Kansalliskieliä ei muiden maiden laissa mainita. Miksi meillä, kun ruotsinkielisiä oli sata vuotta sitten vain 11% (ja nyt enää 4,7%)?
Mikä on perustuslakimme kielipykälän tarina?
Anonyymi
16850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 168
Vanhimmat
On selvää, että ruotsin kansalliskieliasema ei tullut ruotsinkielisten kalastajien ja maanviljelijöiden takia vaan ruotsinkuelisen eliitin takia.
Täällä+on+kerrottu+siitä,+miten+ruotsinkielisten+määrä+hetkellisesti+nousi+1700-luvulla,+koska+suomalaisia+menehtyi+sodissa+ja+taudeissa+ja+ruotsalaistaminen+eteni:
Lukua nostatti myös se että virkamiehet luettiin 'ruotsinkielisiksi' kuten kaikki ruotsinkieltä osaavat.
Kun 'Vanha Suomi' liitettiin Suomeen 1812,oli siellä ruotsinkielisiä muutamia satoja. Kuitenkaan tilastoissa 278 000 ihmisen lisäys ei muka laskenut ruotsinkielisten suhteellista määrää lainkaan!
Tänne on tuotu aiemmin hyvin perusteellinen historiakatsaus siitä, miten ruotsin kielestä tulikaan ”kansalliskieli itsenäisessä Suomessa”?
1. Ruotsi alisti suomen- ja saamenkielisten asuttamat alueet valtaansa 1200-luvulta lähtien, joten suomenkieliset elivät suoraan Ruotsin vallan alla, ruotsinmaalaisina noin 600 vuotta.
2. Suomenkielisellä väestöllä ei vuosisatojen varrella ollut Suomessa mitään kielioikeuksia Ruotsin valtakunnan kansalaisina, vaan hallinnon ainoana kielenä oli valloittajan kieli, joten osa suomenkielisistäkin vaihtoi kielensä suomesta ruotsiin. Tällainen vaihto lienee ollut rationaalinen vaihtoehto, varsinkin hallintotehtäviin pyrkiville. Kielenvaihto siis antoi enemmän kansalaisoikeuksia kuin oman kielen säilyttäminen. Samalla se loi Suomen alueen sisäisen privilegion suhteessa muihin. Tämä ruotsin kielen privilegio on edelleen vahva Suomessa.
3. Kielensä ruotsiin vaihtaneet ja alunperin äidinkieleltään ruotsinkieliset vastustivat autonomian aikana suomenkielisten oikeutta elää täysipainoisesti suomenkielisinä suomalaisina Suomessa. Kansalaisten valtaenemmistön tuli mukautua eliitin kieleen eli ruotsin kieleen. Nykyinen opintojen kaikkia tasoja koskeva pakkoruotsi on suora jatkumo 1800-luvun asetelmalle.
4. 1800-Luvun aatemaailmassa tuntui luonnolliselta, että suomenmaalaisten yhteiseksi kieleksi tulisi enemmistön kieli eli suomen kieli. Tämä ei kuitenkaan käynyt Suomen ruotsalaiselle väestölle. He eivät halunneet luopua privilegioistaan. Muutama poikkeus toki oli, ja heidät tunnetaan historiassa nimellä fennomaanit.
5. Suomenruotsalaisille (alunperin Suomen ruotsalaiset, heidän itsensä itsestään käyttämä määritelmä) ei käynyt yhteiseksi kansalliskieleksi (heidän ajattelussaan) alempiarvoisen kansan eli suomenkielisen kansan puhuma kieli.
6. Kansalliskielistä haluttiin puhua monikossa suomenruotsalaisen kansanosan svekomaaniseen KANSALLISUUSOPPIIN viitaten. Suomenruotsalaiset olivat ajaneet vuosikymmeniä omaa kansallisuusoppiaan. Tuon opin mukaan Suomen alueella ei suinkaan asunut YKSI kansa, vaan kyseessä oli YKSI VALTIO ja KAKSI KANSAA.
7. RKP:n keskushallitus esitti suomenruotsalaiseen kansallisuusoppiinsa perustuen 20.11.1918 vaatimuksen, että ruotsin kieli säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä kansalliskieleksi Suomessa.
8. RKP:n vaatimukseen yritettiin löytää ratkaisua monella tasolla: Lauri Ingmanin hallitus yritti ratkaista asian erityislailla. Jopa valtionhoitaja Mannerheim antoi sovittelevan esityksen, jonka suomenruotsalaiset sabotoivat eduskunnassa. Kyse oli jo silloin vallasta, ei kielellisistä oikeuksista.
9. Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
10. Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen NELJÄNTEEN esitykseen (se astui voimaan 17.7.1919.)
Näin ”suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet”.
Minua tämä jaottelu auttoi ymmärtämään, miten virhe pujahti perustuslakiin ja miten sotien jälkeen siitä muodostu nykyinen kaksikielisyysliturgia, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Tämä ansaitsisi löytyä koulukirjoista!
