Alkaa olla aika unohtaa kaipailu. Tai ainakin poistua palstoilta. Eniten jäi harmittamaan ja surettamaan, ettei asioita koskaan tosielämässä puhuttu selviksi. MItä täällä palstalla kirjoitettiin (en tiedä oliko hän edes täällä - voi olla että vain toivoin, että olisi) on yhtä tyhjän kanssa. Mutta IRL meidän välillämme oli vahvoja tunteita, minun ja sen pitkän miehen työpaikaltani. Joskus olin aika varma, että hänkin oli ainakin vahvasti ihastunut minuun. Mutta, vaikka useaan otteeseen yritin keskustella hänen kanssaan tunteista, hän väisti aina. Ehkä olin vain huvitusta hänelle. En tiedä. Surulliseksi se minut teki, vaikka välillä oli hyviäkin hetkiä.
Eniten harmittaa se ettei asioita koskaan puhuttu selviksi
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Todennäköisesti hän tietää, että olen rakastunut häneen. On epäreilua, että minä en tiedä mitä hän tunsi/tuntee minua kohtaan. Mikä sai hänet kiinnostumaan minusta? Oliko hän rakastunut vai vain ihastunut? Ja miksi hän ei koskaan sanonut sitä? Ja mitä tapahtui, miksi hän etääntyi minusta? Hän on niin lempeän oloinen mies, että on vaikea uskoa pelimieheksi. Mutta mitä muuta hän voi olla, kun jättää naisen tällaiseen epätietoisuuteen?
Vastasin tuossa itselleni. t Ap
Tai sitten hän itse rakastui kuolettavasti ja etääntyi sen takia. kohtaaminen oli liian vaikeaa.
Sut on vaan kasvatettu niin että pidät tuollaista epäreiluna. Se on harmillista. Hyvä asia kääntynyt sua itseäsi vastaan. Sun on vaikea hyväksyä epäreilua käytöstä.
Ja lisään vielä että jos mietit hänen olevan se oikea sulle niin vahvasti näyttää siltä että ei ole. Tarvitset jonkun jolla on paremmat käytöstavat. Saatat rakastaa häntä, mutta hän ei missään nimessä ole se oikea sulle. Se oikea saattaa tälläkin hetkellä kaivata jotakuta kivaa ihmistä vierelleen. Ehkä sun on tarkoitettu pohtivan tuota huonoa suhdetta aikasi, jotta tapaat sen oikeasti oikean juuri sopivaan aikaan. Joten ota toki aikasi rennosti.
Voi voi Rupulan Romeota. Kirjoittaa taas itserakkaana itselleen. Aina kun kirjoitat ❤️:llä kaksoisleualleni ja pikkutisseilleni, vastaan. Olihan se niin ihanaa kun eilen juteltiin! Pus😘
Ap on nainen.
Mitä saat tällaisesta vittuilusta? Onko se suurikin ilo?
ja tuo oli 20:52 kirjoittajalle.
Hän on koukussa henkisen väkivallankäyttöönväkivallankäyttöön0
Sellainen tapaus ei kuulosta hyvältä.
Itserakas kirjoittaa itselleen, totta ja saa sille v! ttuilla, kuten ilkeille ihmisille saa
Henkistä väkivaltaa saa käyttää takaisinlähetysperiaatteella sellaisen käyttäjiin, usein ihmiset unohtaa vinkuessaan ja uhriutuessaan lähtötilanteen
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani Tnainen
Mutta en ole vielä ihan valmis luovuttamaan. ed kirjoittaja Tnainen
Tsemppiä sulle, Tnainen! Minulta alkaa olla usko loppu. Yritän ehkä vielä kerran puhua miehen kanssa, Jos yhä väistelee, niin saa sitten minun puolestani olla. Terveisin Ap
Kiitos, ehkä tyydyn vai haaveiluun ja täällä kirjoitteluun ja ehkä uskaltaudun kysymään vielä tunsiko hän mitään mua kohtaan..
Keskustelet siis ainakin kahta naista esittäen tässä trollausdialogissa. Onpas autenttista ja uskottavaa, "se mies"
Senkin mokoma :)
Tulipa taas sotkuinen ketju. Siis minä kirjoitin pari ekaa. SItten siihen tuli joku vittuilija väliin. Ja kun yritin vastata sille, meni viestit väärään järjestykseen. Se mies, jota mietin, ei ole koukussa henkiseen väkivaltaan, enkä ole minäkään. Ihan tavallisia ihmisiä olemme molemmat. Se vittuilija voi olla koukussa henkiseen väkivaltaan. Tai sitten vain henkisesti keskenkasvuinen. Sellaisia tuntuu palstalla riittävän. T Ap.
Ja Ap ei ole T nainen.
Ehkä kannattaa jättää jotenkin kokonaan huomiotta nuo väliin änkijä ja vittuilijat. Sotkevat kyllä ketjuja t a hallaan, kun muuhun eivät raukat kykene.
Tuttua huttua. Niin olisi meilläkin ollut keskusteluyhteys hänen kanssaan. Mutta ilmeisesti en ollut lopulta sen arvoinen hänen silmissään, että arvon sir olisi koskaan alentunut kunnon puhdistavaan, selventävään keskusteluun kanssani. Peliä piti kerta toisensa jälkeen pitää kuitenkin.
Tiukan tilanteen jälkeen olisi mielestäni kuulunut keskustella, kuin aikaihmiset ja sopia asiat jotenkin. Eikä jättää niitä roikkumaan ilmaan, tai lakaista maton alle. Siitä minä kärsin, mutta en voi yksin toimia silloin kun toinen kääntää kokonaan selkänsä. Ilmeisesti hän ei kärsi lainkaan. Voimia aloittajalle ja muille kohtalotovereille <3