Ollaanko me niitä, jotka tarttuu unelmiin.
Vai niitä, jotka katsoo vain tuleviin.
Ollaanko me niitä, jotka saavat kaiken elämään.
Vai niitä, ketkä alkaa pelkäämään.
Ollaanko me niitä, joiden valtakunta odottaa?
Ollaanko me enää edes ihmisii?
Vai jotain ihan muuta.
Parempii vai huonompii?
Kuka sen meille kertoa voisi.
LS
Vai niitä, jotka katsoo vain tuleviin.
Ollaanko me niitä, jotka saavat kaiken elämään.
Vai niitä, ketkä alkaa pelkäämään.
Ollaanko me niitä, joiden valtakunta odottaa?
Ollaanko me enää edes ihmisii?
Vai jotain ihan muuta.
Parempii vai huonompii?
Kuka sen meille kertoa voisi.
LS
Vastaukset 44
Vanhimmat
Uskon, että olemme ihan normi ihmisiä. Normi ihmisiin luen kaikki ihmiset.
Ihmisyys on niin monitahounen juttu.
Mutta itseäni pöhkömpää en ole vielä tavannut 🤔
ST
Varmaankin, uskon niin hmmmm.....
Sanon näkemiin,
Ennenkuin osaan aina hymyillä vastaan,
usein liian nopeasti ja kaikessa olen vastaan, nyt hymyilen, ihan itsekseni.
Tervehdin tyhjänä pää, enkä nää kuinka olisi tarve puhua, sen toisen.
Nostan myös sormen ja osoitan, syyllisen.
Minä, aikuinen.
Mutta rakastan sitä vajavaisuutta, joka tekee ihmisestä juuri sen,
Jumalan luoman, erikoisen.
Mielenkiintoisen.
Miten kaunis olet, sinä ihminen.
Juuri tuollaisenaan, kerran täydellinen.
ST
Uskovaiset on uneksuvia ihmisiä.
helluntailsuudessa, on aina eletty jotain muuta kuin: "tänään", puhuvat menneisyydestään , ja taivaallisista tulevaisuudesta . . .
raamatun evankeliumissa Jeesus sanoo: "jokainen päivä pitää huolen itsestään"
tarvitseeko enempää vielä murehtia ??
Mä en oo se lintu, jonka mussa näit, allapäin.
Mä en ole häkissä, enkä palaa muuttomatkoilta, minne menin, sinne jäin.
Miks sä luulit aina, että oon se ihminen, poloinen.
Mä oon vahva ja vapaa, on lupa olla onnellinen.
Mä en oo se lintu, jonka siivet on rikkonaiset.
Mä en oo enää itkenyt, sydän revitty, kädet haavaiset.
Miks sä luulit aina, et oon se ihminen, särkynyt.
Mä oon ehjä, täysin toipunut, eheytynyt.
Mut kait mä oon kuitenkin vielä ihminen?
LS
Ihmisiä on monenlaisia. Jokainen on omanlaisensa. Tuo kuuluu ihmisyyden kuvaan.
Ihminen myös elää tilanteiden ja olosuhteiden mukaan, tuokin kuuluu ihmisyyteen.
Ihan normaalilta kuulostaa noin inhimillisesti ajateltuna tuo sinun kirjoittamasi.
Mitähän muut ihimiset täällö asiasta tuumaapi? 🤔
ST
"omanlaisensa . . .
"ja yhteisö pikkusen vielä lisää säestää . . .
Tuskin tai ehkä toisinaan ja toisinaan taas ei. onko tuolla väliä, mitä muut sanoo ?
ST
Mitä ajattelit mun sanovan? Sanoinko mitään? Mitä halusit minussa nähdä?
Tämä jää merkityksettömäksi, ihan kuin me ihmiset, olemme.
LS
Kirjoitin vastaukseni, yllä olevan viestini ihan yleisesti ajatellen, eikä se koskenut yksityisesti vain sinua.
Kysymyjkseesi vastaan, ettei ole mitään odotuksia ollut, eikä ole nytkään sen kummempia odotuksia tai haluamisia mitä sinun pitäisi sanoa. Mitä ihmettä 🤔
ST
No se jäi merkityksettömäksi.
Ihan yleisesti.
LS
Mikä?
ST
Mitä vaan. Mitä merkitystä?
LS
Muutuitko räppääjäksi? 😄
Kaippa se kaikella on jokin merkitys, ainakin uskon noin.
Muuta nyt osaa tuohon vastata.
ST
Pottuiletko. Onko hauskaa olla niin vitsikäs...hahaa.
LS
Pyhä nainen, viekas kettumainen.
