-
Kristitty on ihminen, joka on syvästi vakuuttunut ja myös käytännössä kerta toisensa jälkeen kokenut, että hänen tuskainen syntiongelmansa ratkeaa vain Jeesuksen ristinkuoleman edessä.
Hän on vakuuttunut siitä, että mikään maailmassa ei ole hänelle lopulta merkittävämpää, tärkeämpää ja turvallisempaa kuin Herran Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Hän haluaa täysin tietoisesti sitoa koko nykyisen elämänsä, koko tulevaisuutensa, koko ihmisenä olemisensa juuri tähän Jumalan liiton merkkiin ja historian tapahtumaan. Se on hänelle tässä maailmassa ihmeitten ihme.
Yksin Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema koko ihmiskunnan syntien rangaistuksena antaa siihen luottavalle rauhan rauhattomuuden keskelle. Yksin se antaa turvan turvattomuuteen. Se tuo ilon vaikka jatkuvasti joudun huokailemaan ja usein kyyneleet ovat silmissäni. Se tuo elämään valoa, vaikka pimeyttä on vielä paljon ja moni asiaa jää ratkaisematta.
"Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen" (Fil 3:8, Elävä Uutinen).
Vanhat sanoivat: ”Maanpiiri järkkyy, mutta risti seisoo lujana." Poikansa kärsimys ristillä on Jumalan maailmansuunnitelman keskus. Se on se ihmiskunnan historian sarana, jonka ympäri kaikki kääntyy ja joka kääntää jokaisen ihmisen kohdalla kaiken.
Risti on Jumalan teko ja ihme meitä jokaista varten. Hän lähestyy siinä rakastaen meitä ja vapauttaa meidät Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman kautta synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista.
Hän kuuluttaa tätä tekoaan korvillemme ja johtaa silmämme lukemaan siitä. Tämä on hänen valintansa. Suostummeko me siihen. Hyväksymmekö sen, että Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat ja ottavat vastaan tämän hullutukselta tuntuvan sanoman. Annammeko tämän uutisen tulla kohti meitä, annammeko sen mennä korviemme kautta sydämeemme.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta Jeesus kaikki kaikessa)
Kristitty on ihminen, joka on syvästi vakuuttunut ja myös käytännössä kerta toisensa jälkeen kokenut, että hänen tuskainen syntiongelmansa ratkeaa vain Jeesuksen ristinkuoleman edessä.
Hän on vakuuttunut siitä, että mikään maailmassa ei ole hänelle lopulta merkittävämpää, tärkeämpää ja turvallisempaa kuin Herran Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema Golgatan keskimmäisellä ristillä.
Hän haluaa täysin tietoisesti sitoa koko nykyisen elämänsä, koko tulevaisuutensa, koko ihmisenä olemisensa juuri tähän Jumalan liiton merkkiin ja historian tapahtumaan. Se on hänelle tässä maailmassa ihmeitten ihme.
Yksin Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema koko ihmiskunnan syntien rangaistuksena antaa siihen luottavalle rauhan rauhattomuuden keskelle. Yksin se antaa turvan turvattomuuteen. Se tuo ilon vaikka jatkuvasti joudun huokailemaan ja usein kyyneleet ovat silmissäni. Se tuo elämään valoa, vaikka pimeyttä on vielä paljon ja moni asiaa jää ratkaisematta.
"Kaikki muu menettää arvonsa, kun vertaan sitä aarteeseen, joka on omani siksi, että tunnen Jeesuksen Kristuksen, Herrani. Olen työntänyt kaiken muun arvottomana syrjään omistaakseni vain Kristuksen ja saadakseni olla yhteydessä häneen" (Fil 3:8, Elävä Uutinen).
Vanhat sanoivat: ”Maanpiiri järkkyy, mutta risti seisoo lujana." Poikansa kärsimys ristillä on Jumalan maailmansuunnitelman keskus. Se on se ihmiskunnan historian sarana, jonka ympäri kaikki kääntyy ja joka kääntää jokaisen ihmisen kohdalla kaiken.