Kansalliskieli-termin taustalla oli 1910-luvulla suomenruotsalaisten nationalistien ajatus siitä,
että Suomessa on kaksi kansaa, joten yksi kansalliskieli ei tule kysymykseen.
Siksi E.N. Setälä joutui suostumaan kompromissiin, jossa suomen kielen loogisen kansalliskieliaseman
sijasta hallitusmuotoon kirjattiin nationalistien vaatimuksesta myös ruotsi kansalliskieleksi -
siis sillä perusteella, että Suomen valtiota asuttaa kaksi kansaa: suomenkielinen kansa, jonka kansalliskieli
on suomi ja ruotsalainen kansa, jonka kansalliskieli on ruotsi.
Saamelaisten asema koko Euroopan ainoana alkuperäiskansana ei kiinnostanut ketään.
Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
Virallisessa historiankirjoituksessa kaikki selitetään parhain päin seuraavasti:
”Tämän monesta syystä tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi sana 'kansalliskieli' sisällytettiin hallitusmuotoon”.
"Hallitusmuodon 14§1 mom oli merkittävä vastaantulo. Äänestettäessä enemmistön muodostivat SDP (80) ja RKP (22) porvarillisten suomenkielisten puolueiden äänestäessä melkein poikkeuksetta vastaan.”
"Suurpiirteisyyden vähemmistöä kohtaan ajateltiin edesauttavan Suomelle myönteistä ratkaisua Ahvenanmaan kriisiin."
"Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen neljänteen esitykseen 1919:17, ja se astui voimaan 17.7.1919.”
----
RKP ei ole koskaan irtisanoutunut svekomaaisesta kahden kansallisuuden opistaan, vaan se on edelleen voimassa, aivan kuten ruotsin kielen privilegion edistäjille myönnettävä rasistiseen ideologiaan pohjautuva Freudenthal-mitali.
Suomenkielisellä väestöllä toki RKP:nkin ideologiassa oli oikeus omaan kansalliskieleensä eli suomen kieleen. Suomenkielisten totaalisen velvollisuuden Suomen toisen kansan eli Suomen ruotsalaisen kansan kieleen (opintojen kaikkien asteiden pakkoruotsi ja virkamiesruotsi) puolue keksi vasta 50 vuotta myöhemmin.
Entä sitten Folktinget? Suomen ruotsalaisen kansan kansallisuusopin hyväksyminen ei suinkaan ollut mikään läpihuutojuttu edes 1918-1919. Siksi suomenruotsalaiset perustivat oman eduskunnan eli Folktingetin, jossa ainoa virallinen kieli on ruotsi.
Suomen eduskunta jatkoi kaksikielisenä, joten suomenkielisille ei koskaan luotu omaa suomenkielistä kansanedustuslaitosta, mikä tässä yhteydessä kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon.
Kirjallinen lähde: Virittäjä 2/2014 sivut 281-291 Fred Karlsson: E.N. Setälä kielipoliitikkona
Ok.
Näin tärkeät asiat pitäisi sisällyttää kouluhistorian oppimäärään.
Suomi oli Ruotsin alaisuudessa käytänössä 1250-1808, eli 558 vuotta.
On todisteet siitä milloin Suomesta maksettiin ensimmäiset verot Ruotsiin ja Suomen piispa mainitaan Ruotsin piispojen joukossa. Tämä tapahtui 1250.
Mikäli+sisällissotaa+ei+olisi+ollut+1918,+ei+RKP+ja+svekomaanit+olisi+saaneet+kiristystään+läpi.+Nyt+voittanut+valkoinen+puoli+ei+halunnut+vihollista+enää+Ruotsista+kielikysymyksen+takia.
Tottakai suomen kaksikielipolitiikka on täysin vailla todellisia perusteita ja tällä politiikalla haluataan ainoastaan luoda etuoikeudet ruotsinkielisille .
Tarkoitus tuntuu myös olevan hidastaa ja haitata suomalaisten opiskelua rasittamalla sitä tarpeettoman vieraan kielen pakko-opetuksella .
Me typeryyttämme sallimme kaiken tämän !
RKP perustettiin kielitieteilijä Axel Olof Freudenthalin rasististen oppien innoittamana. Freudenthalin mukaan suomenkieliset ovat alempiarvoisia ja heidän aiheuttamaa uhkaa vastaan tulee taistella separatismilla ja aktiivisella vastarinnalla.
RKP kunnioittaa Freudenthalin muistoa jakamalla pronssisia, hopeisia ja kullasta valmistettuja Freudenthal-mitaleita. Freudenthal-mitaleita on jaettu vuodesta 1937 alkaen yhteensä 46 kappaletta.
Viimeisin juhlallinen palkitsemistilaisuus järjestettiin vuonna 2007. Tuolloin pronssisen tunnustuspalkinnon sai myös entinen SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Paavo Lipponen, pakollisen ruotsin vankka kannattaja ja puolestapuhuja.
Freudenthal on siis avain nykyiseen ruotsinkielisten käsitykseen suomenruotsalaisuudesta?
