Työmarkkinatukiuudistuksen uhka heiluu yhä työmarkkinatukilaisten päiden päällä kuin Damokleen miekka. Toteutuessaan törkeimmällä tavallaan se merkitsisi käytännössä orjuutta, sekä huonontaisi merkittävästi myös työtätekevien asemaa. Erityinen katastrofi kohtaisi heitä, jotka ovat palaamassa tai ensikertaa astumassa työelämään.
Koska järjellä tuntuu olevan toistaiseksi niukalti puolustajia, on aika tehdä jotain. Miksi ei ryhdyttäisi tarvittaessa ajamaan työmarkkinatukilaisten ja yleensä kaikkien suomalaisten oikeuksia ihan perinteisin ja laillisin keinoin?
Perustetaan Suomen Orjatyöväen Liitto.
Liitto olisi avoin kaikille, jotka ovat huolissaan työelämän tulevaisuudesta. Ensisijaisena tehtävänä liitolla olisi puolustaa pakkotyöllistettyjä mielivaltaa vastaan, tuoda heidän äänensä tehokkaammin kuuluville ja vaatia merkittäviä, inhimillisiä uudistuksia työmarkkinajärjestelmiin.
Toissijaiseksi päämääräksi voitaisiin asettaa tasaisempi työn- ja tulonjako eli todellisen, toimivan ja riittävän perusturvajärjestelmän rakentaminen maahamme. Tämän perusturvan tai -tulon pitää kattaa myös ne piirit, jotka ovat nykyisen ulkopuolella: yrittäjät, kotiäidit tai -isät, opiskelijat ja muut.
Tällaisen uuden liiton esiinpolkaiseminen ei tapahdu kädenkäänteessä. Siksi on hyvä aloittaa sen perusteiden rakentaminen jo nyt, ettei tule kiirus. Ehdotan, että aloitamme keskustelun perusperiaatteista. Eiköhän jotain saada valmiiksi, kun hallituksen esityksestä tulee päätöksiä. Sen jälkeen, tarvittaessa, ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin liiton perustamiseksi.
Jotta päästään keskustelun alkuun, esitän ensin millaisena itse sen näkisin. Lopullinen muoto riippuu yhteisestä päätöksestä.
Suomen Orjatyöväen Liitto olisi keskusjärjestö, joka yhdistäisi muutoksen haluajat sekä keskittäisi ja organisoisi toimintaa.
1) JÄSENISTÖ: jäsenkriteerit on mainittu yllä. Koska jäsenistö epäilemättä on pääosin hyvin pienituloista, jäsenmaksu voisi olla vaikka yksi (1) euro kuussa.
2) TOIMINTATAVAT: lailliset mutta tehokkaat. Jokaiselle on varmaan selvää, ettei yhden euron kuukausimaksulla voida saavuttaa suurten liittojen resursseja, vaikkapa päivärahoja joilla mahdollistetaan "oikeiden" työläisten lakot. Mitä voitaisiin saavuttaa? Se riippuu tietysti jäsenistön määrästä, mutta jo muutamankin jäsenen porukalla saadaan aikaan paljon enemmän kuin yksinään hampaita ja nälkävyötä kiristelemällä. Seuraavassa ajatellaan, mitä voitaisiin tehdä jos jäsenmäärä olisi vaikkapa 15 000 (eli noin joka kymmenes työmarkkinatukilainen liittyisi = 15 000 euroa/kk miinus verot).
a) Media. Nettisivut, oma lehti, tiedotustoiminta. Pakkotyöläisten oman äänen tehokas esilletuonti hyvän lehtimiestavan mukaisesti (ei tarkoita hampaattomuutta). Tuodaan esille törkeimmät hyväksikäyttötapaukset. Julkaistaan mielipiteitä, haastatteluja, elämäntarinoita. Pidetään erityisesti ja jatkuvasti tapetilla työmarkkinatukiuudistuksen puoltajat ja vastustajat, niin hallituksen jäsenet kuin kansanedustajatkin, ja tarjotaan puheenvuoro myös heille. Esitellään yrityksiä ja instansseja ja niiden suhtautumista orjuutettuihin. Harjoitetaan asiamme mainontaa ja markkinointia. Medialle on jo perustekijöitä tiedossa.
b) Nykyaikaistettu "gandhismi". Tempaukset. Esimerkiksi karkeimmin hyväksikäyttävät tahot saisivat rutkasti uusia "asiakkaita". Sata tekstiviesteillä kokoonkutsuttua liittolaista pyörimässä silloin tällöin vaikkapa putiikissa ostopäätöstä tekemättä saattaisi herättää ajattelemaan. Tai etsitään yhteinen aika ja lähdetään vuokratulla bussilla retkelle tutustumaan teollisuuslaitoksen tai virastotalon silmiähivelevään arkkitehtuuriin - toki vain luvallisilla paikoilla, kuten portin tienovilla tai aulassa pari tuntia parveillen. Varoilla voitaisiin järjestää myös varsin mukavia mielenilmauksia tarjoiluineen, bändeineen (soittajia varmaan löytyy), telttoineen, äänentoistolaitteineen ja jopa matka-avustuksineen. Mahdollisuuksia on monia, ja ne voivat olla jopa hauskoja. Kuinka paljon ja voimakkaasti voidaan "gandheilla", riippuu jäsenistön aktiivisuudesta. Lisäehdotuksia laillisiksi toimenpiteiksi toivotaan.
c) Järjestetään keskitetty, tehokas "huolenpito". Mitä mahtaisi tuumata instanssi, joka saa pari sataa puhelua tai pari tuhatta e-mailia, joissa tiukataan selitystä Suomen Orjatyöväen Liiton jäsenen huonolle kohtelulle?
d) Lakiasiat. Liiton varoista maksetaan varojen puitteissa ja harkinnanvaraisesti lakiapua epäilemättä tuleviin oikeudenkäynteihin sekä yksilöille että yleensä koko uudistusta vastaan. Julkisuudessa esilläolleessa muodossaan työmarkkinatuen vastikkeellisuus rikkoo ainakin YK:n Ihmisoikeuksien Julistuksen artiklaa 23 - mitä muuta, selvitetään oikeudessa. Pyrimme siihen, että jokaiselle orjuutetulle työmarkkinatukilaiselle maksetaan takautuvasti vähintään hänen tekemästään ilmaisesta työstä todellista palkkaa vastaava korvaus.
e) Pakkotyölain aiheuttaneiden hallituksen jäsenten ja kansanedustajien jatkuva, henkilökohtainen informointi mielipiteistämme.
