Rakastan sinua toiseksi eniten maailmassa

Eronneet vanhemmat vaan kimppaan keskenään, jotta voivat antaa toisilleen saman sijan.

Anonyymi kirjoitti:

Eronneet vanhemmat vaan kimppaan keskenään, jotta voivat antaa toisilleen saman sijan.

Miten se tähän liittyi? Tuleeko joku lapsista mustasukkaiseksi? No ei kai nyt sentään.

Kyllä se ideaalitilanne on, että ne, jotka ovat hankkineet lapset keskenään, pysyvät yhdessä ja kasvattavat ja huoltavat lapsensa yhdessä. Pitävät omasta suhteestaan huolta ja ovat toisilleen uskollisia. Kyllä se ihan yhteiskunnallisesta näkökulmasta, lapsen näkökulmasta ja aikuisten näkökulmasta on parasta, että perheet säilyy ehjinä ja että turhia eroja ei tule.

Harva oikeasti miettii lapsen etua. Aikuisten mieliteot ja halut menevät edellä, kumppanit vaihtuu ja perheet menevät rikki. Tietysti tilanteet, joissa lapsi kärsii vaikka toisen vanhemman väkivaltaisuuden, rankan päihteidenkäytön tai muun vakavan asian vuoksi, on eri asia. Ero on joissakin tapauksessa ainoa ja paras vaihtoehto sen lapsenkin kannalta. Uusperheissä voi myös kasvaa tasapainoisia lapsia. Uusperhekuviot silti vaatii kaikilta osapuolilta.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se tähän liittyi? Tuleeko joku lapsista mustasukkaiseksi? No ei kai nyt sentään.

Se liittyy siten, että se reiluin kuvio. Sillä tavalla se liittyy.

Anonyymi kirjoitti:

Se liittyy siten, että se reiluin kuvio. Sillä tavalla se liittyy.

Mitään reilua tuossa ole jos on sairaan mustasukkainen sit ei kannata yhteen liittäytyä. Nykyajalla monilla on lapsia. Jos lapsesta ollaan kateellisia kun ne saa huomiota niin Herran isä..

Anonyymi kirjoitti:

Se liittyy siten, että se reiluin kuvio. Sillä tavalla se liittyy.

Eikö jokainen meistä kuitenkin päätä ihan itse, mikä on se "kaikista reiluin" tilanne? Ei ole olemassa yleismaailmallista kaikista reiluinta. Noin periaatteessa "kaikista reiluin" tilanne voisi olla, että pariskunnan molemmat osapuolet tulevat täysin samanlaisista taustoista. Tämä tarkoittaa paitsi lapsitilannetta, niin myös menneitä parisuhteita, taloudellista- ja sosioekonomista asemaa, koulutustaustaa, asumismuotoa, työtilannetta, ystävyyssuhteita, harrastuksia ja ihan kaikkea. Ei tietenkään tarvitse olla esim. SAMAT harrastukset, mutta täysin yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa. Näinhän ei kai oikeastaan ikinä ole. Ihan kaikki tilanteet ovat aina jollakin tavalla "epäedullisia ja epäreiluja" jommalle kummalle osapuolelle. Ihmisten täytyy siinä sitten ihan itse päättä mikä on liian epäreilua ja mikä on ihan ok minulle. Vastuu on yhtä paljon molemmilla osapuolilla.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään reilua tuossa ole jos on sairaan mustasukkainen sit ei kannata yhteen liittäytyä. Nykyajalla monilla on lapsia. Jos lapsesta ollaan kateellisia kun ne saa huomiota niin Herran isä..

Lue lisää

On totta, että moni eronnut vanhempi solmii uuden suhteen eron jälkeen. Ei kysymys ole mustasukkaisuudesta eikä kateudesta vaan siitä, että ei halua uusperheeseen lapsettomana sinkkuna. Eronneet vanhemmat ymmärtävät paremmin tilanteen ja ovat tasavertaisessa tilanteessa keskenään.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö jokainen meistä kuitenkin päätä ihan itse, mikä on se "kaikista reiluin" tilanne? Ei ole olemassa yleismaailmallista kaikista reiluinta. Noin periaatteessa "kaikista reiluin" tilanne voisi olla, että pariskunnan molemmat osapuolet tulevat täysin samanlaisista taustoista. Tämä tarkoittaa paitsi lapsitilannetta, niin myös menneitä parisuhteita, taloudellista- ja sosioekonomista asemaa, koulutustaustaa, asumismuotoa, työtilannetta, ystävyyssuhteita, harrastuksia ja ihan kaikkea. Ei tietenkään tarvitse olla esim. SAMAT harrastukset, mutta täysin yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa. Näinhän ei kai oikeastaan ikinä ole. Ihan kaikki tilanteet ovat aina jollakin tavalla "epäedullisia ja epäreiluja" jommalle kummalle osapuolelle. Ihmisten täytyy siinä sitten ihan itse päättä mikä on liian epäreilua ja mikä on ihan ok minulle. Vastuu on yhtä paljon molemmilla osapuolilla.

Lue lisää

Ei kaksi ihmistä tietenkään koskaan voi tulla täysin samanlaisesta tilanteesta. Voidaan puhua reiluudesta eri mittareilla. Jokainen tekee toki itse päätökset omasta parisuhteesta ja siitä, mihin lähtee mukaan ja mihin ei ainakaan lähde mukaan.

Mielestäni se, että lapseton sinkku joutuu priorisoimaan eronneen vanhemman ja hänen perheensä aikatauluja tai pahimmassa tapauksessa joutuu ainakin osittain kasvatus- ja huoltovastuuseen toisten ihmisen lapsista vuosikausiksi, ei ole reilua sitä lapsetonta sinkkua kohtaan, joka parhaassa tapauksessa voisi löytää toisen lapsettoman sinkun vierelleen ja saada suhteen alussa sen lapsettoman arjen ja toiseen tutustumisen rauhassa.

Lapset vie aikaa, vaivaa, energiaa ja huomiota. Tietysti jokainen ihmissuhde vie. Varmasti jokainen haluaa sen huomion suhteen alussa siltä kumppanilta. Varmasti jokainen kaipaa olla se tärkein ja saada sen jakamattoman huomion edes suhteen alussa, vaikka yhteisiä lapsia tulisikin. Suurin osa eronneista vanhemmista on kuitenkin sen saaneet jo omalta osaltaan kokea oman suhteensa alussa ennen lapsia (ellei ole menneet edelliseseen suhteeseen itse lapsettomana eronneen vanhemman kanssa. Kyllä varmaan eronneissa vanhemmissa on niitäkin.)

Anonyymi kirjoitti:

On totta, että moni eronnut vanhempi solmii uuden suhteen eron jälkeen. Ei kysymys ole mustasukkaisuudesta eikä kateudesta vaan siitä, että ei halua uusperheeseen lapsettomana sinkkuna. Eronneet vanhemmat ymmärtävät paremmin tilanteen ja ovat tasavertaisessa tilanteessa keskenään.

Lue lisää

Niin? Valitsee sitten toisen lapsettoman sinkun. Mikä tässä on se ongelma? Ei kai kukaan nyt sentään voi täällä ketään parisuhteeseen pakottaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaksi ihmistä tietenkään koskaan voi tulla täysin samanlaisesta tilanteesta. Voidaan puhua reiluudesta eri mittareilla. Jokainen tekee toki itse päätökset omasta parisuhteesta ja siitä, mihin lähtee mukaan ja mihin ei ainakaan lähde mukaan.

Mielestäni se, että lapseton sinkku joutuu priorisoimaan eronneen vanhemman ja hänen perheensä aikatauluja tai pahimmassa tapauksessa joutuu ainakin osittain kasvatus- ja huoltovastuuseen toisten ihmisen lapsista vuosikausiksi, ei ole reilua sitä lapsetonta sinkkua kohtaan, joka parhaassa tapauksessa voisi löytää toisen lapsettoman sinkun vierelleen ja saada suhteen alussa sen lapsettoman arjen ja toiseen tutustumisen rauhassa.

Lapset vie aikaa, vaivaa, energiaa ja huomiota. Tietysti jokainen ihmissuhde vie. Varmasti jokainen haluaa sen huomion suhteen alussa siltä kumppanilta. Varmasti jokainen kaipaa olla se tärkein ja saada sen jakamattoman huomion edes suhteen alussa, vaikka yhteisiä lapsia tulisikin. Suurin osa eronneista vanhemmista on kuitenkin sen saaneet jo omalta osaltaan kokea oman suhteensa alussa ennen lapsia (ellei ole menneet edelliseseen suhteeseen itse lapsettomana eronneen vanhemman kanssa. Kyllä varmaan eronneissa vanhemmissa on niitäkin.)

Lue lisää

Eli tosiaan valitse lapseton sinkku. Missä on epäreiluus ja missä on ongelma?

Anonyymi kirjoitti:

Eli tosiaan valitse lapseton sinkku. Missä on epäreiluus ja missä on ongelma?

Niin valitsenkin. Uusperhekuviot eivät ole minua varten. Voi tästä asiasta puhua yleisellä tasolla ja tuoda epäkohtia esiin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin valitsenkin. Uusperhekuviot eivät ole minua varten. Voi tästä asiasta puhua yleisellä tasolla ja tuoda epäkohtia esiin.

Ei ole mitään epäkohtaa. Jos hinkuu asumaan talouteen, jossa on lapsia, niin vastuuta tulee. Jos ei halua vastuuta, niin pysyy poissa. Kukaan ei pakota siihen parisuhteeseen ryhtymään. Eikä varsinkaan muuttamaan yhteistalouteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään epäkohtaa. Jos hinkuu asumaan talouteen, jossa on lapsia, niin vastuuta tulee. Jos ei halua vastuuta, niin pysyy poissa. Kukaan ei pakota siihen parisuhteeseen ryhtymään. Eikä varsinkaan muuttamaan yhteistalouteen.

Lue lisää

Lapseton sinkku tekee ihan itse ne päätöksensä ja kantaa sitten vastuun niistä omista päätöksistää. Ihan saman tekee myös sellainen, jolla on lapsia. Lapsettomalla ei ole yhtään sen pienempää vastuuta niistä omista päätöksistään. Se, että lapsista kannetaan vastuuta, jos heitä huushollista löytyy, on itsestäänselvyys. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä yhdellekään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään epäkohtaa. Jos hinkuu asumaan talouteen, jossa on lapsia, niin vastuuta tulee. Jos ei halua vastuuta, niin pysyy poissa. Kukaan ei pakota siihen parisuhteeseen ryhtymään. Eikä varsinkaan muuttamaan yhteistalouteen.

Lue lisää

Kyllä niitä epäkohtia voi tulla ja voi tulla eri talouksissakin. Tietysti se vaatija voi olla myös lapseton sinkku, ei välttämättä eronnut vanhempi. Silloin kun vaatii jotain, mitä ei voi itse antaa, on kysymyksessä epäkohta ja epäreiluus. Jokainen kantakoon omat vastuut ja velvollisuutensa itse, varsinkin omista lapsistaan. En itse haluaisi ryhtyä äitipuoleksi, se ei ole äitiyden korvike ja se tuo sellaisia velvotteita, jotka ei kuuluu minulle (osittainen kasvatus- ja/tai huoltovastuu). En haluaisi parisuhteeseen eronneen vanhemman kanssa olipa hän sitten lähivanhempi tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä epäkohtia voi tulla ja voi tulla eri talouksissakin. Tietysti se vaatija voi olla myös lapseton sinkku, ei välttämättä eronnut vanhempi. Silloin kun vaatii jotain, mitä ei voi itse antaa, on kysymyksessä epäkohta ja epäreiluus. Jokainen kantakoon omat vastuut ja velvollisuutensa itse, varsinkin omista lapsistaan. En itse haluaisi ryhtyä äitipuoleksi, se ei ole äitiyden korvike ja se tuo sellaisia velvotteita, jotka ei kuuluu minulle (osittainen kasvatus- ja/tai huoltovastuu). En haluaisi parisuhteeseen eronneen vanhemman kanssa olipa hän sitten lähivanhempi tai ei.

