Uskonnollinen kasvihuoneilmiö irrallaan kansalaisten arkitodellisuudesta
Suomalaisten enemmistö elää arkea, sunnuntaita ja kirkkopyhiä varsin uskonnottomasti. Tästä kertoo havaintojen lisäksi tuore kansainvälinen, yhteiskunnallisen tietoarkiston julkaisema haastattelututkimus. Vain joka viides vastaaja sanoo osallistuvansa uskonnollisiin tilaisuuksiin ”useita kertoja vuodessa” (13 prosenttia) tai ”vähintään kerran kuukaudessa” (7 prosenttia).
Muita kuin uskonnollisia tai ”jokseenkin uskonnollisia” vastaa olevansa 62
prosenttia, alle 35-vuotiaista yli 70 prosenttia. Nuoret ovat muutenkin selvästi enemmän ei-uskonnollisia kun vanhemmat ikäluokat. Kerran kuukaudessa
rukoilevia on kaikissa ikäryhmissä 40 prosenttia, alle 35-vuotiaissa 28 ja alle
25-vuotiaissa 21 prosenttia.
Kuolemanjälkeistä elämää ”ainakin todennäköisenä” pitäviä on alle 35-vuotiaista 38 prosenttia, ”taivasta” enintään todennäköisenä pitää alle kolmannes
ja ”helvetin” lukemat ovat 20 prosenttia. Kun kysyttiin suhtautumista kirkon
paheksumaan ”esiaviolliseen seksiin”, aina tai melkein aina vääränä sitä piti
vain 10 prosenttia vastaajista ja ”ei ollenkaan vääränä” 73 prosenttia.
Selvä enemmistö kannatti sitä, että kaikilla maan uskonnollisilla ryhmillä tulisi olla samanlaiset oikeudet, 25 prosenttia oli eri mieltä. Muslimeihin ainakin ”melko kielteisesti” suhtautuvia oli 51 prosenttia. Uskonnottomien
oikeuksista ei erikseen kysytty. Ateisteihin ainakin ”melko kielteisesti” suhtautuvia oli 22 prosenttia, mikä ei tarkoita samaa kuin ateistien ja muiden uskonnottomien oikeuksien vastustaminen.
Tutkimuksen valossa suomalaiset eivät ole erityisen uskonnollinen kansa ja
uskonnollisista kysymyksistä ajatellaan enemmän yksilöllisesti kuin kirkon
uskontunnustuksen mukaan. Samalla kansalaisten yhdenvertainen kohtelu uskontojen ja vakaumusten suhteen (Perustuslain 6 §) sekä uskonnon ja omantunnon vapaus (Perustuslain 11 §) saavat laajan kannatuksen suomalaisilta.
Kiinnitämme tässä lehdessä kriittistä huomiota siihen, että julkiset palvelut ja
laitokset, kuten päivähoito, koulut, oppilaitokset ja armeija ovat ympänneet
toimintaansa ympäröivästä todellisuudesta poikkeavan uskonnollisen kasvihuoneilmiön, toistuvat hartaustilaisuudet ja jumalanpalvelukset. Niiden lain
mukaisiin tehtäviin ei kuitenkaan kuulu uskonnon harjoittaminen.
Kun koulun joulu- tai kevätjuhlan yksittäinen virsi ei perustuslakivaliokunnan
mukaan tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista, miksi tämä ei riitäkään?
Miksi koulu näiden juhlien lisäksi järjestää uskonnollisia hartaustilaisuuksia
ja jumalanpalveluksia jopa useammin kuin kerran kuukaudessa?
Valtion ja kunnan tulisi keskittyä huolehtimaan siitä, että kirkko ja muut uskontokunnat voivat toimia ja ihmiset harjoittaa uskontoaan vapaasti samoin
kuin siitä, että kenenkään ei ole pakko kuulua kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan.
Suomalaisten enemmistö elää arkea, sunnuntaita ja kirkkopyhiä varsin uskonnottomasti. Tästä kertoo havaintojen lisäksi tuore kansainvälinen, yhteiskunnallisen tietoarkiston julkaisema haastattelututkimus. Vain joka viides vastaaja sanoo osallistuvansa uskonnollisiin tilaisuuksiin ”useita kertoja vuodessa” (13 prosenttia) tai ”vähintään kerran kuukaudessa” (7 prosenttia).
Muita kuin uskonnollisia tai ”jokseenkin uskonnollisia” vastaa olevansa 62
prosenttia, alle 35-vuotiaista yli 70 prosenttia. Nuoret ovat muutenkin selvästi enemmän ei-uskonnollisia kun vanhemmat ikäluokat. Kerran kuukaudessa
rukoilevia on kaikissa ikäryhmissä 40 prosenttia, alle 35-vuotiaissa 28 ja alle
25-vuotiaissa 21 prosenttia.