Ilkeilee, ivailee, Jeesuksen takana piilottelee.
Mä täs räppää sulle, uskovainen.
Viekas, viekas, kettumainen.
Jou jou jou.
T. LS
Mitä ihmettä 🤣
Mikä on homman nimi 🤔 olen ihan kuutamolla nyt.
Tuosta puheen ollen, taivaalla on nyt hieno kuutamo. Kävin hetki sitten kaukoputkella sitä kurkkimassa, otin kuvia.
Voi että, tykkään syysillousta. Ihanan hämärää, pimeää ja raikasta, rauhallusta je levollista tuolla luonnossa iltaisin.
No jou jou vaan tai hou hou hou 🎅
ST
ST
Mäkin tykkäsin ennen syksystä.
Sitten tulit sä ja sanoit myös tykkääväsi.
Muutin mieleni ja muutuin kesän lapseksi.
LS
Kesä on lämmin ja lyhyt. Minä tykkäsin aijaisemmin, ihan pienestä lapsesta melkein näihin päiviin asti talvesta ihan päättömästi. Olin ihan vauhkona siihen, mutten enää niin paljon välitä siittä, kuin ennen ja tuo harmittaa, koska se huumaava nautintio jonka siittä sain, niin en tunne sitä enää.
Kesä on lemppari vuodenaika nykyään,🤣 tosin sekään tunne, siis kesästä tykkääminen, ei ole sama kuin minkä talvi sai aikaan.
Se oli ensi rakkaus, talvi.
Saatoin muutaman vuoden ikäisenä maata maaseudulla asuessani hangellä iltamyöhään tuijottaen taivasta, se oli ihana tunne.
Joskus menin ojaan selälleni makaamaan tuijottaen tähtiä.
Joskys peitin itseni lumella niin että vain pää jäi näkyviin ja tuijotin parikin tuntia pimeää tähtitaivasta.
Asvaessani en enää makoillut hangella, mutta istuin yksin pimeässä tuijottaen taivasta.
Syksyyn liittyy oalanen siittä tunteesta, joka kertoo talven tulosta ja tunnen jälleen tuon lapsuuden tähtitaivaan tai kuutamon läheisyyden, sellainen odottava tunne, että kohta jälleen tavataan 😆
Mutta ikä on tehnyt sen, että kesä on helpompi, ei kuitenkaan rakkaampi.
ST
ST
ST
Tykkään talvesta. ..ja syksystä...kesästä ja keväästä...
Ootko sä ihastunut muhun? Sä kuljet mun perässä kuin koiranpentu.
Taidat olla.
LS
Mitä ihmettä nyt, en pottuile, enkä tietääkseni ole vitsikäskään.🤔
Mikä hätänä?
ST
No enkä ole 🤣 pitäisikö olla?
Jutsjailen vain tässä ketjussa kanssasi, kiska suostut vastailemaan.
Ihan kiva kun juttelet, on tylsää.
ST
Ei mikään. Käännät kaiken niin kuin mulla olisi jokin suurikin hätä.
Varmaan sun näsäviisastelu vain ärsytti ja piti vähän testailla...nothing else.
LS
No näänhän mie... se on kyllä aika sööttiä....mutta siihen se mun osalta jääkin.
Kiva oikeasti, kun juttelet.
LS
Mikä näsäviisastelu?
Päätin aikoja sitteb, kun joskus juteltiin täällä, etten ala esittämään sinulle muuta kuin mitä olen, se on se that's it.
Eri asia sitten, luetko minua oikein.
Hyvä, ettei ole sen kummempia vaikeuksua. Vaikutit vain niin kuin olisit hyökkäävä niin ajattelin, että nyt ei oke kaikki hyvin eli luin sinua väärin minäkin.
Huoleni oli siis turha.
ST
Tiedän, vaikutin hyökkäävältä....olin hyökkäävä.
Huomaan, että uskovaisuutesi, ärsyttää minua. Jotenkin, se on niin...tyypillistä, että se nostaa jopa jonkinlaisia...
Miksi päätti niin minun kanssani...vai kaikkien kanssa? Että olet oma itsesi.
Se on turhaa, huolesi....jos nyt kannoit suurempaa huolta, irl.
LS
Mitä sinä näet? Että tykkään sinustako? Tykkään niinkuin ihmisestä yleensäkkin, mutten sillain romanttisessa mielessä. Härnäät vain kun olen niin naiivi 😆
ST
Sitäpaitsi sinä näet niin paljon kuule muutakin, etten kyllä äkkuseltään luottaisi näkemisiisi.
