they cannot be "brought to Christ" in their unbelief. But infants have no such impediment. The kingdom is theirs, Jesus says, and they should be brought to him; and this means baptism.
Baptism is the Christian equivalent of circumcision, or "the circumcision of Christ": "In him you were also circumcised with . . . the circumcision of Christ, having been buried with him in baptism and raised with him through your faith in the power of God, who raised him from the dead" (Col. 2:11–12). Thus, like circumcision, baptism can be given to children as well as adults. The difference is that circumcision was powerless to save (Gal. 5:6, 6:15), but "[b]aptism . . . now saves you" (1 Pet. 3:21).
The first explicit evidence of children of believing households being baptized comes from the early Church—where infant baptism was uniformly
upheld and regarded as apostolic. In fact, the only reported controversy on the subject was a third-century debate whether or not to delay baptism until the eighth day after birth, like its Old Testament equivalent, circumcision! (See quotation from Cyprian, below; compare Leviticus 12:2–3.)
Consider, too, that Fathers raised in Christian homes (such as Irenaeus) would hardly have upheld infant baptism as apostolic if their own baptisms had been deferred until the age of reason.
For example, infant baptism is assumed in Irenaeus’ writings below (since he affirms both that regeneration happens in baptism, and also that Jesus came so even infants could be regenerated). Since he was born in a Christian home in Smyrna around the year 140, this means he was probably baptized around 140. He was also probably baptized by the bishop of Smyrna at that time—Polycarp, a personal disciple of the apostle John, who had died only a few decades before.
Irenaeus
"He [Jesus] came to save all through himself; all, I say, who through him are reborn in God: infants, and children, and youths, and old men. Therefore he passed through every age, becoming an infant for infants, sanctifying infants; a child for children, sanctifying those who are of that age . . . [so that] he might be the perfect teacher in all things, perfect not only in respect to the setting forth of truth, perfect also in respect to relative age" (Against Heresies 2:22:4 [A.D. 189]).
"‘And [Naaman] dipped himself . . . seven times in the Jordan’ [2 Kgs. 5:14]. It was not for nothing that Naaman of old, when suffering from leprosy, was purified upon his being baptized, but [this served] as an indication to us. For as we are lepers in sin, we are made clean, by means of the sacred water and the invocation of the Lord, from our old transgressions, being spiritually regenerated as newborn babes, even as the Lord has declared: ‘Except a man be born again through water and the Spirit, he shall not enter into the kingdom of heaven’ [John 3:5]" (Fragment 34 [A.D. 190]).
Hippolytus
"Baptize first the children, and if they can speak for themselves let them do so. Otherwise, let their parents or other relatives speak for them" (The Apostolic Tradition 21:16 [A.D. 215]).
Origen
"Every soul that is born into flesh is soiled by the filth of wickedness and sin. . . . In the Church, baptism is given for the remission of sins, and, according to the usage of the Church, baptism is given even to infants. If there were nothing in infants which required the remission of sins and nothing in them pertinent to forgiveness, the grace of baptism would seem superfluous" (Homilies on Leviticus 8:3 [A.D. 248]).
"The Church received from the apostles the tradition of giving baptism even to infants. The apostles, to whom were committed the secrets of the divine sacraments, knew there are in everyone innate strains of [original] sin, which must be washed away through water and the Spirit" (Commentaries on Romans 5:9 [A.D. 248]).
Cyprian of Carthage
"As to what pertains to the case of infants: You [Fidus] said that they ought not to be baptized within the second or third day after their birth, that the old law of circumcision must be taken into consideration, and that you did not think that one should be baptized and sanctified within the eighth day after his birth. In our council it seemed to us far otherwise. No one agreed to the course which you thought should be taken. Rather, we all judge that the mercy and grace of God ought to be denied to no man born" (Letters 64:2 [A.D. 253]).
"If, in the case of the worst sinners and those who formerly sinned much against God, when afterwards they believe, the remission of their sins is granted and no one is held back from baptism and grace, how much more, then, should an infant not be held back, who, having but recently been born, has done no sin, except that, born of the flesh according to Adam, he has contracted the contagion of that old death from his first being born. For this very reason does he [an infant] approach more easily to receive the remission of sins: because the sins forgiven him are not his own but those of another" (ibid., 64:5).
Gregory of Nazianz
"Do you have an infant child? Allow sin no opportunity; rather, let the infant be sanctified from childhood. From his most tender age let him be consecrated by the Spirit. Do you fear the seal [of baptism] because of the weakness of nature? Oh, what a pusillanimous mother and of how little faith!" (Oration on Holy Baptism 40:7 [A.D. 388]).
"‘Well enough,’ some will say, ‘for those who ask for baptism, but what do you have to say about those who are still children, and aware neither of loss nor of grace? Shall we baptize them too?’ Certainly [I respond], if there is any pressing danger. Better that they be sanctified unaware, than that they depart unsealed and uninitiated" (ibid., 40:28).
John Chrysostom
"You see how many are the benefits of baptism, and some think its heavenly grace consists only in the remission of sins, but we have enumerated ten honors [it bestows]! For this reason we baptize even infants, though they are not defiled by [personal] sins, so that there may be given to them holiness, righteousness, adoption, inheritance, brotherhood with Christ, and that they may be his [Christ’s] members" (Baptismal Catecheses in Augustine, Against Julian 1:6:21 [A.D. 388]).
Augustine
"What the universal Church holds, not as instituted [invented] by councils but as something always held, is most correctly believed to have been handed down by apostolic authority. Since others respond for children, so that the celebration of the sacrament may be complete for them, it is certainly availing to them for their consecration, because they themselves are not able to respond" (On Baptism, Against the Donatists 4:24:31 [A.D. 400]).
