Elämä diabeteksen ehdoilla

Niin, kiitos paljon vastauksesta. En ihan nuori ole enää. Mutta tuntuu että ei-diabeetikoilla on paljon harhaluuloja tästä sairaudesta, mm. että voi syödä mitä ja milloin vaan, kunhan pistää. Vaikeaa on myös ymmärtää etten voi lähteä ihan tuosta vain juoksulenkille, harrastamaan yms. Ylipäätään lähteminen vaatii 'vähän' järjestelyä. En tahallani ole vaikea ihminen ja kieltäydy riennoista tai herkuista. Enkä jaksaisi aina selitellä. En tosin haluaisi täysin antautua diabeteksellekaan. Olla liian pelokas, turvallisuushakuinen...

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kiitos paljon vastauksesta. En ihan nuori ole enää. Mutta tuntuu että ei-diabeetikoilla on paljon harhaluuloja tästä sairaudesta, mm. että voi syödä mitä ja milloin vaan, kunhan pistää. Vaikeaa on myös ymmärtää etten voi lähteä ihan tuosta vain juoksulenkille, harrastamaan yms. Ylipäätään lähteminen vaatii 'vähän' järjestelyä. En tahallani ole vaikea ihminen ja kieltäydy riennoista tai herkuista. Enkä jaksaisi aina selitellä. En tosin haluaisi täysin antautua diabeteksellekaan. Olla liian pelokas, turvallisuushakuinen...

Lue lisää

Kyllähän diabetes vaikuttaa moneen. Ammatin valinnasta alkaen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastamiseen. Kauppareissuakaan ei voi tehdä ottamatta diabetesta huomioon. Tasapainoilua sellaisten arkistenkin asioiden suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän diabetes vaikuttaa moneen. Ammatin valinnasta alkaen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastamiseen. Kauppareissuakaan ei voi tehdä ottamatta diabetesta huomioon. Tasapainoilua sellaisten arkistenkin asioiden suhteen.

Lue lisää

Totta. Tiukka (eli matalahko) sokeritasapaino sitoo enemmän. Valmiiksi alhaalla olevat sokerit eivät anna liikkumavapautta paljonkaan. Joutuu tekemään valintoja optimaalisen verensokerin ja elämän joustavuuden välillä. Jääkö muillakin joskus kävelylenkki tekemättä siitä syystä, että sokerit jo valmiiksi matalat eikä jaksa sitä hiilaritankkausta ja sokeriseurantaa minkä se lenkki vaatisi? Ja sitten on saamaton olo ja huono omatunto kun ei tullut liikuttua...

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kiitos paljon vastauksesta. En ihan nuori ole enää. Mutta tuntuu että ei-diabeetikoilla on paljon harhaluuloja tästä sairaudesta, mm. että voi syödä mitä ja milloin vaan, kunhan pistää. Vaikeaa on myös ymmärtää etten voi lähteä ihan tuosta vain juoksulenkille, harrastamaan yms. Ylipäätään lähteminen vaatii 'vähän' järjestelyä. En tahallani ole vaikea ihminen ja kieltäydy riennoista tai herkuista. Enkä jaksaisi aina selitellä. En tosin haluaisi täysin antautua diabeteksellekaan. Olla liian pelokas, turvallisuushakuinen...

Lue lisää

Ja höpö höpö. En ole kanssasi samaa mieltä. Olen itse tyypin 1 diabeetikko ja elän aivan normaalia elämää. Kaiken lisäksi olen sokea, ja ei sokeuteni ei liity millään tavalla diabetekseen vaan kyseessä on synnynnäinen näkövamma. En tosin ole ainaollut sokea, mutta näkövammainen kyllä ja nykyinen sokeuteni liittyy siihen. Tyypin 1 diabetekseni puhkesi vasta suht myöhään.

Ensinnäkin eii minulla ainakaan ole tarvetta millekään erityisille järjestelyille, jos haluan lähteä johonkin tai haluan lähteä liikkumaan. Jos nyt ei lasketa sitä, että itselläni on aina verensokerimittari liuskoineen vyöllä ja nyt tästä viikosta alkaen myös libre-sensori ainakiinni kädessä niin en minä ainalkaan tarvitse mitään erityisiä valmisteluja lähteäkseni johonkin. Toki mulla on aina siripiripötkö taskussa ja liikuntaharrastuksiin mennessäni otan mukaan esimerkiksi banskua ja leipää eväiksi. Mutta siinä se sitten onkin. Enemmän liikkeelle lähtö vaatii sen takia, että olen sokea. Tarvitsen avustajan tai kaverin mukaani, koska en näe, mutta se ei liity diabetekseen mitenkään Tarvitsisin heidät mukaani vaikka mulla ei olisikaan tyypin 1 diabetesta.