ST
No niin...härnäänkin..sinä olet kyllä aika naiviin oloinen...oikeastikin....silleen, että sulla ei ole edes tarvetta pohtia asioita....mutta voin olla väärässä...en ole kaikessa oikeassa.
LS
En tiedä oisiko tarvetta, mutta en jaksa useinkaan kuin roikkua tässä hetkessä. Kyseenalaistan kyllä.
Mikä saa pohdiskelemaan asioita?
ST
En tiedä. Luulen, että se on ominaisuus, joka on kehittynyt.
Ja kun keskustelen näin, siihen ei tarvitse mitään normaalia kontaktia. Voin elää omassa todellisuudessani. Normaalit ihmissuhteet ei toimi. Ne on ristiriitaisia. Olen itseni kanssa toisaalta tässäkin, sinusta on vain kasa bittejä ja jokin kaukainen todellisuus...
Ls
Nautitko asioista ympärilläsi? Koetko sisäinen maailmasi rikkaana?
Nautitko yksin olostasi?
ST
No, elämä on pitkälti myös suorittamista ja velvotteita, kait tää on jokin vastapaino sille. En minä nyt oo niin yksin kuitenkaan.
LS
Niinpä. Minä nautin yksinolosta niin siksi kysyin.
ST
Onhan se mukava välillä olla yksinkin.
LS
Jep jep 🍁🍁🍂
ST
Et ole nähnyt minua,
tuntenut minua,
kokenut minua.
Olen vain vieras, joka kulkee ikkunasi ohitse.
Voit nähdä siluetin, ihmisen muodon,
ymmärtämättä,
se olin minä,
ikkunasi takana.
LS
Laitoit mut toistamaan valheita.
Toistamaan toisen ihmisen aivoja.
En tahtonut olla, a parrot.
Joka ei enää ajattele.
Jonka pää on tyhjää täynnä.
Tahdoin olla vapaa.
Tahdoin olla,
tanssiva laine aavalla merellä.
Kokonainen aurinko, en vain yksi säde.
Tahdoin polkea käärmeen pään rikki.
Jotten jäisi toistamaan valheita.
Toistamaan tarinaa.
LS
Tapahtuu, mitä tapahtuu niin ihminen uskoonsaatuaans vapahtuu kaiken ollens Jumalan kädessä..
Voimme kaikki oppia Jumalalta auttaaksemme apua tarvitsevaa ihmistä. Filippiläiskirjeen soisin ihmisten oppivan, muistiinsa koppivan. Tee , jos halua on, muistiinpanoja Filippiläiskirjeestä ja kohdistaa anontoja ulkomuistain arjessa Raamatun Sanontoja niin ei ole Jeesustieltä rapaojaansuistain sinun menemys.
Commandohauis
Tarviinko mä sun unelmii, luuletko niin.
Jäitkö jonnekin historiaan, unohduksiin.
Luon uutta, jonne sulla ei oo tunnuksii.
Portit ovat kiinni.
Suljetut.
LS
Tuossa on jotain on jotain niin keskeistä. "Tarviinko mä sun unelmii"? Sitä olisi pitänyt kysyä jo ennen kuin "mitään" aloitettiin. Onko hänellä ollut sellaista tarvetta että pitäisi löytää ihminen joka katsoo samanlaiseen unelmaan. Olisiko sellainen unelma ollut mahdollinen jo vuosia sitten, jos ei olisi ollut niitä rankkoja vuosia. Onko käynyt niin että kipu on liian suuri ja siitä paraneminen vie paljon aikaa. Aika erottaa.
Mä en saa otetta, mistä tuo kertoo.
Elämässä on CH, niitä rankkojakin juttuja. Joskus pännii armottomasti, että pitää purra hammasta yhteen...ja taas elämä jatkuu, monien vaiheiden lävitse.
Kuitenkaan koskaan ei pidä menettää elämässä toivoa. Maailma on niin avoin kuin sen uskaltaa sellaisena nähdä.
LS
On pakko selvitä, läpi niiden rankkojen kokemusten. Joko jää uhriksi tai sitten vaan nostaa kytkintä ja laittaa kaasun pohjaan...mutta turvallisesti ja rauhallisesti, ei ajaen ylinopeutta.
LS
Tunnet olosi tyhjäksi. Annan sinulle parhaimman neuvon .Vie tyhjyytesi Jeesukselle, puhu Hänelle Hän on luvannut vastata. Jeesus alkaa johdattamaan sinua rakkaasti ja sinulle sopivalla tavalla, hitaasti tai nopeasti, Hän on kyvykäs johdattamaan sinut perille asti. Tulet näkemään ihmeellisiä asioita, kuinka viisaasti kaikki järjestyy, kun siunaus tulee elämääsi.