"The custom of Mother Church in baptizing infants is certainly not to be scorned, nor is it to be regarded in any way as superfluous, nor is it to be believed that its tradition is anything except apostolic" (The Literal Interpretation of Genesis 10:23:39 [A.D. 408]).
"Cyprian was not issuing a new decree but was keeping to the most solid belief of the Church in order to correct some who thought that infants ought not be baptized before the eighth day after their birth. . . . He agreed with certain of his fellow bishops that a child is able to be duly baptized as soon as he is born" (Letters 166:8:23 [A.D. 412]).
"By this grace baptized infants too are ingrafted into his [Christ’s] body, infants who certainly are not yet able to imitate anyone. Christ, in whom all are made alive . . . gives also the most hidden grace of his Spirit to believers, grace which he secretly infuses even into infants. . . . It is an excellent thing that the Punic [North African] Christians call baptism salvation and the sacrament of Christ’s Body nothing else than life. Whence does this derive, except from an ancient and, as I suppose, apostolic tradition, by which the churches of Christ hold inherently that without baptism and participation at the table of the Lord it is impossible for any man to attain either to the kingdom of God or to salvation and life eternal? This is the witness of Scripture, too. . . . If anyone wonders why children born of the baptized should themselves be baptized, let him attend briefly to this. . . . The sacrament of baptism is most assuredly the sacrament of regeneration" (Forgiveness and the Just Deserts of Sin, and the Baptism of Infants 1:9:10; 1:24:34; 2:27:43 [A.D. 412]).
Council of Carthage V
"Item: It seemed good that whenever there were not found reliable witnesses who could testify that without any doubt they [abandoned children] were baptized and when the children themselves were not, on account of their tender age, able to answer concerning the giving of the sacraments to them, all such children should be baptized without scruple, lest a hesitation should deprive them of the cleansing of the sacraments. This was urged by the [North African] legates, our brethren, since they redeem many such [abandoned children] from the barbarians" (Canon 7 [A.D. 401]).
Council of Mileum II
"[W]hoever says that infants fresh from their mothers’ wombs ought not to be baptized, or say that they are indeed baptized unto the remission of sins, but that they draw nothing of the original sin of Adam, which is expiated in the bath of regeneration . . . let him be anathema [excommunicated]. Since what the apostle [Paul] says, ‘Through one man sin entered into the world, and death through sin, and so passed to all men, in whom all have sinned’ [Rom. 5:12], must not be understood otherwise than the Catholic Church spread everywhere has always understood it. For on account of this rule of faith even infants, who in themselves thus far have not been able to commit any sin, are therefore truly baptized unto the remission of sins, so that that which they have contracted from generation may be cleansed in them by regeneration" (Canon 3 [A.D. 416]).
kirkko kyllä opettaa, että sakramenteissä on voimaa jo sinäänsä.
Ymmärrän toki, että protestanteista ehtoollisessa ei ole voimaa sinäänsä, sillä eihän protestantit syö ja juo Kristuksen ruumista ja verta vaan leipää ja viiniä.
Sen sijaan kyllä luulen, että ev.lutit ainakin ajattelevat kasteen olevcan enemmän kuin pelkkä rituaali.
Pienet lapset siunataan ja pelastumisesta Jumala päättää. Kyllähän ihmisen ymmärryksen mukaan näissä asioissa edetään.
Jeesus itse antoi esimerkin ottamalla kasteen aikuisena, jos lapsikaste olisi tarkoitettu meille, Hänet olisi varmasti kastettu jo lapsena ja raamattu olisi siitä meille kertonut.
on siinä, että se on Herran Jeesuksen itsensä asettama muistoateria, Hänen kuolemansa julistamiseksi, sitä ei tarvitse mystifioida sen kummemaksi, Hän asetti sen itse, ennen ristinkuolemaansa, Hänen fyysinen olemuksensa, ruumiinsa, murrettiin ristillä sitten myöhemmin, ehtoollisleipä symbolisoi sitä ja viini Hänen vertansa
ei voi olla konkreettisesti Jeesuksen lihaa ja verta, koska Jeesus asetti sen ENNEN ruumiinsa uhraamista, Jeesuksen ruumis "murrettiin" vasta ristillä, ehtoollisen asettamisen JÄLKEEN, jos se olisi ollut konkreettisesti Jeesuksen lihaa ja verta, niin Jeesuksen uhri olisi annettu ENNEN ristiä (luepa tarkkaan, mitä Jeesus sanoi, kun Hän asetti ehtoollisen, ENNEN ristinkuolemaansa)
Nyt uskot enemmän rationaalista päättelyäsi kuin Raamattua. Jos tälle tielle haluat lähteä: Aika vaikeaa on rationalisoida myös sitä, kuinka ääretön Jumala on tullut äärelliseksi ihmiseksi tai kuinka Neitsyt tuli raskaaksi. Jumala ei ole sidottu ihmisjärkelyihin, vaikka hän järjen ymmärtämällä tavalla joskus toimiikin.
"Tämä on" ei ole "tämä tarkoittaa". Te lisäätte oman tulkintalähtökohtanne takia Raamattuun jotain sellaista, mitä siinä ei yksinkertaisesti ole.
on myös rationaalista ja järkevää, kun otetaan vain lähtökohdaksi se, että se todella ON Jumalan sanaa, Jumalan Hengen inspiroimaa, ei Jumalan sana ole mitää järjetöntä, siihen sopii myös selkeä rationaalinen ajattelu, ihminen on rationaalinen Jumalan kuvana, mistä voimme päätellä, että myös Jumala on rationaalinen, OMALLA TASOLLAAN
ne esittämäni asiat ilmenevät