Joku tuolla alhaalla väitti, että olemme "valinneet" koettelemukset ennalta itse itsellemme. Mikäli näin todella on, niin minä en todellakaan missään muista "halunneeni" olla homo. Koko ajatushan on kerta kaikkisen sairaan paradoksaalinen!
Mitä homouteen tulee, niin minä en tiedä, miten minusta tuli homo, enkä tiedä, onko se "luonnotonta" "laitonta" vaiko sitten "sallittua" Tuleekohan ihmisistä sitten homoja ihan vain piruuttaan, kun se nyt on yhä niin kiellettyä ja "tabu" En tiedä, mutta en suoraan sanoen usko, että sillä olisi kovin suurta merkitystä vaikka homous häviäsikin maapallolta. Yksi mahdollisuus(mihin itse uskon, leimatkaa minut vain armotta homo-pedofiiliksi)on se, että homous on valinta, ja osittain myös pakonomainen sellainen. Jos jossain populaatiossa on liikaa agressiivisia heteroita, alkaa usein tulla ongelmia. Uskon, että niitä ongelmia tulee vielä meidänkin yliasutettuun maailmamme. Niin naisilla kuin miehilläkin homous on yksi keino lieventää näitä ongelmia. Teoriassa ei olisi lainkaan mahdotonta, ettenkö minäkin olisi hetero. Kyllä minäkin paljon mielummin eläisin heterona(seksi sitäpaitsi selvästi parempaa!)toisten ihmisten arvostamana, vailla minkäänlaisia sosiaalisia paineita(tästä asiasta)Ehkä olen vain pelännyt sitä miten kävisi, jos minusta tulisi isä. Se voisi olla liian rankkaa. En tiedä, kestäisinkö paineita.
Niin tai näin, en usko, että sillä homoudella ihan oikeasti on niin suurta merkitystä. Ihmiset ylireagoivat ja liioittelevat sitä. Kyllä minusta olisi paljon parempi, ettei maailmassa olisi lainkaan homoja, kun nyt tiedän miten meitä kohdellaan. Tosin samalla lailla minusta myös olisi parempi, ettei maailmassa myöskään olisi vanhuksia, koska minusta on jotenkin luonnotonta, kun kadulla minua vastaan tulee joku rullaattorissa mönkivä mätänevä lihakasa, joka ehkä joskus kauan kauan sitten on peräti ollut omin jaloin kävelvä ihminen. Ja aivan samalla lailla minusta olisi parempi, ettei olisi vammaisiakaan. Minä kyllä mielummin parantaisin heidät modernin kantasoluhoidon avulla, mutta ne joita ei voitaisi parantaa vapauttaisin kärsimyksistään "esteettisen syiden" nimissä. Ja aivan samalla lailla en ehkä myöskään "Jumalana" sallisi kaikkia rodunsekoituksiakaan, koska mielestäni puhdasrotuisuus(puhtaat mustat, puhtaat valkoiset, puhtaat Kiinalaiset)on kaunista. Esim arabit ovat mielestäni vihaisia, huutavia, karvaisia ja typeriä uskonkiihkoisia ihmisiä, joista en pidä. En myöskään pidä Juutalaisista, jotka aina itkevät jotain vitun holocaustiaan(homouteen verrattuna keskitysleirillä olo oli yhtä isoa juhlaa)enkä aivan erityisesti pidä heidän typeristä vaatteistaan ja kiehkuroistaan. En myöskään pidä keski-ikäisistä, rumista punakorkoisista tasa-arvo valtuutetuista. Minkä takia naisia pitäisi päästää yritysten johtopaikoille VAIN sen takia, että he ovat naisia? Kaikki kiintiöt pitäisi purkaa ja naiset ajaa pois "lasikattojensa" alle ja kotiin synnyttämään lisää lapsia kansan ja rodun tulevaisuuden turvaamiseksi. Tosin en myöskään pidä kaikista homoista. En pidä keski-ikäisistä homoista, jotka edustavat meitä Setassa, ja jotka ovat MEIDÄN rahojamme ja jäsenmaksujamme tuhlaavia tyhjäntoimittajia, eivätkä IKINÄ saa mitään aikaiseksi! En myöskään pidä niistä homoista, jotka adoptoivat pikkulapsia kehitysmaista, koska mielestäni he ovat pedofiilejä, tai ainakin vaikuttavat sellaisilta. Tosin en kyllä kannata adoptoita ylipäätäänsäkkään(huonoja kokemuksia eräästä syrjääntyneestä läheisestä)koska se on mielestäni lapsikauppaa, joka on täysin verrattavissa prostituutioon. En myöskään pidä keski-ikäisistä AY-ukoista ja heidän mahaa hytkyttävistä lakoistaan. Enkä myöskään pidä...