Lue lisää

Ei ole mitään epäkohtia. On vain ihmisiä, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan ja puhu keskenään.

Jos asut taloudessa, jossa on lapsia, on itsestäänselvää että otat heistä vastuuta. Jos et halua vastuuta muiden lapsista, niin et muuta talouteen, jossa on lapsia. Jos asut omassa taloudessasi ja kumppani, jolla on lapsia, vaatii jotakin, niin sanot että ei kiitos. Jos haluat pelata varman päälle, niin etsit kumppanin, jolla ei ole lapsia. Äärimmäisen yksinkertaista.

Anonyymi kirjoitti:

Lapseton sinkku tekee ihan itse ne päätöksensä ja kantaa sitten vastuun niistä omista päätöksistää. Ihan saman tekee myös sellainen, jolla on lapsia. Lapsettomalla ei ole yhtään sen pienempää vastuuta niistä omista päätöksistään. Se, että lapsista kannetaan vastuuta, jos heitä huushollista löytyy, on itsestäänselvyys. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä yhdellekään.

Lue lisää

Jokainen aikuinen ihminen tekee päätökset omista suhteistaan. Ne päätökset kannattaakin tehdä tarkkaan ja ymmärtää, mihin lähtee ja mihin ei, mihin on voimia, resursseja ja kiinnostusta. Mikä on sinun mielestäsi sen uuden kumppanin vastuu sitten eronneen vanhemman lapsiin? Täysi kasvatus- ja huoltovastuu ex-kumppanin osalta, koska ex-kumppani ei asu samassa taloudessa/hoida omaa vastuutaan/tms? Mikä on mielestäsi ex-kumppanin, lasten toisten biologisen vanhemman, vastuu etävanhempana?

Anonyymi kirjoitti:

Lapseton sinkku tekee ihan itse ne päätöksensä ja kantaa sitten vastuun niistä omista päätöksistää. Ihan saman tekee myös sellainen, jolla on lapsia. Lapsettomalla ei ole yhtään sen pienempää vastuuta niistä omista päätöksistään. Se, että lapsista kannetaan vastuuta, jos heitä huushollista löytyy, on itsestäänselvyys. Sen ei pitäisi tulla yllätyksenä yhdellekään.

Lue lisää

Lapsettomalla on vastuu omista päätöksistä mutta ei vastuuta eronneen lapsen vanhemmista, joiden laillinen huoltaja hän ei ole. Olen kyllä sitä mieltä, että jos suostuu eronneen vanhemman kanssa samaan talouteen, siinä tulee mukana osittainen kasvatus. Ei se kasvatus silti lapsettoman vastuulla ole vaan laillisten huoltajien. Samassa taloudessa lapsettoman kumppanin ei tarvitse myöskään ruokkia ja vaatettaa eronneen vanhemman lapsia. Omalta osaltaan voi osallistua ruokakuluihin. Eronnut vanhempi saa lastensa ruoka- ja muita kuluja varten lapsilisää, yksinhuoltajalisää (myös yhteishuoltaja saa), elatusapua lasten toiselta biologiselta vanhemmalta jne.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsettomalla on vastuu omista päätöksistä mutta ei vastuuta eronneen lapsen vanhemmista, joiden laillinen huoltaja hän ei ole. Olen kyllä sitä mieltä, että jos suostuu eronneen vanhemman kanssa samaan talouteen, siinä tulee mukana osittainen kasvatus. Ei se kasvatus silti lapsettoman vastuulla ole vaan laillisten huoltajien. Samassa taloudessa lapsettoman kumppanin ei tarvitse myöskään ruokkia ja vaatettaa eronneen vanhemman lapsia. Omalta osaltaan voi osallistua ruokakuluihin. Eronnut vanhempi saa lastensa ruoka- ja muita kuluja varten lapsilisää, yksinhuoltajalisää (myös yhteishuoltaja saa), elatusapua lasten toiselta biologiselta vanhemmalta jne.

Lue lisää

Hups! Tuli kirjoitusvirhe. Korjattu lause:
"Lapsettomalla on vastuu omista päätöksistä mutta ei vastuuta eronneen vanhemman lapsista, joiden laillinen huoltaja hän ei ole."

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään epäkohtia. On vain ihmisiä, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan ja puhu keskenään.

Jos asut taloudessa, jossa on lapsia, on itsestäänselvää että otat heistä vastuuta. Jos et halua vastuuta muiden lapsista, niin et muuta talouteen, jossa on lapsia. Jos asut omassa taloudessasi ja kumppani, jolla on lapsia, vaatii jotakin, niin sanot että ei kiitos. Jos haluat pelata varman päälle, niin etsit kumppanin, jolla ei ole lapsia. Äärimmäisen yksinkertaista.

Lue lisää

Nuo asiat pitää selvittää tarkasti etukäteen. Mikä on mielestäsi se vastuu, joka uuden kumppanin tulee ottaa? Miten se suhteutetaan toiseen biologiseen vanhempaan, joka ei elä lasten kanssa samassa taloudessa?

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen aikuinen ihminen tekee päätökset omista suhteistaan. Ne päätökset kannattaakin tehdä tarkkaan ja ymmärtää, mihin lähtee ja mihin ei, mihin on voimia, resursseja ja kiinnostusta. Mikä on sinun mielestäsi sen uuden kumppanin vastuu sitten eronneen vanhemman lapsiin? Täysi kasvatus- ja huoltovastuu ex-kumppanin osalta, koska ex-kumppani ei asu samassa taloudessa/hoida omaa vastuutaan/tms? Mikä on mielestäsi ex-kumppanin, lasten toisten biologisen vanhemman, vastuu etävanhempana?

Lue lisää

Ymmärtääkseni laki jo lähtee sitä, että samassa taloudessa asuvilla on jonkinasteinen elatusvastuu, ihan toisiinsakin. Olikohan jopa niin, että uuden kumppanin tuloilla on vaikutusta elatustukeen. En ole varma, mutta joku varmasti tietää tämän ja kohta sanoo. Työssäkäyvien taloudessa tuollaiset jutut eivät tietenkään näy niin selvästi. Jos talouteen taas nostetaan jotain muita tukia, vaikkapa asumistukea, niin ainakin laki lähtee siitä, että taloudellista vastuuta on. Ainakin lainlaatijalle tuo osittaisen taloudellisen vastuun kantaminen näyttää siis olevan itsestäänselvyys.

Kasvatuksessa taas kaikki mitä yhdessä tehdään on kasvattamista. Ei lasta viedä mihinkään koulutuskentälle ja sitten "kasvateta". Se on ihan sitä normaalia elämää, jota siellä kotona eletään. Ihan vaan oman mukavuuden kannalta on järkevää pitää yllä jonkinlaista auktoriteettia lapseen nähden. Tokihan voi antaa lapsen kävellä itsesi yli joka tilanteessa, mutta sinä siitä eniten kärsit.

Etävanhempaa ei voi pakottaa yhtään mihinkään, oli vastuusta ihan mitä mieltä tahansa. Hän kun ei tosiaan ole siinä asustelemassa. Toki hänellä pitäisi olla 50% vastuusta, mutta näin ei aina ole. Hän kun tosiaan ei ole olemassa siinä samassa taloudessa. Lapseton sinkkukin tosiaan voi sen päätöksen tehdä, että ei siinä asustele. Jokainen tekee sen päätöksen ihan itse.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsettomalla on vastuu omista päätöksistä mutta ei vastuuta eronneen lapsen vanhemmista, joiden laillinen huoltaja hän ei ole. Olen kyllä sitä mieltä, että jos suostuu eronneen vanhemman kanssa samaan talouteen, siinä tulee mukana osittainen kasvatus. Ei se kasvatus silti lapsettoman vastuulla ole vaan laillisten huoltajien. Samassa taloudessa lapsettoman kumppanin ei tarvitse myöskään ruokkia ja vaatettaa eronneen vanhemman lapsia. Omalta osaltaan voi osallistua ruokakuluihin. Eronnut vanhempi saa lastensa ruoka- ja muita kuluja varten lapsilisää, yksinhuoltajalisää (myös yhteishuoltaja saa), elatusapua lasten toiselta biologiselta vanhemmalta jne.

Lue lisää

Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on ainakin aiemmin ollut sellainen tuki, jota ei saa mikäli taloudessa on toinenkin aikuinen. Tiedä sitten onko tuo muutettu ja koska.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärtääkseni laki jo lähtee sitä, että samassa taloudessa asuvilla on jonkinasteinen elatusvastuu, ihan toisiinsakin. Olikohan jopa niin, että uuden kumppanin tuloilla on vaikutusta elatustukeen. En ole varma, mutta joku varmasti tietää tämän ja kohta sanoo. Työssäkäyvien taloudessa tuollaiset jutut eivät tietenkään näy niin selvästi. Jos talouteen taas nostetaan jotain muita tukia, vaikkapa asumistukea, niin ainakin laki lähtee siitä, että taloudellista vastuuta on. Ainakin lainlaatijalle tuo osittaisen taloudellisen vastuun kantaminen näyttää siis olevan itsestäänselvyys.

Kasvatuksessa taas kaikki mitä yhdessä tehdään on kasvattamista. Ei lasta viedä mihinkään koulutuskentälle ja sitten "kasvateta". Se on ihan sitä normaalia elämää, jota siellä kotona eletään. Ihan vaan oman mukavuuden kannalta on järkevää pitää yllä jonkinlaista auktoriteettia lapseen nähden. Tokihan voi antaa lapsen kävellä itsesi yli joka tilanteessa, mutta sinä siitä eniten kärsit.

Etävanhempaa ei voi pakottaa yhtään mihinkään, oli vastuusta ihan mitä mieltä tahansa. Hän kun ei tosiaan ole siinä asustelemassa. Toki hänellä pitäisi olla 50% vastuusta, mutta näin ei aina ole. Hän kun tosiaan ei ole olemassa siinä samassa taloudessa. Lapseton sinkkukin tosiaan voi sen päätöksen tehdä, että ei siinä asustele. Jokainen tekee sen päätöksen ihan itse.

Lue lisää

Aika ihmeellinen on sitten lainsäädäntö. Voiko oikeasti olla niin, että esim. lapsettoman avo- tai aviopuolison tulee elättää eronneen vanhemman lasta? Sanoipa laki tuossa tilanteessa, mitä tahansa, minun oikeustaju sanoo, että lapsen laillisilla huoltajilla olivatpa he etä- tai lähivanhempia, jotka usein ovat siis lapsen biologiset vanhemmat, on täysi kasvatus- ja huoltovastuu. Kuka lapseton nyt vapaaehtoisesti lähtee toisen lapsia elättämään? Kyllä lapsen elatuksesta vastaa ensisijaisesti ne biologiset vanhemmat, joiden vanhemmuus ja huoltajuus on laillisesti todettu ja joille maksetaan lapsilisät, kodinhoidontuet ja joille elatusavun maksaminen kuuluu.