Käyn normaaliolojen aikana jatkuvasti punttarilla, uimassa, kuntojumpassa, vesijumpassa, pelaamassa sokkopingistä, kesäisin ulkopunttareilla ja uimarannoilla sekä potkimassa avustajani kanssa ääntä pitävää helistimellistä jalkapalloa. Kävin just keilaamassa avustjani kanssa vaikken näe ja joku päivä mennen pelaamaan bilistä ()mitähän siitäkin tulee kun en näe, haha. Kyn avustajani kanssa leffoissa, syömässä ja kahvilla sekä istumassa pubissa bissellä. Käymme rock festaereilla ja rock- sekä pop -konserteissa. Käymme kesäisin myös lintsillä, Espoon Serena -vesipuistossa ja Vantaalla _Flamingo -kylpylässä. Käydään kirjastolla lainamassa musiikkia käydään saunomassa yleisissä saunoissa, käydään laivalla bileristeilyillä ja muuten vaan, käydään kesäisin espoon ulkoilusaarilla Espoon rannikolla, käydään kesäisin terasseilla jne jne. Ylipäätänsä kaikkea ihan normaalia kivaa.

Ja kuten sanoin käyn myös syömässä ravintoloissa, sekä pikaruokaa että parempaa ravintolaruokaa. Käymme myös kahvilla jakyllä tulee syötyä pullaa, kakkua tai viinereitä jne kahvin kanssa. Ylipäätänsä syön ihan normaalisti kaikea samaa mitä terveetkin syö. Jos haluan herkutella niin teen sen. Tottakai karkkia tai pulla jne ei kannata syödä jatkuvasti, mutta niitä nyt ei kannata muutenkaan mättää naamaan kokoajan on sitten diabetes tai ei. En siis kuitenkaanole ottanut asennetta, että en voisi herkutella vaan teen niin kun sitä tekee mieli. Pitää sitten vain huolehtia, että tulee laitettua riittävästi insuliinia ettei verensokeri nouse.

Juon myös alkoholia vaikka se on kyllä aina ollut suht kohtuullista. En silti kiellä itseltäni bilettämistäkään. Toki diabeetikkona pitää muistaa olla varovainen ettei verensokeri putoa liian alas alkoholin ja syömisen unohtumisen takia. Esimerkiksi festareilla tai raflassa käydessä pitää muistaa myös syödä, koska muuten voi verensokeri tippua, ja alkoholillehan ei saisi pistää ellei ole ihan pakko korjata hiukan ja sillonkin vain hyvin varovasti.

Verensokeritasapainoni on hyvä siihen nähden, että mulla on tyypin 1 diabetes. Toki verensokerin heilahteluja tulee kaikille. Nitä ja korkeita piikkejä tulee kaikille riippumatta siitä kuinka paljon antaa diabeteksen rajoittaa elämäänsä. Itselläni kuitenkin on ollut mahdollista elää suht normaalia elämää eikä mun ole tariǘinnut sitä diabeteksen takia rajoittaa, enemmän sokeuteni sitä on rajoittanut. Ja silti verensokeritasapainoni on hyvä.

Itselläni ainakin kaikki stressi jne näkyy verensokerissa, joten väitänkin että jos stressaa ihan turhaan ja rajoittaa elämäänsä diabeteksen takia turhankin paljon, niin se vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja mielialaan ja sitäkauttaa myös siihen verensokeritasapainoon. Eli enemmän tekee hallaa itselleen sillä, että kokoajan miettii, että kun mulla nyt on diabetes niin en voi tehdä sitä tai tätä tai en voi syödä sitä ja tätä. Parempi yrittää elää mahdollsisimman normaalia elämää ja tehdä siitä diabeteksen hoitamisesta osa normaalia elämää ilman että dsiitä diabeteksesta tehdään ongelmaa itselle.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän diabetes vaikuttaa moneen. Ammatin valinnasta alkaen, sosiaalisiin suhteisiin, harrastamiseen. Kauppareissuakaan ei voi tehdä ottamatta diabetesta huomioon. Tasapainoilua sellaisten arkistenkin asioiden suhteen.