Huomaatteko kuinka paljon yhteiskunnassamme on parannettavaa senkin jälkeen, kun homot on likvidoitu yleisen edun nimissä:)?
Mitä homouteen tulee, niin minä en tiedä, miten minusta tuli homo, enkä tiedä, onko se "luonnotonta" "laitonta" vaiko sitten "sallittua" Tuleekohan ihmisistä sitten homoja ihan vain piruuttaan, kun se nyt on yhä niin kiellettyä ja "tabu" En tiedä, mutta en suoraan sanoen usko, että sillä olisi kovin suurta merkitystä vaikka homous häviäsikin maapallolta. Yksi mahdollisuus(mihin itse uskon, leimatkaa minut vain armotta homo-pedofiiliksi)on se, että homous on valinta, ja osittain myös pakonomainen sellainen. Jos jossain populaatiossa on liikaa agressiivisia heteroita, alkaa usein tulla ongelmia. Uskon, että niitä ongelmia tulee vielä meidänkin yliasutettuun maailmamme. Niin naisilla kuin miehilläkin homous on yksi keino lieventää näitä ongelmia. Teoriassa ei olisi lainkaan mahdotonta, ettenkö minäkin olisi hetero. Kyllä minäkin paljon mielummin eläisin heterona(seksi sitäpaitsi selvästi parempaa!)toisten ihmisten arvostamana, vailla minkäänlaisia sosiaalisia paineita(tästä asiasta)Ehkä olen vain pelännyt sitä miten kävisi, jos minusta tulisi isä. Se voisi olla liian rankkaa. En tiedä, kestäisinkö paineita.
Niin tai näin, en usko, että sillä homoudella ihan oikeasti on niin suurta merkitystä. Ihmiset ylireagoivat ja liioittelevat sitä. Kyllä minusta olisi paljon parempi, ettei maailmassa olisi lainkaan homoja, kun nyt tiedän miten meitä kohdellaan. Tosin samalla lailla minusta myös olisi parempi, ettei maailmassa myöskään olisi vanhuksia, koska minusta on jotenkin luonnotonta, kun kadulla minua vastaan tulee joku rullaattorissa mönkivä mätänevä lihakasa, joka ehkä joskus kauan kauan sitten on peräti ollut omin jaloin kävelvä ihminen. Ja aivan samalla lailla minusta olisi parempi, ettei olisi vammaisiakaan. Minä kyllä mielummin parantaisin heidät modernin kantasoluhoidon avulla, mutta ne joita ei voitaisi parantaa vapauttaisin kärsimyksistään "esteettisen syiden" nimissä. Ja aivan samalla lailla en ehkä myöskään "Jumalana" sallisi kaikkia rodunsekoituksiakaan, koska mielestäni puhdasrotuisuus(puhtaat mustat, puhtaat valkoiset, puhtaat Kiinalaiset)on kaunista. Esim arabit ovat mielestäni vihaisia, huutavia, karvaisia ja typeriä uskonkiihkoisia ihmisiä, joista en pidä. En myöskään pidä Juutalaisista, jotka aina itkevät jotain vitun holocaustiaan(homouteen verrattuna keskitysleirillä olo oli yhtä isoa juhlaa)enkä aivan erityisesti pidä heidän typeristä vaatteistaan ja kiehkuroistaan. En myöskään pidä keski-ikäisistä, rumista punakorkoisista tasa-arvo valtuutetuista. Minkä takia naisia pitäisi päästää yritysten johtopaikoille VAIN sen takia, että he ovat naisia? Kaikki kiintiöt pitäisi purkaa ja naiset ajaa pois "lasikattojensa" alle ja kotiin synnyttämään lisää lapsia kansan