Jos toinen etävanhempi ei hoida vastuuta, sitä ei voi sälyttää lapsettoman kumppanin harteille, silloin yhteiskunnalta saa apua. Jo tuonkin vuoksi lapsettoman kumppanin kannattaa suosia sitä erillistaloutta, ettei joudu sellaisiin vastuisiin, jotka hänelle ei kuulu. Tietysti tilanne on hankala niiden lasten kohdalla, joiden isyyttä ei ole tunnistettu. Hehän jäävät ilman elatusapua toiselta vanhemmalta mutta varmaan muilla tuilla yksinhuoltajaa sitten kompensoidaan. Jos isä on menehtynyt, silloin lapsella on oikeus lapseneläkkeeseen. Kyllä nuo talouskuviot saa järjestettyä lapsen laillisten huoltajien kanssa, jos oikeasti haluaa. Ei tarvitse ketään uutta kumppania siihen velvoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ihmeellinen on sitten lainsäädäntö. Voiko oikeasti olla niin, että esim. lapsettoman avo- tai aviopuolison tulee elättää eronneen vanhemman lasta? Sanoipa laki tuossa tilanteessa, mitä tahansa, minun oikeustaju sanoo, että lapsen laillisilla huoltajilla olivatpa he etä- tai lähivanhempia, jotka usein ovat siis lapsen biologiset vanhemmat, on täysi kasvatus- ja huoltovastuu. Kuka lapseton nyt vapaaehtoisesti lähtee toisen lapsia elättämään? Kyllä lapsen elatuksesta vastaa ensisijaisesti ne biologiset vanhemmat, joiden vanhemmuus ja huoltajuus on laillisesti todettu ja joille maksetaan lapsilisät, kodinhoidontuet ja joille elatusavun maksaminen kuuluu.

Jos toinen etävanhempi ei hoida vastuuta, sitä ei voi sälyttää lapsettoman kumppanin harteille, silloin yhteiskunnalta saa apua. Jo tuonkin vuoksi lapsettoman kumppanin kannattaa suosia sitä erillistaloutta, ettei joudu sellaisiin vastuisiin, jotka hänelle ei kuulu. Tietysti tilanne on hankala niiden lasten kohdalla, joiden isyyttä ei ole tunnistettu. Hehän jäävät ilman elatusapua toiselta vanhemmalta mutta varmaan muilla tuilla yksinhuoltajaa sitten kompensoidaan. Jos isä on menehtynyt, silloin lapsella on oikeus lapseneläkkeeseen. Kyllä nuo talouskuviot saa järjestettyä lapsen laillisten huoltajien kanssa, jos oikeasti haluaa. Ei tarvitse ketään uutta kumppania siihen velvoittaa.

Lue lisää

Kuten sanoin, niin en tiedä varmaksi, mutta näin olen ymmärtänyt. Ainakin isot pojat ovat välillä valitelleet, että exä ei muuta yhteen todellisen nykyisen kumppanin kanssa, koska eivät halua joutua tarkistamaan elatustukea.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten sanoin, niin en tiedä varmaksi, mutta näin olen ymmärtänyt. Ainakin isot pojat ovat välillä valitelleet, että exä ei muuta yhteen todellisen nykyisen kumppanin kanssa, koska eivät halua joutua tarkistamaan elatustukea.

Lue lisää

Tuossakin jutussa on siis kaksi puolta ja molemmat tuntevat kokevansa vääryyttä. Tosin niinhän se aina menee.

Anonyymi kirjoitti:

Aika ihmeellinen on sitten lainsäädäntö. Voiko oikeasti olla niin, että esim. lapsettoman avo- tai aviopuolison tulee elättää eronneen vanhemman lasta? Sanoipa laki tuossa tilanteessa, mitä tahansa, minun oikeustaju sanoo, että lapsen laillisilla huoltajilla olivatpa he etä- tai lähivanhempia, jotka usein ovat siis lapsen biologiset vanhemmat, on täysi kasvatus- ja huoltovastuu. Kuka lapseton nyt vapaaehtoisesti lähtee toisen lapsia elättämään? Kyllä lapsen elatuksesta vastaa ensisijaisesti ne biologiset vanhemmat, joiden vanhemmuus ja huoltajuus on laillisesti todettu ja joille maksetaan lapsilisät, kodinhoidontuet ja joille elatusavun maksaminen kuuluu.

Jos toinen etävanhempi ei hoida vastuuta, sitä ei voi sälyttää lapsettoman kumppanin harteille, silloin yhteiskunnalta saa apua. Jo tuonkin vuoksi lapsettoman kumppanin kannattaa suosia sitä erillistaloutta, ettei joudu sellaisiin vastuisiin, jotka hänelle ei kuulu. Tietysti tilanne on hankala niiden lasten kohdalla, joiden isyyttä ei ole tunnistettu. Hehän jäävät ilman elatusapua toiselta vanhemmalta mutta varmaan muilla tuilla yksinhuoltajaa sitten kompensoidaan. Jos isä on menehtynyt, silloin lapsella on oikeus lapseneläkkeeseen. Kyllä nuo talouskuviot saa järjestettyä lapsen laillisten huoltajien kanssa, jos oikeasti haluaa. Ei tarvitse ketään uutta kumppania siihen velvoittaa.

Lue lisää

Yksi yleisimmistä tukihuijauksista. Asutaan virallisesti muka erillistalouksissa, jotta saadaan täydet yksinhuoltajan tuet. Todellisuudessa on vain yksi asunto.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi yleisimmistä tukihuijauksista. Asutaan virallisesti muka erillistalouksissa, jotta saadaan täydet yksinhuoltajan tuet. Todellisuudessa on vain yksi asunto.

Ai ketkä asuu? Lapsen lailliset huoltajatko? Kyllähän hakemuksissa joutuu ilmoittamaan osoitetiedot ja ne kuuluu olla oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se ideaalitilanne on, että ne, jotka ovat hankkineet lapset keskenään, pysyvät yhdessä ja kasvattavat ja huoltavat lapsensa yhdessä. Pitävät omasta suhteestaan huolta ja ovat toisilleen uskollisia. Kyllä se ihan yhteiskunnallisesta näkökulmasta, lapsen näkökulmasta ja aikuisten näkökulmasta on parasta, että perheet säilyy ehjinä ja että turhia eroja ei tule.

Harva oikeasti miettii lapsen etua. Aikuisten mieliteot ja halut menevät edellä, kumppanit vaihtuu ja perheet menevät rikki. Tietysti tilanteet, joissa lapsi kärsii vaikka toisen vanhemman väkivaltaisuuden, rankan päihteidenkäytön tai muun vakavan asian vuoksi, on eri asia. Ero on joissakin tapauksessa ainoa ja paras vaihtoehto sen lapsenkin kannalta. Uusperheissä voi myös kasvaa tasapainoisia lapsia. Uusperhekuviot silti vaatii kaikilta osapuolilta.

Lue lisää

Tuosta olen sammoo miältä.

Väkivaltaisessa ja tunnepuoleltaan hämärässä suhteessa ei ole hyvä olla .

Olen katkeroitunut siitä ...

Tämä!

Uskomaton kommentti. Mutta menkööt nuoruuden piikkin. Elämä muovaa ihmisiä kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Uskomaton kommentti. Mutta menkööt nuoruuden piikkin. Elämä muovaa ihmisiä kyllä.

Ihan uskottava komentti aikuiselta. Jokainen, joka haluaa antaa kumppanilleen ensimmäisen sijan, haluaa myös ensimmäisen sijan. En aidosti ymmärrä niitä, jotka eivät tuota ajatusta ymmärrä. Usein eronneet vanhemmat eivät halua ymmärtää. Moni eronnut vanhempi silti ottaa mieluiten lapsettoman sinkun uudeksi kumppanikseen. Miksiköhän?

Ymmärrettävästi eronneelle vanhemmalle lapset on tärkein asia. Sen vuoksi kannattaa ottaa toinen eronnut vanhempi uudeksi kumppaniksi, jotta suhde on reilu ja tasavertainen. Lapseton sinkku joutuu vaikeaan asetelmaan uusperhekuvioissa. En ymmärrä, miksi joku lähtee sellaiseen vapaaehtoisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan uskottava komentti aikuiselta. Jokainen, joka haluaa antaa kumppanilleen ensimmäisen sijan, haluaa myös ensimmäisen sijan. En aidosti ymmärrä niitä, jotka eivät tuota ajatusta ymmärrä. Usein eronneet vanhemmat eivät halua ymmärtää. Moni eronnut vanhempi silti ottaa mieluiten lapsettoman sinkun uudeksi kumppanikseen. Miksiköhän?

Ymmärrettävästi eronneelle vanhemmalle lapset on tärkein asia. Sen vuoksi kannattaa ottaa toinen eronnut vanhempi uudeksi kumppaniksi, jotta suhde on reilu ja tasavertainen. Lapseton sinkku joutuu vaikeaan asetelmaan uusperhekuvioissa. En ymmärrä, miksi joku lähtee sellaiseen vapaaehtoisesti.

Lue lisää

Ei joudu lapseton sinkku vaikeaan tilanteeseen aina. Meidän tapauksessa minä olin kakkonen äidille. Mutta en itsekään lähtisi toitottamaan, että lapset ovat tärkeämpiä kuin kumppani. Viisas kumppani ymmärtää sen muutenkin.

Ja onhan se ihanteellista, että toisella olisi myös ne omat, rakkaat lapset. Ja kuitenkin lapset ja kumppani ovat kaksi eri asiaa, molempia tarvitaan. Eli vastakkain asettelu on silloin täysin älytön ja turha. Ja lapset, vaikka ovatkin tärkeimpiä, eivät saa lähteä jyräämään vanhempiensa elämää, niin että vaikeuttavat parisuhdetta, mahdollisesti estävät sen.

Rakkautta ja tervettä järkeä pitää vanhemman osaa välittää heille, eikä heidän silloin tarvitse olla mustasukkaisia. Onnellinen äiti tai isä on myös se paras vanhempi niille omilleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei joudu lapseton sinkku vaikeaan tilanteeseen aina. Meidän tapauksessa minä olin kakkonen äidille. Mutta en itsekään lähtisi toitottamaan, että lapset ovat tärkeämpiä kuin kumppani. Viisas kumppani ymmärtää sen muutenkin.

Ja onhan se ihanteellista, että toisella olisi myös ne omat, rakkaat lapset. Ja kuitenkin lapset ja kumppani ovat kaksi eri asiaa, molempia tarvitaan. Eli vastakkain asettelu on silloin täysin älytön ja turha. Ja lapset, vaikka ovatkin tärkeimpiä, eivät saa lähteä jyräämään vanhempiensa elämää, niin että vaikeuttavat parisuhdetta, mahdollisesti estävät sen.

Rakkautta ja tervettä järkeä pitää vanhemman osaa välittää heille, eikä heidän silloin tarvitse olla mustasukkaisia. Onnellinen äiti tai isä on myös se paras vanhempi niille omilleen.

Lue lisää

Se on tietysti henkilökohtainen valinta, haluaako olla kakkonen vai ykkönen. Jokainen päättää itse, mihin suostuu ja mihin ei suostu. Ihmiset on erilaisia.

Lapset ja kumppani on toki eri asioita, koska kyse on suhteesta ja ennen kaikkea tunnesiteestä omiin lapsiin ja aikuiseen kumppaniin, joka ei ole lasten vanhempi. Kyse on silti ihmissuhteista ja niissä priorisoimisesta. Jokainen ihminen priorisoi aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa. Uusi kumppani ei välttämättä pidä sen toisen lapsesta eikä ne lapsetkaan aina välttämättä pidä uudesta kumppanista. Lasten kasvatus- ja huoltovastuu kuuluu aina laillisille huoltajille, ei uusille kumppaneille. Uudelta kumppanilta ei voi myöskään edellyttää tunnesidettä omiin lapsiin. Ongelmia voi tuottaa myös kumppanin ex, jos ero ja huoltajuuskiista on ollut vaikea.

