..Kimmo Rentolan artikkeli josta osa käsittelee Stalinin epäluuloisuutta Englannissa toimivalta vakoilurenkaaltaan saamaansa tiedusteluaineistoon.
"Oli yksi suunta, jossa Stalinilla oli aihettakin epäillä saaneensa disinformaatiota. Pitkin syksyä Lontoon rezidentura oli raportoinut Mannerheimin ja hänen luottomiestensä pessimismistä, pelosta ja tappiomielialasta. Nyt saman marsalkan sotilaat tekivät pahaa jälkeä ja harvensivat puna-armeijan rivejä. Olivatko kavalat britit houkutelleet Stalinin ansaan? Tuskin hän miestappioista hirveästi piittasi – hänhän kerran kivahti ettei pohjoiskorealaisilla liittolaisilla ollut syytä valittaa, kun eivät menettäneet mitään, paitsi miehiä – mutta sotilaallisen maineen menetys, yhä paheneva eristys ja poliittisten liittoutumismahdollisuuksien tuhoutuminen taatusti askarruttivat.
Niin kuin askarrutti myös sodan sisäinen vaikutus Neuvostoliitossa. Yritys katkaista Suomi Oulun tasalta johti vuodenvaihteessa puna-armeijan pahimpaan yksittäiseen katastrofiin. Stalin kuuli 44. jalkaväkidivisioonan kohtalosta Raatteen tiellä Suomen rintamatiedonannoista, jotka käännettiin hänelle. Paikalliset komentajat eivät uskaltaneet raportoida; Stalin kysyi vihaisella salasähkeellä, ovatko suomalaisten tiedot tosia. Kaiken kukkuraksi Berija joutui ilmoittamaan Stalinille siinä kaaoksessa sattuneesta tapauksesta: kun NKVD:n 3. selustarykmentin komentaja majuri Lvov oli yrittänyt pysäyttää pakoa, saman rykmentin poliittinen komissaari Tšerevko ampui hänet. Jos politrukki ampui komentavan upseerin päästäkseen pakoon rintamalta, vielä sotapoliisin rykmentissä, mitä seuraavaksi?
Ei ole tietoa, oliko vuodenvaihteen rintamatapahtumilla yhteyttä Stalinin epäluuloihin Lontoon-vakoilijoitaan kohtaan. Oli syy mikä oli, tammikuun alkupäivien jälkeen Lontoon-raporttien virta Stalinin pöydälle ehtyi. Helmikuussa Berija määräsi NKVD:n Lontoon toimiston suljettavaksi disinformaation levittämisen vuoksi ja kutsui kotiin sen päällikön A.V. Gorskin."
Varmaankin pitää paikkansa tuo "Pitkin syksyä Lontoon rezidentura oli raportoinut Mannerheimin ja hänen luottomiestensä pessimismistä, pelosta ja tappiomielialasta."
Stalin ilmeisesti tulkitsi oikean tiedon väärin luullen saamiensa sinällään oikeiden tiedustelutietojen merkitsevän helppoa voittoa.
Vielä ote Rentolan artikkelista:
"Yllättävän moni neuvostokansalainen ilmaisi eriävän mielipiteensä, joita turvallisuuspoliisi rekisteröi. Meikäläiset ovat niin surkeita poliitikkoja, urheilumestari Aleksandr Starostin valitti: jokainen toki näki, etteivät suomalaiset voineet mitenkään uhata Leningradia. Helmut Liebknecht, Saksan kommunistipuolueen marttyyrinä surmatun perustajan poika, joka eli pakolaisena Moskovassa, sanoi että hyökkäys vie Neuvostoliiton eristyksiin. Hän hyväksyi kyllä sodan aloittamisen maailmanvallankumouksen hyväksi, "mutta nämä ovat Hitlerin konsteja." Polttavin kysymys oli tietysti Neuvosto-Karjalassa, josta osa piti liittää Kuusisen Suomeen. Siellä jaeltiin tehokkaasti palvelukseenastumismääräyksiä. Törmätessään tuttavansa Petroskoin kadulla filharmonian muusikko Jalmari Honkanen kysäisi: "Kuinkas sinua ei ole vielä viety siihen perkeleen puna-armeijaan?"