Lue lisää

No ei kyllä diabetes ole itselläni mitenkään sosiaalisiin suhteiiin vaikuttanut, eikä myöskään harrastamiseen. Toki liikuntaharrastuksiin mennessä pitää olla mukana eväitä ettei verensokeri tipu ja pitää aina välillä mittailla verensokeria että näkee mihin se on menossa. Mutta itselleni siitä sinakin on tullut niin osa arkea jaosa harrastuksia etten näe sitä mnään ongelmana. Enkä nyt ymmärrä miksi kauppareissulle ei voisi lähteä erityisesti ottamatta diabetesta huomioon. Toki siihen pätee sama kuin muuhunkin arkeen, pitää mittailla vernsokeria, pitää muistaa syödä riittäväti ja on hyvä pitää mukana karkkia tai siripiriä, jolla saa verensokeria ylös tarvittaessa. Itselläni on otettu käyttöön Libre -sensorikin liuskamittarin rinnalle ja sen tarkotushan on helpottaa arkea ja parantaa elämänlaatua kun ei tarvitse olla kokoajan tekemässä reikiä sormiin ja mittaamassa siten verensokeria.

Kyllä omasta mielestäni diabeetikko voi elää suht normaalia elämää tarvitsematta kokoajan stressata diabeteksen takia. Tietty se vaatii sitä, että verensokerin mittauksesta, eväiden mukana pitämisestä ja oman divbeteksensa tuntemisesta tulee arkipäivää ja osa elämää. Täytyyhän sitä toki mittailla verensokeria, arvioida hiilari määriä ja laskeskella paljonko pitää pistää. Pitää myös tietää kuinka paljon esim joku liikunta yleensä tuntuu tiputtavan verensokeria jne. Eli onhan tottakai diabeteksessä omat ylimääräiset hommansa, mutta ei sen pidä estää muutoin normaalia elämää. Kyllä sen diabeteksen hoitamisen voi tehdä tarvitsematta luopua elämästään. Itse olen kaiken lisäksi sokeutunut ja silti en aioluopua elämästäni. Toki kaikki on sokeanavaikeaa ja jatkuvasti tarvitsee avustajan apua, ja sokeana diabeteksen hallintakin on hankalampaa ja vaikeampaa kun ei näe. Mutta silti kaikki on sujunut varsin kivasti kuitenkin ottaen huomioon sokeuden ja tyypin 1 diabeteksen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja höpö höpö. En ole kanssasi samaa mieltä. Olen itse tyypin 1 diabeetikko ja elän aivan normaalia elämää. Kaiken lisäksi olen sokea, ja ei sokeuteni ei liity millään tavalla diabetekseen vaan kyseessä on synnynnäinen näkövamma. En tosin ole ainaollut sokea, mutta näkövammainen kyllä ja nykyinen sokeuteni liittyy siihen. Tyypin 1 diabetekseni puhkesi vasta suht myöhään.

Ensinnäkin eii minulla ainakaan ole tarvetta millekään erityisille järjestelyille, jos haluan lähteä johonkin tai haluan lähteä liikkumaan. Jos nyt ei lasketa sitä, että itselläni on aina verensokerimittari liuskoineen vyöllä ja nyt tästä viikosta alkaen myös libre-sensori ainakiinni kädessä niin en minä ainalkaan tarvitse mitään erityisiä valmisteluja lähteäkseni johonkin. Toki mulla on aina siripiripötkö taskussa ja liikuntaharrastuksiin mennessäni otan mukaan esimerkiksi banskua ja leipää eväiksi. Mutta siinä se sitten onkin. Enemmän liikkeelle lähtö vaatii sen takia, että olen sokea. Tarvitsen avustajan tai kaverin mukaani, koska en näe, mutta se ei liity diabetekseen mitenkään Tarvitsisin heidät mukaani vaikka mulla ei olisikaan tyypin 1 diabetesta.