Jotkut uusperhekuviot kyllä onnistuvat. Tuskin ne helppoja kenellekään on. Ajattelen itse, että kaksi eronnutta vanhempaa tai kaksi lapsetonta sinkkua ovat kaikkein tasaveroisemmassa ja reiluimmassa asetelmassa keskenään. Jokainen on toki vapaa tekemään päätöksensä itse.

Anonyymi kirjoitti:

Se on tietysti henkilökohtainen valinta, haluaako olla kakkonen vai ykkönen. Jokainen päättää itse, mihin suostuu ja mihin ei suostu. Ihmiset on erilaisia.

Lapset ja kumppani on toki eri asioita, koska kyse on suhteesta ja ennen kaikkea tunnesiteestä omiin lapsiin ja aikuiseen kumppaniin, joka ei ole lasten vanhempi. Kyse on silti ihmissuhteista ja niissä priorisoimisesta. Jokainen ihminen priorisoi aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa. Uusi kumppani ei välttämättä pidä sen toisen lapsesta eikä ne lapsetkaan aina välttämättä pidä uudesta kumppanista. Lasten kasvatus- ja huoltovastuu kuuluu aina laillisille huoltajille, ei uusille kumppaneille. Uudelta kumppanilta ei voi myöskään edellyttää tunnesidettä omiin lapsiin. Ongelmia voi tuottaa myös kumppanin ex, jos ero ja huoltajuuskiista on ollut vaikea.

Jotkut uusperhekuviot kyllä onnistuvat. Tuskin ne helppoja kenellekään on. Ajattelen itse, että kaksi eronnutta vanhempaa tai kaksi lapsetonta sinkkua ovat kaikkein tasaveroisemmassa ja reiluimmassa asetelmassa keskenään. Jokainen on toki vapaa tekemään päätöksensä itse.

Lue lisää

Kirjoitin varmaan epäselvästi. Tarkoitin siis, että aikanaan olin itse kakkonen, vaikka olin lapsi vielä, äidilleni. Itselleni on täysin selvää, että lapset ovat etusijalla. 2:03

Anonyymi kirjoitti:

Uskomaton kommentti. Mutta menkööt nuoruuden piikkin. Elämä muovaa ihmisiä kyllä.

Tässä olen kyllä samaa mieltä, elämä muuttaa päivä päivältä ihmistä. Eihän se tarkoita, että on ikuinen kakkonen vaan tottakai jokainen rakastaa omia lapsia ja rakastaa jotain ihmistä eihän ne nyt sodi mitenkään toisia vastaan. Samahan se on parisuhteessa lasten toiseen vanhempaan, rakkautta on molempiin, mutta ne on silti ns. Erinlaista.

Tuo taitaa olla sitä mustasukkaisuutta lapsesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan uskottava komentti aikuiselta. Jokainen, joka haluaa antaa kumppanilleen ensimmäisen sijan, haluaa myös ensimmäisen sijan. En aidosti ymmärrä niitä, jotka eivät tuota ajatusta ymmärrä. Usein eronneet vanhemmat eivät halua ymmärtää. Moni eronnut vanhempi silti ottaa mieluiten lapsettoman sinkun uudeksi kumppanikseen. Miksiköhän?

Ymmärrettävästi eronneelle vanhemmalle lapset on tärkein asia. Sen vuoksi kannattaa ottaa toinen eronnut vanhempi uudeksi kumppaniksi, jotta suhde on reilu ja tasavertainen. Lapseton sinkku joutuu vaikeaan asetelmaan uusperhekuvioissa. En ymmärrä, miksi joku lähtee sellaiseen vapaaehtoisesti.

Lue lisää

Onko sulla lapsia, tai ootko nuori? Nuoret näkee monesti asiat suppeammin, ei pystytä hahmottaa koko elämää. Kaikille normaaleille vanhemmille lapset ovat tärkeitä eikä eronneille.

Anonyymi kirjoitti:

Se on tietysti henkilökohtainen valinta, haluaako olla kakkonen vai ykkönen. Jokainen päättää itse, mihin suostuu ja mihin ei suostu. Ihmiset on erilaisia.

Lapset ja kumppani on toki eri asioita, koska kyse on suhteesta ja ennen kaikkea tunnesiteestä omiin lapsiin ja aikuiseen kumppaniin, joka ei ole lasten vanhempi. Kyse on silti ihmissuhteista ja niissä priorisoimisesta. Jokainen ihminen priorisoi aikaa, vaivaa, energiaa ja rahaa. Uusi kumppani ei välttämättä pidä sen toisen lapsesta eikä ne lapsetkaan aina välttämättä pidä uudesta kumppanista. Lasten kasvatus- ja huoltovastuu kuuluu aina laillisille huoltajille, ei uusille kumppaneille. Uudelta kumppanilta ei voi myöskään edellyttää tunnesidettä omiin lapsiin. Ongelmia voi tuottaa myös kumppanin ex, jos ero ja huoltajuuskiista on ollut vaikea.

Jotkut uusperhekuviot kyllä onnistuvat. Tuskin ne helppoja kenellekään on. Ajattelen itse, että kaksi eronnutta vanhempaa tai kaksi lapsetonta sinkkua ovat kaikkein tasaveroisemmassa ja reiluimmassa asetelmassa keskenään. Jokainen on toki vapaa tekemään päätöksensä itse.

Lue lisää

Eli asutaan saman katon alla, mutta toinen aikuisista ei kasvata toisen lapsia, eikä ole lupa komentaa heitä? Salli mun nauraa.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sulla lapsia, tai ootko nuori? Nuoret näkee monesti asiat suppeammin, ei pystytä hahmottaa koko elämää. Kaikille normaaleille vanhemmille lapset ovat tärkeitä eikä eronneille.

Lue lisää

Ei ole lapsia enkä ole nuorikaan enää mutta en myöskään lähtisi uusperhekuvioihin mukaan. Olen koko ajan sanonut, että lapset on tärkeimpiä. Koska lapset ovat eronneelle vanhemmalle ne tärkeimmät ja ovat ensimmäisellä sijalla, uusi kumppani tulee toiselle sijalle. Tämähän on varmaan kaikille selvää.

Ihminen on rajallinen. Jokainen ihminen priorisoi asioita elämässään ja laittaa myös ihmissuhteita järjestykseen. Usein eronneet vanhemmat haluavat uudeksi kumppanikseen lapsettoman sinkun, jonka oletetaan venyvän sen jo lisääntyneen ihmisen perheen aikatauluihin ja prioriteetteihin. Ajatus on äärimmäisen itsekäs. Ei lapsettoman sinkun prioriteetti yksi tulisi olla uuden kumppanin, siis eronneen vanhemman, perheen aikataulut ja prioriteetit. Mitä enemmän ihmisiä perheessä on, sitä enemmän se vaikuttaa ajankäyttöön, kahdenkeskiseen aikaan, talouteen ja kaikkeen muuhunkin.

Jokainen toki saa tehdä omaa parisuhdettaan koskevat päätökset. Jos lapseton mies tai nainen haluaa lähteä aisuriksi eronneen vanhemman perheelle, se on ihan jokaisen oma asia. Ihan vapaasti saa lähteä. Pitää kuitenkin ymmärtää, miksi moni ei halua lähteä siihen rumbaan mukaan. Se sääntö, jota näissä uusperhekuvioissakin tulisi jokaisen noudattaa ja ymmärtää, on, että ei pyydä toiselta sellaista, mitä itse ei voi antaa. Jos et voi antaa tärkeintä sijaa elämässä uudelle kumppanille vaan se on jo lapsillasi, etsi sellainen, joka on samassa tilanteessa, siis toinen eronnut vanhempi, joka ymmärtää tilanteesi ja on samankaltaisessa ja tasavertaisessa tilanteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä olen kyllä samaa mieltä, elämä muuttaa päivä päivältä ihmistä. Eihän se tarkoita, että on ikuinen kakkonen vaan tottakai jokainen rakastaa omia lapsia ja rakastaa jotain ihmistä eihän ne nyt sodi mitenkään toisia vastaan. Samahan se on parisuhteessa lasten toiseen vanhempaan, rakkautta on molempiin, mutta ne on silti ns. Erinlaista.

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että vanhempien suhde on se tärkein suhde avioliitossakin, johon syntyy lapsia. Siis sillä tavalla tärkein, että sitä tulee hoitaa eikä voi laiminlöydä ja sen tulisi kantaa ja kestää sittenkin, kun lapset lentää pesästä pois ja solmii omat suhteensa. Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen rakastamista, kasvatusta ja huoltamista laiminlöytäisiin. Kaksi aikuista on keskenään suhteessa, johon lapset syntyy. Molemmilla vanhemmilla on tunneside, huolto- ja kasvatusvastuu biologisista lapsistaan. Molemmat vanhemmat (toivottavasti) näkevät vaivaa omien biologisten lastensa eteen. Kasvatus- ja huoltovastuu on tästä vaivannäöstä esimerkkejä. Nämä on ihan luonnollisia asioita ydinperheissä. (Jätän nyt adoptiolapset ja kasvattilapset tästä esimerkistä. Adoptiolapsia elää myös ydinperheissä ja heillä on etenkin lapsettomiksi jääneiden pariskuntien perheessä biologisten lasten kaltainen asema. Voi olla sama asema muutenkin, kun biologisten lasten lisäksi adoptoidaan perheeseen lapsi. Kasvattilapset ja perhekotilapset on joillekin työ ja suhde heihin voi olla erilainen kuin omiin biologisiin lapsiin.)

Niin uusperhe- kuin ydinperhekuvioissakin joutuu priorisoimaan. Kaikenlaisissa perheissä vanhempien keskinäinen aika on kortilla, varsinkin ruuhkavuosina. Monilla pariskunnilla, jotka ovat solmineet parisuhteensa aikanaan vielä lapsettomina, on ollut aikaa viettä lapsetonta elämää ja olla toisilleen se tärkein ihminen elämässä ennen lasten syntymää. Uusperhekuvioissa tällaista mahdollisuutta ei enää ole. Mielestäni jokainen ansaitsee tuon mahdollisuuden suhteen alussa, siis ajan puolison kanssa ilman, että siinä on kukaan muu huomiota vaatimassa mitä erilaisin tavoin. Tämän vuoksi en itse ottaisi koskaan eronnutta vanhempaa kumppanikseni. Haluan olla tärkein aikuinen ja tärkein ihminen kumppanilleni ja haluan antaa hänelle tuon saman tärkeimmän ihmisen paikan elämässäni, siitäkin huolimatta, että yhteisiä lapsia voisi joskus tulla.

Olen näissä kommenteissani koko ajan painottanut sitä, että jokainen valitsee itse ja vastaa valinnoistaan myös itse. Uusperhekuviot vaatii. Tietysti ydinperhe-elämäkin vaatii. Uusperhekuvioissa on monen ihmisen menot ja aikataulut sekä ihmissuhteet. Kodista tulee monien ihmisten läpikulkupaikka. Elämään voi tulla ex-kumppanien läheisiä ja sukulaisia: ex-puolisot, uuden kumppanin (eronneen vanhemman) lasten isovanhemmat ja muut sukulaiset ex-puolison osalta. Minä en olisi koskaan valmis tai halukas lähtemään tuollaiseen kuvioon mukaan. Tämä on minun mielipiteeni. Saa olla eri mieltä. Saa valita eri tavalla. Näin minä kuitenkin ajattelen enkä ole suinkaan ainoa lapseton sinkku, joka näin ajattelee. Toivon, että eronneet vanhemmat aidosti ajattelisivat asiaa myös lapsettomien sinkkujen kannalta. Tilanteen tulisi olla reilu kaikkien osalta.