"Oli yksi suunta, jossa Stalinilla oli aihettakin epäillä saaneensa disinformaatiota. Pitkin syksyä Lontoon rezidentura oli raportoinut Mannerheimin ja hänen luottomiestensä pessimismistä, pelosta ja tappiomielialasta. Nyt saman marsalkan sotilaat tekivät pahaa jälkeä ja harvensivat puna-armeijan rivejä. Olivatko kavalat britit houkutelleet Stalinin ansaan? Tuskin hän miestappioista hirveästi piittasi – hänhän kerran kivahti ettei pohjoiskorealaisilla liittolaisilla ollut syytä valittaa, kun eivät menettäneet mitään, paitsi miehiä – mutta sotilaallisen maineen menetys, yhä paheneva eristys ja poliittisten liittoutumismahdollisuuksien tuhoutuminen taatusti askarruttivat.
Niin kuin askarrutti myös sodan sisäinen vaikutus Neuvostoliitossa. Yritys katkaista Suomi Oulun tasalta johti vuodenvaihteessa puna-armeijan pahimpaan yksittäiseen katastrofiin. Stalin kuuli 44. jalkaväkidivisioonan kohtalosta Raatteen tiellä Suomen rintamatiedonannoista, jotka käännettiin hänelle. Paikalliset komentajat eivät uskaltaneet raportoida; Stalin kysyi vihaisella salasähkeellä, ovatko suomalaisten tiedot tosia. Kaiken kukkuraksi Berija joutui ilmoittamaan Stalinille siinä kaaoksessa sattuneesta tapauksesta: kun NKVD:n 3. selustarykmentin komentaja majuri Lvov oli yrittänyt pysäyttää pakoa, saman rykmentin poliittinen komissaari Tšerevko ampui hänet. Jos politrukki ampui komentavan upseerin päästäkseen pakoon rintamalta, vielä sotapoliisin rykmentissä, mitä seuraavaksi?
Ei ole tietoa, oliko vuodenvaihteen rintamatapahtumilla yhteyttä Stalinin epäluuloihin Lontoon-vakoilijoitaan kohtaan. Oli syy mikä oli, tammikuun alkupäivien jälkeen Lontoon-raporttien virta Stalinin pöydälle ehtyi. Helmikuussa Berija määräsi NKVD:n Lontoon toimiston suljettavaksi disinformaation levittämisen vuoksi ja kutsui kotiin sen päällikön A.V. Gorskin."
Varmaankin pitää paikkansa tuo "Pitkin syksyä Lontoon rezidentura oli raportoinut Mannerheimin ja hänen luottomiestensä pessimismistä, pelosta ja tappiomielialasta."
Stalin ilmeisesti tulkitsi oikean tiedon väärin luullen saamiensa sinällään oikeiden tiedustelutietojen merkitsevän helppoa voittoa.
Vielä ote Rentolan artikkelista:
"Yllättävän moni neuvostokansalainen ilmaisi eriävän mielipiteensä, joita turvallisuuspoliisi rekisteröi. Meikäläiset ovat niin surkeita poliitikkoja, urheilumestari Aleksandr Starostin valitti: jokainen toki näki, etteivät suomalaiset voineet mitenkään uhata Leningradia. Helmut Liebknecht, Saksan kommunistipuolueen marttyyrinä surmatun perustajan poika, joka eli pakolaisena Moskovassa, sanoi että hyökkäys vie Neuvostoliiton eristyksiin. Hän hyväksyi kyllä sodan aloittamisen maailmanvallankumouksen hyväksi, "mutta nämä ovat Hitlerin konsteja." Polttavin kysymys oli tietysti Neuvosto-Karjalassa, josta osa piti liittää Kuusisen Suomeen. Siellä jaeltiin tehokkaasti palvelukseenastumismääräyksiä. Törmätessään tuttavansa Petroskoin kadulla filharmonian muusikko Jalmari Honkanen kysäisi: "Kuinkas sinua ei ole vielä viety siihen perkeleen puna-armeijaan?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.