Minkälaisen suhteen haluaisit?

Tasavertaisen, luotettavan, vankan, leikkisän, uteliaan, rohkean, heittäytyvän, huvittavan, intohimoisen, syvällisen, "haastavan", menestyvän, tärkeän, elinikäisen, hengellisen, tukevan, ymmärtävän, voimakkaan ja rakastavan suhteen.

Alussa olisi vain Minä ja Hän. Sitten siitä tulisi Minä, Hän ja mahdollisimman monta meidän rakkauden hedelmää ja lopussa sitten Minä, Hän ja meidän rakkauden hedelmien rakkauden hedelmiä ja ehkä vielä heidänkin rakkauden hedelmiä.

Sellainen unelma.

En minkäänlaista.

Kiidon cake.
Naim Audio Muso 2nd Generation


EISA-VOITTAJA 2019-2020 "ALL-IN-ONE SYSTEM"

Rakkaussuhteen.

Haluaisin vaan semmoisen avioliiton naisen kanssa, jossa kumpikin palvelee toistaan nöyrästi. Rakastaisimme kilpaa.

Ei mulla mitään toiveita ole. Ne toivelistat joulupukille jäi jo vuosia sitten. Haluan miehen, jota kohtaan mulla on aidosti tunteita. Hän on olemassa, mutta ei mun elämässä.

Tajusin juuri, että haluan juuri sen todellisen suhteeni ja juuri sen puolison, jonka kanssa olen. Hän on parasta, mitä minulle on tapahtunut.

Haaveilu täällä on sellaista pakoa todellisuudesta, mitä välillä jostain syystä tarvitsen. Aina, kun ajattelen, että joutuisin luopumaan mistään, mitä elämässäni nyt on, ahdistun. Pelkkä ajatus todellisuuden jakamisesta tämän ”haave”ihmisen kanssa, jota olen täällä kaipaillut, tekee oloni kiusaantuneeksi. En siis toivo todellisuudessa hänestä yhtään mitään. Miettinyt tietysti olen, mikä tällaisen haaveilun taustalla lopulta on. Miksi juuri hänestä tuli minulle tällainen epätodellinen haaveihminen. Olen itse päätynyt siihen johtopäätökseen, että mielikuva tarjoaa jonkinlaista pakoa vaikeista tunteista, joita välillä koen. Ne eivät liity edes mitenkään parisuhteeseen. Hän on haaveissani ja mielessäni sellainen muokattu, paranneltu versio itsestään ☺️. En tarkoita, etteikö hän olisi ollut mielestäni komea ja seksikäskin, vaan lähinnä tarkoitan luonnetta, en pitänyt hänen luonteen laadustaan ja sitä myöten koko kuva oli huono. Se on jokseenkin järjetöntä, miksi tällaista ihminen kokee.

Sellaisen suhteen missä on oikeaa rakkautta ja välittämistä. Toisen kunnioittamista ja arvostamista.
Silloin kun ollaan pari, niin muiden kanssa ei säädetä mitään, ehdoton ei.
Osataan puhua ja pussata. Sellainen on hyvä suhde.

Lukenut täällä ton yhden kaiken omivan raivoja... siitä tuli mieleen että haluan suhteen jossa voi olla oma itsensä. Eli:

Saa siis ajatella asioista niin kuin rehellisesti ajattelee, saa olla muodostaa omat rehelliset mielipiteet asioista ja saa myös tuntee että on vapaa kertoon ne ääneen ja tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi niistä huolimatta, vaikkei toinen olisi samoilla linjoilla.

Haluaisin suhteen missä ei pikkuasioista tapella, eikä kaikesta raivota. Huumorilla arjen vastoinkäymisiä ottaen.

Luottamus, rehellisyys, uskollisuus ja molemminpuolinen rakkaus kulmakivinä.


Toi et henkisellä väkivallalla lähdetään sivaltaan hulluks haukkuen tms on hyvin epäkunnioittavaa toista kohtaan.