Risti on Jumalan teko ja ihme meitä jokaista varten. Hän lähestyy siinä rakastaen meitä ja vapauttaa meidät Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman kautta synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista.
Hän kuuluttaa tätä tekoaan korvillemme ja johtaa silmämme lukemaan siitä. Tämä on hänen valintansa. Suostummeko me siihen. Hyväksymmekö sen, että Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat ja ottavat vastaan tämän hullutukselta tuntuvan sanoman. Annammeko tämän uutisen tulla kohti meitä, annammeko sen mennä korviemme kautta sydämeemme.
-
( Ote Olavi Peltolan opetuksesta Jeesus kaikki kaikessa)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mark.14:60-62 Silloin ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen: Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan? Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä. Ps.110:1. Dan.7:13
Totta. Näin on.
Tyhjä lupaus ja vieläpä jälkikäteen keksitty.
Näin me valistuneet kristityt tiedämme. Raamattu on suurelta osin keksittyjä valeita täynnä. Kun ihminen näin tulee totuuden tuntoon, hänestä tulee oikea kristitty.
Löysiä lunastamattomia puheita. Mitään ei ole vielä kukaan nähnyt.
Myrskyjä tulee ja menee, ei voi mittää.
Kello tikittää. Sulla on vielä 33 tuntia aikaa poistua MINUN huushollistani. T. äippä
En minä niitä ihan valheiksi sanoisi. Hauskoiksi tarinoiksi kylläkin.
Matt.26:63-64 Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä. Mark.14:62 "ja tulevan taivaan pilvissä."
-
Joka pelkää nähdä, miten inhottava synti on, mikä todellinen helvetti on hänen omassa sydämessään, hän epäilee Kristuksen ansiota. Älä milloinkaan lankea niin suureen syntiin, ( 1 Joh. 2:1.)
Luota Kristukseen, niin että hän saa olla puolustajasi ja sinä näet, että hän, Jeesus Kristus on vanhurskas. Kaikissa omantunnon epäilyksissä, peljästyksissä ja myrskyissä katso alati Kristukseen. Älä väittele saatanan kanssa, sillä hän ei mitään muuta halua, vaan käske hänen mennä Kristuksen luo ja Kristus on antava hänelle vastauksen. Hän on takaajanamme vastaava lain täyttämisestä, ( Hebr. 7:22) ja välittäjänämme oikeuden edessä, ( Gal. 3:20, 1 Tim. 2:5.)
Tähän virkaan hänet on valalla asetettu, ( Hebr. 7:20, 21.) Jätä kaikki Kristuksen huoleksi. Jos tahdot jotain itse tehdä syntisi sovittamiseksi, silloin kiellät Kristuksen, joka on sinun edestäsi tehty synniksi, ( 2 Kor. 5:21.)
-
( Thomas Wilcox: Kallis hunajan pisara)
Tuosta lienee olemassa tuore suomennos. On merkittävä kirja ollut omallakin taipaleella.
- GF -
Ap.t.13:22-23 Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: Minä ole löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni. Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi. Ilm.5:3-5 Eikä kukaan taivaasta eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen. Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen. Ja yksi vanhemmista sanoi minulle: Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä. Ilm.22:16
"...kerta toisensa jälkeen kokenut, että hänen tuskainen syntiongelmansa ratkeaa vain Jeesuksen ristinkuoleman edessä."
Ehkä en ole oikea kristitty kun minä en joudu kerta toisensa jälkeen kokemaan tuollaisia. Pari kertaa riitti. Kun Jeesus on jo hoitanut hommansa ja sen on kerran hiffannut, niin asiaa ei tarvitse kerta toisensa jälkeen kokea.
