Tuolla alempana oli kovasti keskustelua käsitteestä "halpa armo." Koska esim. Unikolle näyttää ko. käsite olevan epäselvä, niin tässä pari esimerkkiä, jotka toivottavasti valaisevat, mistä on kyse.
Matt. 25:14-30
"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
"Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
"Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'
"Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'
Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Halpaa armoa olisi se, jos tälle laiskalle palvelijalle sanottaisiin, että ei se mitään, sattuuhan sitä. Tule herrasi ilojuhlaan.
Toisena esimerkkinä muutama lainaus Anssi Simojoen (Luther-säätiö) nettikirjasesta Herran Kristuksen seuraaminen. Tämä osoittakoon samalla, että käsite ”halpa armo” tunnetaan myöskin luterilaisessa kirkossa.
”On tultu kauas kristillisestä yhteiskunnasta ja yhä kauemmaksi luterilaisesta ja kristillisestä kirkosta siihen halvan armon uskontolaitokseen, jota Dietrich Bonhoeffer viiltävästi arvosteli 1930-luvulla Saksassa:
“Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä.
Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta. . . .
Mutta tiedämmekö, että tämä halpa armo on ollut meitä kohtaan mitä suurimmassa määrin armoton? Onko se hinta, joka meidän tänään on maksettava järjestäytyneiden kirkkojen tuhoutumisena, mitään muuta kuin välttämätöntä seurausta liian halvalla saadusta armosta?
Julistusta ja sakramentteja tarjottiin halvalla, kastettiin, konfirmoitiin, julistettiin synninpäästö koko kansalle, kyselemättä ja ehdoitta, annettiin ihmisrakkaudesta pyhä pilkkaajille ja uskottomille, tuhlailtiin armonvirtoja loputtomasti, mutta kutsua vaativaan Kristuksen seuraamiseen kuultiin yhä harvemmin.
Mihin jäivät vanhan kirkon käsitykset, kirkon, joka kasteopetuksen avulla vartioi niin huolellisesti kirkon ja maailman välistä rajaa, kallista armoa?
Minne jäivät Lutherin varoitukset sellaisesta evankeliumin julistamisesta, joka saa ihmiset uskomaan olevansa turvassa jumalattomassa elämässään?
Milloin maailma on kauhistavammin ja onnettomammin käännytetty kristilliseksi kuin tällöin? ...
Meissä on tullut todeksi se, että isien synnit rangaistaan lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Halpa armo on ollut evankeliselle kirkollemme hyvin armoton.
Halvan armon sana on tuhonnut enemmän kristittyjä kuin mikään tekojen käsky.”
Matt. 25:14-30
"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
"Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
"Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'
"Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'
Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Halpaa armoa olisi se, jos tälle laiskalle palvelijalle sanottaisiin, että ei se mitään, sattuuhan sitä. Tule herrasi ilojuhlaan.
Toisena esimerkkinä muutama lainaus Anssi Simojoen (Luther-säätiö) nettikirjasesta Herran Kristuksen seuraaminen. Tämä osoittakoon samalla, että käsite ”halpa armo” tunnetaan myöskin luterilaisessa kirkossa.
”On tultu kauas kristillisestä yhteiskunnasta ja yhä kauemmaksi luterilaisesta ja kristillisestä kirkosta siihen halvan armon uskontolaitokseen, jota Dietrich Bonhoeffer viiltävästi arvosteli 1930-luvulla Saksassa:
“Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä.
Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta. . . .
Mutta tiedämmekö, että tämä halpa armo on ollut meitä kohtaan mitä suurimmassa määrin armoton? Onko se hinta, joka meidän tänään on maksettava järjestäytyneiden kirkkojen tuhoutumisena, mitään muuta kuin välttämätöntä seurausta liian halvalla saadusta armosta?