Siitä tulee tunne ettei suhteessa toisen itsetunto oo tärkeää vaalia hyvänä, vaan lytistää alamaihin jotta toinen voi mahd. Huonosti.

Rakkaus on sitä ettei halua haavoittaa ja se joka tahallaan miekalla sivaltaa ei rakasta eikä vaali sekä suojele toisen psyykkistä hyvinvointia, itsetuntoo ja ihmisyyden arvoa. Hänelle ne ei nouse tärkeäksi asiaksi. Toisen koko sielu/minuus/henkinen puoli eli mitä toinen on sisältään on täysin merkityksetöntä ja sen suojelu haavoittumiselta ei nouse tärkeään rooliin. Se ei ole rakkautta ja turha väittää rakastavansa. Sitä en usko. Itseään rakastaa enemmän joka toisen minäkuvaa ei koe tärkeänä tukea ja vaalien suojella haavoilta

On (turhia) toiveita..
Suhde mieheen, jonka kanssa uskaltaisin olla oma itseni.
Hän olisi kuin hyvä ystävä, jolle voisin kertoa, että on huolia ja murheita.
Saisin itkeä ihan tyhmistäkin asioista, sillä olen hyvin herkkä.
Saisin kannustusta ja pientä potkua persauksille, koska usein jätän asiat viime tippaan.
Jutella voisi syvällisistäkin asioista ja joskus oltaisiin ihan vaan hiljaa kahdestaan.
Saisin ymmärrystä, jos välillä olen kiinnostunut buddhismista, välillä ehkä taas kristinuskosta.
Sängyssä leikit olisivat parhaimmillaan kuin tutkimusmatka, jolloin voisi katsoa toista syvälle silmiin ja aistia hänen hyvän olonsa.
Kunnoitusta antaa molempien olla sellaisia kuin on ja ymmärrystä, jos toinen muuttuu.
Avoimuutta ja kommunikointia.
Siinä on jo paljon toiveita, enempää en rohjennut laittaakaan.

Toivon, että keskinäinen luottamus ja kunnioitus toimii. On tavoitettavissa, ymmärretään ja tuetaan toisiamme. On leikkimielisyyttä ja vastuunkantoa. On yhteisiä ja omia juttuja. On uskollisuutta. On hellyyttä ja rakkautta. On turvallisuutta ja kykyä puhua sekä kuunnella. Ihminen jonka kanssa viihtyy ja riidat saa sovittua. Mietitään ennen kuin sanotaan.

Oikeastaan ei ole muita toiveita kuin hän. Mitään sen kummempia odotuksia ei ole.

Hänet ihanan, paljon rakkautta

Toivon toimivaa suhdetta ja se on siinä💞

Videopelejä virtuaalisoturittaren kanssa <3 Ain't gonna happen though :(

Siis en tiedä kannattaako minun alkaa suhteeseen, vaikka olenkin eronnut. Haluan saada asiani kuntoon ja nauttia samalla erään ihanan seurasta, mikäli hän siis niin haluaisi. Olisi kiva tutustua monellakin eri tapaa häneen.

Hän sai pääni sekaisin ja selväksi. Ehkä suhde hänen kanssaan voisi olla sellainen, missä molemmat nauttisivat toisistaan antaumuksella ja ei kumpikaan kahlitse toista tai yritä muuttaa. Toivoisin syvällisiä keskusteluita ja myös hiljaisia pehmeitä hetkiä. Sitä ihanaa sähköistä jännitettä mitä tunnen hänen seurassaan <3 paljon kosketusta ja välittämistä, pyyteettömyyttä ja eläimellisyyttä☺️. Uuden oppimista ja ihmettelemistä. Mukavia yhteisiä harrastuksia muutenkin kenties? Ps. Olet tärkeä. Halusin vaan sanoa:s.