---
Liiton ohjelmaksi kannattaa laatia tiivistetty julkilausuma, jossa kerrotaan mitä haluamme. Oma luonnokseni on tässä, retosteltavaksi ja muokattavaksi:
JULKILAUSUMA
Työmarkkinatukiuudistus ajaa työelämän muutoksen suurimmat uhrit käytännössä orjan asemaan. Heillä ei ole reaalisia oikeuksia tai mahdollisuuksia kieltäytyä työstä, ei irtisanoutua, ei lakkoilla tai toteuttaa mitään perusoikeuksiin kuuluvaa työtaistelun muotoa. Riitatapauksissa aivan epäilemättä viimeisen sanan sanoo työnantaja, joka päättää viime kädessä syrjäyttääkö tai tuhoaako yhteiskunta lopullisesti jäsenensä. Kohtuuttomista työoloista maksetaan korvaus, jolla ei tule toimeen. Toisaalta pakkotyö vie mahdollisuuden myös ruoka-avun hakemiseen.
Nykyinen korkea ja pysyvä työttömyys johtuu teknisen kehityksen tuottamasta tehokkuuden ja tuottavuuden kasvusta sekä markkinoiden globalisoitumisesta. Se ei johdu siitä, että sadat tuhannet ihmiset ovat yht'äkkiä päättäneet heittäytyä laiskoiksi.
Kun ihmistyön tarve täten jatkuvasti pienenee, mutta työaikalainsäädäntöön ei tehdä vastaavia korjauksia, jakaantuu työ ja siitä koituva hyöty yhä epätasaisemmin.
Tuotannosta ja sen kasvusta sai ennen osansa kutakuinkin koko työmarkkinoilla oleva kansanosa, ja heidän maksamiensa verojen kautta yhteiskunta. Nykyisin laitteiston korvaaman ihmistyön tuotto siirtyy lähes kokonaan suoraan omistajille. Haluamme ymmärrettävän, että työ ja tuottavuus ovat eri asioita.
Olemme saapuneet absurdiin tilanteeseen: tuottavuus ja sen tuoma vauraus on ennennäkemättömän korkea, mutta ihmisten henkinen ja ruumiillinen hyvinvointi laskee ja palveluja karsitaan. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän. Ihmistyön vähenemisestä huolimatta esiintyy voimakasta painostusta sen entisestään lisäämiseksi entistä pienemmillä korvauksilla.
Tämä johtuu siitä, ettei nykyjärjestelmä pysty vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Tätä käyttävät myös pääomapiirit hyväkseen. Heille on edullista, että nykytekniikan lisäksi on tarvittaessa käytettävissä myös halpaa, innokasta ja pelokasta ihmistyövoimaa. Lisäksi suuri työttömyys toimii vastavoimana oikeudenmukaisille, tuottavuuden kasvuun perustuville palkankorotusvaatimuksille ja työajan lyhentämiselle. Tämä kaikki ruokkii ahneutta, jossa tuottavuudelle - lue: omistajan henkilökohtaiselle rahanteolle - asettaa rajat vasta luonnon tuhoutuminen ja raaka-aineiden ehtyminen. Tällaisessa järjestelmässä ihmistyön lisääminen sen tasaisemman jakamisen sijasta ei koidu enää yhteiskunnan hyväksi kuin hyvin pienessä määrin: suurin hyöty siirtyy osakkeenomistajille.
Kysymme, miksi nyt, kun tuottavuus, kansantulo ja vienti ovat valtavasti kasvaneet vaikkapa 1980-lukuun verrattuna, tarvittaisiin yhteiskunnan pyörittämiseksi pakkotyövoimaa? Miksi järjestelmät ovat murenemassa, vaikka vauraus on kasvanut? Mihin on kadonnut ja katoaa lisääntynyt rikkaus, mistä kurjistuminen ja orjuutus johtuvat, kun vähemmälläkin elimme hyvin aiemmin? Miksi isommasta potista riittää vähemmän jaettavaa kansalaisille, vaikka asukasluku ei ole juuri kasvanut?
Kysymme, kuinka paljon tuottavuuden pitäisi vielä kasvaa, ennenkuin se alkaa heijastua ihmisten elämää helpottavasti? Olisiko ajateltavissa, että jo nykyistä pienemmälläkin tehokkuudella kansalaisille voitaisiin luoda yhteiskunta, jossa tarpeelliset työt tulevat tehdyiksi, jossa myös pienyrittäjillä olisi hyvä elää, ja jossa ihmisillä olisi suurempi vapaus toteuttaa itseään muunakin kuin elinkeinoelämän tarpeiden mukaan viskeltävinä pikkurattaina?
Yhteiskunnat ja niissä toimivat yritykset on rakennettu menneiden ja nykyisten polvien työllä ja uhrauksilla. Katsomme saapuneemme nyt aikaan, jossa näiden yhteisten ponnistelujen tulokset - juuri kun niillä voitaisiin luoda vapaampia ja onnellisempia yhteiskuntia - uhkaavat siirtyä kansalta sen yhä harvalukuisemmalle osalle.
Tällaisen uusorjaliston massiivinen tulo työmarkkinoille heikentää merkittävästi koko työväestön oloja ja vääristää kilpailua. Palkansaajien neuvotteluasemat heikkenevät niin työolojen kuin palkankorotustenkin suhteen entisestään - vieläpä aivan uudella tasolla, sillä miksi kukaan palkkaisi tai edes pitäisi ihmisiä töissä oikealla palkalla, jos ilmaiseksikin saa? Vastavalmistuneet, työmarkkinoille tulevat nuoret joutuvat kilpailemaan pitkänkin työkokemuksen omaavien pakkotyöläisten kanssa. Rehellinen työnantaja joutuu kestämättömään tilanteeseen kilpailijan käyttäessä ilmaistyövoimaa. Uusorjuuden toteuttaminen on itseäänruokkiva kone, joka tuottaa työmarkkinoiden käytettäväksi yhä lisääntyvän määrän orjia.
Pidämme uskomattomana, että Suomen hallitus aikoo paitsi hyväksyä tämän, jopa edesauttaa kansalaistensa kurjistamista.
Vaadimme
-että Suomi edelleenkin kunnioittaa YK:n Ihmisoikeuksien Julistusta, myös sen artikloja 4, 22, 23, 24, 25 ja 30.
-toimia työn ja siitä koituvan hyvän tasaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi jakamiseksi
-että ihmistä aletaan kohdellaan jälleen ihmisenä, ei tuotantovälineenä
-että työttömät nähdään nykyisen kehityksen uhreina, ei syyllisinä
-yhteiskunnan rakentamiseksi tarvittavan todellisen määrän verran työtä tehtäväksemme ja työstä lain mukaista palkkaa
-sen tunnustamista, että täystyöllisyys tai edes työpaikkojen reilu kasvu nykyisillä työajoilla ja työlainsäädännöllä ovat todellisuudessa mahdottomuuksia
-työllistymis,- yrittämis- ja toimintamahdollisuuksien estojen poistamista
-todellista, tuottavuuden määrään suhteutettua, riittävää perusturvaa ja sen jakamista ilman nykyisenkaltaisia byrokraattisia koukeroita
-monien, uusien yhteiskuntajärjestelmäehdotusten ottamista vihdoinkin vakavasti ja kiireellisesti keskusteltavaksi ja vanhan järjestelmän korvaamista nykyajan vaatimuksia vastaavalla
---
Mukaan tarvittaisiin taiteilijoita, muusikoita, esiintymistaitoisia ihmisiä, julkaisualan osaajia ja palopuhujia, sillä tarkoitus on tuoda asiaamme voimakkaasti ja mielenkiintoisesti esille - sen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa ryppyotsaisuutta ja tylsää paatoksellisuutta. Tarvitaan laki-asiantuntijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä, idealisteja ja ideoista rikkaita, filosofeja ja käytännön ihmisiä, raha-ja talousasioita ymmärtäviä sekä politiikan tuntijoita laidasta laitaan kehittämään tulevaisuuden yhteiskuntaa. Ennen kaikkea tarvitaan aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat sijoittaa tarmonsa ja osaamisensa - oli se sitten mitä tahansa - asioiden muuttamiseksi edes piirun verran inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Koska järjellä tuntuu olevan toistaiseksi niukalti puolustajia, on aika tehdä jotain. Miksi ei ryhdyttäisi tarvittaessa ajamaan työmarkkinatukilaisten ja yleensä kaikkien suomalaisten oikeuksia ihan perinteisin ja laillisin keinoin?