"Hän on vakuuttunut siitä, että mikään maailmassa ei ole hänelle lopulta merkittävämpää, tärkeämpää ja turvallisempaa kuin ..."
Siis eikö kristitylle voi olla tärkeämpiä asioita tässä maailmassa, jossa hän joutuu kuitenkin tuhansia ja taas tuhansia päiviä elämään? Minulle ainakin on...useita. Esimerkiksi puolisoni ja harrastukseni. Jeesuksen sovitustyö ei pyöri koko ajan mielessäni. Elämässä on paljon muutakin. Mitenkään vähättelemättä Jeesuksen uhrausta ja Jumalan rakkautta mutta elämässä on muutakin.
"Hän haluaa täysin tietoisesti sitoa koko nykyisen elämänsä, koko tulevaisuutensa, koko ihmisenä olemisensa juuri tähän Jumalan liiton merkkiin ja historian tapahtumaan:..."
Kuulostaa jo vähän sairaalta. Jopa vähän pakkomielteiseltä. Minusta usko Jeesukseen ja Jumalaan on luonnollinen osa elämää, johon ei tarvitse sitoa yhtään mitään. Se kulkee siinä sivussa. Välillä sen vain tiedostaa. Välillä sen voi hyvällä omallatunnolla unohtaa. Elämässä on muutakin eikä kaiken tarvitse tähdätä yhteen ja samaan asiaan koko ajan.
Usko on elämäntapa mutta mietipäs Raamatun henkilöitä ja heidän elämäänsä. Eivät he pakkomielteisesti jättäneet omaa elämäänsä, pyhistellen joka ikinen sekunti vain yhden asian eteen. He elivät myös omaa elämäänsä. Siinähän menee hukkaan paljon jos ei tätä elämää, jonka Jumala on meille antanut, halua elää.
Lainaan edelleen Peltolaa:
"Emme pysty oivaltamaan ristin ja sovituksen salaisuutta ja merkitystä ellemme hyväksy Raamatun ilmoitustotuutta siitä, että ihmisen ja Jumalan välille on repeytynyt täysin ylittämätön kuilu. Ihmisen pahuus ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan ihmisen luontokin on turmeltunut.
Tämä jokaisen ihmisen perisyntisyys on tehnyt lopullisesti ja täydellisesti mahdottomaksi yhdellekään ihmiselle päästä yhteyteen Jumalan kanssa omin voimin tai teoin. Olemme kokonaan ja ehdottomasti hänen vihamiehiään (Room 8:7; Kol 1:21).
Luonnossamme oleva vihamme Jumalaa vastaa ei sammu millään. Ihmisessä itsessään ei ole hyviä ja parantavia voimia. Tämän on Raamatun mukaan ihmisenä olemisen todellinen hätätila eikä ajalliset kärsimykset.
-
Pyhä Henki paljastaa myös entistä syvemmin synnin juuren uskovassa, synnintunto syvenee. Samalla hän haluaa kirkastaa Jeesuksen ristin salaisuutta. Kristityn kasvu on ennenkaikkea kasvua armossa ja Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (2 Piet 3:18). Se on kasvua Jeesukseen (Ef 4:15)."
( Olavi Peltola)
-
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
( Room. 7)
-
Itsessään köyhä syntinen. Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja vanhurskas.
Se on uskon kaita tie.
( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen.)
-
Tämä on tervejärkistä puhetta. Synnillä ja syntisydellään märehtiminen tekee ihmisen epäaidoksi yhtä lailla kuin uskon sankaruuden ja eriskummallisten kokemusten tavoittelukin. Kummassakaan tapauksessa ihminen ei pääse rentoutumaan ja vain elämään elämäänsä.
Kylläpä kristityt ovat ikäviä ihmisiä.
Minun vuokseni ei ole kenenkään tarvinnut kuolla, eikä pahemmin kärsiäkkään vaikka naiset onkin usein kovasti voihkineet.