Käyn normaaliolojen aikana jatkuvasti punttarilla, uimassa, kuntojumpassa, vesijumpassa, pelaamassa sokkopingistä, kesäisin ulkopunttareilla ja uimarannoilla sekä potkimassa avustajani kanssa ääntä pitävää helistimellistä jalkapalloa. Kävin just keilaamassa avustjani kanssa vaikken näe ja joku päivä mennen pelaamaan bilistä ()mitähän siitäkin tulee kun en näe, haha. Kyn avustajani kanssa leffoissa, syömässä ja kahvilla sekä istumassa pubissa bissellä. Käymme rock festaereilla ja rock- sekä pop -konserteissa. Käymme kesäisin myös lintsillä, Espoon Serena -vesipuistossa ja Vantaalla _Flamingo -kylpylässä. Käydään kirjastolla lainamassa musiikkia käydään saunomassa yleisissä saunoissa, käydään laivalla bileristeilyillä ja muuten vaan, käydään kesäisin espoon ulkoilusaarilla Espoon rannikolla, käydään kesäisin terasseilla jne jne. Ylipäätänsä kaikkea ihan normaalia kivaa.

Ja kuten sanoin käyn myös syömässä ravintoloissa, sekä pikaruokaa että parempaa ravintolaruokaa. Käymme myös kahvilla jakyllä tulee syötyä pullaa, kakkua tai viinereitä jne kahvin kanssa. Ylipäätänsä syön ihan normaalisti kaikea samaa mitä terveetkin syö. Jos haluan herkutella niin teen sen. Tottakai karkkia tai pulla jne ei kannata syödä jatkuvasti, mutta niitä nyt ei kannata muutenkaan mättää naamaan kokoajan on sitten diabetes tai ei. En siis kuitenkaanole ottanut asennetta, että en voisi herkutella vaan teen niin kun sitä tekee mieli. Pitää sitten vain huolehtia, että tulee laitettua riittävästi insuliinia ettei verensokeri nouse.

Juon myös alkoholia vaikka se on kyllä aina ollut suht kohtuullista. En silti kiellä itseltäni bilettämistäkään. Toki diabeetikkona pitää muistaa olla varovainen ettei verensokeri putoa liian alas alkoholin ja syömisen unohtumisen takia. Esimerkiksi festareilla tai raflassa käydessä pitää muistaa myös syödä, koska muuten voi verensokeri tippua, ja alkoholillehan ei saisi pistää ellei ole ihan pakko korjata hiukan ja sillonkin vain hyvin varovasti.

Verensokeritasapainoni on hyvä siihen nähden, että mulla on tyypin 1 diabetes. Toki verensokerin heilahteluja tulee kaikille. Nitä ja korkeita piikkejä tulee kaikille riippumatta siitä kuinka paljon antaa diabeteksen rajoittaa elämäänsä. Itselläni kuitenkin on ollut mahdollista elää suht normaalia elämää eikä mun ole tariǘinnut sitä diabeteksen takia rajoittaa, enemmän sokeuteni sitä on rajoittanut. Ja silti verensokeritasapainoni on hyvä.

Itselläni ainakin kaikki stressi jne näkyy verensokerissa, joten väitänkin että jos stressaa ihan turhaan ja rajoittaa elämäänsä diabeteksen takia turhankin paljon, niin se vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin ja mielialaan ja sitäkauttaa myös siihen verensokeritasapainoon. Eli enemmän tekee hallaa itselleen sillä, että kokoajan miettii, että kun mulla nyt on diabetes niin en voi tehdä sitä tai tätä tai en voi syödä sitä ja tätä. Parempi yrittää elää mahdollsisimman normaalia elämää ja tehdä siitä diabeteksen hoitamisesta osa normaalia elämää ilman että dsiitä diabeteksesta tehdään ongelmaa itselle.

Lue lisää

Niin ja lisään vielä tämän. Mitä syömiseen tulee niin olen aina pyrkinyt syömään terveellisesti. Mutta en kiellä itseltäni kuitenkaan herkutteluakaan enkä vaikka pitsaa jos sitä tekee mieli. Väitän kuitenkin että syön kaikin puolin terveellisesti normaalin arjen aikana. Se ei silti tarkoita sitä, että herkutella ei voisi myöskin.