Julistusta ja sakramentteja tarjottiin halvalla, kastettiin, konfirmoitiin, julistettiin synninpäästö koko kansalle, kyselemättä ja ehdoitta, annettiin ihmisrakkaudesta pyhä pilkkaajille ja uskottomille, tuhlailtiin armonvirtoja loputtomasti, mutta kutsua vaativaan Kristuksen seuraamiseen kuultiin yhä harvemmin.
Mihin jäivät vanhan kirkon käsitykset, kirkon, joka kasteopetuksen avulla vartioi niin huolellisesti kirkon ja maailman välistä rajaa, kallista armoa?
Minne jäivät Lutherin varoitukset sellaisesta evankeliumin julistamisesta, joka saa ihmiset uskomaan olevansa turvassa jumalattomassa elämässään?
Milloin maailma on kauhistavammin ja onnettomammin käännytetty kristilliseksi kuin tällöin? ...
Meissä on tullut todeksi se, että isien synnit rangaistaan lapsille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Halpa armo on ollut evankeliselle kirkollemme hyvin armoton.
Halvan armon sana on tuhonnut enemmän kristittyjä kuin mikään tekojen käsky.”
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni lainaamassasi Raamatun kohdassa puhutaan uskosta. Jos uskoa ei kasvata (ts. tee uskon tekoja yms), se joko pysyy ennallaan tai sitten häviää. kaikenkaikkiaan tuo lainauksesi esimerkki on melko huono. Siitä saa armottoman kuvan eikä esimerkki aja sitä asiaa mitä pitäisi.
Antakaamme kristityn tyytyä maailmallisuuteensa ja siihen, että hän hylkää maailman arvoja korkeammat arvot. Hän elää maailman eikä armon takia. Antakaamme hänen lohduttautua sillä varmuudella, että hän omistaa tämän arvon - sillä armo yksin tekee kaiken. Sen sijaan että kristitty seuraisi Kristusta, antakaamme hänen nauttia armonsa lohdutuksesta!
Tätä tarkoitetaan halvalla armolla, joka itse asiassa merkitsee synnin puolustamista sen sijaan, että puolustettaisiin katuvaa syntistä, joka luopuu synnistä ja josta synnit lähtevät.
Halpa armo ei ole syntien anteeksiantoa, joka vapauttaa meidät synnin pauloista. Halpa armo on armoa, jonka suomme itsellemme. Halpa armo on anteeksiannon saarnaamista vaatimatta katumusta, kaste ilman kirkon kuria, ehtoollista ilman synnintunnustusta, synninpäästöä ilman henkilökohtaista tunnustusta.
Halpa armo on armoa ilman opetuslapseutta, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää ja inkarnoitunutta Jeesusta Kristusta.
Kallis armo on syvälle maahan piilotettu armo, sen vuoksi ihminen ilomielin myy kaiken mitä hänellä on. Se on kallis helmi, jonka ostaakseen kauppias myy kaikki tavaransa. Se on Kristuksen kuninkuuden alainen asia, jonka vuoksi ihminen on valmis repimään pois silmän, joka saa hänet kompastumaan, se on Jeesuksen Kristuksen kutsu, jonka vuoksi oppilas jättää verkkonsa ja seuraa häntä.
Kallis armo on evankeliumi, jota on etsittävä yhä uudelleen ja uudelleen, lahja, jota on pyydettävä, ovi jolle on koputettava.
Sellainen armo on kallis, koska se kutsuu meitä seuraamaan, ja se on armoa, koska se kutsuu meidät seuraamaan Jeesusta Kristusta. Se on kallis, koska se maksaa ihmiselle hänen elämänsä, ja se on armoa, koska se antaa ihmiselle ainoan todellisen elämän. Se on kallis, koska se tuomitsee synnin, ja armoa, koska se armahtaa syntisen. Ennen kaikkea se on kallis, koska se maksoi Jumalalle hänen Poikansa elämän....
Kallis armo on Jumalan Inkarnaatio.