Perustetaan Suomen Orjatyöväen Liitto.
Liitto olisi avoin kaikille, jotka ovat huolissaan työelämän tulevaisuudesta. Ensisijaisena tehtävänä liitolla olisi puolustaa pakkotyöllistettyjä mielivaltaa vastaan, tuoda heidän äänensä tehokkaammin kuuluville ja vaatia merkittäviä, inhimillisiä uudistuksia työmarkkinajärjestelmiin.
Toissijaiseksi päämääräksi voitaisiin asettaa tasaisempi työn- ja tulonjako eli todellisen, toimivan ja riittävän perusturvajärjestelmän rakentaminen maahamme. Tämän perusturvan tai -tulon pitää kattaa myös ne piirit, jotka ovat nykyisen ulkopuolella: yrittäjät, kotiäidit tai -isät, opiskelijat ja muut.
Tällaisen uuden liiton esiinpolkaiseminen ei tapahdu kädenkäänteessä. Siksi on hyvä aloittaa sen perusteiden rakentaminen jo nyt, ettei tule kiirus. Ehdotan, että aloitamme keskustelun perusperiaatteista. Eiköhän jotain saada valmiiksi, kun hallituksen esityksestä tulee päätöksiä. Sen jälkeen, tarvittaessa, ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin liiton perustamiseksi.
Jotta päästään keskustelun alkuun, esitän ensin millaisena itse sen näkisin. Lopullinen muoto riippuu yhteisestä päätöksestä.
Suomen Orjatyöväen Liitto olisi keskusjärjestö, joka yhdistäisi muutoksen haluajat sekä keskittäisi ja organisoisi toimintaa.
1) JÄSENISTÖ: jäsenkriteerit on mainittu yllä. Koska jäsenistö epäilemättä on pääosin hyvin pienituloista, jäsenmaksu voisi olla vaikka yksi (1) euro kuussa.
2) TOIMINTATAVAT: lailliset mutta tehokkaat. Jokaiselle on varmaan selvää, ettei yhden euron kuukausimaksulla voida saavuttaa suurten liittojen resursseja, vaikkapa päivärahoja joilla mahdollistetaan "oikeiden" työläisten lakot. Mitä voitaisiin saavuttaa? Se riippuu tietysti jäsenistön määrästä, mutta jo muutamankin jäsenen porukalla saadaan aikaan paljon enemmän kuin yksinään hampaita ja nälkävyötä kiristelemällä. Seuraavassa ajatellaan, mitä voitaisiin tehdä jos jäsenmäärä olisi vaikkapa 15 000 (eli noin joka kymmenes työmarkkinatukilainen liittyisi = 15 000 euroa/kk miinus verot).
a) Media. Nettisivut, oma lehti, tiedotustoiminta. Pakkotyöläisten oman äänen tehokas esilletuonti hyvän lehtimiestavan mukaisesti (ei tarkoita hampaattomuutta). Tuodaan esille törkeimmät hyväksikäyttötapaukset. Julkaistaan mielipiteitä, haastatteluja, elämäntarinoita. Pidetään erityisesti ja jatkuvasti tapetilla työmarkkinatukiuudistuksen puoltajat ja vastustajat, niin hallituksen jäsenet kuin kansanedustajatkin, ja tarjotaan puheenvuoro myös heille. Esitellään yrityksiä ja instansseja ja niiden suhtautumista orjuutettuihin. Harjoitetaan asiamme mainontaa ja markkinointia. Medialle on jo perustekijöitä tiedossa.
b) Nykyaikaistettu "gandhismi". Tempaukset. Esimerkiksi karkeimmin hyväksikäyttävät tahot saisivat rutkasti uusia "asiakkaita". Sata tekstiviesteillä kokoonkutsuttua liittolaista pyörimässä silloin tällöin vaikkapa putiikissa ostopäätöstä tekemättä saattaisi herättää ajattelemaan. Tai etsitään yhteinen aika ja lähdetään vuokratulla bussilla retkelle tutustumaan teollisuuslaitoksen tai virastotalon silmiähivelevään arkkitehtuuriin - toki vain luvallisilla paikoilla, kuten portin tienovilla tai aulassa pari tuntia parveillen. Varoilla voitaisiin järjestää myös varsin mukavia mielenilmauksia tarjoiluineen, bändeineen (soittajia varmaan löytyy), telttoineen, äänentoistolaitteineen ja jopa matka-avustuksineen. Mahdollisuuksia on monia, ja ne voivat olla jopa hauskoja. Kuinka paljon ja voimakkaasti voidaan "gandheilla", riippuu jäsenistön aktiivisuudesta. Lisäehdotuksia laillisiksi toimenpiteiksi toivotaan.
c) Järjestetään keskitetty, tehokas "huolenpito". Mitä mahtaisi tuumata instanssi, joka saa pari sataa puhelua tai pari tuhatta e-mailia, joissa tiukataan selitystä Suomen Orjatyöväen Liiton jäsenen huonolle kohtelulle?
d) Lakiasiat. Liiton varoista maksetaan varojen puitteissa ja harkinnanvaraisesti lakiapua epäilemättä tuleviin oikeudenkäynteihin sekä yksilöille että yleensä koko uudistusta vastaan. Julkisuudessa esilläolleessa muodossaan työmarkkinatuen vastikkeellisuus rikkoo ainakin YK:n Ihmisoikeuksien Julistuksen artiklaa 23 - mitä muuta, selvitetään oikeudessa. Pyrimme siihen, että jokaiselle orjuutetulle työmarkkinatukilaiselle maksetaan takautuvasti vähintään hänen tekemästään ilmaisesta työstä todellista palkkaa vastaava korvaus.
e) Pakkotyölain aiheuttaneiden hallituksen jäsenten ja kansanedustajien jatkuva, henkilökohtainen informointi mielipiteistämme.
