Neurotiede tutkii aivoja, ja neurotieteellisen tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärtämystä aivojen rakenteesta, toiminnasta, terveydestä sekä sairauksien ehkäisystä ja
hoidosta.
Neurobiologia syventyy aivojen ja hermoston tutkimiseen molekyyli- ja solutasolla.
Kliininen neurotiede keskittyy aivojen sairauksiin.
Kliininen neurotiede tutkii sekä neurologisia että psykologisia sairauksia.
Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi dementiaa aiheuttava Alzheimerin
tauti, Parkinsonin tauti, aivoverenkiertohäiriöt, epilepsia sekä erilaiset rappeutumat. Psykiatrisia sairauksia puolestaan ovat muun muassa masennus, ahdistus, burn out sekä skitsofrenia, joka on yhteiskunnalliselta kannalta
merkittävä sairaus, sillä siihen sairastutaan yleensä nuorella iällä.
Myös monet kehitysvammat kohdistuvat aivoihin ja kuuluvat neurotieteen piiriin.
Omana kokonaisuutenaan tutkitaan myös addiktioita eli mielihyvää aiheuttavien aineiden pakonomaista käyttöä. Erilaisten riippuvuuksien määrä
on yhteiskunnassamme kasvussa. Tutkijat ovat paikallistaneet ne hermoston osat, joihin kaikki tunnetut huumausaineet vaikuttavat.
Aivoista otetut magneettikuvat osoittavat, että epäsosiaalisesti käyttäytyvien ihmisten aivojen otsalohkossa on 11% vähemmän harmaata solukkoa kuin ei epäsosiaalisesti käyttäytyvillä.
Viimeaikainen aivotutkimus on paljastanut, että mieltä kiihottavien kuten eroottisten tai uskonnollisten kohtauksien, hurmoksen jne, aikana järkeilyyn ja loogiseen ajatteluun erikoistuneet korkeammat aivoalueet pysyvät hiljaisena.
Sen sijaan perusemootioita tukevalla alueella näkyy aktiivisuuden purskahduksia.
Sehän selittääkin sen, miksi jatkuvassa uskon hurmoksessa oleva ihminen ei pysty järkevään ja loogiseen ajatteluun.
Voimakas uskominen tuottaa myös mielihyvää aivoissa, ja siksi myös pakonomaista tarvetta uskoa, ja kun looginen ajattelukin samalla puuttuu voimmekin lukea lopputuloksia tälläkin palstalla.
Usko on toki "parasta huumetta", verrattuna huumausaineisiin ja sehän olikin eräänä vuonna jopa heidän mainoskampaniansa uskonnon puolesta.
Usko jumaliin tarpeeksi voimakkaana on siis myös mielihyvää tuottavaa "huumetta" uskoville ja luo riippuvuuden.
hoidosta.
Neurobiologia syventyy aivojen ja hermoston tutkimiseen molekyyli- ja solutasolla.
Kliininen neurotiede keskittyy aivojen sairauksiin.
Kliininen neurotiede tutkii sekä neurologisia että psykologisia sairauksia.
Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi dementiaa aiheuttava Alzheimerin
tauti, Parkinsonin tauti, aivoverenkiertohäiriöt, epilepsia sekä erilaiset rappeutumat. Psykiatrisia sairauksia puolestaan ovat muun muassa masennus, ahdistus, burn out sekä skitsofrenia, joka on yhteiskunnalliselta kannalta
merkittävä sairaus, sillä siihen sairastutaan yleensä nuorella iällä.
Myös monet kehitysvammat kohdistuvat aivoihin ja kuuluvat neurotieteen piiriin.
Omana kokonaisuutenaan tutkitaan myös addiktioita eli mielihyvää aiheuttavien aineiden pakonomaista käyttöä. Erilaisten riippuvuuksien määrä
on yhteiskunnassamme kasvussa. Tutkijat ovat paikallistaneet ne hermoston osat, joihin kaikki tunnetut huumausaineet vaikuttavat.
Aivoista otetut magneettikuvat osoittavat, että epäsosiaalisesti käyttäytyvien ihmisten aivojen otsalohkossa on 11% vähemmän harmaata solukkoa kuin ei epäsosiaalisesti käyttäytyvillä.
Viimeaikainen aivotutkimus on paljastanut, että mieltä kiihottavien kuten eroottisten tai uskonnollisten kohtauksien, hurmoksen jne, aikana järkeilyyn ja loogiseen ajatteluun erikoistuneet korkeammat aivoalueet pysyvät hiljaisena.
Sen sijaan perusemootioita tukevalla alueella näkyy aktiivisuuden purskahduksia.
Sehän selittääkin sen, miksi jatkuvassa uskon hurmoksessa oleva ihminen ei pysty järkevään ja loogiseen ajatteluun.
Voimakas uskominen tuottaa myös mielihyvää aivoissa, ja siksi myös pakonomaista tarvetta uskoa, ja kun looginen ajattelukin samalla puuttuu voimmekin lukea lopputuloksia tälläkin palstalla.