RKP:n puolueohjelma ilmaisi rotuperusteisen lähtökohdan vuoteen 1956 saakka näin:
- Puolueen tarkoituksena on ruotsalaisen rodun etujen edistäminen.
Puolueohjelman kirjaus "ruotsalainen rotu" poistettiin siis 1956 ja sen tilalle tuli "ruotsinkielisten" etujen edistäminen.
Näin paperilla.
Vuonna 1968 siis toistui viisikymmentä vuotta vanhempi vedätys, sjoka teki ruotsin kielestä vastoin todellisuutta ”kansalliskielen itsenäisessä Suomessa”.
Vuoden 1968 lehmänkaupasta, jolla RKP toi pakkoruotsin peruskouluun, alkoi kansalliskieliliturgian rakentelu - vaikka oltiin tuolloin jo melkein vapaus ruotsista saavutettu. 50-60 -lukujen vaihteessa opetustoimi puuhasi avoimesti ruotsia valinnaiskieleksi. Yliopistotutkinnoissa ei yleensä mitään virkaruotsia ollut. Kukaan ei huudellut "me vaadimme palvelua!"
Ja sitten RKP lähti taustavoimiensa ja säätiörahan kera muovaamaan poliittista pakkoideologiaa. Nyt meillä on muka kahden kansalliskielen muodostama "Suomen kieli", jonka molempia komponentteja kuuluu osata...
Ruotsipakon jatkumo on RKP:n juristien tieten rakentama:
1968 pk pakkoruotsi
1978 virkapakkoruotsi yliopistoille
1990-luku lukioruotsin jouston esto & amk-virkaruotsit
2004 virkamiesten kielitaitolaki
2012 ruotsin varhaistus alakouluun
Millekään ei pedagogisten asiantuntijoiden tukea.
Pelkkä poliittinen oppiaine.
Kaksi kansalliskieltä Suomen perustuslaissa ei siis ole mikään kompromissi ja demokraattinen päätös vaan suomenruotsalaisten ja Ruotsin (sisällissodan jäljiltä polvillaan olevalta) Suomelta kiristämä täydellinen alistuminen jatkamaan ruotsin kielen ylivaltaa.
Meillä suomalaisilla on se ongelma, että meillä ei ole perustuslakia säätävää Korkeinta oikeutta. Vain joki älytön poliitikoista koottu perustuslakivaliokunta. Orban oli siinä oikeassa, että lainsäädäntömme on puutteellinen. Nyt onnistuu lahjamiljardien lähettäminen Etelä-Eurooppaan, kun poliitikot päättävät ja ja valvovat itseään samanaikaisesti. Pitäisi äkkiä määrätä suomenkieli ykköskieleksi, ennenkuin venäläiset keksivät vaatia samoja oikeuksia kuin suomenruotsalaiset. Poliitikoilla ei kuitenkaan ole uskallusta siihen.
Isompia yrityksiä pakkoruotsin purkamiseksi on siis ollut koko ajan.
1918 kirjoitettiin perustuslaista kolme luonnosta ilman pahamaineista "ruotsi on kansalliskielemme" mainintaa ennen kuin oli alistuttava suomenruotsalaisten ja Ruotsin kiristykseen.
1929 Elsa Enäjärvi-Haavio (runoilija Mustapään puoliso, folkloristi) ehdotti, että ruotsin sijaan luettaisiin englantia.
1959 Oppikouluosaston päällikkö ehdotti, että ruotsin pakollisuudesta luovutaan ja otetaan englanti.
1967 Peruskoulun valmisteluryhmä, jota pedagogiset asiantuntijat vetivät, ehdotti, että englanti olisi yhteinen kieli peruskoulussa ruotsin sijaan. Tämä siis lehmänkaupoin estettiin ja pakkoruotsi nousi ainoaksi kaikille pakolliseksi kieleksi. Tuolloin vielä jopa demarit empivät.
1990 Sivistysvaliokunta yritti tehdä peruskoulun ruotsista valinnaiskielen.
Vasta 2005 establishmentin ulkopuolelta tullut Vanhanen onnistui hiukan murtamaan pakkoruotsia, kun hänen hallituksessaan ruotsin yo-kokeen pakollisuus vihdoin poistettiin. - Mutta nyt RKP on kirjauttanut hallitusohjelmaan tuon pakollisen ruotsin yo-kokeen paluun.
Mikä näytelmä!
Ja tässä vain osa.
Mainiota että suomalainen kyllä ymmärtää että ruotsalainen ajaa omia etuoikeuksiaan ja pyrkii niitä lisäämään , sitä suomalainen ei ymmärrä että suomalainen ajaisi omia etujaan .
Johtuneeko vuosisataisesta ruotsin siirtomaana olemisesta , onhan suomettuneisuuskin kyllä jäänyt muutamiin politikkoihi ja äänestäjiin vaikka kesti vaan muutaman vuosikymmenen .
Kolonialismin pitkä varjo.
Tässä taitaa olla enemmänkin kertomista.
Kaikki tapahtuu vaivihkaa.
Sillai huomaamatta, ilman hälinää ja huomiota.