Hyvän parisuhteen

Pillua jokaisena aamuna. Ai ei vai? No ei sitten. :(

Unelmoin liittolaisesta, elämänseikkailukumppanista. Varmuudesta puolin ja toisin, että saa keskittyä rakastamiseen, yhteiseen hyvään, ilman pelkoa että pettää tai jättää. Että saan hänet tuntemaan itsensä Mieheksi ja hän minut Naiseksi. Että kerran elämässä saisi rakastaa ilman pahaa, olisi vaan puhdas, kahdenvälinen rakkaus. Niinkuin luulin rakkauden aina olevan...olin niin lapsellinen, uskoin tyhjiä puheita, tekoja. Äh, ainut mitä elämältä halusin, oli saada rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Sellaisen, jossa molemmilla on luontainen halu miellyttää toisiaan. Ensin omissa osoitteissa asuen, sitten kun palaset ovat loksahdelleet kohdilleen, muutto yhteen ja avo- tai avioliittoon.

Sellainen että on mukava aina päästä kotiin ja voi kertoa kaiken, hän ei minua tuomitsisi ja oikea luottamus olisi läsnä. Toimiva sanaton ja sanallinen kommunikaatio, molemminpuolista rakkautta, joustoa molemmin puolin ja molemilla oikeus myös omaan elämään ja yksityisyyteen.

Katsoessa toista silmiin, tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Yksinkertaisen ja unelmattoman.

Unelmat lakanneet kun hän on menossa jo toista kertaa avioon ex-anoppinsa kanssa. Multa haluaa pelkkää sex. Taitaa olla rikas anoppi....😡

Sellaisen, jossa olisi hellyyttä, intohimoa, luottamusta, toveruutta, asioiden jakamista, tasapuolisuutta ja tasa-arvoa. Kumpikin ottaisi parhaansa mukaan huomioon molempien tarpeet. Olisin miehelle ykkönen ja ainoa, ja niin hänkin olisi minulle.

Uskalsin nuoruudessani epävarmasti toivoa, että löytäisin tytön, jonka kanssa tulisin edes jotenkin toimeen, mutta sainkin paljon enemmän, sopuisen ja intohimoisen avioliiton.

Jos olisi sitten vielä toteutunut vaimoni ja minun yhteinen toiveemme, olisimme mielellämme ystävystyneet toisen samankaltaisen parin kanssa. Olisimme jutelleet ja viettäneet paljon aikaa keskenämme, ja olisimme ilman kynnystä ja suurta numeroa laajentaneet olemistamme myös seksiin toisen parin puolison kanssa. Se olisi ollut jatkuvaa, mutta ei olisi tuottanut mitään yli sen, mitä omassa aviossamme on. Vain ystävyyttä, joka kestää kuolemaan asti.

Emme löytäneet, mutta sekin, minkä löysimmme, on moninkertaisesti enemmän, kuin odotimme. 🌹

Ei ihmeemmin,joskus telttaillessa, kun juteltiin näistäkin asioista, niin kevari oli monella tytöllä se pojan tärkein ominaisuus. Usein kyllä kevari pojat, tytöt kyytiinsä otti. Sen laitoin kyllä merkille, että vaihtoivat aika usein kyyvitettäviä. Eivät olleet kovin uskollisia, tai tytöt huomasivat, että kevarin kyydissä ei ollutkaan sellaista kun olivat ajatelleet, Myöhemmin tulivat autot, ja taas tytöt huomasivat, ettei auton kyydissä aina jaksanut istua. Itse pysyin uskollisena telttailijana, ja laitoin merkille että joskus sinnekkin joku erehtyi, olisiko se ollut tietoa?

Paljon ihania viestejä tässä ketjussa♥️
Tasapainoinen parisuhde on monen toive. Kuunnella ja tulla kuulluksi, rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi. Molemminpuolinen hyväksyntä.

En enää minkäänlaista. Nähty ne hommat. Ei kannata.

Intohimoisen. Jotkut tykästyvät kilttiin puoleeni ja se räiskyvä puoli on liikaa :(