---
Liiton ohjelmaksi kannattaa laatia tiivistetty julkilausuma, jossa kerrotaan mitä haluamme. Oma luonnokseni on tässä, retosteltavaksi ja muokattavaksi:
JULKILAUSUMA
Työmarkkinatukiuudistus ajaa työelämän muutoksen suurimmat uhrit käytännössä orjan asemaan. Heillä ei ole reaalisia oikeuksia tai mahdollisuuksia kieltäytyä työstä, ei irtisanoutua, ei lakkoilla tai toteuttaa mitään perusoikeuksiin kuuluvaa työtaistelun muotoa. Riitatapauksissa aivan epäilemättä viimeisen sanan sanoo työnantaja, joka päättää viime kädessä syrjäyttääkö tai tuhoaako yhteiskunta lopullisesti jäsenensä. Kohtuuttomista työoloista maksetaan korvaus, jolla ei tule toimeen. Toisaalta pakkotyö vie mahdollisuuden myös ruoka-avun hakemiseen.
Nykyinen korkea ja pysyvä työttömyys johtuu teknisen kehityksen tuottamasta tehokkuuden ja tuottavuuden kasvusta sekä markkinoiden globalisoitumisesta. Se ei johdu siitä, että sadat tuhannet ihmiset ovat yht'äkkiä päättäneet heittäytyä laiskoiksi.
Kun ihmistyön tarve täten jatkuvasti pienenee, mutta työaikalainsäädäntöön ei tehdä vastaavia korjauksia, jakaantuu työ ja siitä koituva hyöty yhä epätasaisemmin.
Tuotannosta ja sen kasvusta sai ennen osansa kutakuinkin koko työmarkkinoilla oleva kansanosa, ja heidän maksamiensa verojen kautta yhteiskunta. Nykyisin laitteiston korvaaman ihmistyön tuotto siirtyy lähes kokonaan suoraan omistajille. Haluamme ymmärrettävän, että työ ja tuottavuus ovat eri asioita.
Olemme saapuneet absurdiin tilanteeseen: tuottavuus ja sen tuoma vauraus on ennennäkemättömän korkea, mutta ihmisten henkinen ja ruumiillinen hyvinvointi laskee ja palveluja karsitaan. Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän. Ihmistyön vähenemisestä huolimatta esiintyy voimakasta painostusta sen entisestään lisäämiseksi entistä pienemmillä korvauksilla.
Tämä johtuu siitä, ettei nykyjärjestelmä pysty vastaamaan muuttuneisiin olosuhteisiin. Tätä käyttävät myös pääomapiirit hyväkseen. Heille on edullista, että nykytekniikan lisäksi on tarvittaessa käytettävissä myös halpaa, innokasta ja pelokasta ihmistyövoimaa. Lisäksi suuri työttömyys toimii vastavoimana oikeudenmukaisille, tuottavuuden kasvuun perustuville palkankorotusvaatimuksille ja työajan lyhentämiselle. Tämä kaikki ruokkii ahneutta, jossa tuottavuudelle - lue: omistajan henkilökohtaiselle rahanteolle - asettaa rajat vasta luonnon tuhoutuminen ja raaka-aineiden ehtyminen. Tällaisessa järjestelmässä ihmistyön lisääminen sen tasaisemman jakamisen sijasta ei koidu enää yhteiskunnan hyväksi kuin hyvin pienessä määrin: suurin hyöty siirtyy osakkeenomistajille.
Kysymme, miksi nyt, kun tuottavuus, kansantulo ja vienti ovat valtavasti kasvaneet vaikkapa 1980-lukuun verrattuna, tarvittaisiin yhteiskunnan pyörittämiseksi pakkotyövoimaa? Miksi järjestelmät ovat murenemassa, vaikka vauraus on kasvanut? Mihin on kadonnut ja katoaa lisääntynyt rikkaus, mistä kurjistuminen ja orjuutus johtuvat, kun vähemmälläkin elimme hyvin aiemmin? Miksi isommasta potista riittää vähemmän jaettavaa kansalaisille, vaikka asukasluku ei ole juuri kasvanut?
Kysymme, kuinka paljon tuottavuuden pitäisi vielä kasvaa, ennenkuin se alkaa heijastua ihmisten elämää helpottavasti? Olisiko ajateltavissa, että jo nykyistä pienemmälläkin tehokkuudella kansalaisille voitaisiin luoda yhteiskunta, jossa tarpeelliset työt tulevat tehdyiksi, jossa myös pienyrittäjillä olisi hyvä elää, ja jossa ihmisillä olisi suurempi vapaus toteuttaa itseään muunakin kuin elinkeinoelämän tarpeiden mukaan viskeltävinä pikkurattaina?
Yhteiskunnat ja niissä toimivat yritykset on rakennettu menneiden ja nykyisten polvien työllä ja uhrauksilla. Katsomme saapuneemme nyt aikaan, jossa näiden yhteisten ponnistelujen tulokset - juuri kun niillä voitaisiin luoda vapaampia ja onnellisempia yhteiskuntia - uhkaavat siirtyä kansalta sen yhä harvalukuisemmalle osalle.
Tällaisen uusorjaliston massiivinen tulo työmarkkinoille heikentää merkittävästi koko työväestön oloja ja vääristää kilpailua. Palkansaajien neuvotteluasemat heikkenevät niin työolojen kuin palkankorotustenkin suhteen entisestään - vieläpä aivan uudella tasolla, sillä miksi kukaan palkkaisi tai edes pitäisi ihmisiä töissä oikealla palkalla, jos ilmaiseksikin saa? Vastavalmistuneet, työmarkkinoille tulevat nuoret joutuvat kilpailemaan pitkänkin työkokemuksen omaavien pakkotyöläisten kanssa. Rehellinen työnantaja joutuu kestämättömään tilanteeseen kilpailijan käyttäessä ilmaistyövoimaa. Uusorjuuden toteuttaminen on itseäänruokkiva kone, joka tuottaa työmarkkinoiden käytettäväksi yhä lisääntyvän määrän orjia.
Pidämme uskomattomana, että Suomen hallitus aikoo paitsi hyväksyä tämän, jopa edesauttaa kansalaistensa kurjistamista.
Vaadimme
-että Suomi edelleenkin kunnioittaa YK:n Ihmisoikeuksien Julistusta, myös sen artikloja 4, 22, 23, 24, 25 ja 30.