Anonyymi kirjoitti:

Eli asutaan saman katon alla, mutta toinen aikuisista ei kasvata toisen lapsia, eikä ole lupa komentaa heitä? Salli mun nauraa.

Kasvatusvastuu tulee osittain pakostikin uusperhekuvioissa, jos on yhteinen talous. Jos ei ole yhteistä taloutta, kasvatus- ja huoltovastuu on toivottavasti vain laillisilla huoltajilla niin kuin pitääkin. No, ei onneksi ole minun ongelma. :)

Anonyymi kirjoitti:

Eli asutaan saman katon alla, mutta toinen aikuisista ei kasvata toisen lapsia, eikä ole lupa komentaa heitä? Salli mun nauraa.

Mä en muuttaisi miehen kanssa yhteen enää.
Ja todellakin mun lapsia ei komentelee ulkopuoliset, vaihtoon heti lähtisi

Anonyymi kirjoitti:

Mä en muuttaisi miehen kanssa yhteen enää.
Ja todellakin mun lapsia ei komentelee ulkopuoliset, vaihtoon heti lähtisi

* komentele

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole lapsia enkä ole nuorikaan enää mutta en myöskään lähtisi uusperhekuvioihin mukaan. Olen koko ajan sanonut, että lapset on tärkeimpiä. Koska lapset ovat eronneelle vanhemmalle ne tärkeimmät ja ovat ensimmäisellä sijalla, uusi kumppani tulee toiselle sijalle. Tämähän on varmaan kaikille selvää.

Ihminen on rajallinen. Jokainen ihminen priorisoi asioita elämässään ja laittaa myös ihmissuhteita järjestykseen. Usein eronneet vanhemmat haluavat uudeksi kumppanikseen lapsettoman sinkun, jonka oletetaan venyvän sen jo lisääntyneen ihmisen perheen aikatauluihin ja prioriteetteihin. Ajatus on äärimmäisen itsekäs. Ei lapsettoman sinkun prioriteetti yksi tulisi olla uuden kumppanin, siis eronneen vanhemman, perheen aikataulut ja prioriteetit. Mitä enemmän ihmisiä perheessä on, sitä enemmän se vaikuttaa ajankäyttöön, kahdenkeskiseen aikaan, talouteen ja kaikkeen muuhunkin.

Jokainen toki saa tehdä omaa parisuhdettaan koskevat päätökset. Jos lapseton mies tai nainen haluaa lähteä aisuriksi eronneen vanhemman perheelle, se on ihan jokaisen oma asia. Ihan vapaasti saa lähteä. Pitää kuitenkin ymmärtää, miksi moni ei halua lähteä siihen rumbaan mukaan. Se sääntö, jota näissä uusperhekuvioissakin tulisi jokaisen noudattaa ja ymmärtää, on, että ei pyydä toiselta sellaista, mitä itse ei voi antaa. Jos et voi antaa tärkeintä sijaa elämässä uudelle kumppanille vaan se on jo lapsillasi, etsi sellainen, joka on samassa tilanteessa, siis toinen eronnut vanhempi, joka ymmärtää tilanteesi ja on samankaltaisessa ja tasavertaisessa tilanteessa.

Lue lisää

Oli niin pitkä, etten jaksanut lukee, koska olen selkeästi jo muutaman lauseen jälkeen eri mieltä. Ensimmäisenä kannattaa hankkia lapsia ja sitten sanoa jotain, mun mielestä sellaiset ihmiset jotka ei omista lapsia ei kannata mitään niistä sanoakaan näin yleensäkin kun ei oo mitään kokemusta. Jotain tuosta luin, esim. Mun kohdalla ei pidä paikkaansa, että etsisin lapsetonta sinkkua, mulle sama onko sinkku vai lapsellinen, mutta ymmärrän tietyt rajat kun niitä on, ikinä en tunkeutuisi lapsen ja vanhemman väliin ne on ykkösiä, ymmärrän oman asemani, eikä se ole minulle ongelma.
Toki jollekin voi olla, jos jonkun pitää saada kaikki huomio itseensä, on joko nuori tai muuten huono itsetunto. Minä en kaipaa huomioita ja mulle on täysin ok jos uusi puoliso olisi lapsensa kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat kaiken huomion tai kävellään joka paikkaa kahdestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oli niin pitkä, etten jaksanut lukee, koska olen selkeästi jo muutaman lauseen jälkeen eri mieltä. Ensimmäisenä kannattaa hankkia lapsia ja sitten sanoa jotain, mun mielestä sellaiset ihmiset jotka ei omista lapsia ei kannata mitään niistä sanoakaan näin yleensäkin kun ei oo mitään kokemusta. Jotain tuosta luin, esim. Mun kohdalla ei pidä paikkaansa, että etsisin lapsetonta sinkkua, mulle sama onko sinkku vai lapsellinen, mutta ymmärrän tietyt rajat kun niitä on, ikinä en tunkeutuisi lapsen ja vanhemman väliin ne on ykkösiä, ymmärrän oman asemani, eikä se ole minulle ongelma.
Toki jollekin voi olla, jos jonkun pitää saada kaikki huomio itseensä, on joko nuori tai muuten huono itsetunto. Minä en kaipaa huomioita ja mulle on täysin ok jos uusi puoliso olisi lapsensa kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat kaiken huomion tai kävellään joka paikkaa kahdestaan.

Lue lisää

Saat olla toki eri mieltä. Asioista pitää voida keskustella kunnioituksen hengessä, vaikka olisikin eri mieltä. Ei se lapsen hankkiminen ole edellytys kypsille mielipiteille eikä sen ymmärtämiselle, mitä lapsiarki vaatii. Vanhemmaksi tuleminen ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että kykenisi vastuulliseen vanhemmuuteen tai olisi hyvä vanhempi. Ei kaikki vanhemmaksi tulleet kykene antamaan lapsilleen rajoja ja rakkautta, kasvattamaan ja huoltamaan, antamaan aikaa ja priorisoimaan lapsen etuja. Jos mietit tätäkin yhteiskuntaa, sinun tulisi tuo ymmärtää.

En usko, että mielipiteeni lapsen hankkisen jälkeen muuttuisi. Jos saan lapsen, ajattelen samalla tavalla. Kannatan ensisijaisesti ydinperhemallia. Ymmärrän avioeroja ja tiedän, että hyviä uusperheitäkin on olemassa. Ei kaikki ydinperheetkään ole toimivia eikä uusperheetkään. Uusperhe vaan vaatii enemmän, koska siinä on kysymys monesta ihmisestä. Itse en halua laittaa itseäni sellaiseen tilanteeseen. Jos joku haluaa, se on jokaisen henkilökohtainen mielipide.

Olen kyllä keskustellut eronneiden vanhempien kanssa ja monelle se, että uusi kumppani on lapseton sinkku, on toivottavaa. Kiva, että olet poikkeus. Se, että eronnut vanhempi ottaa mielummin lapsettoman sinkun, joka venyy ja suostuu, on itsekästä. Kyllä se pitää voida ääneen sanoa. Se nyt on vaan niin, että huolto- ja kasvatusvastuu kuuluu laillisille huoltajille olipa he sitten yhdessä tai eronneet. Sitä vastuuta ei tule uusille kumppaneille vierittää eikä omaa vastuuta paeta. En ymmärrä niitä, jotka vierittää vastuuta.

Kyllä se on ideaalitilanne, että suhteen alussa kahdella aikuisella ihmisellä on toisilleen aikaa ja saada kokea olevansa toiselle se tärkein. Moni haluaa sen kokemuksen, koska se luonnollisesti kuuluu rakkaussuhteeseen. Minä kaipaan huomiota ihmiseltä, joka tulee olemaan minun elämäni tärkein ihminen ja minä kaipaan ja haluan myös antaa jakamattoman huomion parisuhteessa sille elämäni tärkeimmälle ihmiselle parisuhteen alussa. En pyydä koskaan sitä, mitä en voisi itse antaa. Jos ihminen pyytää ja vaatii toiselta sellaista, mitä ei voi itse antaa, hän on epäreilu ja itsekäs.

👍..... Juuri näin

Seksuaalisella himolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se ei ole mitään rakkautta että himoitsee toista ihmistä. Se on silkkaa itsekkyyttä. Himo ajattelee vain itseään.

Rakkaus on tismalleen samaa niin kumppaniin kuin lapseen. Se on arvon antamista. Ei ole ihme että suhteet ei toimi, kun käsitys rakkaudesta on noin halpa.

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaalisella himolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se ei ole mitään rakkautta että himoitsee toista ihmistä. Se on silkkaa itsekkyyttä. Himo ajattelee vain itseään.

Rakkaus on tismalleen samaa niin kumppaniin kuin lapseen. Se on arvon antamista. Ei ole ihme että suhteet ei toimi, kun käsitys rakkaudesta on noin halpa.

Lue lisää

Taisit käsittää yllämainitun kommentin väärin, himo on eri kuin rakkaus todellakin, mutta rakkauteen kuuluu myös toisen haluaminen.
Ja rakkaus on sama lapseen ja puolisoon, mutta silti eri muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Taisit käsittää yllämainitun kommentin väärin, himo on eri kuin rakkaus todellakin, mutta rakkauteen kuuluu myös toisen haluaminen.
Ja rakkaus on sama lapseen ja puolisoon, mutta silti eri muodossa.

Lue lisää

Haluaminen ei kuulu rakkauteen. Rakkaudesta tulisi hillitä aviopuolison halua. Kristillinen "seksuaalisuus" on tätä. Seksi on sitä varten että mies ja hänen vaimonsa olisivat turvassa pahalta, eli avioliiton ulkopuoliselta seksiltä sen kaikissa muodoissa. Tähän uskon itse.

Ei se avioero vaan se miten valitaan epäsopiva kumppani ja äkkipikaisena tehdään lapset epäsopivan kumppanin kanssa.

Siitähän erot johtuu kun pari ei sovikaan toisilleen. Lapset on vaan ehditty tehdä jo väliin katsoon sitä virheen kliimaksii joka kulminoituu eroon

Tuota uhoamista ihmettelin minäkin. Jos lapsia hankkii niin lapsista on myös pidettävä huolta. Eivät he mitään nukkeja ole millä leikitään kun huvittaa. Eikä lapsia myöskään tulisi hankkia omaneduntavoittelun takia, kuten miljonäärien pyydystämistä varten.