ja rodun tulevaisuuden turvaamiseksi. Tosin en myöskään pidä kaikista homoista. En pidä keski-ikäisistä homoista, jotka edustavat meitä Setassa, ja jotka ovat MEIDÄN rahojamme ja jäsenmaksujamme tuhlaavia tyhjäntoimittajia, eivätkä IKINÄ saa mitään aikaiseksi! En myöskään pidä niistä homoista, jotka adoptoivat pikkulapsia kehitysmaista, koska mielestäni he ovat pedofiilejä, tai ainakin vaikuttavat sellaisilta. Tosin en kyllä kannata adoptoita ylipäätäänsäkkään(huonoja kokemuksia eräästä syrjääntyneestä läheisestä)koska se on mielestäni lapsikauppaa, joka on täysin verrattavissa prostituutioon. En myöskään pidä keski-ikäisistä AY-ukoista ja heidän mahaa hytkyttävistä lakoistaan. Enkä myöskään pidä...
Huomaatteko kuinka paljon yhteiskunnassamme on parannettavaa senkin jälkeen, kun homot on likvidoitu yleisen edun nimissä:)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuhan käyttäydyt asiallisesti
Morjens!
"Joku tuolla alhaalla väitti, että olemme "valinneet" koettelemukset ennalta itse itsellemme. Mikäli näin todella on, niin minä en todellakaan missään muista "halunneeni" olla homo."
Tämän ymmärtäminen vaatii sen, että hyväksytään sellainen käsite kuin sielu tai henki jne. Ja että olemassa on myös toisenlaisia maailmoja kuin missä me nyt elämme. Eli siis ennen syntymääsi tänne, sinä valitsit henkenä ollessasi ne tapahtumat, jotka haluat kokea täällä maan päällä eläessäsi. Tämä siksi, että kehittyisit henkisesti. Mielestäni on loistava opetus olla homona nyky-yhteiskunnassa kun heitä kohdellaan kuten kohdellaan. Tämä PAKOTTAA sinut ajattelemaan ja miettimään elämää ja asioita aivan eri tavalla kuin että jos olisit keijo keskivertona massan joukossa. Ja mitä tulee siihen muistamiseen niin kysy itseltäsi muistatko unesi 5-vuotiaana? Katsos kun olla kuolleena/henkenä/unessa on yhtä kuin olla erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin mitä täällä maan päällä ollaan. Siitä johtuu, että nyt emme muista mitään aikaisemmista tapahtumista. Ajattele myös sitä, että kun olet unessa, niin ethän silloinkaan kyseenalaista sitä todellisuutta. Mistä tiedät että nyt et ole samanlaisessa tietoisuuden tilassa ja kun kuolet, niin toteat että "huh, olipas siinä todentuntuinen uni". Mutta jos ihminen ei halua hyväksyä ajatusta hengestä niin näiden pohtiminen on turhaa.
"Mitä homouteen tulee, niin minä en tiedä, miten minusta tuli homo, enkä tiedä, onko se "luonnotonta" "laitonta" vaiko sitten "sallittua""
Mikä määrittää yhteiskunnassamme normaalin? Eikö normaali ole yhtä kuin "enemmistön mielipide"? Ajattele kuinka hullua se on. Jos sinä et ole samanlainen kuin muut haluavat niin sitten olet epänormaali. Heh. Itse en halua olla tekemisissä 90% ihmisten kanssa koska he ajattelevat juuri näin. Tämä tekee elosta yksinäistä mutta mielummin pidän itseäni edes jossain arvossa kuin myötäilen tolloja.