Älä kaivele syntejä. Niitä ei ole. Eikös kaikki ole moneen kertaan annettu anteeksi. Vanhoja paskoja ja veriä vatkaatte, turhaan. Myrkytätte ittenne ja toiset. Mielipahaa ja tuskaa höpöjutuilla.
Kertokaas joskus omin sanoin ei lainauksin, että mitä se sinulle on tämä ristinkuoleman hengellinen sisältö.
Voihan sitä sen ja sen papin mantraa selittää, mutta kun se ei pelasta sen ja sen papin selitys, vaan mitä se henkilökohtaisesti opettaa, näyttää ja kertoo se risti.
Luulen, että moni saarnamieskään ei sitä oikein tajua, mitä olen kuunnellut puhuttavan.
Miksi se risti on niin kirkkojen paraatipaikoilla olemassa. Kumarrammeko me ristiä ja miksi? Onko se risti itsessään pyhä? Miksi se on pyhä?
17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi."
20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
( 1 Kor. 1)
>Sillä SANA rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.<
( 1 Kor. 1:18)
"SANA rististä pitää sisällään KAIKEN SEN MINKÄ JUMALA ON RISTILLÄ TEHNYT HYVÄKSEMME" ( Kauko Laajoki)
s-seutulainen
Mikä ihmeen syntiongelma?
Mikäli ongelma johtuu sinut vallanneesta uskomuksesta niin eikös sellaisesta uskomuksesta pidä vaan hankkiutua eroon, palata terveeseen realimaailmaan.
Vapahtaja olet siis sinä itse! Turha siihen on vanhoja raatoja kaipailla.
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
( Joh. 3)
35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
-
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48 Minä olen elämän leipä.
( Joh. 6)
Niinpä. Pelkkiä typeriä satuja ja riimejä perusteluksi. Kyllä uskovainen tosiaan on kuvaava nimitys ihmiselle joka haluaa uskoa mitä puppua tahansa.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
( Joh. 3:16)
Tätä Johanneksen evankeliumin yhtä jaetta kutsutaan pienoisevankeliumiksi.
Se pitää sisällään keskeisimmän ja tärkeimmän Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.
Voisi sanoa kaiken.
Ja sen on Herran Jeesuksen itsensä lausumana ylös kirjannut hänen opetuslapsensa Johannes, jolla tuli olemaan aivan erityinen asemansa, tehtävänsä, Herransa Jeesuksen Kristuksen todistajana.
Uskoa ei kukaan voi itse itselleen ottaa, eikä toisille antaa.
Usko on Jumalan lahja ja Hänen tekonsa ihmisessä.
Yhdenkään ihmisen ei Jumala soisi hukkuvan, vaan kaikille on Hänen armostaan pelastus tarjona Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumala kutsuu Raamatun mukaan jokaista ihmistä kerran, kahdesti - kolmastikin.
Eikä kukaan voi, niinkuin Jeesus itse sanoo, tulla hänen tykönsä ellei Jumala, joka on hänet lähettänyt, ihmistä vedä/kutsu Jeesusta kohden, hänen luoksensa.
Joka ikinen ihminen tarvitsee Jeesusta Kristusta, hänessä ja vain hänessä meillä on pelastus.
Ja sitä, joka Hänen tykönsä tulla tahtoo, ei Herra Jeesus pois aja, ei ulos heitä.
Syli avoinna Hän ottaa vastaan jokaisen ihmisen, joka tahtoo Hänen tykönsä tulla.
Jeesus Kristus on Elämän leipä, joka hänen tykönsä tulee, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo häneen, se ei koskaan janoa.
Toisin sanoen Jeesuksessa Kristuksessa on ihmisellä KAIKKI.
Ilman Jeesusta Kristusta ei ihmisellä ole mitään. Jeesuksessa Kristuksessa on ihmisellä Elämä. Ilman Häntä kuolema.
s-seutulainen