Kuolemanjälkeistä elämää ”ainakin todennäköisenä” pitäviä on alle 35-vuotiaista 38 prosenttia, ”taivasta” enintään todennäköisenä pitää alle kolmannes
ja ”helvetin” lukemat ovat 20 prosenttia. Kun kysyttiin suhtautumista kirkon
paheksumaan ”esiaviolliseen seksiin”, aina tai melkein aina vääränä sitä piti
vain 10 prosenttia vastaajista ja ”ei ollenkaan vääränä” 73 prosenttia.
Selvä enemmistö kannatti sitä, että kaikilla maan uskonnollisilla ryhmillä tulisi olla samanlaiset oikeudet, 25 prosenttia oli eri mieltä. Muslimeihin ainakin ”melko kielteisesti” suhtautuvia oli 51 prosenttia. Uskonnottomien
oikeuksista ei erikseen kysytty. Ateisteihin ainakin ”melko kielteisesti” suhtautuvia oli 22 prosenttia, mikä ei tarkoita samaa kuin ateistien ja muiden uskonnottomien oikeuksien vastustaminen.
Tutkimuksen valossa suomalaiset eivät ole erityisen uskonnollinen kansa ja
uskonnollisista kysymyksistä ajatellaan enemmän yksilöllisesti kuin kirkon
uskontunnustuksen mukaan. Samalla kansalaisten yhdenvertainen kohtelu uskontojen ja vakaumusten suhteen (Perustuslain 6 §) sekä uskonnon ja omantunnon vapaus (Perustuslain 11 §) saavat laajan kannatuksen suomalaisilta.
Kiinnitämme tässä lehdessä kriittistä huomiota siihen, että julkiset palvelut ja
laitokset, kuten päivähoito, koulut, oppilaitokset ja armeija ovat ympänneet
toimintaansa ympäröivästä todellisuudesta poikkeavan uskonnollisen kasvihuoneilmiön, toistuvat hartaustilaisuudet ja jumalanpalvelukset. Niiden lain
mukaisiin tehtäviin ei kuitenkaan kuulu uskonnon harjoittaminen.
Kun koulun joulu- tai kevätjuhlan yksittäinen virsi ei perustuslakivaliokunnan
mukaan tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista, miksi tämä ei riitäkään?
Miksi koulu näiden juhlien lisäksi järjestää uskonnollisia hartaustilaisuuksia
ja jumalanpalveluksia jopa useammin kuin kerran kuukaudessa?
Valtion ja kunnan tulisi keskittyä huolehtimaan siitä, että kirkko ja muut uskontokunnat voivat toimia ja ihmiset harjoittaa uskontoaan vapaasti samoin
kuin siitä, että kenenkään ei ole pakko kuulua kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan eikä osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tuossa nojataan enemmänkin tutkimustuloksiin kuin auktoriteetteihin, vaikka toisaalta viitataan perustuslakiin.
Niin, ei oikein vastaa opinnäytetyön uutisoinnin otsikkoa.
Mahtaako vastata edes opinnäytetyön arviointia, johtopäätöksiä.
Viitataan kyllä perustuslakiin... Onko se auktoriteettiuskoa. Fundamentalistimia.
Ai perustuslakitalibanismia? Se on aika alatyylinen kommentti perustuslaista.
Pöh. Puhe perustuslakitalibaneista on ollut röyhkeää hölmöilyä.
Arki olisi melko uskomatonta puolusteltavaa, mutta neuvoja saa vain lähetettäessä.
Enemmän logosta kuin paatosta ja tunteikkuutta, sanoisin. Ja itsenäiseti ajateltu.
Kyllä tuossa ihan itsenäisesti vedon perustuslain auktoriteettiin. Se ei ole uskoa, vaan toivoa.
Graduja ei välttämättä voi pitää vielä kovin merkittävinä tutkimuksellisesti, vaikka on myös aivan hyviä graduja. Esim. porilaisen Lauran, nykyisen europarlamentaarikon gradu ei ollut kummoinenkaan, vaikka ei ollut kokonaan omaa tekstiä edes.
Katsoin ja totesin. Syys auktoriteettiuskosta ei oikein sovi tuohon.
Uskomaton-lehti pian jo 10 vuotta. Lehti ilmensi myös irtiottoa vuoteen 2010.
Valitettavasti kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen tuota uskonnollista kasvihuoneilmiötä . Hartsuzvideota pukkaa.
Kannattaa silmäillä lehteä pääkirjoituksen lisäksi, todella runsas sisältö. Miten ajankohtaisia jutut ovat?
Valitettavasti lainsäädännössä tulleet muutokset ja uudet opetussuunnitelmät eivät näy. Päiväkotien ja koulujen käytännöt junnaavat entisellään?