-toimia työn ja siitä koituvan hyvän tasaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi jakamiseksi
-että ihmistä aletaan kohdellaan jälleen ihmisenä, ei tuotantovälineenä
-että työttömät nähdään nykyisen kehityksen uhreina, ei syyllisinä
-yhteiskunnan rakentamiseksi tarvittavan todellisen määrän verran työtä tehtäväksemme ja työstä lain mukaista palkkaa
-sen tunnustamista, että täystyöllisyys tai edes työpaikkojen reilu kasvu nykyisillä työajoilla ja työlainsäädännöllä ovat todellisuudessa mahdottomuuksia
-työllistymis,- yrittämis- ja toimintamahdollisuuksien estojen poistamista
-todellista, tuottavuuden määrään suhteutettua, riittävää perusturvaa ja sen jakamista ilman nykyisenkaltaisia byrokraattisia koukeroita
-monien, uusien yhteiskuntajärjestelmäehdotusten ottamista vihdoinkin vakavasti ja kiireellisesti keskusteltavaksi ja vanhan järjestelmän korvaamista nykyajan vaatimuksia vastaavalla
---
Mukaan tarvittaisiin taiteilijoita, muusikoita, esiintymistaitoisia ihmisiä, julkaisualan osaajia ja palopuhujia, sillä tarkoitus on tuoda asiaamme voimakkaasti ja mielenkiintoisesti esille - sen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa ryppyotsaisuutta ja tylsää paatoksellisuutta. Tarvitaan laki-asiantuntijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä, idealisteja ja ideoista rikkaita, filosofeja ja käytännön ihmisiä, raha-ja talousasioita ymmärtäviä sekä politiikan tuntijoita laidasta laitaan kehittämään tulevaisuuden yhteiskuntaa. Ennen kaikkea tarvitaan aktiivisia ihmisiä, jotka haluavat sijoittaa tarmonsa ja osaamisensa - oli se sitten mitä tahansa - asioiden muuttamiseksi edes piirun verran inhimillisempään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Asiallista tekstiä. Jokainenhan tietää, että työttömyys voidaan poistaa eli tuossa mainitut esteet voidaan poistaa hyvin yksinkertaisesti. Tarvitsee vain muuttaa nykyinen työttömyysturvalakia niin, että kaikilla on automaattisesti soviteltu päiväraha.
Muutamassa vuodessa kaikilla on sitten kunnon työpaikka ja työttömyys on poistunut. Orjatyö tai pakkotyö ei ole mahdollista, koska ei ole työttömiä, kaikille on oikea kunnon työpaikka tarjolla.
yhtä hyvin kuin osaat kirjoittaa? Jos osaat, niin anna palaa vaan. Kyllä sinä tukea saat meistä töissä olevistakin. Jätä kuitenkin yhteiskuntajärjestelmän muutosvaatimukset sotaherroille, jooko. Pelkkä karismaattinen ay-toiminta varmaankin riittää.
Tosi virkistävää lukea asiaansa paneutuneen tekstiä. Itse en ole pitkäaikaistyötön virallisesti, mutta kylläkin henkisesti. Olen opiskellut laman alkuajoista lähtien, välillä jaksoja töissä jaa taas uudestaan opiskelemassa.
Kyllähän tämän suomalaisten kahtiajaon näkee jo sokeakin. Niihin jotka pitävät työttömiä tai muuten urallaan kehittymättömiä luusereina ja tyhjän valittajina. Sitten on tämä syystä tai syyttään vaikeaan tilanteeseen joutuneet tai muutoin elämänarvoiltansa valtavirrasta poikkeavat.
Itseni lasken tuohon jälkimmäiseen. Toisaalta yritys on kova. Yritän aktiivisesti päästä yhteiskuntaan osalliseksi, mutta se aina syystä tai toisesta evätään. Tunnustan että olen tullut hieman itsepäiseksi vuosien varrella. Minulle ei yhteiskunta tarjoa muuta kuin murusia sieltä täältä. Kiitos vaan, mutta en ota niitä murusia enää vastaan. Toivon että pätkätyöläiset pääsevät ajamaan etuuksiaan työmarkkinoilla. Sen suuntaisia uutisia sain ilokseni kuulla tiedotusvälineistä. Katsotaan miten käy...
Puhuivat eilen uutisissa jälleen tästä työvoimapulasta. Elinkeinoelämä tarvitsee kuulemma kymmenen tuhatta ulkomaalaista per lähivuosi.
Minullakin on työvoimapula. Haluaisin kokin, tarjoilijan, pari autonkuljettajaa, sisäkön, siivoojan, hovimestarin ja sen sellaisia. En minä heitä varsinaisesti tarvitse, mutta olishan se kivaa.
Työvoimapulamyytti on jälleen yksi tapa, jolla työttömyys pyritään pitämään korkealla ja siirtämään puhe pois varsinaisesta ongelmasta - itse asiassa muistan siitä jankatun jo 1990-luvulta asti. Korkea työttömyys estää tehokkaasti palkankorotus- ja työajanlyhentämisneuvotteluvaraa.
Ihmisten täytyisi pystyä erottamaan toisistaan välttämätön ja muu työ. Välttämätön työ on sitä, jolla vanhukset ja sairaat hoidetaan, lapset (ja aikuisetkin) koulutetaan, ruokaa ja juotavaa tuotetaan, taloja rakennetaan ja lämmitetään, turvallisuutta hankitaan. Muu työ on sitä, jolla hommataan sitten kaikkea kivaa kuten telkkareita ja tikkunekkuja - tiettyyn rajaan asti kyllä ihan tarpeellistakin, koska ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan tarvitaan sirkushuvejakin.
Toisaalta ihmisen pitäisi myös elää ja saada aikaa siihen. Niin kauan kuin tikkunekkuteollisuus saa ihmisten mielissä kaiken työn yhdistymään samaksi, niin kauan myöskään keskustelu todella vaadittavasta työajasta ja sen palkasta ei pääse ansaitsemaansa lentoon.
Siitä, että suurista ikäluokista lähti satoja tuhansia muille maille - etenkin Ruotsiin - pysyvästi 1970-luvulla Suomen työttömyyttä pakoon, ei tietenkään tarvitse laskelmissa välittää. Ei myöskään tehostuneen teollisuustuotannon työvoimapulaa reippaasti hillitsevästä vaikutuksesta. Eikä niistä tutkijoista, joiden mukaan mitään tavallisesta väestöllisestä kausivaihtelusta poikkeavaa ei ole tapahtumassa. Lätkäistään esiin tilastot kuutisenkymmentä vuotta sitten syntyneistä, selitetään että tästä on luettavissa vajaus ja maalataan hirvittävien aikojen uhkakuvia.
Monet tahot kertovat, että yli 300 000:n työttömyys jatkuu ainakin pitkälle 2010-luvulle.
Kun pysyttäydytään nykyisessä kvartaalitaloudessa, tikkunekkuteollisuus sanelee työelämää. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin, sillä markkinatalous ei ole mikään ihmisistä irrallaan oleva monsteri. On olemassa lukuisia toisiakin vaihtoehtoja, joissa kansalaistyöllä ja kansalaispalkalla/muulla järjestelmällä voidaan luoda ihmisoikeudet täyttävä välttämättömän työn sektori. Ihan oikealla palkalla ja inhimillisillä työajoilla. Varaa pitäisi tällä tuottavuudella olla. Poistetaan työttömyys, hoidetaan asiat kuntoon ja vaurastutaan kaikki - myös tikkunekkuteollisuus, mutta palautetaan se rengiksi eikä anneta enää isäntänä kukkoilla. Tämä maailma on ihmisten.
Ensimmäisen jäsenen. Mihin voin ilmoittautua.