Kirjoitit:
"Tämän ymmärtäminen vaatii sen, että hyväksytään sellainen käsite kuin sielu tai henki jne. Ja että olemassa on myös toisenlaisia maailmoja kuin missä me nyt elämme. Eli siis ennen syntymääsi tänne, sinä valitsit henkenä ollessasi ne tapahtumat, jotka haluat kokea täällä maan päällä eläessäsi. Tämä siksi, että kehittyisit henkisesti."
Tämä, mitä kirjoitit, sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä http://www.near-death.com :in sivuilla mainitaan. Että olemme tulleet tähän maailmaan oppiaksemme, kehittyäksemme ja voittaaksemme vaikeudet, ja olemme joko valinneet tai meille on annettu koko joukko ongelmia, jotka meidän on tarkoitus voittaa. Jumala on samalla ottanut pois oikat "kotihakemistoomme" - kaikkiin muistoihimme sekä Taivaasta että mahdollisista aiemmista elämistämme niin, ettemme muista oloamme ennen syntymäämme. [Ilmeisesti nimimerkki "maria1" on onnistunut häkkäämään ne oikat itselleen.]
Kuolemanrajakokemuksia tutkimalla sekä kahden läheisen ystäväni kokemuksista minun on ollut pakko päätyä siihen näkökantaan, että kuolemanjälkeisen elämän sekä Jumalan olemassaolon todisteet ovat niin vahvat, että todistustaakka on nyt siirtynyt kiistäjälle. Se kaikkein kiinnostavin kysymys on: ovatko aivot vain pelkkä käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen sen sijaan että ne olisivat tietoisuus itse?
Mutta totesin jo, että tämä merkitsisi paradigman muutosta - joutuisimme luopumaan materialistisen monismin paradigmasta. Tiedeyhteisö ei halua sitä, varsin ymmärrettävistä syistä.
"Mielestäni on loistava opetus olla homona nyky-yhteiskunnassa kun heitä kohdellaan kuten kohdellaan. Tämä PAKOTTAA sinut ajattelemaan ja miettimään elämää ja asioita aivan eri tavalla kuin että jos olisit keijo keskivertona massan joukossa."
Mutta huonomminkin voisi toki olla. Homous ei ole poikkeavuuksista lainkaan pahimmasta päästä. Se ei näy päällepäin, ja kaappihomo voi elää kaapissa ilman että kukaan tietää asiasta yhtään mitään. Nimimerkki "Trs" on transseksuaali. Hänen ongelmansa on vielä rankempi. Mutta tämä TS, jonka tunnen itse henkilökohtaisesti, totesi että huonomminkin voisi olla. Hän voisi olla vaikkapa neliraajahalvaantunut tai vakavasti kehitysvammainen.
Aina pitää ajatella positiivisesti, ja muistaa, että huonomminkin voisi olla. Uskon itse, että jos kykenemme selviämään siitä vaikeudesta, mikä meille on annettu, kehitymme valtavasti. Kärsimys ei jalosta ketään sinänsä, mutta kaikesta kannattaa ottaa opikseen.
"Katsos kun olla kuolleena/henkenä/unessa on yhtä kuin olla erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin mitä täällä maan päällä ollaan. Siitä johtuu, että nyt emme muista mitään aikaisemmista tapahtumista. Ajattele myös sitä, että kun olet unessa, niin ethän silloinkaan kyseenalaista sitä todellisuutta. Mistä tiedät että nyt et ole samanlaisessa tietoisuuden tilassa ja kun kuolet, niin toteat että "huh, olipas siinä todentuntuinen uni"."
