Kiinnostava asia - kun tutkii opuksia Suomen käymästä ns. jatkosodasta 1941-44 jotka on tehty pian kyseisen sodan päättymisen jälkeen havaitsee ettei vielä edes 1950-luvun lopulla sitä suinkaan nimitetty jatkosodaksi. Sotakorkeakoulun diplomitöissä termi oli "Suomen sota" tai "Suomen sota 1941-44".
Jopa sodasta kirjoitettu historiakirjasarja v. 1960 oli nimeltään Suomen sota. Oli mentävä 1960-luvun puoliväliin kun lopulta sotaa alettiin nimittää jatkosodaksi. Lieneekö mikään sattuma että samaan aikaan valtaan Neuvostoliitossa noussut Breznevin kilikki aloitti Suuren Isänmaallisen Sodan kultin rakentamisen "voitonpäivän" juhlineen?
Jopa sodasta kirjoitettu historiakirjasarja v. 1960 oli nimeltään Suomen sota. Oli mentävä 1960-luvun puoliväliin kun lopulta sotaa alettiin nimittää jatkosodaksi. Lieneekö mikään sattuma että samaan aikaan valtaan Neuvostoliitossa noussut Breznevin kilikki aloitti Suuren Isänmaallisen Sodan kultin rakentamisen "voitonpäivän" juhlineen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kekkosellako sormensa pelissä vai kuka termin keksi?
Mannerheim mainitsee muistelmissaan, että sota oli vain talvisodan jatkoa. Siitä se varmaankin lähti yleistymään.
Marski nyt vähän selitteli. Suomen ei olisi tarvinnut julistaa sotaa eikä hyökätä, tietenkään. Niin tehtiin, koska suuri osa halusi Karjalan takaisin.
Suomen sota 1941-44 ei ollut tarpeeksi kansanomainen termi. Suomen sota käytiin 1808-09.
Pitkä viha, Iso viha ja mitä niitä nimiä on ollut. Ehkä Väliviha olisi muistuttanut liiaksi välilihaa.