Ihan turhaan heität elämäsi menemään , sellaiselle ei ole mitään tarvetta.Itse tyypin 1 diabeetikkona tiedän ihan varmasti, että kyllä diabeetikko voi elää ihan samalla lailla kuin tervekin. Toki on ymmärrettävää, että jos etenkin tyypin 1 diabetes on puhjennut vasta vähän aikaa sitten, niin se pelottaa jaei uskalla tehdä montaa asiaa kun pelkää että verensokeri tippuu tai muuten jottainn mene pieleen insuliinia, hiilariarvioinnin jne kanssa. Helposti ajattelee, että ei voi esimerkiksi harrastaa liikuntaa tai ei voi käydä vaikka festareilla. Kyllä mullakin aikanaan pelotti sillon kun tämä tyypin 1 diabetes puhkesi, voin sanoa ihan suoraan olleeni paniikissa. Mutta sitten vähitellen kuitenkin huomasi, että kyllähän tämän kanssa voi tulla toimeen eikä tämä tarkota siitä että pitäisi luopua kaikesta kivasta. Kyllähän minustakin tuntui sillon, että elämä olisi ohi, mutta sitten huomasin että eikä ole ohi. Se lähtee siitä, että otata asenteen, että elämän pitää jatkua japahemminkin voisi olla, olet kuitenkin elossa. Esimerkiksi minä olin tyypin 1 diabeteksen puhjetessa tipalla kuolla ketoasidoosiin, se oli todella lähellä. Mutta niin ei käynytkään ja sitten huomasin, että vaikkei diabetes ole kiva ja se on elinikäinen riesa, niin sen kanssa tulee silti toimeen kun ei luovuta eikä heitä elämäänsä menemään. Ja mä olen sentään sokea synnynnäisen näkövamman ja siihen myöhenmin liittyneen sokeutumisen takia. Joas itse näet, niin muisa, että pääset vielä vähällä. Jos minä selviän sokeana tämän diabeteksen kanssa niin kyllä sinäkin selviät sitten näkvänä. Älä vain luovuta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan turhaan heität elämäsi menemään , sellaiselle ei ole mitään tarvetta.Itse tyypin 1 diabeetikkona tiedän ihan varmasti, että kyllä diabeetikko voi elää ihan samalla lailla kuin tervekin. Toki on ymmärrettävää, että jos etenkin tyypin 1 diabetes on puhjennut vasta vähän aikaa sitten, niin se pelottaa jaei uskalla tehdä montaa asiaa kun pelkää että verensokeri tippuu tai muuten jottainn mene pieleen insuliinia, hiilariarvioinnin jne kanssa. Helposti ajattelee, että ei voi esimerkiksi harrastaa liikuntaa tai ei voi käydä vaikka festareilla. Kyllä mullakin aikanaan pelotti sillon kun tämä tyypin 1 diabetes puhkesi, voin sanoa ihan suoraan olleeni paniikissa. Mutta sitten vähitellen kuitenkin huomasi, että kyllähän tämän kanssa voi tulla toimeen eikä tämä tarkota siitä että pitäisi luopua kaikesta kivasta. Kyllähän minustakin tuntui sillon, että elämä olisi ohi, mutta sitten huomasin että eikä ole ohi. Se lähtee siitä, että otata asenteen, että elämän pitää jatkua japahemminkin voisi olla, olet kuitenkin elossa. Esimerkiksi minä olin tyypin 1 diabeteksen puhjetessa tipalla kuolla ketoasidoosiin, se oli todella lähellä. Mutta niin ei käynytkään ja sitten huomasin, että vaikkei diabetes ole kiva ja se on elinikäinen riesa, niin sen kanssa tulee silti toimeen kun ei luovuta eikä heitä elämäänsä menemään. Ja mä olen sentään sokea synnynnäisen näkövamman ja siihen myöhenmin liittyneen sokeutumisen takia. Joas itse näet, niin muisa, että pääset vielä vähällä. Jos minä selviän sokeana tämän diabeteksen kanssa niin kyllä sinäkin selviät sitten näkvänä. Älä vain luovuta.

Lue lisää

Itsellä tyypin 1 diabetes ja tämä on sotkenu siitä lähtien minun asiat kun se puhkesi.

Anonyymi kirjoitti:

Itsellä tyypin 1 diabetes ja tämä on sotkenu siitä lähtien minun asiat kun se puhkesi.

Rohkeasti sanottu,. Kyllähän se iso dee elämään vaikuttaa, ja jos joku väittää että voi elää ihan niin kuin terveenäkin, valehtelee. Asenteeseen ja taudin hyväksymiseen voi itse vaikuttaa, mutta jos suoraan saa sanoa niin huolettomuus ja vapaus on tämän taudin myötä mennyt menojaan. Tsemppiä isosti kaikille ykkösille!