Kiitos, mutta et ole ihan ensimmäinen jäseneksi ilmoittautuva. Toistaiseksi haetaan suuntaviivoja järjestäytymiselle. Eräällä toisella forumilla, josta kirjoitus jostain syystä poistettiin - miksiköhän, tässä ei ole mitään laitonta, loukkaavaa tai keskustelun sääntöjä rikkovaa - kannatusta tuli sekä työttömien että työtätekevienkin puolelta.
Saamani palaute on ollut varsin myönteistä: vain yhdessä vilauteltiin, kuinka työnantajienkin pitäisi alkaa liittoutua, jos "prolet" alkavat.
Niinikään muutosvaatimuksia laatimaani julkilausumaan ei ole juuri tullut. Tällä palstalla mainittiin, että pitäisi jättää yhteiskuntamuutosvaatimukset muille. Mutta ei siinäkään ole sen dramaattisemmasta kyse kuin vaikkapa Hallitusnikkarin esittämästä järjestelmän parantamisesta.
Kehittelen ja valmistelen asiaa, kunnes saadaan kuulla millaiseksi orjatyölaki muodostuu, jos muodostuu ylipäätään.
Silmiin pistää tuossa tekstissä tämä:
"Toissijaiseksi päämääräksi voitaisiin asettaa tasaisempi työn- ja tulonjako eli todellisen, toimivan ja riittävän perusturvajärjestelmän rakentaminen maahamme."
Tasainen työn ja tulonjako ei ole koskaan onnistunut, enkä usko että se tulee koskaan onnistumaankaan. Miksi siis asetettaisiin päämääräksi asia, jota ei voida toteuttaa?
Oikea tapa olisi asettaa päämääräksi se, että kaikilla on vähintään hyvä elintaso. Ylärajaa ei tarvitse asettaa jos kaikki pääsevät yli alarajan, joka on riittävän korkea (esim. 2000 €/kk nykyisessä tilanteessa).
Vain tällä tavalla saadaan ihmiset tekemään töitä, koska kaikki työ, mitä he tekevät, tuo lisää. Tällöin on mahdollisuus myös rikastua joidenkin, joka yleensä luo työtä ja vaurautta myös muille. Nykyisinhän on niin, että tämä rikkauden tavoittelu johtaa köyhimpien köyhtymiseen ja alarajan jäämiseen hyvin alas, jopa 500:aan euroon kuussa.
Tuosta lauseesta pitäisi siis poistaa tuo eli sana, koska kyseessä ei ole samaa asiaa tarkoittavat lauseet. Perusturva voidaan asettaa riittäväksi vain ja ainoastaan silloin kun jokaisella on mahdollisuus rikastua. Kaikissa muissa tapauksissa perusturva jää heikoksi.
Kiitos kommentista!
Tasainen työn- ja tulonjako lieneekin mahdottomuus, koska ihannetilanteessakin jonkun ammattitaidolle on aina enemmän kysyntää kuin toisen. Fakta on myös se, että taloudellinen palkinta on hyvä kannustin.
Siksi en kirjoittanutkaan tasaisesta vaan tasaisemmasta. Kyseessä ei ole semanttinen pilkunviilaus.
Mielestäni nykyisessä tilanteessa tulisi mieluummin työaikalainsäädäntöä päivittämällä saada tarpeellinen työ jaettua useammalle tekijälle. Tätä samaa ovat ajaneet niin piispamme, Soininvaara kuin Tenniläkin, eli oikeastaan vanhakantaisesti katsottuna porukkaa laidasta laitaan.
Lisäksi mielestäni tuotantomme - ainakin mitä tulee sellaiseen, jossa käytetään raaka-aineita, etenkin ehtyviä luonnonvaroja - on jo nyt kestämättömän kehityksen tiellä, ja rankasti.
Myöskin tasaisempi tulonjako estää työn tekemisen. Miksi tehdä töitä paljon jos siitä saa vain vähän enemmän. Vaikka ihminen ei saisi koskaan enempää, mutta on olemassa mahdollisuus siihem ihminen kyllä tekee työtä mielellään.
Sitten työstä. Monella on sellainen virheellinen käsitys, että työ on joku rajallinen vara. Näin ei ole, vaan mitä enemmän työtä tehdään, sitä enemmän sitä jää tekemättä. Eli rajoittamalla työn tekemistä, vähennetään työn kokonaismäärää.
Jos työ jaetaan useammalle, niin kokonaiskakku pienenee ja kaikille jää vähemmän. Työtä ei siis tule jakaa, vaan antaa mahdollisuus jokaiselle tehdä työtä itsenäisti, niin paljon kuin haluaa. Kun jokainen saa tehdä työtä itsenäisesti, ne, jotka siihen kykenevät, synnyttävät uutta ja se lisää työtä kaikille.
Eli syntyy lisää tuottavia työpaikkoja, joista sitten riittää jaettavaa kaikille paljon enemmän. Siitäkin huolimatta, että se joka sitä työtä synnyttää, saisi kymmen tai sata kertaa enemmän euroja tunnilta kuin ne, jotka tekevät rutiinityötä.
Meillhän tämä nykyinen tilanne on seurausta siitä, ettei meillä saa tavallinen kansalainen työllistää itseää, vaan työpaikkoja voivat tarjota vain ulkomaiset sijoittajat. Tästä aiheutuu se, että kilpailemme kaikesta globaalisti ja palkat ovat myös samaa tasoa.
Eli johtajille maksetaan suuria palkkoja jotta he saisivat teetettyä massatyön mahdollisimman edullisesti. Ulkomaiselle sijoittajalle ei ole merkitystä työntekijöiden hyvinvoinnilla, sillä jos joku ei jaksa, otetaan uusia tilalle ja jos maasta loppuu työntekijät, siirretään työt muualle.
Sallimalla itsensä työllistäminen kaikille, näin ei voisi käydä, sillä työtä olisi paljon enemmän eikä olisi enää uutta työntekijää portin takana odottamassa. Työntekijöistä pitäisi pitää huolta, joka olisi kaikkien etu.
Keskustelujen vastakkainasettelut syntyvät hyvin usein siitä, että ollaan periaatteista samaa mieltä, mutta ymmärretään sanat eri tavalla. Esimerkiksi yhdelle työ voi merkitä ikävää, raskasta puurtamista liksan eteen, toiselle elämäntehtävänsä täyttämistä, kolmannelle päämäärätietoista puurtamista jonkin saavuttamiseksi ja neljännelle fysiikan määrettä.
Tasaisemmalla tulonjaolla ja - jos tulkitsen kirjoituksiasi oikein - ajamallasi järjestelmällä, jossa jokaiselle kuuluisi automaattinen, muiden tulojen kasvun mukaan laskeva perustulo jonka päälle saisi tehdä työtä, tarkoittavat pitkälti samaa asiaa. Myös monista muista esilletuomistasi asioista olen samaa mieltä.
Muutama kysymys.