Ja tämä ikävä historia pidetään piilossa.
Täysin käsittämätöntä, että tällainen koko suomenkielistä väestöä koskeva kaltoinkohtelu "lain nimissä" on mahdollista.
Käsittämätöntä, että kansanedustajat alkoivat tinkiä Suomen itsenäisyydestä, vaikka itsenäisyyden saavutus ja puolustaminen on vaatinut kaksi sotaa.
Sos.dem. puolue lipesi lopulta neljännessä äänestyksessä 1919.
Sos.dem. Koivisto myi orastavan kielivapauden pääministerin pallista vuonna 1968.
Sos.dem. puolue äänesti Suomen itenäistymistä vastaan 6.12.190, mutta hävisi sillä kertaa ja aloitti summittaisen terrorin, joka laajeni sisällisodaksi ja vapaussodaksi vuonna 1918.
Voi demarit!
Nykyään kolmasosa demareista liittäisi Suomen Ruotsiin.
Niistä ei ole itsenäisyyteen.
Geneettinen muisti?
SDP:n+Rinne+lupasi+vappusatasen.+Saatiin+pakkoruotsihallitus+SDP:n+0,2+%:n+vaalivoitolla.
Voi demareita...
Kielipolitiikan historia: kiristystä ja lehmänkauppoja
Tätä tietoa on jaettava.
Suomen kansaa on pidetty pimennossa. Suomalaisten lukutaito on maailman huippuluokkaa, mutta tietoja pimitetään. Eräät tahot päättävät, mihin lukutaitoa saa käyttää.
Aasin kuorma, todella.
Tieto on valtaa. Ilman tietoa kulkee sokkona.
Informaatiosota ja tiedon pimitys - se on toiminut Suomessa.
Toimi muuten neukkulassakin 70 vuotta ja DDR:ssä yli 40 vuotta.
Suomessa on harjoiteltu kauemmin.
Varmaan, mutta ihan kunnioitettava tuo DDR:nkin epädemokratiakokeilu oli.
Aasi kantaa valekaksikielisyyden taakkaa hyväuskoisena ja tietämättömänä keinotekoisen kaksikielisyyden todellisesta olemuksesta.
Media tekee itsestään ja kansalaisista aaseja suostumalla vaikenemaan ja toistelemaan RKP:n liturgiaa.
Kansallinen tragedia uudestaan.
Jospa saataisiiin lopulta valoa pimeyteen.
Asiallinen julkisuus olisi eduksi.
Julkisuus olisi yksi parhaista keinoista.
Ihan kivaa olla molempien maitten kansalainen :D
Absurdanistan 1 ja 2
Kovat realiteetit:
Jokainen suomenkielinen tekee pelkästään koulutusputken mukana vähintään puoli vuotta kokopäivätyönä taksvärkkiä ruotsinkielisille.
Tähän päälle valekaksikielisyyden ylläpitokulut noin 30 miljardia pelkästään 2000-luvulla. Tämä aasinkuorma näkyy korkeampana veroasteena ja läjähtää joka päivä silmille mm. Yle-TV:n kanavien runsaana ruotsinkielisenä ohjelmatarjontana.
Perustuslaki ei tosiaankaan pakkoruotsia vaadi. Perustuslain kielipykälän tausta on tietysti synkkä ja jokin väärinkäytöksen idea siihen on liittynyt alusta alkaen - suomenkielisessä maassa.
Pakolle ei ole perusteita, ei ensinkään.
Ei ole julkaisukelpoisia perusteita. Todelliset perusteet ovat ruotsipakon ruotsinkielisille takaamat edut.
Siksi RKP pakoilee.
Ikävä kyllä, vuosien manipulaation ja valehtelun seurauksena moni ruotsinkielinen ja suomenkielinen luulee, että perustuslaki vaatii pakkoruotsia.
Tämä on fakta:
Pakkoruotsi alkoi peruskouluissa yli 50 vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen 1970-luvulla. Pakkoruotsista sovittiin vuoden 1968 hallitusneuvotteluissa RKP:n ja SDP:n Koiviston poliittisilla lehmänkaupoilla. Tuleva opetusministeri, Kepun Virolainen oli taustatuki.
Osa suomenkielisistä tietysti kuvittelee ja on kuvitellut, että suomenruotsista olisi oikeasti hyötyä. Useimmat ovat vasta myöhemmällä iällä todenneet, että se ei pidä paikkaansa.
Mitä pidemmälle on opiskellut ja yliopistotutkintonsa suorittanut, sitä selvemmin pakkoruotsin tarpeettomuus tulee esille.
Ruotsinkieliset ja ruotsin valinnaisena lukevat riittäisivät tyydyttämään ruotsin tarpeen ja ylikin. Siitä huolimatta jokaikinen ikäluokka joutuu edelleen pänttäämään pakkoruotsit ala-asteelta lukioon, ammattikouluihin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin saakka. Nykyhallitus pyrkii lisäämään pakkoruotsia.