Joo ajattelin oikaista, että ei mulla ole epäselvyyttä armo-käsitteiden kanssa. En todellakaan ole sellainen ihminen, että ajattelisin, että armon takia voi tehdä mitä vaan, saahan kaikki anteeksi. Se olisi armon väärinkäyttöä. Sen sijaan uskon, että Kristus vanhurskauttaa sen, joka uskoo Hänen ristintyöhönsä, ja sitä kautta ihminen astuu sisälle pelastukseen. Hyvät teot eivät ole pelastuksen edellytys, vaan uskoontulon seuraus. Mutta kukaan ei voi olla täydellinen, joten omiin tekoihin ja "tein parhaani" selityksiin ei ole luottaminen. Pointti on vaan se, että jos ihminen voisi omilla teoillaan lisätä jotakin siihen, mitä Kristus teki, silloin Kristus olisi turhaan kuollut. Se lukee Raamatussakin, mutta en saa paikkaa päähäni. Sitten Gal.3:21,22: "Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat." Ja Ef.2:8: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta - ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
tekojensa mukaan. Miten mielestäsi teot suhtautuvat armoon?
Sananl. 24:12 mukaan Herra maksaa jokaiselle tekojen mukaan.
Matt. 5:16 sanoo, että meidän valomme tulisi loistaa ihmisille, jotta he näkisivät meidän hyvät tekomme.
Matt. 7:21 mukaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon, pääsee taivasten valtakuntaan.
Armolla ja teoilla täytyy siis olla joku suhde. MAP-kirkossa sanotaan, että parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta. - Entä sitten, jos emme tee oikeita tekoja tai teemme vääriä tekoja? Meidät tuomitaan joka tapauksessa tekojemme mukaan, eikä armo voi riistää oikeudelta.
Laitan tähän nyt vielä sen kohdan, jonka edelliseen keskusteluunkin laitoin. Eli Joh.6:28,29:"Niin he sanoivat hänelle: Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme? Jeesus vastasi ja sanoi heille: Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Vanhan liiton aikana piti uhrata Jumalalle, mutta uusi liitto syntyi siitä, kun Jeesus tuli meidän täydelliseksi uhriksemme. Ja lue Ef.2:8,9 mun edellisestä viestistä uudestaan. Miten sinä tähän Raamatun paikkaan ajatellen itse sijoitat teot? Selvää suomeahan se on. PS. mä en kuulu MAP-kirkkoon, oon ihan tavan kristitty.
Johdonmukaisesti tuosta seuraa, että ihminen tuomitaan myös sen kaiken mukaan, minkä hyvän hän on jättänyt tekemättä laiskuuttaan, saituuttaan tai typeryyttään -
tai yksinkertaisesti vain siksi, että henki on altis, mutta liha heikko.
Itse olen havainnut, että elävä usko kantaa yleensä hyviä hedelmiä. Etsikäämme siis ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muu meille sen ohessa annetaan. Sitä ei saa omavanhurskain ponnisteluin, vaikka mormonit yrittävätkin kulkea omin voimin "tietä täydellisyyteen".
Sillä se yksi, ainoa ja tärkein juuri puuttuu, ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunteminen.
Tästä ei ole meillä pienintäkään erimielisyyttä. Omat tekomme ovat ilman armoa voimattomia. Sellainen teoreettinen mahdollisuus oli aikanaan Mooseksen lain aikana, että sen täydellinen toteuttaminen riittäisi, mutta siihen ei kukaan pystynyt.
Mutta, mutta, jos emme tee omaa osaamme, ei armo voi vaikuttaa meihin. Armo ei ole todellakaan halpaa. Ilman uskoa, parannusta, upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottamista, ei armo voi tulla osaksemme muuten kuin ylösnousemuksen muodossa. Siinä meidän ei tarvite tehdä mitään. Emme ole henkilökohtaisesti vastussa Aadamin ja Eevan rikkomuksen kautta tulleesta kuolemasta, joten siinä armo ei riistä kohdallamme oikeudelta.
