Haluan raitistua +mies myös alkoholisti?

Anonyymi

Pitäiskö tässä erota? Koko kesä ja syksy on menny niin, että kun koitan jotain järkevää toimintaa harrastaa juomisen sijaan, niin kotiin tullessani mies on hankkinu alkoholia, vielä tiukkaa viinaa silläaikaa.

Ketuttaa. Jos olisin joku normaali nainen, niin voisin ehkä kattella toisen juomista vaikka vuosikymmeniä vierestä selvänä, muttako ole alkoholisti, niin en kestä, vaan ratkean sitten itsekin. Vaikka olis kuinka hyvä päivä ollut muuten ja oisin tyytyväinen päivän saavutuksiin. En vaan jaksa katsoa selvänä vierestä toisen juopottelua.

Nyt tehtiin niin, että miehelle hankittiin oma asunto mun asunnon välittömästä läheisyydestä tämän takia... Että ois molemmilla rauha siihen juomiseen tai selvinpäin oloon. Alkoi suunnitella klo 6 aamulla ryyppäämään lähtemistä seuraavana päivänä siitä, kun oli tärkeimmät tavarat asuntoonsa siirretty. Ja lähti sitten... Yritin sanoa, että et nyt niin tekis... Mutta tiiän, että alkoholistin juomisen estely on yhtä tyhjän kanssa.

Kestin päivän hyvin, mutta n. klo 19 alkoi tulla niin sekavia ja outoja viestejä jo, että lopulta kävin hakemassa ennen kaupan sulkeutumista ittelleni rauhottavat siiderit "varalta" kun tuntui etten muuten kestä koko yötä, jos ne viestit jatkuu...

En kestä puhelin kiinnikään, kun sitten vaivais, jos hänelle on vaikka sattunu taas joku tapaturma ja on päivystyksessä tai ties missä toikkaroimassa. Ja sitä pelkäsin, että jos tulee sinne minun asunnolle aiheuttamaan jotain hämminkiä, kun on jo yks varotus. Rapun ovi menee kiinni vasta ysiltä. Ja kun sillä on naapurien, myös juoppojen puhelinnumeroita, niin voi päästä rappuun myöhemminkin.

No siitä se sitten minullakin lähti. Miksi en tajunnu jo keväällä :(. Kesä ois ollu helpompi kestää yksinoloon totutellessa, ku tää pimein vuodenaika.

Mies tiesi kyllä varmasti minun olevan alkoholisti tai ainakin viinaanmenevä, kun menimme yhteen. Vähän ihmettelin, miten se minut haluaa? Minä en tienny hänen olevan alkoholisti, mutta kyllä se sitte pian alkoi selvetä :(. Harmittaa, kun luulin, että eletään onnellisena elämämme loppuun yhessä. Hänessä on paljon hyviä puolia ja sellaisia, minkälaisen juuri minä tarvisin. On herkkä ja tunteellinen, mutta ei kovin äkkipikainen, tai ei ainakaan pitkävihainen. En kestä pitkiä riitoja ja mykkäkouluja. Minä saatan reagoida äkkinäisesti, mutta lauhdun yhtä nopeaa.

6

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mä olin alle kolmekymppinen kun seurustelin itseäni pari vuotta vanhemman miehen kanssa, asuttiinkin yhdessä.

      Oltiin molemmat alkoholisteja ja elämät ihan sekaisin kaikilla osa-alueilla.
      Olihan se olevinaan kivaa niin kauan kuin kesti.

      Kolmisen vuotta asuttiin yhdessä ja ihan aina oltiin kännissä, milloin baarissa, milloin kotona tai kavereiden luona.
      Yhdessä oltiin katkoillakin muutaman kerran.

      Juttu loppui siihen kun kaveri alkoi käyttää piikkihuumeita minulta salaa aluksi.
      Kun sain hänet kiinni niin mulla ei ollut vaihtoehtoja, piti laittaa mies menemään.

      Jälkeenpäin ajatellen oli ehkä parempi että juttu loppui, en edes uskalla arvailla kuinka olisi ajan myötä käynyt.

      Sen verran raju suhde oli että en sen jälkeen ole uskaltanut alkaa seurustella viinaan menevän miehen kanssa.
      Muutama pettymyskin on tullut vuosien varrella kun on ollut kiva mies kohdalla muuten ja muka raitis ym . mutta ei sitten olekaan ollut.

      Mulla on aiemmin ollut ongelmana läheisriippuvuus ja jätetyksi tulemisen pelko, sekä olen ollut vähän sellainen hoivatyyppi eli halunnut huolehtia toisesta.

      Myöhemmällä iällä olen näitä juttuja miettinyt ja tullut tulokseen ettei loppujen lopuksi ole mitään järkeä kiusata itseään, koska sitähän se huono parisuhde on että elää jatkuvassa henkisessä paineessa eikä koskaan ole oikein hyvä olla.

      Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa.
      Tavallaan edelleen kiusaa vähän se kun on mennyt luotto miehiin aika huonoksi kokemusten takia, vaikka niinhän ei saisi olla. Sille ei vaan voi mitään.