Ruotsipakon+toistellut+perusteet+ovat+muuttuneet.+
Perustuslaki ei edellytä pakkoruotsia, mutta perustuslain pykäliäkin yritetään tulkita RKP:n toivomalla tavalla, siis niitä vääristellään,
RKP todistaa vaikka mustan valkeaksi, jos sillä pitkitetään pakkoruotsia...
Näin taitaa olla. Voidaan myös keksiä eri vahvuisia harmaita, kuten valekaksikielisyys.
Näytelmää pukkaa...
Ja larppia poikineen.
Ruotsinkielisten vanhusten ja päiväkoti-ikäisten hoito on sysätty suomenkielisten harteille, kun pakkoruotsittajat keskittävät aikaa ja energiaa manipulointiin, monenlaiseen kieroiluun ja roskapropagandaan.
Itse asiassa pakkoruotsi on vastoin perustuslakia. Näin on todennut mm. valtiosääntöoikeuden emeritus professori.
Suomi totutettiin hulluina 1970-luvun vuosina laittomaan tilaan. Valtamedian julki- ja piilostalinistit paasasivat sosialismiaan. RKP ja muut opakkoruotsittajat saattoivat rauhassa puuhata omiaan.
Pakkoruotsi säädettiin alunperin asetuksella. Virolaisen johtama opetusministeriö kirjoitti peruskoululain kielipykälän epämääräisesti ja niin väljästi, että siinä oli pakkoruotsin mentävä aukko. Lain mukaan kielistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella, joita ei tarvitse viedä eduskuntaäänestykseen.
Vasta 1983 pakkoruotsi kirjattiin näkyville myös peruskoululakiin.
Julmetun kallis kaksikielisyyskomedia on syytä lopettaa.
Yhtään järjevää syytä ei ole jatkaa.
Jo 42 - 48 vuotta hulluutta. Suomessa on ongelma.
Lait koskevat lähinnä suomenkielisiä?
Lakiin kirjatut järjettömät pakot kyllä.
Lakiin ja asetuksiin on kirjattu myöhemmin näitä pakkoja. Niitä ei ole perustuslaissa. Suomen itsenäisyyttä on murennettu pikkuhiljaa. Entisen siirtomaaisännän jäänne, joista suurin osa on tosin kielenvaihtajien jälkipolvia.
Iso osa pakkoruotsijatkumoa on säädetty opetusministeriön antamilla asetuksilla.
Ministerit ja ministeriöt edustavat toimeenpanovaltaa. Ministeriöiden antamia asetuksia ei edes tarvitse viedä eduskuntaäänestykseen toisin kuin lakiesitykset.
Ministeriön antamat asetukset ovat säädösten alinta tasoa. Ministeriön asetuksen voi kumota toisella asetuksella. Siihenkään ei tarvita eduskuntaäänestystä.
Pakkokielipuolue käyttää demokratia-sanaa vain lyömäaseena, ja silloinkin tosiasioiden vääristelyyn.
Kielipolitiikassa demokratiasta okisi RKP:lle pelkkää haittaa. Siksi salakähmäisyys.
Salakähmäisyyttä, ei otsikoita.
Sopisi Sanninkin hieman miettiä, mitä tuli tehtyä opetusministerinä.
Oli kielikokeilun torppaus niin johdonmukaista, että Sanni on varmasti saanut miettimisapua jo opetusministeriaikanaan.
Perustuslaki ei pakkoruotsia vaadi, ainoastaan RKP:n tulkinta siitä.
Pakkokielipuolue keksii omia tulkintojaan aina tilanteen mukaan.
Sekaan kielen manipulointia, se helpottaa.
Orwellille terveisiä!
Pääkielimalli. Todellinen tilanne on hyväksyttävä. Ei enää kaksikielisyysteeskentelyä.
Ruotsille, saamen kielille ja karjalan kielille vahva vähemmistökielen asema romania ja viittomakieltä unohtamatta..
Historia kannattaa kerrata:
Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
Virallisessa historiankirjoituksessa kaikki selitetään parhain päin seuraavasti:
”Tämän monesta syystä tulehtuneen tilanteen rauhoittamiseksi sana 'kansalliskieli' sisällytettiin hallitusmuotoon”.
"Hallitusmuodon 14§1 mom oli merkittävä vastaantulo. Äänestettäessä enemmistön muodostivat SDP (80) ja RKP (22) porvarillisten suomenkielisten puolueiden äänestäessä melkein poikkeuksetta vastaan.”
"Suurpiirteisyyden vähemmistöä kohtaan ajateltiin edesauttavan Suomelle myönteistä ratkaisua Ahvenanmaan kriisiin."
"Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen neljänteen esitykseen 1919:17, ja se astui voimaan 17.7.1919.”
Mutta kaksi kansalliskieltä Suomen perustuslaissa ei siis ole mikään kompromissi ja demokraattinen päätös vaan suomenruotsalaisten ja Ruotsin (sisällissodan jäljiltä polvillaan olevalta) Suomelta kiristämä täydellinen alistuminen jatkamaan ruotsin kielen ylivaltaa.