1) Työ on jaettavissa kahteen eri sektoriin: välttämättömään ja muuhun. Välttämättömään työhön kuuluvat toimet ravinnon- ja vedentuotannon, asumisen ja lämmön, opetuksen sekä kunnossapito-, turvallisuus- ja hoiva-alan mahdollistamiseksi. Kuinka mallissasi turvataan ammattitaitoisen ja omistautuvan työvoiman kouluttautuminen tälle sektorille, jos sillä ei ole reaalisia mahdollisuuksia suurempiin ansioihin, mutta tälle "muun-työn" osastolle kouluttautuvilla on?
Tasaisemmalla tulonjaolla tarkoitan sitä, että yhteiskuntamme tehostuneen tuotannon jauhamaa hyvää siirrettäisiin juuri välttämättömän työn laariin - siis, että erot välttämättömän työn tekijöiden ja muuta työtä tekevien välillä tasoittuisivat.
2) Miten ajamasi järjestelmä periaatteessa eroaa vaikkapa negatiivisen tuloveron mallista?
3) Mikä on oikea työn määrä? Kerrot, että työlle ei periaatteessa ole kattoa. Ei olekaan, mutta luonnon kestokyvylle on. Eikö sinua huolestuta nk. ekologisen jalanjälkemme entisestään suurentuminen, jos tuotantoa edelleen kiihdytetään?
Olet selvästi niitä peräänkuuluttamiani ideoista rikkaita ja osaat kirjoittaa. Voisitko laatia aatoksistasi yhteenvedon, jossa esittelet mallisi kohtalaisen tiiviisti? Mielellään länttää vähän numeroita mukaan rahoituspuolesta, ne vakuuttavat. Jos homma saa kannatusta, voidaan ottaa se vaikka päävaihtoehdoksi nykykaavaillulle orjatyövoiman käytölle.
Lisäksi haluaisin, että repostelet julkilausumaani. Miten sitä pitäisi muuttaa? Riittäisikö se aikaisemmin lanseeraamasi eli-sanan poisto?
1. Näen asian niin, että yhteiskunta jatkaa nykyistä toimintamallia tämän varmistamiseksi. Ammattitaitoiset ja asialle omistautuvat ihmiset saadaan töihin riittävällä palkalla. kun huolehdimme siitä, että jokaisella on riittävän hyvä palkka, niin kukaan ei elä köyhyydessä.
Koska emme voi päästä siihen, että kaikilla on sama palkka ja työt tehdään hyvin ja tehokkaasti, meidän on valittava se, että joissakin töissä on parempi palkka kuin toisissa. Nykyisinhän meillä ei ole alarajaa, mutta ylärajalle on kuormaa. Tämä vääristää tilannetta ja aiheuttaa tuottamattomuutta ja köyhyyttä.
Eli, yhteiskunnalle välttämättömistä töistä maksetaan kilpailukykyiset palkat. Tällöin niihin on tulijoita. Tähän meillä on varaa, jos työttömyyden menot saadaan poistettua. Sellaiset työ, joilla ei ole yhteiskunnalle suurta merkitystä, voidaan hoitaa sitten pienemmällä palkoilla, jotka kuitenkin ovat kohtuulliset eli nykyrahassa yli 2000 euroa kuussa.
2. Ajatukseni eroaa negatiivisen tuloveron mallista ainoastaan siinä, että tukea ei saa jos työkykyinen ja työikäinen kieltäytyy työstä. Muuten negatiivisen tuloveron malli sopii minulle hyvin. Olen keskustellut asiasta negatiivisen tuloveron isän eli Osmon kanssa ja siinä meillä jäi ongelmaksi se, että Osmo haluaisi negatiivisen tulon kaikille, ilman työnteko velvollisuutta.
Näen tämän niin suureksi uhaksi, ettei sen avulla voi syntyä riittävästi verotuloja maallemme, jotta voidaan hoitaa muun muassa nämä kyselemäsi välttämättömät työt.
3. Kyllä minua huolestuttaa egolooginen kehitys ja se onkin yksi syy siihen, että haluaisin sovitellun päivärahan kaikille. Tämä menee vähän mutkan kautta, mutta automaattisella sovitellulla päivärahalla saisimme kaikille työpaikat ja saisimme puolitettua veromme. Se taas tarkoittaa tuotteidemme hintojen laskua eli kysynnän kasvamista. Kun meillä on kaikki työssä, niin meillä on vara huolehtia paremmin ympäristöstämme.
Lisäksi, olen kertonut keskusteluissa että minulla ja monella muulla on olemassa sellaisia toteuttamattomia asioita, joilla saadaan moni asia paremmaksi. Yksi näistä on saastuttamaton energia, jonka testausta olen nähnyt tehtävän. Sekin on kiinni vain tästä meidän työttömyysturvalaistamme, ettemme ole sitä saaneet jatkokehitykseen.
Tämän lisäksi, että on olemassa monia egoloogisia keinoja, joita voidaan toteuttaa rahalla. On myös sellaista työtä, joka vähentää saasteita. Tämäkin työ saadaan tehdyksi jos kaikki osallistuvat työelämään.
Työn lisääminen ei tarkoita tuotannon lisäämistä. Työhän ei ole tuotantoa yksistään. Jos joku haluaa jotakin, sen egolooginen kuormittavuus ei tarvitse olla suuri. Jos ajatellaan vaikka nanokomponenteista valmistettua mekaanista tarttumaelintä, sen materiaalit löytyvät luonnosta jo nyt. Sen valmistaminen ei saastuta paljon, jos saamme saasteettoman energian käyttöömme.
Työtä se vaati ainakin toistaiseksi aika paljon, niin tarkkailua kuin tuotekehitystä. Tuloksena toimielimiä, jotka helpottavat elämäämme ja antava uusia mahdollisuuksia elämäämme, aivan kuten kännykätkin tekivät. Kaikki haluavat niitä ja niiden ympäristön kuormitus on paljon pienempi kuin esimerkiksi auton. Nanotekniikkaa käyttävät toimielimet taas kuormittavat ympäristöä kertaluokkaa vähemmän kuin kännykät tekivät.
Sitten kyselit mikä on sopiva työmäärä. Mielestäni se on sellainen, minkä ihmiset haluavat tehdä eli kahdeksan tuntia on varmaan yleisesti sopiva määrä monelle. Mutta joillekin se on 10 tuntia, toisille taas 6 tuntia päivässä.
Kuten varmaan olet huomannut, olen pitänyt työttömyystuen pienenä, enkä ole alkanut sitä nostamaan nykyisestä. Olen sitä mieltä, että työttömyystuen on oltava niin pieni, ettei sen varassa halua kukaan elää. Järjestelmän on pakotettava ihmiset tekemään riittävästi työtä eli pienellä työmäärällä ei saa saada liikaa tuloja.
Tälle on kuitenkin mahdollisuus olemassa. Jos keksii keinon, jolla saa paljon tuloja, voi tietenkin tehdä vaikka kaksi tuntia töitä päivässä ja saada keskimääräisen tulon. Mutta tämä ei ole mahdollista jokaiselle, joten keskimääräinen työaika tulee olemaan 7-8 tuntia päivässä.
