U20 Sm-sarjan taso heikkene, syynä väärä käsitys pelinopeudesta

Tänä syksynä olen katsonut yli 20 nuorten Sm-sarjan peliä ja taso on melko heikkoa ja suomalaisen jääkiekon tulevaisuus iso kysymysmerkki.

Miten tämä ilmenee?
1. Joukkueiden tasoerot ovat todella suuria - useita otteluita on päättynyt noin 10 maalin erolla
2. Kärkijoukkueidenkin kohtaamisissa pelin taso muistuttaa liian usein pikkujunnujen peliä, jossa yksi kaveri kuljettaa kiekkoa keskialueelta päätyyn ja menettää sen siellä
tai toinen kaveri kuljettaa kiekon omasta päädystä hyökkäyssiniviivalle ja menettää kiekon siinä - viimeistä oljenkortta pelastaa oman joukkueen hyökkäys - laukoa kiekko päätyyn - ei joka osata tai sallita.

Yksin kiekon kanssa kovaa suoraan luistelu ei luo pelinopeutta - päinvastoin.


Kilpailukyistä pelinopeutta luovat pelaajat, jotka kykenevät alle sekunnin reaktioajassa antamaan älykkään syötön ja sen jälkeen nopealla luistelulla tekemään itsensä taas pelattavaksi. Tällainen pelinopeus on välttämätön edellytys A- junnuista miehiin voittavalle kansainvälisen tason jääkiekolle. Pelinopeuskorostus hyökkäyksiin lähdöissä; hyökkäysalueella voi olla aikaa ja syytä pidempiinkin soolosuorituksin maalipaikkojen luomiseksi.

Miksi U20 sarjassa sitten pelataan ”minä ite” kiekkoa? Suurin syy on nuorisomaajoukkueissa (U16-18), joihin valitaan liikaa tietyn (pidemmän päälle väärän) tyyppisiä pelaajia, jotka sitten taas nostetaan 15-17 vuotiaina U20 sarjaan ja isoille peliminuuteille. Tällöin käy niin, että monessa joukkueessa kärkiketjuissa on näitä yksin yrittäjiä ja vain yksi älypelaajaa, joka ei yksin voi pelata nopeaa älypeliä.

Suomalaisessa nuorisokiekossa pitäisi nyt vihdoin ymmärtää se, että pelinopeus syntyy nopealla kiekon syöttämisellä ja fiksulla paikanhaulla, ei yksin yrittämisellä. Maajoukkueissa ja seurajoukkueissa pitäisi tätä opettaa ja kehittää pelaajia, joilla on kyky -äly- salamannopeisiin ratkaisuihin ja joiden luistelu onnriittävän hyvää. Luisteluteissäkin pitäisi korostaa 30 metrin luistelua, ei 300 metrin luistelua sekä luistelua kiekon kanssa.

U16 -U18 maajoukkueet kohtaavat maita, joissa nuoret kasvavat keskimäärin nopeammin kuin Suomessa joko geenien ja/tai hormonipitoisen ravinnon vuoksi ja/tai maita, joissa pelaajia voidaan valita valtasta joukosta. Jotta näille maille pärjättäisiin heti alusta asti, on meillä valittu majupelaajia liikaa pelkän luostelun ja koon perusteella ja tällä on toki pärjätty junnuissa. Myöhemmin tie menestykseen umpeutuu, jos olemme kehittäneet vain näitä vahvoja pikaluistelijatyyppejä ja unohtaneet sen, että jääkiekko on ensisijaisesti älypeli.