Usko on toki "parasta huumetta", verrattuna huumausaineisiin ja sehän olikin eräänä vuonna jopa heidän mainoskampaniansa uskonnon puolesta.
Usko jumaliin tarpeeksi voimakkaana on siis myös mielihyvää tuottavaa "huumetta" uskoville ja luo riippuvuuden.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta taas tulee osoitetuksi, että uskovaisuus on suurta tyhmyyttä. En puolustele huumeiden käyttöä mitenkään, enkä itse käyttäisi, mutta on älykkäämpää hommata se mielihyvä jollain aineella, kuin tyhmällä uskomisella sellaiseen minkä olemassaololle ei ole mitään perusteita.
Ilo ilman viinaa on teeskentelyä sanotaan, mutta tokiahan iloa ja mielihyvää voi saada muistakin kuin viinasta, huumeista tai kiihko uskomisesta "Jumalan rakkauteen".
Usein näyttäisikin siltä, että juuri niitä tarvitsevat ovat kaikkein ilottomimpia ihmisiä tai ilo on lähinnä sitä teeskentelyä joka usein johtaa vain masennuksiin?
Todellisuudessa elävät ja siitä nauttivat, toisiinsa, luontoon ja sen antimiin, sekä elämään todella rakastuneet ihmiset näyttävät olevan niitä iloisia ihmisiä, he saavat jotain todellista vastinettakin rakkaudelleen, sitä mielihyvää.
Olisi siis parasta jättää keinotekoiset "huumeet" kun elämä itsessään voi tarjota runsaasti mielihyvää kun vain ottaa sen avoimin mielin vastaan ja käyttää sen suomat mahdollisuudet hyväkseen ilman taikauskoisia uskomuksia ja luuloja jotka estävät sen.
Elämä on tässä ja nyt, ja nyt se on elettävä, jokainen itse tekee sen ja päättää miten iloisesti, itselleen ja muille mielihyvää tuottaen, ei kukaan toisen puolesta.
Todellisuus voi joskus sattua, mutta se ei valehtelemalla siitä parane vaan tunnustamalla se.
Hyvää kevättä sinullekin.
uskomisen tuloksia on luettavissa tällä palstalla.
On surullista että ilmeisesti vain pieni osa nuorisosta löytää nautintoa loogisesta ajattelusta kuten koulun differentiaali- ja integraalilaskennasta. Niin tervehenkinen mielihyvän lähde kuin se olisi.
>
eilen illalla oli perhepiirissä keskustelua kouluvalinnoista, ja muistui mieleeni, ettei koulussa ihan kaikki ollut aina tylsää.
Hyvää kevättä sinullekin.
Arvostan asiallista pohjustustasi, jossa onnistuneesti luokittelit meille monenmoiset sähköiset tapahtumat aivoissa. Kiitos siitä sinulle. Ongelma on seuraava: Itse olen tutkinut seitsämän viimeistä vuotta ihmismielen liikkeitä psykologian perspektiivistä. Ihmisen persoonallisuus on useamman kuin yhden asian summa. Ihmisen neorologinen toiminta aivoissa vaihtelee jatkuvasti. Tähän vaikuttavat biologiset, kuten hormonaaliset ja aineenvaihdunnalliset, sekä ennen kaikkea ihmisen ympäristöstä johtuvat syyt. Näin ollen vaikka loogisesti ajatteleva ihminen liikuttuu elokuvissa, tai väsyneenä nauraa hysteerisesti, ovat nämä yksilöllisiä seikkoja, eivät tarjoa kovin hyvää reliabiliteettia mitattavaksi tieteellisellä mittarilla.
Uskonnon kokeminen, joka mielestäni on yleisinhimillinen piirre, ei voida purkittaa yhdeksi asiaksi. Ihmiset kokevat uskonnollisuutensa merkittävän erilaisena. Vaikka tehtäisiin kuinka suuri otos tutkittavaksi, ei saataisi tarpeeksi luotettavaa kuvaa uskonnollisen kokemisen luonteesta.
Esittämäsi tutkimus rajaa uskonnollisuuden absoluuttiseksi määreeksi, joka voidaan ongelmattomasti laittaa mittariin. Ehkä ihmiset, joilla on taipumus kokea asiat "huumaavina" kokevat näin uskonelämänsäkin. Jos kyseinen testi toistettaisiin eri ikäryhmillä, erilaisissa kulttuureissa, eri puolella suomea jne. tulos olisi varmasti vähintääkin kyseen alainen.
Koen olevani ihminen, joka uskoo Jumalaan. En tiedä millä tavoin minut voisi niputtaa, kenenkään muun kanssa tästä ominaisuudesta.
Hyvää kevät ja vapun odotusta kaikille!
