Nuo ahneet seurakunnat.

Seurakunnilla tuntuu olevan ikuisuuskysymyksessä eri käsitys kuin mitä uskonto opettaa.
Isoäitini osti hautapaikan ikuiseksi 70-luvulla itselleen, puolisolleen ja heidän vanhemmilleen sekä omille lapsilleen. Isoäitini, sekä isovaarini vanhemmat olikin jo haudassa, samoin isoisäni. Muori halusi näin säilyttää sukuhaudan ns ikuisuuteen asti.
Maksu lienee ollut useampia tuhansia markka-aikana, mutta ikuisuus maksaa tuumi muori ja myi metsää rahat saadakseen. Mummo kuoli 1977, pääsi sukulaistensa viereen ikiunta viettämään.Kaksi lastaan on myös haudattu samaan sukuhautaan, toinen niistä on isäni.
Seurakunta lähestyi minua, ilmoittaen haudan menevän vanhaksi, joten rahaa tarvitaan hautapaikan säilymiseen. Olivat yksipuolisesti purkaneet sopimuksen ikuisesta hautapaikasta. Kerroin kyllä, että paikka on suurella rahalla ostettu ikuiseksi, selitys ei mennyt läpi, rahan kerjääminen jatkui.
Pers'aukisena työttömänä minulla ei ollut maksaa kiristystä, joten hauta lienee jo uuden ryövättävän hallussa? En ole viitsinyt edes käydä paikkaa enään katsomassa kun matkaakin sinne on useampia satoja kilometrejä.
Tämä asia tuli äsken mieleeni kun katselin erään ihmisen ottamia kuvia facebookissa. Samalla hautausmaalla oli kuvattu jopa 1700 luvun hautoja, olivatko ostaneet paikan itselleen ikuiseksi, silloin kun ikuisuus oli ikuisuus. Tuskin.
Joten tiedoksi kyseiselle seurakunnalle, vetäkääpä "se" päähänne, ryöstelevät roistot. Ps, en kuulu enään mihinkään ryöstöseurakuntaan, lopetin huijareille maksamisen.