RKP ei ole koskaan irtisanoutunut svekomaaisesta kahden kansallisuuden opistaan, vaan se on edelleen voimassa, aivan kuten ruotsin kielen privilegion edistäjille myönnettävä rasistiseen ideologiaan pohjautuva Freudenthal-mitali.
Suomenkielisellä väestöllä toki RKP:nkin ideologiassa oli oikeus omaan kansalliskieleensä eli suomen kieleen. Suomenkielisten totaalisen velvollisuuden Suomen toisen kansan eli Suomen ruotsalaisen kansan kieleen (opintojen kaikkien asteiden pakkoruotsi ja virkamiesruotsi) puolue keksi vasta 50 vuotta myöhemmin.
Entä sitten Folktinget? Suomen ruotsalaisen kansan kansallisuusopin hyväksyminen ei suinkaan ollut mikään läpihuutojuttu edes 1918-1919. Siksi suomenruotsalaiset perustivat oman eduskunnan eli Folktingetin, jossa ainoa virallinen kieli on ruotsi.
Suomen eduskunta jatkoi kaksikielisenä, joten suomenkielisille ei koskaan luotu omaa suomenkielistä kansanedustuslaitosta, mikä tässä yhteydessä kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon.
Kirjallinen lähde: Virittäjä 2/2014 sivut 281-291 Fred Karlsson: E.N. Setälä kielipoliitikkona
Historia on tältä osin ruma.
Rumat asiat pyritään hautaamaan, mutta lisää rumia asioita on tullut koko ajan. Pakkoruotsipäätöksen todelliset motiivit ja syntyhistoria vuodelta 1968 kuuluu rumimpien joukkoon.
Että sillai. Suomi 2020.
Tätä kielipykälää ei halunnut kukaan muu kuin RKP.
Tuttu homma itsenäisyyden alusta alkaen.
Kaikki tietävät, että pakkoruotsi on hukkaruotsi useimmille ja myös Suomen taloudelle.
Hukkaputki jatkuu ala-asteelta yliopistoon saakka.
Mitään "kansalliskieli ruotsia" ei olisi Suomeen haluttu millään, mutta tuttu kiristyskuvio sen toi - tosin vasta neljänteen perustuslakiversioon:
1. Ruotsi alisti suomen- ja saamenkielisten asuttamat alueet valtaansa 1200-luvulta lähtien, joten suomenkieliset elivät suoraan Ruotsin vallan alla, ruotsinmaalaisina noin 600 vuotta.
2. Suomenkielisellä väestöllä ei vuosisatojen varrella ollut Suomessa mitään kielioikeuksia Ruotsin valtakunnan kansalaisina, vaan hallinnon ainoana kielenä oli valloittajan kieli, joten osa suomenkielisistäkin vaihtoi kielensä suomesta ruotsiin. Tällainen vaihto lienee ollut rationaalinen vaihtoehto, varsinkin hallintotehtäviin pyrkiville. Kielenvaihto siis antoi enemmän kansalaisoikeuksia kuin oman kielen säilyttäminen. Samalla se loi Suomen alueen sisäisen privilegion suhteessa muihin. Tämä ruotsin kielen privilegio on edelleen vahva Suomessa.
3. Kielensä ruotsiin vaihtaneet ja alunperin äidinkieleltään ruotsinkieliset vastustivat autonomian aikana suomenkielisten oikeutta elää täysipainoisesti suomenkielisinä suomalaisina Suomessa. Kansalaisten valtaenemmistön tuli mukautua eliitin kieleen eli ruotsin kieleen. Nykyinen opintojen kaikkia tasoja koskeva pakkoruotsi on suora jatkumo 1800-luvun asetelmalle.
4. 1800-Luvun aatemaailmassa tuntui luonnolliselta, että suomenmaalaisten yhteiseksi kieleksi tulisi enemmistön kieli eli suomen kieli. Tämä ei kuitenkaan käynyt Suomen ruotsalaiselle väestölle. He eivät halunneet luopua privilegioistaan. Muutama poikkeus toki oli, ja heidät tunnetaan historiassa nimellä fennomaanit.
5. Suomenruotsalaisille (alunperin Suomen ruotsalaiset, heidän itsensä itsestään käyttämä määritelmä) ei käynyt yhteiseksi kansalliskieleksi (heidän ajattelussaan) alempiarvoisen kansan eli suomenkielisen kansan puhuma kieli.
6. Kansalliskielistä haluttiin puhua monikossa suomenruotsalaisen kansanosan svekomaaniseen KANSALLISUUSOPPIIN viitaten. Suomenruotsalaiset olivat ajaneet vuosikymmeniä omaa kansallisuusoppiaan. Tuon opin mukaan Suomen alueella ei suinkaan asunut YKSI kansa, vaan kyseessä oli YKSI VALTIO ja KAKSI KANSAA.
7. RKP:n keskushallitus esitti suomenruotsalaiseen kansallisuusoppiinsa perustuen 20.11.1918 vaatimuksen, että ruotsin kieli säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä kansalliskieleksi Suomessa.