Evankeliumin vastaanottaminen on välttämätön, jotta armo vaikuttaisi. Sen jälkeen tulee elää uskossa ja parannuksessa sekä kestää niissä loppuun asti. Sakramentissa uudistamme kasteen liittomme säännöllisesti. Kun olemme sen nauttiessammme oikealla mielellä, kasteen liitto psyy kohdallamme voimassa.
on paljon muuta, kuin omia tekoja. Ilman armoa se olisi mahdoton kulkea, mutta armon kautta mahdollinen. Armon voimalla kulkeva juna kohti täydellisyyttä vie meitä eteenpäin, mutta meidän astuttava siihen junaan ja pysyttävä siinä. Ensin meidän on ostettava matkalippu, joka on evankeliumin vastaanottaminen uskossa, parannuksessa ja kasteen liitossa sekä otettava vastaan Pyhä Henki.
Anteeksi pitkästä tekstistä, mutta sairaslomalla, kun on niin tuntuu tätä aikaa riittävän silloin tällöin ;)
Aika paljon tuntuu olevan keskustelua aina tästä armon ja tekojen suhteesta. Usein monet tuntuvat saavan sellaisen käsityksen, että jollain lailla mormonit alentaisimme Kristuksen sovituksen merkitystä ja arvoa käsityksillämme tekojen merkityksestä. Uskon, että kuitenkin useimmilla meistä on samankaltainen käsitys näistä asioista, puhumme vain hieman eri asiasta. Tässä hieman ajatuksia aiheesta.
Lueskelin Mormonin Kirjaa tuossa jokin aika sitten ja tuntui jotenkin hyppäävän tekstistä tälläinen kohta esiin:
"Rohkaiskaa sen tähden sydämenne ja muistakaa, että te olette vapaita toimimaan omasta puolestanne - valitsemaan ikuisen kuoleman tien tai iankaikkisen elämän tien.
Ja nyt, rakkaat veljeni, tehkää sovinto Jumalan tahdon kanssa älkääkä Perkeleen ja lihan tahdon kanssa; ja muistakaa tehtyänne sovinnon Jumalan kanssa, että te pelastutte ainoastaan Jumalan armosta ja sen kautta.
Ja nyt, herättäköön Jumala teidät kuolleista ylösnousemuksen voimalla, ja myös ikuisesta kuolemasta sovituksen voimalla, jotta teidät otettaisiin vastaan Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan, niin että ylistäisitte häntä jumalallisesta armosta, Aamen."
Uskon, ettei kenelläkään Kristukseen uskovalla ole halua ja tarkoitusta halventaa hänen suurta sovitustyötään puhumalla armosta ja teoista samaan hengenvetoon. Mormonin kirjassakin on kohta joka puhuu armosta ja siitä, että pelastumme vain sen kautta. Näin me myös uskomme. Ei ole ihmistä maan päällä joka omilla teoillaan pelkästään pystyisi vaikuttamaan omaan pelastukseensa. "Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" (Room. 3:23). Kuinka voisimmekaan uskoa toisin?
Kuinka sitten teot liittyvät tähän?
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21)
"kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan." (Ilm. 2:23)
Erittäin hyvä kohta on myös Ilmestyskirjassa, joka puhuu viimeisestä tuomiostamme. Päivästä, jolloin seisomme Jumalamme edessä ja meidät tuomitaan:
"Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan." (Ilm. 20:12-13)
Kuinkas muuten meidät tuomittaisiinkaan kuin meidän tekojemme mukaan.
ja tietysti kaikkien mormonien lempikohta:
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?
Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." (Jaak 2:14-26)
Mielenkiintoista tuo kohta "riivaajista". "Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat." (jae 19). Jos usko on ainoa edellytys pelastukseen, se tarkoittaisi, että myös nämä riivaajat pelastuvat (riivaajien "uskosta" esim. Ap.t. 16:16-18; Luuk.8:28). Usko yksin ei riittänyt riivaajille ja ei se riitä meillekään.
