Me ateistit olemme sikäli kaukaa viisaita, että me ymmärrämme metaforia, allegorioita ja esikuvia. Me emme tulkitse Raamattua kirjaimellisesti niin kuin kristityt tekevät. Sen vuoksi tulkitsemme virtaavat vedet ja sateen Jumalan sanan opetuksena ja henkenä sen sijaan että luulisimme maasta nousevan kasteen tarkoittavan vesimolekyylejä eli ainetta.
Mitä mahtavatkaan tarkoittaa myrskyävät vedet ja siltä, joka ylittää ne Simon ja Garfunkelin biisissä Bridge over troubled water?
Jos te ateistit ette ymmärrä edes sekulaaria lyriikkaa, niin miten voisitte ymmärtää Jumalan hienouksia?
Mitä mahtavatkaan tarkoittaa myrskyävät vedet ja siltä, joka ylittää ne Simon ja Garfunkelin biisissä Bridge over troubled water?
Jos te ateistit ette ymmärrä edes sekulaaria lyriikkaa, niin miten voisitte ymmärtää Jumalan hienouksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Silta lehden poltto ei tallentunut videolle, seuraava tallentuu ja näkyy kaikkien ilona.
Ymmärrämme että Raamattua ei tule tulkita kirjaimellisesti. Jumalakin on vain metafora. Sillä selitetään tietomme aukot. Se on myös hyvä keino tienata.
Älä höpötä! Kyllähän me ateistit ymmärrämme runoutta, vertauskuvia ynnä muuta... Kauniit korulauseet ja runolliset vertaukset eivät kuitenkaan tee jumalista yhtään se todellisempia.
"Jos te ateistit ette ymmärrä edes sekulaaria lyriikkaa, niin miten voisitte ymmärtää Jumalan hienouksia?"
Höpsistä, Raamatussa on kyllä hienoa lyriikkaa ja runoutta, mutta niitä kirjoittaneet muinaiset ihmiset ovat kuitenkin pyrkineet selittämään havaintoja konkreettisesti ilman metaforia. Otetaan esimerkiksi hienoa lyriikkaa ensimmäisestä luomiskertomuksesta, joka menee päin persettä jo aivan ensimmäisen asian luomisessa.
Ensimmäisenä luodaan valkeus, päivänvalo, päivä mutta vasta neljäntenä päivänä aurinko, joka ihan oikeasti on päivänvalon aiheuttaja. Muinaiset Levantin ihmiset eivät osanneet kuvitella, että pieni, kärpäsenpaskan kokoinen keltainen lamppu taivaankannessa voi aiheuttaa koko maailman valaisevan sinisen ja huikean kirkkaan päivänvalon. Nykyihminen tietää, että keltavalkoisena näkyvän auringon valo saa taivaan (ja päivänvalon) näyttämään siniseltä Tyndallin sironnan vuoksi.
Siksi muinainen ihminen tulkitsi, että aurinko on Jumalan komennossa liikkuva elävä olento taivaan kannessa. Aurinko ajateltiin eläväksi juuri siksi, että se liikkuu. Ihmisten havaintojen mukaan vain elävät eläimet ja ihminen liikkuivat. Sininen päivänvalo johtui taivaan vesien takana olevasta sinisestä valosta. Täsmälleen samalla tavalla kuin Välimeri on sininen kirkkaassa auringonvalossa ja tuo sininen meri yhtyy horisontissa siniseen taivaaseen. Ei ole muuta selitystä kuin että taivaalla on vettä ja sen takana päivänvalo.
Nämä selitykset ovat olleet uskottavia ja parasta mahdollista muinaiseen aikaan, mutta nykyään ne ovat niin naurettavia, että uskovaiset puhuvat allegorioista, mitä ne eivät kuitenkaan ole. Ne ovat 3000 vuotta sitten eläneiden ihmisten tulkintaa maailmasta.
"Why is the sky blue during the daytime? The scientific answer is that molecules of air in the atmosphere scatter blue light from the sun. At night, when the earth is facing away from the sun, there is no light to scatter and the sky is black. The scattering of light by the atmosphere is called the Tyndall effect, named after the scientist John Tyndall who first suggested this mechanism in 1859.
But the ancient cosmologist was living in a different world than Tyndall. In his conception, the earth is the center of the universe, and the sun, moon and stars travel above it, in the firmament. When this ancient cosmologist asked himself why the day-time sky is blue, his answer was because there is light in the heavenly water above the firmament. As he would have seen from earth, water is blue and thus when the light enters the water, the sky looks blue. When the light leaves the water and darkness creeps in, it is black."
https://www.thetorah.com/article/if-the-sun-is-created-on-day-4-what-is-the-light-on-day-1