Vapaapäivien määrä voi sitten kyllä lisääntyä tulevaisuudessa, mutta ei mielellään työpäivän pituus.
Sitten kyselit yhteenvetoa. Olen sitä tekemässä, mutta kun on niin paljon muutakin tässä työn alla, joten se valmistuu hitaasti. Kirjoittelen tänne keskustelupalstalla aika paljon, mutta se on jotenkin helpompaa, käytänkin tätä jonkinlaisena lepoaikana, sitten taas jaksaa keskittyä ”oikeaan” työhön taas.
Minua näkyy vaivaavan ideoiden runsaus, niitä syntyy enemmän kuin ehtii julkituomaan. Nyt heitin tuonne työttömien puolelle yhden tuotteen, jota joku työtön voisi alkaa tuottamaan, jos joku uskaltaisi.
Kommentoin jonakin päivänä tarkemmin myös tuota sinun esitystäsi, josko siihen olisi jotain muuta sanomista. Luin sen silloin nopeasti eikä silmiini pistänyt muuta huonoa siinä kuin tulojen tasaus.
Hyvää, tiukkaa ja aika hurjaakin tekstiä.
Työajan pituudesta olen osin samaa ja osin eri mieltä - johtunee pitkälti juuri työn käsitteen erilaisesta tulkitsemisesta. Jos ihmisten tarmo ja kyvyt ovat ohjattavissa yhteiskuntien kehittämiseen - tai toisinsanoen siihen kuuluisaan "maailmanparantamiseen" - niin runsaampikin uurastaminen on paikallaan. Sellainen maailma, jossa ihmiset pannaan työskentelemään vain harvojen entisestään rikastuttamiseksi on taas painajainen, josta on tehtävä loppu.
Ihminen tarvitsee tavoitteita ja terveellistä puuhaa, niiksi virikkeiksi kuten sanotaan. Itse näkisin, ettei sen tarvitse olla järjestäytynyttä tai työaikoihin kahlittua työntekoa kuin välttämättömien töiden suorittamisen osalta. Tämän työn haluaisin siis jollain tavalla jaettavaksi, mutta muuten antaisin ihmisille vapauden toteuttaa itseään. Luovuus syntyy vapaudesta. Tähän antaa myös tietokoneiden ja robotiikan kehittymisestä juontuva tuotannon kasvu jo mahdollisuuden.
Toisaalta esittelemäsi järjestelmä toimisi aivan hyvin myös "miun-maun-mukkaan". Jos populalle kertyy kunnon tulot työnteosta, he voivat niiden turvin siirtyä ajoittain myös "varsinaisen" työelämän ulkopuolelle ja rakentaa omia projektejaan. Toisaalta se varmistaisi, että myös tarpeelliset työt tulevat tehdyiksi. Itse tekisin kyllä asiaan sellaisen täsmennyksen, että vaikkapa omien pienten lastensa hoitaminen voitaisiin siirtää järjestelmän mukaiseksi työnteoksi.
Yhtä mieltä ehdottomasti olemme siitä, että suuria muutoksia nykyiseen järjestelmään tarvitaan - ja inhimilliseen suuntaan. Vallitseva käytäntö on väkisin passivoiva, tsemppaamisesta ja luovuudesta rankaiseva sekä ihmisten luontaista aktiivisuutta ja aloitteellisuutta kahlehtiva, jopa tuhoava.
Jos tämä työmarkkinauudistus tehdään ihmisarvoa ja -oikeuksia kunnioittaen, ei Orjaliittoa tarvita. Kenties voitaisiin silloin alkaa ajaa esittämäsi kaltaisia ideoita ihan omina projekteinaan voimallisemmin esiin, katsotaan. Olen itse hyvinkin pitkän linjan julkaisu-, mainos- ja markkinointialan ammattireiska, jonkinsortin luova idealisti, joten ehkäpä jollain lailla voisin olla avuiksi.
Tuosta työn määrästä. En sitä tullut tuossa maininneeksi, mutta jos ajatellaan mikä olisi käytännössä toimiva keino, niin se olisi niin, että työaika olisi eri ikäkausina erillainen. Nuorena ihminen jaksaa paremmin pitkkä päivää ja vanhempana työkyky laskee. Jos meillä olisi tämä soviteltu päiväraha kaikilla, niin sehän antaisi mahdollisuuden siihen, että nuorena työpäivät olisi pitkiä, esimerksi siten, että tehdään käytännössä hyväksi osoittautunutta 8 tunnin työpäivää ja sitten haluttaessa lisätöitä iltaisin ja viikonloppuisin.
Vanhempana työaika voisi sitten laskea, vaikka 4-6 tuntiin päivässä eläkeikää edeltävinä vuosina. Tämä kyllä vaatisi jonkinlaisen työajan keräämisen työajan tai työtulon avulla. Tai jos ei kerätä, niin työkyky katsottaisiin lääketieteellisin perustein ja silloin kunnon heiketessä työaika lyhenisi ja puuttuva osuus tulisi yhteiskunnan tukena.
Tästä tulisi sitten työiän keskityötuntimääräksi se 7-8 tuntia päivässä. En lähtisi siihen, että jokainen kansalainen osallistuisi sekä välttämättömään työhön että muuhun työhön. Kunhan keskimäärin välttämättömiä töitä tehdään ja se saadaan aikaan palkkauksella.
Näitä virikkeitä syntyy siitä, että jos joku keksii jotakin, hänen ei tarvitse pelätä viranomaisia siitä, että hän työttömyysturvansa katoaa jos hän tekee jotain tai myy jotain. On aivan toista tehdä asioita turvallisella mielellä kun vain haaveilla niistä tai toteuttaa pelko kurkussa, milloin verottaja, sosiaalitäti tai työministeriö huomaa että tuo teki jotakin, pitääpä rangaista.
Lasten hoito kotona olisi mahdollista siinä vaiheessa kun kaikki ovat maksamassa veroja eli tuottavassa työssä. Siitä päättää sitten sen aikainen eduskunta ja viime kädessä tietenkin äänestäjät. En minäkään pidä sitä yhtään huonona sijoituskohteena osalle veroja.
Ajatukseni sovitellun päivärahan antamisesta kaikille on avoin. Voit aivan hyvin alkaa ajamaan sitä eteenpäin kaikilla keinoilla. Tai yhdistää tuohon omaan ohjelmaasi. Minulla ei ole kovin paljon aikaa asiaa, olen vain lepotauoilla kirjoitellut nyt tänne. Tarkoitus on aikaan saada jonkinlaiset sivut, mutta asiatekstikin on vielä pahasti kesken.
Luin eilen tuon julistuksesi tarkemmin ja se vaikutti aivan hyvältä. Se oli tehokkaan tuntuinen, laillinen ja muutenkin hyvä. Nuo artiklat olisi voinut laittaa selvennykseksi, ettei niitä tarvitse hakea netistä jokaisen.