Kun olin ateisti, niin tein kaikenlaista pahaa, vaikka en sentään ketään tappanut: mieli olisi tosin tehnyt, mutta kun en rangaistuksen pelon vuoksi uskaltanut, niin jäi se "hyvä" kokematta. Nyt kun olen uskovainen kristitty, niin olen kokenut mielenmuutoksen pois pahuudesta ja kohti Jumalan hyvyyttä.
Ennen uskoontuloa minä ryyppäsin, huorasin, varastin, valehtelin ja tein kaikenlaista pahaa, mikä on tuomittavaa yhteiskunnan sääntöjen ja lakienkin mukaan. Tahdoin tehdä sitä pahaa, koska pidin sitä hyvänä asiana ja sain siitä hyötyä tai nautintoa. Olin itserakas paskiainen, joka ei ottanut vastuuta teoistaan ja olin kykenemätön tuntemaan empatiaa.
Kun otin vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen ja synnyin uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi hänen hengestään ja hänen sanansa kautta, niin mieleni muuttui. Ajatukseni ja arvomaailmani muuttuivat päinvastaiseksi: samoin mielihaluni muuttuivat. Aiemmin tahdoin vain ryypätä ja rellestää ottamatta vastuuta mistään, mutta uskon tultua tahdon tehdä vain hyvää ja kantaa vastuuni asioista, joista olen velvollinen sen kantamaan. Mieleni tekee tehdä vain hyvää eikä lainkaan pahaa. Inhoan ja pidän vastenmielisenä entistä elämää tekoineen.
Tätä on aito mielenmuutos pois ateistisesta pimeydestä ja pahuudesta kohti Jumalan lasten kirkkautta. Miksi ateistit vastustavat tällaista muutosta ihmisen elämässä ja pitävät sitä pelkästään "pahana" asiana? Sitä ihmettelen. Sanovat jopa hulluksi, kun pidän totena evankeliumin ja kieltäydyn rypemästä samassa riettauden ja juoppouden lätäköissä entisten kavereideni kanssa. Joo - kaveripiiri on vaihtunut, kiitos Jumalan! Uskovien kesken ei ryypätä, kiroilla, kiusata muita eikä huorata niin kuin ennen teimme, koska olimme omasta mielestä parempia ihmisiä kuin muut ihmiset ovat...
Ennen uskoontuloa minä ryyppäsin, huorasin, varastin, valehtelin ja tein kaikenlaista pahaa, mikä on tuomittavaa yhteiskunnan sääntöjen ja lakienkin mukaan. Tahdoin tehdä sitä pahaa, koska pidin sitä hyvänä asiana ja sain siitä hyötyä tai nautintoa. Olin itserakas paskiainen, joka ei ottanut vastuuta teoistaan ja olin kykenemätön tuntemaan empatiaa.
Kun otin vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen ja synnyin uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi hänen hengestään ja hänen sanansa kautta, niin mieleni muuttui. Ajatukseni ja arvomaailmani muuttuivat päinvastaiseksi: samoin mielihaluni muuttuivat. Aiemmin tahdoin vain ryypätä ja rellestää ottamatta vastuuta mistään, mutta uskon tultua tahdon tehdä vain hyvää ja kantaa vastuuni asioista, joista olen velvollinen sen kantamaan. Mieleni tekee tehdä vain hyvää eikä lainkaan pahaa. Inhoan ja pidän vastenmielisenä entistä elämää tekoineen.
Tätä on aito mielenmuutos pois ateistisesta pimeydestä ja pahuudesta kohti Jumalan lasten kirkkautta. Miksi ateistit vastustavat tällaista muutosta ihmisen elämässä ja pitävät sitä pelkästään "pahana" asiana? Sitä ihmettelen. Sanovat jopa hulluksi, kun pidän totena evankeliumin ja kieltäydyn rypemästä samassa riettauden ja juoppouden lätäköissä entisten kavereideni kanssa. Joo - kaveripiiri on vaihtunut, kiitos Jumalan! Uskovien kesken ei ryypätä, kiroilla, kiusata muita eikä huorata niin kuin ennen teimme, koska olimme omasta mielestä parempia ihmisiä kuin muut ihmiset ovat...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toki olisi hyvä jos sinä olisit lopettanut kaiken tuollaisen, mitä minä en ole koskaan edes tehnyt. Mutta toisaalta kun tietää sinun G4G olevan patologinen valehtelija ja tietää että sinä et ole koskaan edes tuntenut ketään ateistia, etkä myöskään itse ole koskaan ollut sellainen, niin satuilusi eli valheesi asettuu oikeaan kontekstiin.
Tuollaisia satuja kerrotaan kaatumaseuran kokouksissa, joissa ihmiset uskovat kaiken mitä heille satuillaan. Täällä tuollaiset naurettavan ilmiselvät valheet herättävät ainoastaan sääliä ja hilpeyttä, etenkin kun kirjoittajan tavat hyvin tunnetaan.
Olipa kylmä kommentti, mutta täysin odotettavissa ihmiseltä, joka pitää pahana sen, jos joku lopettaa juopottelun, huoraamisen, kiusaamisen, väkivallan teot, rikokset ja valehtelemisen. Jos jotakin jäi listasta puuttumaan, niin lisää niitä siihen itse omassa mielessäsi tai tutki omaa elämääsi: löydät ne "synnit" sieltä Hehhulivajakki. Homoseksuaalisuus ei ole kaikkien entisten ateistien synti, jos et sitä sattunut tietämään. Meitä on monia humaaneja ateisteja, jotka pidämme homoseksuaalisuutta perversiona ja vastenmielisenä, niin että emme ikinä hyväksy sitä normaalina ja hyvänä elämäntapana. Hehhah.
Uskovaiset antaa anteeksi ja siksi uskovaisissa on pelkkää roskaväkeä.