No voi voi kun naiset on taas pilanneet maailman ja tuo kuvailemasi viiskytluvun idylli kuulostaa utopialta, josta joku paavo haaveilee nukkavierulla sohvallaan

Juu, baareissa kuulee noita kommentteja äityleiltä. Ja sitten he harrastaa niitä facen valmisjuttuja, tykkää, jos lapsesi on sinulle maailman tärkein.. 😖Yks tuttu mimmi esitteli mulle miehensä baaritiskillä ja samaan syssyyn alkoi sönköttää, että oma poika (aikuinen) on kyllä ykkönen, eikä tuo. Sanoin, että nehän on kaksi ihan eri asiaa, että ei tarvi lähteä vertailemaan miestä ja omaa poikaa. Hän siihen sitten, että jos et ymmärrä, niin haista sitten v...u. Joten olin taas se tyhmä 😒

Baaritiskillä tuttu mimmi tuli selittämään, että tuo on mun mies. Mutta se tulee vasta kakkosena, ykkönen on mun oma (aikuinen) poika. Koitin siihen sanoa, että kysehän on kahdesta ihan eri asiasta. Hän siitä sitten suivaantui ja sanoi että, haista sinä v...u, jos et ymmärrä! 🥴

Ja nää samat pikku äippäliinit jakaa Facebookissa niitä valmiita tekstejä kuin että, tykkää ja jaa jos sinullekin oma lapsesi on maailman tärkein asia 😖

Anonyymi kirjoitti:

Baaritiskillä tuttu mimmi tuli selittämään, että tuo on mun mies. Mutta se tulee vasta kakkosena, ykkönen on mun oma (aikuinen) poika. Koitin siihen sanoa, että kysehän on kahdesta ihan eri asiasta. Hän siitä sitten suivaantui ja sanoi että, haista sinä v...u, jos et ymmärrä! 🥴

Ja nää samat pikku äippäliinit jakaa Facebookissa niitä valmiita tekstejä kuin että, tykkää ja jaa jos sinullekin oma lapsesi on maailman tärkein asia 😖

Lue lisää

Oh, tuli kirjoitettua k af hteen kertaan kun kstosi silmistä....

Se on etuoikeus, jos saa olla kotona siihen saakka, että lapset täyttää 3-vuotta, mihin asti kodinhoidontukea maksetaan. Suomessa siihen saa kodinhoidontuet, ensimmäiseltä vauvavuodelta äitiyspäivärahan, lapsilisät, toinen puoliso elättää siihen päälle vielä ja maksaa vuokrat ja pääosan elämisestä. Tuo on todellista luksusta verrattuna muihin Euroopan maihin. Taitaa Pohjoismaissa olla mahdollisuus olla kotona oman lapsen kanssa, josta vielä maksetaan valtion toimesta.

Toivottavasti se sinun mieskin huolehtii yhteisistä lapsistanne 110%. Siitähän siinä biologisessa ja laillisessa vanhemmuudessa tulisi olla kysymys, että molemmat huolehtii lapsistaan ja puolisostaan.

Lapset ovat lainaa tuossa samaa mieltä, mutta useinmiten jos lasten ja vanhempien suhde on hyvä se jatkuu joltain osin kuolemaan asti. Kuka on arjessa... No yksin tai jonkun kanssa. Lapset on silti niitä synnyttäneelle aina tärkeitä. Ei minun mielestäni pidä kilpailla lasten ja puolison paikasta. Sama arvo, mutta silti rakkauden muoto eri.

Anonyymi kirjoitti:

Lapset ovat lainaa tuossa samaa mieltä, mutta useinmiten jos lasten ja vanhempien suhde on hyvä se jatkuu joltain osin kuolemaan asti. Kuka on arjessa... No yksin tai jonkun kanssa. Lapset on silti niitä synnyttäneelle aina tärkeitä. Ei minun mielestäni pidä kilpailla lasten ja puolison paikasta. Sama arvo, mutta silti rakkauden muoto eri.

Lue lisää

Just näin. Kun lapset lähtee pesästä, rakkaus ei lopu koskaan. Kasvatat lapsen aikuiseksi ja jäät häntä seuraamaan ja tukemaan lopuksi elämää. Tosin kauempaa ja tunkeilematta.
Rakkaus puolisoon voi myös kestää loppuelämän joka on yhtä kaunista rakkautta.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Viisaasti kerrot sen mitä moni ajattelee, mutta ei saa sitä puettua sanoiksi. Näin minäkin ajattelen. Ajattelet lämmöllä läheisiäsi, toivonkin sinullekin paljon rakkautta myös, että jaksat rakastaa arjessasi.

Jokainen ihminen on rajallinen ja jokaisen elämä on rajallinen. Jokaisen resurssit, aika ja energia on rajallista. Jokainen saa päättää, mihin ne haluaa laittaa. Kyllä ne kannattaa laittaa siihen ihmissuhteeseen ja ihmiseen, jonka kanssa perheen on perustanut ja lapsensa hankkinut, ja niihin yhteisiin lapsiin. Se ihminen kannattaa myös valita tarkkaan ja harkiten, ettei tarvitse omia virheitä ja velvollisuuksia kaataa seuraavissa parisuhteissa toisten niskaan.

Vaikka rakkaus ei ole rajallista, sen osoittaminen esim. ajan antamisena ja muiden resurssien käyttämisenä on rajallista. Kukaan ei voi olla kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa, ei vaikka kuinka haluaisi. Viisautta on se, että tunnistaa ja tunnustaa oman rajallisuutensa ja osaa ennakoida ja priorisoida elämässä. Kantaa vastuun itselleen kuuluvista asioista, kuten huollettavista lapsistaan ja parisuhteestaan jne, hyvin.

Priorisoi muita niin kuin toivoisit muiden priorisoivan sinua - tai niin kuin kykenet itse omista lähtökohdistasi priorisoimaan muita omasta elämäntilanteestasi käsin. Älä vaadi rakastamaan ja priorisoimaan niin kuin et itse kykene. "Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi." Eikö niin?

On luonnollista ja vanhemmuuteen kuuluvaa, että osataan laittaa ne lapset etusijalle, kun ne kerran on hankittu. Tuo lapsen edun ja tarpeiden priorisoiminen ja joustaminen suhteessa niihin kuuluu niille vanhemmille, jotka ovat ne lapset hankkineet/tai lasten laillisille huoltajille. Toivoisi jokaisen vanhemman/huoltajan ajattelevan noin, ettei se vastuu siirry sellaisille ihmisille, joilla ei ole laillista huolto- ja kasvatusvastuuta kenenkään lapsista.

Anonyymi kirjoitti:

On luonnollista ja vanhemmuuteen kuuluvaa, että osataan laittaa ne lapset etusijalle, kun ne kerran on hankittu. Tuo lapsen edun ja tarpeiden priorisoiminen ja joustaminen suhteessa niihin kuuluu niille vanhemmille, jotka ovat ne lapset hankkineet/tai lasten laillisille huoltajille. Toivoisi jokaisen vanhemman/huoltajan ajattelevan noin, ettei se vastuu siirry sellaisille ihmisille, joilla ei ole laillista huolto- ja kasvatusvastuuta kenenkään lapsista.

Lue lisää

Huoltajana ja kasvattajana minun vastuuseeni kuuluu pitää huoli, että lapseni elämässä olevat aikuiset ihmiset ovat lasta kohtaan vastuullisia, rakastavia ja ajattelevat kanssani yhteneväisesti lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Muunlaisella ihmiselle ei tulisi olla asiaa samaan talouteen.

Anonyymi kirjoitti:

Huoltajana ja kasvattajana minun vastuuseeni kuuluu pitää huoli, että lapseni elämässä olevat aikuiset ihmiset ovat lasta kohtaan vastuullisia, rakastavia ja ajattelevat kanssani yhteneväisesti lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Muunlaisella ihmiselle ei tulisi olla asiaa samaan talouteen.

Lue lisää

Eli, jos yhteen muutetaan, niin vastuuta tulee ottaa. Jos en vaadi tätä, en pidä hyvää huolta lapsestani ja opetan hänelle vähintään epäilyttävän mallin elämiseen.

Kun pysytään omissa huusholleissa, niin saa toki tehdä ihan mitä tahtoo ja olla juuri niin vastuuton kun haluaa. Silloin tuo henkilö täytyy vaan pitää täysin niiden lasten elämän ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Huoltajana ja kasvattajana minun vastuuseeni kuuluu pitää huoli, että lapseni elämässä olevat aikuiset ihmiset ovat lasta kohtaan vastuullisia, rakastavia ja ajattelevat kanssani yhteneväisesti lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista. Muunlaisella ihmiselle ei tulisi olla asiaa samaan talouteen.

Lue lisää

Laillisena huoltaja sinun (ja toivottavasti lastesi toisen biologisen vanhemman) kuuluu pitää huoli kasvatus- ja huoltovastuusta. Asettaa rajat ja antaa rakkautta. Kasvattaa yhteiskuntakelpoiseksi. Se on sinun, vanhemman ja laillisen huoltajan, ensisijainen tehtävä; vastata omista velvollisuuksistasi ja hoitaa ne mahdollisimman hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Eli, jos yhteen muutetaan, niin vastuuta tulee ottaa. Jos en vaadi tätä, en pidä hyvää huolta lapsestani ja opetan hänelle vähintään epäilyttävän mallin elämiseen.

Kun pysytään omissa huusholleissa, niin saa toki tehdä ihan mitä tahtoo ja olla juuri niin vastuuton kun haluaa. Silloin tuo henkilö täytyy vaan pitää täysin niiden lasten elämän ulkopuolella.

Lue lisää

Pitää hyväksyä myös se, että uusi lapseton kumppani ei välttämättä koe sitä vastuuta oikeutettuna. Yksin- tai yhteishuoltaja pärjäisi moni, jos oikeasti haluaisi. Tiedän monia yksinhuoltajanaisia, jotka eivät ole eronsa jälkeen menneet uusiin parisuhteisiin millään tasolla. He laittoivat lapsensa ensisijalle. Nykyään vaan eronneillakin ne omat tarpeet menee lasten tarpeiden edelle: mennään uusiin parisuhteisiin heti eron jälkeen, lapsille esitellään uusi kumppani pian eron jälkeen, ei osata eikä haluta elää ilman seksiä ja parisuhdetta jne. Sellaista se nykyajan meininki näyttää olevan monen kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Pitää hyväksyä myös se, että uusi lapseton kumppani ei välttämättä koe sitä vastuuta oikeutettuna. Yksin- tai yhteishuoltaja pärjäisi moni, jos oikeasti haluaisi. Tiedän monia yksinhuoltajanaisia, jotka eivät ole eronsa jälkeen menneet uusiin parisuhteisiin millään tasolla. He laittoivat lapsensa ensisijalle. Nykyään vaan eronneillakin ne omat tarpeet menee lasten tarpeiden edelle: mennään uusiin parisuhteisiin heti eron jälkeen, lapsille esitellään uusi kumppani pian eron jälkeen, ei osata eikä haluta elää ilman seksiä ja parisuhdetta jne. Sellaista se nykyajan meininki näyttää olevan monen kohdalla.

Lue lisää

Miksi pitäisi hyväksyä? Ei ole mikään pakko ottaa uutta kumppania. Eikä varsinkaan muuttaa kenenkään kanssa samaan asuntoon.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi hyväksyä? Ei ole mikään pakko ottaa uutta kumppania. Eikä varsinkaan muuttaa kenenkään kanssa samaan asuntoon.

Ehdottomasti ei myöskään pitäisi. Ei sellaista ihmistä lasten elämään, jota ei vastuu kiinnosta. Kaikki muu on vastuutonta vanhemmuutta. Sitä "vastuutonta uutta kumppania" voi tavata ilman lapsia, jossain ihan muualla. Jos ei kerta vastuuta halua, niin ei todellakaan tarvitse ... silloin ei myöskään tunge itseään sellaisen ihmisen elämään, jolla on lapsia tai vähintään pysyy poissa lasten elämästä. Vastuuta tästä kantaa myös vastuuton osapuoli.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi hyväksyä? Ei ole mikään pakko ottaa uutta kumppania. Eikä varsinkaan muuttaa kenenkään kanssa samaan asuntoon.