Jos olet nähnyt elokuvatrilogian "Matrix", niin kyse on juuri tästä. Kuolemanrajakokemukset kuvaavat kuolleenaolon tilaa paljon todellisemmaksi kuin fyysistä elämää - kuolemanrajakokemuksessa ihmisillä on "hyperaistit" ja he kykenevät valtavasti parempaan havainnointiin sekä syvempään tietoisuuteen kuin koskaan elävinä. Vicki Umipegin (sokeana syntyneen naisen) tapaus oli mielenkiintoinen - kuolemanrajakokemuksessaan hän kykeni näkemään ja hän näki silloin ensimmäistä kertaa elämässään, minkä näköinen hän oli.
Olemme enemmän kuin vain tämä materiaalinen kroppamme sekä tämä tietoisuutemme ja sen sekä materian mukana tullut psyykemme mitä meillä on.
"Mikä määrittää yhteiskunnassamme normaalin? Eikö normaali ole yhtä kuin "enemmistön mielipide"? Ajattele kuinka hullua se on. Jos sinä et ole samanlainen kuin muut haluavat niin sitten olet epänormaali."
Niin. Minulle kaikki se, mikä menee rakkauden kaksoiskäskyn sisään (rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken) on normaalia. Ja niin kauan, kun homosuhde noudattaa kultaista sääntöä, siinä ei ole mitään pahaa eikä mitään väärää - ainakaan minulle.
"Jumala on samalla ottanut pois oikat "kotihakemistoomme" - kaikkiin muistoihimme sekä Taivaasta että mahdollisista aiemmista elämistämme niin, ettemme muista oloamme ennen syntymäämme."
"Kuolemanrajakokemuksia tutkimalla sekä kahden läheisen ystäväni kokemuksista minun on ollut pakko päätyä siihen näkökantaan, että kuolemanjälkeisen elämän sekä Jumalan olemassaolon todisteet ovat niin vahvat, että todistustaakka on nyt siirtynyt kiistäjälle."
Tästäpä tulikin mielenkiintoista pohdittavaa...
Jos tuossa kuolemanrajakokemuksessa ollaan "henkiruumiissa", niin eikö näiden syntymää edeltävien tapahtumien pitäisi silloin muistua mieleen?
Vai onko ne pyyhitty mielestä pysyvästi, niin että ne eivät palaudu muistiin edes henkimaailman puolella?
Vai onko myös henki sittenkin syntynyt vasta samalla kuin ruumiskin syntyy tähän maailmaan?
Tästäpä tulikin mielenkiintoista pohdittavaa...
Kirjoitat:
"Jos tuossa kuolemanrajakokemuksessa ollaan "henkiruumiissa", niin eikö näiden syntymää edeltävien tapahtumien pitäisi silloin muistua mieleen?"
Kyllä - näin todellakin on raportoitu käyvän. Kuolemanrajakokemuksissa on kerrottu, että tuolloin ihmisille on palautunut heidän syntymäänsä edeltäneitä tapahtumia ja muistoja mieleen, joillakin myös heidän edelliset elämänsä maan päällä ja siihen liittyneet muistot.
"Vai onko ne pyyhitty mielestä pysyvästi, niin että ne eivät palaudu muistiin edes henkimaailman puolella?"
Ei. Teoria on, että ne ovat koodautuneet maailmankaikkeuden kvanttitason rakenteeseen, ja että niitä ei ole pyyhitty pois - vain oikeudet niihin pääsemiseen on pyyhitty pois.
"Vai onko myös henki sittenkin syntynyt vasta samalla kuin ruumiskin syntyy tähän maailmaan?"
Kuolemanrajakokemusten perusteella ei. Jotkut meistä ovat ensimmäistä kertaa tässä maailmassa, toiset meistä ovat hyvin vanhoja sieluja, joilla on jo monta aiempaa elämää, ja hyvin yleinen tunne rajakokemuksissa on ollut kotiinpaluu - palataan takaisin Taivaan kotiin, josta me kaikki olemme lähtöisin.