Anonyymi kirjoitti:

Rohkeasti sanottu,. Kyllähän se iso dee elämään vaikuttaa, ja jos joku väittää että voi elää ihan niin kuin terveenäkin, valehtelee. Asenteeseen ja taudin hyväksymiseen voi itse vaikuttaa, mutta jos suoraan saa sanoa niin huolettomuus ja vapaus on tämän taudin myötä mennyt menojaan. Tsemppiä isosti kaikille ykkösille!

Lue lisää

Ei pidä mennä leimaamaan valehtelijaksi ketään. Osa pystyy hallitsemaan dibeteksen ja jatkamaan elämäänsä, osa ei pysty. Sillä varmasti on merkitystä millainen asenne elämään on ja onkoelämä kunnossa jo ennen sairastumista. Tyypin 1 diabeetikoille diabetes on vaarallisempi, mutta toisaalta yleensä tyypin 1 diabetekseen sairastuneilla elintavat on kohdillaan jo ennen sairastumista jollon mitään suurta elintapojen muutosta ei välttämättä edes tarvita. Tyypin 2 diabeetikot taas on erittäin usein ylipainoisia, liikkuvat liian vähän ja syövät mitä sattuu. Sillon dibetekseen sairastuminen voi vaatia koko elämän pistämisen uusiksi ja uusien elintapojen opettelun.

Jos tyypin 2 diabetekseen sairastuessasi olet rapakuntoinen ylipainoinen ohvaperuna niin sillon totakai diabetes voi sotkea kaiken ja uuteen elämäntapaan voi olla vaikea sopeutua. Mutta jos olet jo valmiiksi hyväkuntoinen muutoin terve ja terveellisesti elävä ja sairastut sitten ilman tyypin 1 diabetekseen, niin elämäsi voi jo olla kohdillaan ja välttämättä kovin suuria muutokssia ei tarvita. Tottakai sillonkin joutuu kiinnittämään enemmän huomiota siihem mitä syö hiilihydraattimäärän osalta, joutuu seuraamaan verensokerin muutoksia ja joutuu pistämään insuliinia. Mutta jos valmiiksi olet tottunut syömään terveellisesti, harrasttat liikuntaa etkä ole ylipainoinen niin miksi diabetes nyt välttämättä vaatisi sillon kovin suuria elintapamuutoksia? Ja kyllähän diabeetikko voi jatkaa eimerkiksi liikuntaharrastuksiaan sairastumisen jälkeenkin. On syytä jatkaakin ja sohvaperunoiden on viimeistään sillon alettava liikkua.

Eli me ollaan niin erilaisia että ei pidä mennä leimaamaan valehtelijaksi, jos joku pystyy jatkamaan elämäänsä vaikka itse et pystyisikään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä mennä leimaamaan valehtelijaksi ketään. Osa pystyy hallitsemaan dibeteksen ja jatkamaan elämäänsä, osa ei pysty. Sillä varmasti on merkitystä millainen asenne elämään on ja onkoelämä kunnossa jo ennen sairastumista. Tyypin 1 diabeetikoille diabetes on vaarallisempi, mutta toisaalta yleensä tyypin 1 diabetekseen sairastuneilla elintavat on kohdillaan jo ennen sairastumista jollon mitään suurta elintapojen muutosta ei välttämättä edes tarvita. Tyypin 2 diabeetikot taas on erittäin usein ylipainoisia, liikkuvat liian vähän ja syövät mitä sattuu. Sillon dibetekseen sairastuminen voi vaatia koko elämän pistämisen uusiksi ja uusien elintapojen opettelun.

Jos tyypin 2 diabetekseen sairastuessasi olet rapakuntoinen ylipainoinen ohvaperuna niin sillon totakai diabetes voi sotkea kaiken ja uuteen elämäntapaan voi olla vaikea sopeutua. Mutta jos olet jo valmiiksi hyväkuntoinen muutoin terve ja terveellisesti elävä ja sairastut sitten ilman tyypin 1 diabetekseen, niin elämäsi voi jo olla kohdillaan ja välttämättä kovin suuria muutokssia ei tarvita. Tottakai sillonkin joutuu kiinnittämään enemmän huomiota siihem mitä syö hiilihydraattimäärän osalta, joutuu seuraamaan verensokerin muutoksia ja joutuu pistämään insuliinia. Mutta jos valmiiksi olet tottunut syömään terveellisesti, harrasttat liikuntaa etkä ole ylipainoinen niin miksi diabetes nyt välttämättä vaatisi sillon kovin suuria elintapamuutoksia? Ja kyllähän diabeetikko voi jatkaa eimerkiksi liikuntaharrastuksiaan sairastumisen jälkeenkin. On syytä jatkaakin ja sohvaperunoiden on viimeistään sillon alettava liikkua.