Totta. Ei ole mikään pakko ottaa uutta kumppania. Ikävää, että vain harvat eronneet ajattelevat noin, kun ne omat tarpeet määrää päätökset niin monilla ja tulevat ensisijaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Ehdottomasti ei myöskään pitäisi. Ei sellaista ihmistä lasten elämään, jota ei vastuu kiinnosta. Kaikki muu on vastuutonta vanhemmuutta. Sitä "vastuutonta uutta kumppania" voi tavata ilman lapsia, jossain ihan muualla. Jos ei kerta vastuuta halua, niin ei todellakaan tarvitse ... silloin ei myöskään tunge itseään sellaisen ihmisen elämään, jolla on lapsia tai vähintään pysyy poissa lasten elämästä. Vastuuta tästä kantaa myös vastuuton osapuoli.

Lue lisää

Miksi sen vastuun pitäisi kiinnostaa sellaista ihmistä, jolle se ei kuulu? Ei se tarkoita, että uusi kumppani on vastuuton, jos hän oivaltaa ja ymmärtää (ihan oikein), että vastuu sinun lapsista ei hänelle kuuluu millään tavalla.

Jos yksinhuoltaja naisen tai miehen entinen kumppani ei kykene hoitamaan omaa osaansa, ei se sitä tarkoita, että sitä paikkailemaan pitää jotain uutta kumppania ottaa. Ei uudesta kumppanista voi etsiä lapsilleen uutta isää tai äitiä. Niillä on jo äiti ja isä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sen vastuun pitäisi kiinnostaa sellaista ihmistä, jolle se ei kuulu? Ei se tarkoita, että uusi kumppani on vastuuton, jos hän oivaltaa ja ymmärtää (ihan oikein), että vastuu sinun lapsista ei hänelle kuuluu millään tavalla.

Jos yksinhuoltaja naisen tai miehen entinen kumppani ei kykene hoitamaan omaa osaansa, ei se sitä tarkoita, että sitä paikkailemaan pitää jotain uutta kumppania ottaa. Ei uudesta kumppanista voi etsiä lapsilleen uutta isää tai äitiä. Niillä on jo äiti ja isä.

Lue lisää

Ei tietenkään tarvitse kiinnostaa ja silloin voi etsiä lapsettoman kumppanin. Tai pitää huolen, että pysyy poissa lasten elämästä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse kiinnostaa ja silloin voi etsiä lapsettoman kumppanin. Tai pitää huolen, että pysyy poissa lasten elämästä.

Lasten ei todellakaan kuulu asua samassa taloudessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ottamaan heistä myös vastuuta. Tämä ei sulje pois seurustelua, paneskelua ja/tai yhteisiä ravintola-/elokuva-/lomareissuja lapsen vanhemman kanssa. Se sulkee pois YHTEISEN TALOUDEN ja YHDESSÄ ASUMISEN.

Anonyymi kirjoitti:

Lasten ei todellakaan kuulu asua samassa taloudessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis ottamaan heistä myös vastuuta. Tämä ei sulje pois seurustelua, paneskelua ja/tai yhteisiä ravintola-/elokuva-/lomareissuja lapsen vanhemman kanssa. Se sulkee pois YHTEISEN TALOUDEN ja YHDESSÄ ASUMISEN.

Lue lisää

Jos eronnut vanhempi välttämättä haluaa seurustella lapsettoman sinkun kanssa, kannattaa varmaan suosia eri talouksia, ettei seuraa epäreilua pakkonakitusta ja mielipahaa siitä, tai sitten reilusti ottaa samaan mökkiin toinen eronnut vanhempi. Kyllä miehissäkin on yksinhuoltajia tai lähivanhempia, joiden kanssa se sama tilanne yhdistää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tietenkään tarvitse kiinnostaa ja silloin voi etsiä lapsettoman kumppanin. Tai pitää huolen, että pysyy poissa lasten elämästä.

Kyllä. Juuri näin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos eronnut vanhempi välttämättä haluaa seurustella lapsettoman sinkun kanssa, kannattaa varmaan suosia eri talouksia, ettei seuraa epäreilua pakkonakitusta ja mielipahaa siitä, tai sitten reilusti ottaa samaan mökkiin toinen eronnut vanhempi. Kyllä miehissäkin on yksinhuoltajia tai lähivanhempia, joiden kanssa se sama tilanne yhdistää.

Lue lisää

Se on vaan niin, että moni haistaa sen "pakkonakituksen" liian myöhään. On hyvä osata vähän ennakoida asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Se on vaan niin, että moni haistaa sen "pakkonakituksen" liian myöhään. On hyvä osata vähän ennakoida asioita.

"Haistan tässä tilanteessa palaneen käryä, nimittäin pakkonakituksen käryä." Sitä voikin mennä sitten käsittelemään parisuhdeterapiaan. ;) ;D

Anonyymi kirjoitti:

Se on vaan niin, että moni haistaa sen "pakkonakituksen" liian myöhään. On hyvä osata vähän ennakoida asioita.

Ei tarvii "haistaa" yhtään mitään. Se on itsestään selvää. Lasten kanssa ei asuta samassa taloudessa, ottamatta heistä myös vastuuta. Jos ei tuollaista vastuuta halua, niin ei valitse kumppania, jolla on lapsia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos eronnut vanhempi välttämättä haluaa seurustella lapsettoman sinkun kanssa, kannattaa varmaan suosia eri talouksia, ettei seuraa epäreilua pakkonakitusta ja mielipahaa siitä, tai sitten reilusti ottaa samaan mökkiin toinen eronnut vanhempi. Kyllä miehissäkin on yksinhuoltajia tai lähivanhempia, joiden kanssa se sama tilanne yhdistää.

Lue lisää

Ja sama toisin päin ...

Jos lapseton sinkku haluaa seurustella ihmisen kanssa, jolla on lapsia, mutta ei halua vastuuta lapsista, niin hän suorii erillisiä talouksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tarvii "haistaa" yhtään mitään. Se on itsestään selvää. Lasten kanssa ei asuta samassa taloudessa, ottamatta heistä myös vastuuta. Jos ei tuollaista vastuuta halua, niin ei valitse kumppania, jolla on lapsia.

Lue lisää

No kyllä se pitäisi tuollaisessa tilanteessa jo etukäteen haistaa ja moni haistaakin, että "pakkonakkihan" se siellä haisee ja sen vuoksi valitsee sen lapsettoman kumppanin. Jokainen tietysti valitsee, millaiseen parisuhteeseen lähtee.

Anonyymi kirjoitti:

No kyllä se pitäisi tuollaisessa tilanteessa jo etukäteen haistaa ja moni haistaakin, että "pakkonakkihan" se siellä haisee ja sen vuoksi valitsee sen lapsettoman kumppanin. Jokainen tietysti valitsee, millaiseen parisuhteeseen lähtee.

Lue lisää

Ei todellakaan tarvitse haistaa yhtään mitään, kun se on ITSESTÄÄNSELVÄÄ valtaosalle ihmisistä. Toki on varmasti heitäkin, jotka eivät tätä tiedä. Ei ole mitään "pakkonakkia", kysymys on itsestäänselvyydestä. "Lapsellisen" kumppanin kylkiäisenä todellakin tulevat ne lapset. Niin se vaan nyt menee. Jos ei halua vastuuta lapsista, niin sitten on parempi pysyä poissa lapsiperheestä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse haistaa yhtään mitään, kun se on ITSESTÄÄNSELVÄÄ valtaosalle ihmisistä. Toki on varmasti heitäkin, jotka eivät tätä tiedä. Ei ole mitään "pakkonakkia", kysymys on itsestäänselvyydestä. "Lapsellisen" kumppanin kylkiäisenä todellakin tulevat ne lapset. Niin se vaan nyt menee. Jos ei halua vastuuta lapsista, niin sitten on parempi pysyä poissa lapsiperheestä.

Lue lisää

Mikä on mielestäsi sen lapsettoman uuden kumppanin vastuu eronneen vanhemman lapsista ja mikä on lasten toisen vanhemman vastuu, joka ei asu samassa taloudessa lasten kanssa? Onko sen biologisen etävanhemman vastuu vain elatusmaksut?

Anonyymi kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse haistaa yhtään mitään, kun se on ITSESTÄÄNSELVÄÄ valtaosalle ihmisistä. Toki on varmasti heitäkin, jotka eivät tätä tiedä. Ei ole mitään "pakkonakkia", kysymys on itsestäänselvyydestä. "Lapsellisen" kumppanin kylkiäisenä todellakin tulevat ne lapset. Niin se vaan nyt menee. Jos ei halua vastuuta lapsista, niin sitten on parempi pysyä poissa lapsiperheestä.

Lue lisää

Kyllä minä kuitenkin sen "pakkonakin" tuossa tilanteessa haistan enkä tuollaiseen tilanteeseen itse hakeutuisi. On totta, että asioista pitää keskustella tarkkaan ennen yhteistaloutta. Ei se kaikille kyllä ole selvää, mitä siihen pakkonakkiin sisältyy. Pakkonakki voi myös paisua sovitusta ja yksinhuoltajat voi esittää vaikka minkälaisia vaatimuksia uusille kumppaneilleen. Tästäkin aiheesta olen kuullut kaikenlaista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä minä kuitenkin sen "pakkonakin" tuossa tilanteessa haistan enkä tuollaiseen tilanteeseen itse hakeutuisi. On totta, että asioista pitää keskustella tarkkaan ennen yhteistaloutta. Ei se kaikille kyllä ole selvää, mitä siihen pakkonakkiin sisältyy. Pakkonakki voi myös paisua sovitusta ja yksinhuoltajat voi esittää vaikka minkälaisia vaatimuksia uusille kumppaneilleen. Tästäkin aiheesta olen kuullut kaikenlaista.

Lue lisää

Kannattaa siis ottaa vaan ihan itsestäänselvyytenä, että vastuuta tulee. Jos ei halua, niin etsii jonkun muun. Pääsee paljon helpommalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa siis ottaa vaan ihan itsestäänselvyytenä, että vastuuta tulee. Jos ei halua, niin etsii jonkun muun. Pääsee paljon helpommalla.

Suosittelen kaikille lapsettomille sinkuille samaa!

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on mielestäsi sen lapsettoman uuden kumppanin vastuu eronneen vanhemman lapsista ja mikä on lasten toisen vanhemman vastuu, joka ei asu samassa taloudessa lasten kanssa? Onko sen biologisen etävanhemman vastuu vain elatusmaksut?

Lue lisää

Elatusmaksut ovat ainoa asia, johon sen toisen biologisen voi velvottaa. Yhtään mitään muuta häntä ei saa tekemään, jos hän niin päättää. Ei ole mitään väliä mikä kenekään mielipide siinä asiassa on.

Jos asut samassa taloudessa, niin sitten valvot että niitä talouden sääntöjä noudatetaan. Ihan vaikka jo oman etusi nimissä. Ilmainen lapsenvahti ei tietenkään tarvitse olla. Jos taas vaikka peset pyykkiä, niin olisi aika pikkumaista poistaa joukosta kaikki lasten vaatteet. Kuluista hoidat oman osasi, esim. puolet asunnon kuluista. Tietysti jos vaikka asutte neljän makuuhuoneen asunnossa, koska lapset, niin ei ehkä ole ihan reilua pyytää sinua maksamaan puolta vaikkapa vuokrasta ... toisella puolella sitten se, että mikä se pienemmän asunnon vuokra sitten olisi. Sähkökuluista on todella vaikea lähteä erittelemään mikä määrä syntyy kenestäkin, mutta pienet lapset eivät paljon sähköä vie. Vesikuluissa on yleensä onneksi tuo per henkilö laskutus, niin se on helppoa. Lasten vaate- tai harrastuskulut eivät tietenkään kuulu sinulle. Ruokakuluissa taas ... jos kovin ahdistaa, niin voit käydä vaikka erikseen kaupassa itsellesi. Ei tuo nyt kauhean rakettitiedettä ole.