Jos uskomme Kristukseen ja jätämme huomiotta teot, kuinka voisimmekaan pelastua. Kaste on esimerkiksi ehdoton edellytys pelastukseen:
"Jeesus vastasi: 'Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.'" (Joh. 3:5)
Jopa Vapahtajan itse oli kuuliainen tälle käskylle, vaikkei hänen täytynyt mennä kasteelle syntien anteeksisaamiseksi. Kuinka me siis voimme sanoa, ettemme tarvitsisi kastetta. Myös ennen nousemistaan Isän luokse, Hän neuvoi apostoleitaan menemään kaikkeen maailmaan ja kastamaan Hänen nimeensä ja opettamaan heidän käännynnäisiään pitämään kaikki hänen käskynsä. Markuksen mukaan hän julisti, että "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark. 16:16)
Paavali kysyi roomalaisilta:
“Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.
Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.
Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.”
Kolossalaisille hän puhui:
”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.
Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi. (Kol. 2:12-13)
Eivätkö nämä kohdat puhu siitä, että anteeksianto saadaan kasteen kautta ja se on välttämätön pelastuksellemme? Paavali ja Kristus eivät yksin opettaneet tätä oppia. Helluntaipäivänä, kun kansa kysyi apostoleilta, "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" niin vastasiko Pietari heille, ”no, uskokaa Jeesukseen niin kaikki sujuu hyvin.” Ei, vaan hän sanoi:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” (Ap.t 2:37-38)
Samalla tavoin, kun Kristus ilmestyi Paavalille tiellä Damaskoon hän sanoi hänelle, ”Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” (Ap.t 22:16).
Ne jotka julistavat pelkästään uskoa Paavalin sanojen kautta, unohtavat sanoman, joka Kristuksella oli. Hän käytti kolme vuotta opettaakseen kansalleen periaatteet, joiden mukaan heidän pitäisi elää heidän elämäänsä. Hänen pääasiallinen sanomansa oli "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt 4:17). Hän torui tiettyjä kaupunkeja, koska he eivät tehneet parannusta (Matt. 11:20-24). Hän opetti, että on välttämätöntä, että pidämme käskyt päästäksemme Jumalan valtakuntaan (Matt. 5:19-28). Kun eräs nuori rikas mies tuli hänen luoksensa kysyen kuinka hän voisi saavuttaa iankaikkisen elämän, Jeesus sanoi hänelle, että pidä kymmenen käsky ja lisäsi sitten, että hänen pitäisi antaa hänen rikkautensa köyhille ja seurata häntä. (Matt. 19:16-22). Hän vaati hänen opetuslapsiaan seuraamaan hänen opetuksiaan ja käskyjään ja sanoi, että heidät tultaisiin torjumaan tuomio päivänä jos he eivät tekisi niin (esim. Matt. 7:21).
Mitä sitten tarkoittaa nämä Paavalin kirjoittamat kohdat uskosta ja tekojen vähättelystä. Jos otamme esimerkkinä vaikka kohdan Roomalaiskirjeestä:
"mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen," (Room. 8:31-32)
Eikö ole aika selvää, että hän on puhumassa Mooseksen laista, eikä siitä laista, jonka Kristus toi mukanaan (ks. esim. Heb. 7:11,19)
Paavalin sanoihin on varmaan aika hyvä lopettaa:
"Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän."
Tätä minä uskon meidän tarkoittavan sanoessamme, että Kristuksen armon lisäksi myös tarvitsemme tekoja.
Jumala tuomitsee meidät sydämemme halun mukaan.
Aina ei voi, pysty eikä jaksa tehdä sitä mitä haluaa.
Ei se tekeminen ole ainoa autauaaksi tekevä vaan halu.... eli tekisin jos voisin. jne
Sama on uskossakin---- ensin tarvitaan halu ja sitten seuraa usko.