      Mutta tuollaisessa suhteessa elävän on itse päätettävä mitä haluaa ja mitä ei, toiset eivät voi neuvoa tai käskeä ehkä lopettamaan suhdetta.
      Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa.

      • Anonyymi

        Kiitos vastauksesta!

        Mulla on kans tuota jätetyksi tulemisen pelkoa. Ja oon sitte tullutkin jätetyksi: sellaisten taholta yleensä, jotka on ite suht. raittiita. No yks jätti sen takia, kun hän oli niin mustasukkanen. Ei ollu aihetta. Toisen juopon kans kerran aijemmin oon seurustellu ja hän jätti mut varmaan kerran viikossa, mutta ruinas heti seuraavana päivänä takas. Ja minä menin, ku niin toisen huolenpitoa kaipasin. Muutin eri paikkakunnalle ni saatiin se hulluus loppumaan.

        Mietityttää,kun en ole varma, onko tämä nykynen ns, huono suhde.

        Tai mielestäni itse suhde ei ole, vaan enimmäkseen viina tekee siitä epävakaisen. Minusta meillä on yleensä kiva yhteinen arki, kun ollaan selvänä vaikka viikkokin. Ei me tehdä yleensä mitään hirvittävän huikeaa, ei olla kumpikaan tällähetkellä töissä, niin ei olisi varaakaan mihinkään matkusteluun yms. Ne vähät rahatkin kun on välillä juotu...

        Tämä on vaan tämmöstä tavallista arkea. Käydään kirpputorilla ja ruokakaupassa ja kävelyllä, luontoretkillä. Välillä käydään kavereilla yhdessä tai erikseen. Luetaan lehtiä ja kirjoja ja keskustellaan lukemastamme. Mulle se riittää, en jaksa mitään taivaita tavotella, tavallinen elämä rakkaan ja rakkaiden kanssa riittää. No oishan se kiva, jos joskus ois vielä siinä kunnossa, että vois tehä töitä. Jos vois hommata oman talon, se talo ja tontti ois se mun unelmien puuhamaa :) Oon pieni ihminen, en saa pelastettua maailmaa: voin kirjoittaa yleisönosastoon, adoptoida kotia tarvivan eläimen, auttaa kotiin eksyneen vanhuksen, lopettaa pahoin loukkaantuneen linnun, majottaa joskus väsyneen matkalaisen, puuttua vieraidenkin lasten ilkeydentekoon...

        Se on yks paras juttu hänessä, mistä tykkään, kun hänen kanssa voi keskustella oikeastaan mistä vaan, paitsi tietenkin niistä asioista, mistä minä en tajua mitään 😄

        Kyllähän mä join sinkkuna ollessani. Jotenkin vaan harmittaa ne kerrat, kun tuntuu, että toinen kiskoo mut siihen hommaan. Mutta voi olla mun itsepetosta vaan ja joisin yhtä paljon kuin nyt yhdessä ollessa.

        Pitää pohtia... mutta kuinka kauan.?


    • Anonyymi

      Kuuntele sisintäsi.
      Jos olet tyytyväinen elämään hänen kanssaan niin mikäs siinä.
      Teillä ainakin tuntuu olevan muutakin yhteistä kuin juominen.

      Mutta kun riitaa tulee niin ei kannata alkaa toista syytellä että hän ajaa juomaan, itsehän sinä sitä alkoa kurkkuusi kaadat.
      Voi johtua siitä että et haluaisi juoda/ et hyväksy omaa juomistasi, ja koska juot niin siihen on pakko löytää syyllinen oman itsen ulkopuolelta.

      Noi on monimutkaisia juttuja ja hankalia tehdä minkäänlaisia päätöksiä puoleen tai toiseen. Ehkä aika näyttää.

      Tsemppiä kuitenkin!

      • Anonyymi

        minulla oli alkojolisti tuttava, joka aina juotuaan keksi lopulta riitaa jostain, et pääs yksin juomaan, nyt hän on kuollut...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        minulla oli alkojolisti tuttava, joka aina juotuaan keksi lopulta riitaa jostain, et pääs yksin juomaan, nyt hän on kuollut...

        suru vain jäljelle jää....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        minulla oli alkojolisti tuttava, joka aina juotuaan keksi lopulta riitaa jostain, et pääs yksin juomaan, nyt hän on kuollut...

        Kävin pari vuotta sitten Helsingin kaupungin aa-klinikalla omaa juomistani vähentämässä. Siellä eräs päihdealan työntekijä kertoi minulle, että jotkut alkoholistit ihan oikeasti etsivät itselleen syyn juomiseen puolisosta. Tyyliin, että "en mä muuten jois, mutta kun toi muija on aina niin sa***nan ärsyttävä, niin pakkohan tässä on juoda!" Ovat siellä aa-klinikalla kuulemma nähneet näitä selittelijöitä. :D


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      373
      4674
    2. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      86
      1894
    3. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      67
      1631
    4. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      44
      1566
    5. Persut vajosivat pinnan alle

      Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka
      Maailman menoa
      225
      1445
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      29
      1410
    7. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      60
      1386
    8. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      54
      1367
    9. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      28
      1235
    10. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      8
      1228
    Aihe