Eli me ollaan niin erilaisia että ei pidä mennä leimaamaan valehtelijaksi, jos joku pystyy jatkamaan elämäänsä vaikka itse et pystyisikään.

Lue lisää

Jep. Lisäksi osalta hiilihydraattien arvioiminen onnistuu suht hyvin hyvän muistin ansiosta, toisilta se taas ei meinaaonnistua ollenkaan ja verensokeri sitten hyppii mihin sattuu. Jos siihen vielä lisätään tyypin 2 diabeteksen aiheuttama insuliiniresistenssi, niin verensokeritasapainon ylläpitäminen voi olla vvaikeaa. Itsellänikin on molemmanlaisia tuttuja. Toiset tuntuu pystyvän suoralta kädeltä sanomaan minkä verran jossain on hiilaria ja sitten näyttää, että ne vaanhuitaisee jonkin määrän insuliinia ja homma toimii. Sitten toiset joutuu jatkuvasti pähkäilemään hiilarimäärän ja insuliinimäärän välillä ja siitä huolimatta verensokeri hyppii mihin sattuu.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Lisäksi osalta hiilihydraattien arvioiminen onnistuu suht hyvin hyvän muistin ansiosta, toisilta se taas ei meinaaonnistua ollenkaan ja verensokeri sitten hyppii mihin sattuu. Jos siihen vielä lisätään tyypin 2 diabeteksen aiheuttama insuliiniresistenssi, niin verensokeritasapainon ylläpitäminen voi olla vvaikeaa. Itsellänikin on molemmanlaisia tuttuja. Toiset tuntuu pystyvän suoralta kädeltä sanomaan minkä verran jossain on hiilaria ja sitten näyttää, että ne vaanhuitaisee jonkin määrän insuliinia ja homma toimii. Sitten toiset joutuu jatkuvasti pähkäilemään hiilarimäärän ja insuliinimäärän välillä ja siitä huolimatta verensokeri hyppii mihin sattuu.

Lue lisää

Osalla myös todella toimii se, että pistää yhden yksikön insuliinia 10g hiilihydraattia kohti mikä helpottaa sen arvioimista paljonko pitää pistää. Toisilla taas tuo ei toimi vaan tarvittava insuliinimäärä 10g hiilihydraattia kohti on jotain ihan muuta ja ehkä hyvinkin epämääräinen määrä. Eli Ja se tietenkin tekee verensokeritasapainon ylläpitämisestä paljon hankalampaa. Eli me ollaan aika erilaisia ja meillä oleva diabetes vaikuttaa myös eri tavalla ihmisestä riippuen. -Toinen voi jatkaa elämäänsä suht entiseen tapaan, toinen ei voi.

Anonyymi kirjoitti:

Osalla myös todella toimii se, että pistää yhden yksikön insuliinia 10g hiilihydraattia kohti mikä helpottaa sen arvioimista paljonko pitää pistää. Toisilla taas tuo ei toimi vaan tarvittava insuliinimäärä 10g hiilihydraattia kohti on jotain ihan muuta ja ehkä hyvinkin epämääräinen määrä. Eli Ja se tietenkin tekee verensokeritasapainon ylläpitämisestä paljon hankalampaa. Eli me ollaan aika erilaisia ja meillä oleva diabetes vaikuttaa myös eri tavalla ihmisestä riippuen. -Toinen voi jatkaa elämäänsä suht entiseen tapaan, toinen ei voi.

Lue lisää

Joo, ja kun ravinnon proteiinit nostaa sokeria myös. Ja rasva vaikuttaa hiilarien imeytymisnopeuteen. Lisäksi vaikuttaa mahdollinen aktiviteetti ennen ravintoa tai sen jälkeen, vuorokaudenaika, sokereiden sen hetkinen lukema plus muut hormonit yms. Eli vaikka hiilarit osaa laskea mallikkaasti, voi ateriainsuliinia määritys olla haastavaa jos ei syö ja liiku aina samaan aikaan ja saman verran.