Anonyymi kirjoitti:

Elatusmaksut ovat ainoa asia, johon sen toisen biologisen voi velvottaa. Yhtään mitään muuta häntä ei saa tekemään, jos hän niin päättää. Ei ole mitään väliä mikä kenekään mielipide siinä asiassa on.

Jos asut samassa taloudessa, niin sitten valvot että niitä talouden sääntöjä noudatetaan. Ihan vaikka jo oman etusi nimissä. Ilmainen lapsenvahti ei tietenkään tarvitse olla. Jos taas vaikka peset pyykkiä, niin olisi aika pikkumaista poistaa joukosta kaikki lasten vaatteet. Kuluista hoidat oman osasi, esim. puolet asunnon kuluista. Tietysti jos vaikka asutte neljän makuuhuoneen asunnossa, koska lapset, niin ei ehkä ole ihan reilua pyytää sinua maksamaan puolta vaikkapa vuokrasta ... toisella puolella sitten se, että mikä se pienemmän asunnon vuokra sitten olisi. Sähkökuluista on todella vaikea lähteä erittelemään mikä määrä syntyy kenestäkin, mutta pienet lapset eivät paljon sähköä vie. Vesikuluissa on yleensä onneksi tuo per henkilö laskutus, niin se on helppoa. Lasten vaate- tai harrastuskulut eivät tietenkään kuulu sinulle. Ruokakuluissa taas ... jos kovin ahdistaa, niin voit käydä vaikka erikseen kaupassa itsellesi. Ei tuo nyt kauhean rakettitiedettä ole.

Lue lisää

Niin ja mitä tulee vaikka lasten kanssa harrastamiseen tms. Ei ole pakko osallistua, mutta voi olla ettei parisuhteelle voi povata kauhean pitkää kestoa, jos toinen jättäytyy aina kotiin. Mitä sitä loppujen lopuksi kumpikaan tekee sellasella "parisuhteella", jossa ei koskaan olla yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Elatusmaksut ovat ainoa asia, johon sen toisen biologisen voi velvottaa. Yhtään mitään muuta häntä ei saa tekemään, jos hän niin päättää. Ei ole mitään väliä mikä kenekään mielipide siinä asiassa on.

Jos asut samassa taloudessa, niin sitten valvot että niitä talouden sääntöjä noudatetaan. Ihan vaikka jo oman etusi nimissä. Ilmainen lapsenvahti ei tietenkään tarvitse olla. Jos taas vaikka peset pyykkiä, niin olisi aika pikkumaista poistaa joukosta kaikki lasten vaatteet. Kuluista hoidat oman osasi, esim. puolet asunnon kuluista. Tietysti jos vaikka asutte neljän makuuhuoneen asunnossa, koska lapset, niin ei ehkä ole ihan reilua pyytää sinua maksamaan puolta vaikkapa vuokrasta ... toisella puolella sitten se, että mikä se pienemmän asunnon vuokra sitten olisi. Sähkökuluista on todella vaikea lähteä erittelemään mikä määrä syntyy kenestäkin, mutta pienet lapset eivät paljon sähköä vie. Vesikuluissa on yleensä onneksi tuo per henkilö laskutus, niin se on helppoa. Lasten vaate- tai harrastuskulut eivät tietenkään kuulu sinulle. Ruokakuluissa taas ... jos kovin ahdistaa, niin voit käydä vaikka erikseen kaupassa itsellesi. Ei tuo nyt kauhean rakettitiedettä ole.

Lue lisää

Jos toinen biologinen vanhempi huolehtii vain elatusmaksuista(eikä välttämättä niistäkään) eikä halua tietoisesti osallistua lastensa elämään, hän on huono ja vastuuton vanhempi, joka laiminlyö lapsensa kasvatustehtävän omalta osaltaan. Se, että lapsen toinen vanhempi on huono ja vastuuton tai kykenemättömyytensä vuoksi huono, ei tietenkään tarvitse tarkoittaa sitä, että uuden kumppanin tarvitsisi sitä alkaa kompensoimaan tai että uudesta kumppanista pitäisi alkaa leipomaan sitä uutta isää tai äitiä kenellekään.

Ajatus, siitä, että omassa kodissa joutuisi jatkuvasti "valvomaan" ja pelkäämään sitä, että joutuisi usein nakitetuksi vasten tahtoa, ei ole reilua ja ajatuksena todella rasittava. Jos uusperheen lapset ja vanhemman uusi kumppani ei tule toimeen, on jo useampi ongelma päällekäin. Kyllä sen eronneen vanhemman tulee valvoa, ettei sälytä lapsettoman kumppanin niskaan kohtuuttomia vaatimuksia ja ensisijaisesti vastattava lastensa kasvatuksesta ja huoltamisesta itse. Toki toinen aikuinen ihminen myös samassa taloudessa asuessaan kasvattaa osittain. Uusperheissä myös lapseton, vaikka ei omia lapsia olisikaan, joutuu keskustelemaan kasvatukseen liittyvistä rajoista ja asenteista. Lapseton sinkku voi siis joutua yhteistaloudessa uuden eteen varsinkin varhaisnuorten ja teini-ikäisten kanssa, joiden kasvatus on muutenkin haasteellista. On se pikkulapsien kanssakin vaikeaa. Se on vaikeaa omien lasten ja vieraiden lasten kanssa. Niin ikään sen lapsettoman sinkun ja eronneen vanhemman kasvatusmetodit voi olla erilaisia, kuri voi olla erilainen ja käsitys kodin säännöistä voi olla erilainen. Ei kaikki ennakoi eikä ymmärrä, mitä se vaatii.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja mitä tulee vaikka lasten kanssa harrastamiseen tms. Ei ole pakko osallistua, mutta voi olla ettei parisuhteelle voi povata kauhean pitkää kestoa, jos toinen jättäytyy aina kotiin. Mitä sitä loppujen lopuksi kumpikaan tekee sellasella "parisuhteella", jossa ei koskaan olla yhdessä.

Lue lisää

Ilmaisia ja halpoja harrastuksia on olemassa ja jos se eronnut vanhempi on oikeasti reilu, hän maksaa lastensa menot myös niissä yhteisissä menoissa ainakin pääosin. Luulen, että se "pakkonakki" on se, mikä sille parisuhteelle sitä loppua povaa, ei suinkaan menojen ja vastuiden oikeudenmukainen jakaminen.

Toivon, että jokainen eronnut vanhempi ja lapseton sinkku muistaa tästä keskustelusta käsitteen "pakkonakki" ja alkaa sitä aktiivisesti puheessaan käyttämään. Sitähän sää kysyit? ;D

Anonyymi kirjoitti:

Toivon, että jokainen eronnut vanhempi ja lapseton sinkku muistaa tästä keskustelusta käsitteen "pakkonakki" ja alkaa sitä aktiivisesti puheessaan käyttämään. Sitähän sää kysyit? ;D

Lue lisää

Niin ikään toivon, että lapsettomat sinkut ennakoidessaan eli haistaessaan "pakkonakin" käryn ottavat jalat alle ja pinkovat pakoon. "Juokse Forrest, Juokse!" ;)
https://www.youtube.com/watch?v=pyCGEHYvgsU

Voi örkki, olen eronnut, enkä lykkäis lapsia mihinkään kellekään, et pääsisin baariin kattelee yhdenkään miehen vuoksi ikinä! Enkä myöskään ole eronnut oman ajan vuoksi. Sivusta oli pakko sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Voi örkki, olen eronnut, enkä lykkäis lapsia mihinkään kellekään, et pääsisin baariin kattelee yhdenkään miehen vuoksi ikinä! Enkä myöskään ole eronnut oman ajan vuoksi. Sivusta oli pakko sanoa.

Lue lisää

Hyvä ettet,mutta niitä on paljon jotka noihin syyllistyy. Ja kehtaavat kehuskella vielä että nyt on omaa aikaa kun ero tuli ja lapset joka toinen viikko pois.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä ettet,mutta niitä on paljon jotka noihin syyllistyy. Ja kehtaavat kehuskella vielä että nyt on omaa aikaa kun ero tuli ja lapset joka toinen viikko pois.

Jokainen tarvii omaa aikaa, mutta näitä vanhempia en ymmärrä, jotka pyörii ympäri humalassa roikkuen jonkun perässä baarissa.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen tarvii omaa aikaa, mutta näitä vanhempia en ymmärrä, jotka pyörii ympäri humalassa roikkuen jonkun perässä baarissa.

Jos se vanhemmuus on oikeasti elämän tärkein asia, miksi ei jää sitten yksinhuoltajaksi eron jälkeen ja keskity siihen vanhemmuuteen? Tiedän ihmisiä, jotka ovat oikeasti valinneet sen vanhemmuuden (ja kokopäiväisen työn) eron jälkeen. Jotkut yksinhuoltajat esiintyvät marttyyreinä jo ensimmäisen tai toisen erovuoden jälkeen. Entäs ne, jotka ei valita ja ovat eron jälkeen loppuelämän yksin ilman turvaverkkoa ja hoitavat lapsensa ihan itse itse?

Usein kovaäänisimmät valittajat palstoilla ja muualla on niitä, joilla on sitä yksinhuoltajuutta vasta muutama vuosi vasta takana. Heti pitäisi saada se uusi sängynlämmittäjä ja toinen aikuinen (mielellään lapseton sinkku) vierelle omia kakaroita paapomaan ja niistä vastuuta ottamaan. Entä ne, jotka ovat 10-18 vuotta toimineet yksinhuoltajina, joilla ei ole lasten isovanhempien apua ollut koskaan tai mitään muutakaan? Voisiko joskus puhua heistäkin? Hekin selvisivät yksinhuoltajina kokoaikaisen työn ohella, koska heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Viisas kommentti. Juuri näin.

Sehän pitäis olla sanomatta selvää että lapsi on ykkösenä. En kans ymmärrä että se pitää erikseen sanoa.

Eronneen vanhemman kannattaa juuri sen vuoksi ottaa uudeksi kumppaniksi toinen eronnut vanhempi, että se tilanne on reilu. Se ei ole mielestäni reilua, että ihminen, joka laittaa kumppaninsa (eronneen vanhemman) tärkeimmäksi ei saa sitä samaa sijaa. Eronneet vanhemmat yhteen ja uusperheisiin, että samat prioriteetit molemmilla ja voivat olla toisilleen ne kakkoset lastensa jälkeen.

Lapsen edun laittaminen ensisijalle kuuluu lapsen biologisille vanhemmille (tai laillisille huoltajille), ei eronneiden vanhempien uusille lapsettomille kumppaneille.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän pitäis olla sanomatta selvää että lapsi on ykkösenä. En kans ymmärrä että se pitää erikseen sanoa.

Sen toisen (eronneen vanhemman) lapsi ei ole koskaan sen toisen (lapsettoman sinkun) ykkönen eikä sitä tule koskaan vaatia siltä lapsettomalta sinkulta. Se on ihan tavattoman itsekästä eronneelta vanhemmalta. Jokainen, joka on saattanut maailmaan lapseen ja joka on lapsen laillinen huoltaja, tulee kantaa vastuu siitä lapsesta erotilanteissakin. Eronnut vanhempi, joka asuu tai ei asu lapsensa kanssa, on velvollinen kantamaan vastuun lapsestaan täysi-ikäisyyteen saakka. Eronneen vanhemman tulee laittaa lapsensa ykköseksi. Se vastuu ei kuulu kenellekään muulle siitä lapsesta (ellei kyse adoptiosta-> adoptiovanhemmuus tai yhteiskunnan antamasta tehtävästä ja työstä-> kasvattivanhemmuus perhekodeissa).