8. RKP:n vaatimukseen yritettiin löytää ratkaisua monella tasolla: Lauri Ingmanin hallitus yritti ratkaista asian erityislailla. Jopa valtionhoitaja Mannerheim antoi sovittelevan esityksen, jonka suomenruotsalaiset sabotoivat eduskunnassa. Kyse oli jo silloin vallasta, ei kielellisistä oikeuksista.
9. Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
10. Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen NELJÄNTEEN esitykseen (se astui voimaan 17.7.1919.)
Näin ”suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet”.
Minua tämä jaottelu auttoi ymmärtämään, miten virhe pujahti perustuslakiin ja miten sotien jälkeen siitä muodostu nykyinen kaksikielisyysliturgia, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Historian tunteminen avartaa...
Aivan. Tämä historia pidetään useimmiten piilossa.
Ja loputonta vääntelyä, missä selitetään, että ruotsi on aina ollut kansalliskieli blaablaa. Ruotsi on Ruotsin kieli. Suomi on aina ollut suomenkielinen.
Ja suomen kieli kantaa suomalaisuuden ydinjatkuvuutta!
Nyt olisi aika korjata tuo virhe vuodelta 1919. Suomi vihdoin yksikieliseksi.
Suomesta pääkieli, muille vahvat vähemmistökielen oikeudet.
Miksi kaksi kansalliskieltä - se on monille täysi mysteeri. Kouluhistoria ei paljoa valota tapahtumia. Sama koskee pakkoruotsia.
Niinpä.
Jos nämä kerrottaisiin avoimesti, kaksikielisyysnäytelmä murenisi siihen paikkaan.
Kouluhistoriassa on tyhjiä sivuja.
siksi valtamediaa pidetään otteessa ja s24:ssäkin valehdellaan, peitellään, häiritään ja sotketaan keskusteluita.
Totuus on kiusallinen ja katastrofi RKP:lle.
Siksi s24:ssä pakkoruotsittajien roskapropagandatiimi häiritsee ja sotkee keskusteluita 24/7.
Niin se on tarkoitettu.
Perustuslain kielipykälä on rumaa suomenruotsalaista historiaa.
Kumpikin on vierasta valtaväestölle.
Pakkoruotsi on vahinko useimmille.
Ja pakkoruotsittajat tietävät sen.
Kielipykälän eriskummallinen historia.
Rankka keissi.
Sumeilematonta ja häikäilemätöntä toimintaa.
Perustuslakimme kielipykälän tarina on ruma. Mutta ei se siihen jäänyt.
1970-luvulla alettiin "antaa ymmärtää", että Suomi in kaksikielinen, vaikka perustuslaissa ei missään edes mainita ko. sanaa.
Että sillälailla.
4,7+%+ja+kaksikielisyysnäytelmä.
On hyvä, että asiantuntijat kirjoittavat ja selventävät näitä asioita. Kouluhistoria ja yhteiskuntaoppi eivät riitä.
Kielipolitiikan historia tulee jatkossa olemaan se, jolla kuvataan demokratian puutetta ja vallankäytön vääristymiä Suomessa.
Vasta, kun kaksikielisyysnäytelmästä on luovuttu, alkaa itsenäisen Suomen historia.
Kauan on odoteltu.
Perustuslakiin on jo tehty pienempiä muutoksia, kuten presidentin toimivallan rajoittaminen Halosen kausilla.
Myös kielipykälä voitaisiin ottaa tarkasteluun. Yksi pääkieli ja vähemmistökielille vahvat oikeudet.
Perustuslain kielipykälän päivitys nykyaikaan olisi perusteltua.
Ehdottomasti!
Perustuslain puhe kahdesta kansalliskielestä oli alusta asti väärä.
RKP on myöhemminkin hyödyntänyt epävakaista maailmanpoliittista tilannetta ja valtiontalouden heikkoa tilaa.
Rotuopit, suomenkielisten halveksunta ja Suomen itsenäisen päätöksenteon sabotointi kielipolitiikkaa myöten löytyy edelleen taustalta?
Ruotsin kieltä ei ole rakastettu Suomessa.
Valinnainen ruotsi olisi mahdollisuus.
Uskomatonta, että päivän selvät asiat yritetään mitätöidä.
Suomella ei ole varaa näin järjettömään kielipolitiikkaan.
Tällaista perustuslakia ei olisi pitänyt ikinä pääst läpi. Eikä olisikaa päästetty, ilman kiristystä...
Vasta neljänteen perustuslakiversioon tuli RKP:n vaatima ruotsi kansalliskieleksi... Tätä ei todella olisi silloinkaan haluttu. Mutta maa oli kansalaissodan jäljiltä raunioina ja vauras ja vaikutusvaltainen vähemmistö vahvoilla, Ruotsi mukana painostamassa...
Muualla ei puhuta kansalliskielistä eikä ole mitään sopimusta siitä, mitä kansalliskielinimike pitää sisällään tai toimii käytännössä.
Siis tätä perustuslain kansalliskielihöpöä ei olisi haluttu.
RKP unohtaa valikoivasti.
4,5+%:n+takiaispuolue+määrää+peruskoulujen+ja+koko+koulutusjärjestelmän+kieliohjelmat+-+ei+mitään+rajaa.
Aina tilanteen mukaan - välillä uhriudutaan ja ollaan niin surkeita, välillä hyökätään, raivotaan, valehdellaan ja manipuloidaan.
On siinä elämäntapa ja elämäntehtävä!
Pakkoruotsittaminen ei ole kunniallista elämää.
Alusta asti vilpillistä...
Täysin!
Valekaksikielisyys takaa ruotsinkielisille koulutuslinjoille kattavat valtion avut ja ruotsinkielisten helpomman pääsyn jatko-opintoihin.
Sen jälkeen hyvät virat, joihin on laadittu kovat kielivaatimukset - suomi ja ruotsi.
Perustuslakimme kielipykälän tarina on ruma.
Se on niin ruma, että RKP ei sitä mainosta.
Hienoa, että palstalla on selvitetty kielipykälän historiaa. Sitä ei löydy kouluhistoriasta eikä koulujen yhteiskuntaopin oppimääristä.
Kannattaa tallentaa.
Perustuslain kielipykälän tarina on ruma, mutta perustuslaki ei siltikään edellytä pakkoruotsia.
RKP:n perustuslakiin vaatima kansalliskielen käsite on tarpeeksi sekava eikä sillä ole juridista merkitystä kansainvälisessä lainsäädännössä eikä edes Suomessa.
Kaikenlaista on keksitty myöhemmin.
Sekavan ja epämääräisen kansalliskielen verukkeella on tosiaan laajennettu pakkoruotsi pakolliseksi alakoulusta ammattikouluihin ja yliopistoihin saakka.
Lisäksi yhtäkään virallisen opetusjärjestelmän sisältämää tutkintoa ei enää saa ilman pakollista ruotsin virkatutkintoa.
Osin ollaan palattu 1700-luvulle.
Yhtäkään tutkintoa ei enää saa ilman jokaiseen tutkintoon kuuluvaa pakkoruotsin opiskelua ja pakollista ruotsin virkatutkintoa.
Tässä mennään.
Kokoomuksen Sanni vesitti viivyttelyllä hallituksen kärkihankkeen - pakkoruotsittoman kielikokeilun. Keväällä 2019 tuli uudet eduskuntavaalit. Sanni ja muut kokkareet joutuivat oppositioon.
Edellinen yritys haudattiin vain puolitoista vuotta sitten.
Koko Suomea koskeva kaksikielisyys on keinotekoista ja perustuu suomenkielisille asetettuihin ruotsin taidon vaatimuksiin.
Ruotsia ei olisi koskaan pitänyt nostaa kansalliskieleksi.
Kaksikielisyys ja pakkoruotsi ovat synonyymejä.
Synonyymejä vain RKP:n propagandassa.
Voi, miten erilaista ja onnellisempaa elämämme nyt olisi, jos ruotsinkieliset olisivat saaneet sen kielivähemmistön paikan, joka heille olisi kuulunut.
Virallisen vähemmistökielen asema takaisi ruotsinkielisille nykyiset edut, mutta suomenkielisten harteilta putoaisi raskas aasin taakka.
Pakkoruotsi on riesa, joka joutaisi jo unholaan
Se+aasintaakka+taitaa+olla+svekomaaneille+kaikkein+tärkeintä+-+turhan+työn+teettäminen.
Pakkoruotsi ei ole lähtöisin hyvää tarkoittavista syistä.
Surkea tarina
Pimeää, rumaa toimintaa.
Sensuuri ja keskustelunestostrategia ovat pitäneet ruotsalaisuuden ruman historian suuren yleisön ulottumattomissa.
.
Pakkoruotsiministerit hymyilevät telkassa pokkana. Helppo hymyillä, kun sovitusti toimittajat eivät kysy pakkoruotsista mitään.
Niin on sovittu.
.
Niin on sovittu, kuulemma.
Pakkoruotsista ei sitten tämän hallituksen aikana puhuta eikä kirjoitella!
Hiljaisuus on pitänyt verrattain hyvin.
S24-palstaltakin yritetään hävittää pakkoruotsia kritisoivat kirjoitukset.
Ei pelkästään yritetä.
Maaliskuun alussa aamuyön tunteina svekomoderaattori poisti ainakin viisi kokonaista keskusteluketjua ja jäljetkin häivytettiin.
Tosiasiat halutaan piilottaa.
Totuus on kammottava.
Brititkin ovat jo tunnustaneet irkkujen kansanmurhan ja pyytäneet anteeksi.
Ruotsilla ja suomenruotsalaisilla hännystelijöillä olisi tunnustettavaa ja anteeksipyydettävää moninkertainen määrä.
Kiristystä
Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu monia pakkoruotsia vahvistavia ja laajentavia toimenpiteitä.
Samaan aikaan oikeusministeriötä johtava RKP:n Henriksson kaavailee kieltä (suomenkieltä?) rangaistusta koventavaksi perusteeksi.