>>Ongelma on seuraava: Itse olen tutkinut seitsämän viimeistä vuotta ihmismielen liikkeitä psykologian perspektiivistä. Ihmisen persoonallisuus on useamman kuin yhden asian summa.>Ihmisen neorologinen toiminta aivoissa vaihtelee jatkuvasti. Tähän vaikuttavat biologiset, kuten hormonaaliset ja aineenvaihdunnalliset, sekä ennen kaikkea ihmisen ympäristöstä johtuvat syyt. Näin ollen vaikka loogisesti ajatteleva ihminen liikuttuu elokuvissa, tai väsyneenä nauraa hysteerisesti, ovat nämä yksilöllisiä seikkoja, eivät tarjoa kovin hyvää reliabiliteettia mitattavaksi tieteellisellä mittarilla.>Uskonnon kokeminen, joka mielestäni on yleisinhimillinen piirre, ei voida purkittaa yhdeksi asiaksi. Ihmiset kokevat uskonnollisuutensa merkittävän erilaisena. Vaikka tehtäisiin kuinka suuri otos tutkittavaksi, ei saataisi tarpeeksi luotettavaa kuvaa uskonnollisen kokemisen luonteesta.>Esittämäsi tutkimus rajaa uskonnollisuuden absoluuttiseksi määreeksi, joka voidaan ongelmattomasti laittaa mittariin. Ehkä ihmiset, joilla on taipumus kokea asiat "huumaavina" kokevat näin uskonelämänsäkin. Jos kyseinen testi toistettaisiin eri ikäryhmillä, erilaisissa kulttuureissa, eri puolella suomea jne. tulos olisi varmasti vähintääkin kyseen alainen.>Koen olevani ihminen, joka uskoo Jumalaan. En tiedä millä tavoin minut voisi niputtaa, kenenkään muun kanssa tästä ominaisuudesta.>Hyvää kevät ja vapun odotusta kaikille!
Kirjoituksesi (no.2) selvensikin asiat, jotka omaan silmääni tökkäsivät. Täällähän kirjoitusten sävy on yleensä sellainen suoranlainen, joten myös lähestymistavan valinta oli perusteltu.
Olen sitä mieltä, että nämä sanomasi voimakkaat uskonnolliset kokemukset ja fundamentalismi, olisivat syytä pitää erilään. Fundamentalismissa ihminen sitoutuu johonkin aatteeseen, hänen uskonnollisuutensa ei ole välttämättä keskeistä, vaikka hän sen nimissä toimiikin. Tälläistä kulttuurillista sitoutumista näkyy sitten sekä uskonnollisella, että sekulaarilla puolella. Esim. poliittinen kiihkoilu voi synnyttää omat marttyyrinsa jne. Epäilemättä fundamentalisti sitoutuu uskontonsa dogmatiikkaan. Oppijärjestelmä auttaa laittamaan maailmankuvan sapluunaan ja auttaa epävarmojen tilanteiden ohi. Tätähän on poliittinenkin sitoutuminen voimakkaimillaan. Fundamentalismi ei rajoitu lähi-itään vaan sitä on myös herätysliikkeissämme. Minkä tahansa yksittäisen ajatuksen tuijottaminen heikentää arvostelukykyä.
Voimakas uskonnollinen kokemus on taas mielestäni yleensä erittäin yksityinen, välitön, sekä hetkellinen. Tässä hetkellisyydessä olen nähnyt ihmisten loogisen ajattelun katoavan. Kysymys on kuitenkin vain satunnaisesta hetkestä. Joku saattaa olla alttiimpi tälläiselle kokemukselle, joku taas immuuni. En voi ottaa kantaa mikä kyseisten ilmiöiden takana on Pyhä Henki vai sähköinen häiriö aivoissa vai molemmat, mutta nämä ilmiöt toisaalta eivät ole minkään uskonnon perusta. Ne vain sallitaan lieve ilmiöinä, koska kaikki ajat on kyseisiä asioita tapahtunut.
Omasta uskostani en ole valinnut mitään, olen suorastaan etsinyt muita juttuja, mutta uskoni horjuu ja horjuu, mutta pysyy. Omaksi ilokseni ilman kokemuksia tai yliluonnollisuutta näen ympärilläni maailman, jossa Jumala vaikuttaa.
Tämä kirjoitus oli omaa pohdintaani ja se on provokatiivinen, koska se on täällä tapana. Siinnä ei ole totuuksia vain yhden muurahaisen pohdintoja. Kritiikki sallittu!
Hyvää ja railakasta vapun odotusta! ( ei ? )
johon minäkin voin yhtyä, esimerkiksi tähän: " Omasta uskostani en ole valinnut mitään... uskoni horjuu mutta pysyy. Omaksi ilokseni ilman kokemuksia tai yliluonnollisuutta näen ympärilläni maailman, jossa Jumala vaikuttaa."
>>Olen sitä mieltä, että nämä sanomasi voimakkaat uskonnolliset kokemukset ja fundamentalismi, olisivat syytä pitää erilään. Fundamentalismissa ihminen sitoutuu johonkin aatteeseen, hänen uskonnollisuutensa ei ole välttämättä keskeistä, vaikka hän sen nimissä toimiikin. >Voimakas uskonnollinen kokemus on taas mielestäni yleensä erittäin yksityinen, välitön, sekä hetkellinen. >Omaksi ilokseni ilman kokemuksia tai yliluonnollisuutta näen ympärilläni maailman, jossa Jumala vaikuttaa.
kerrroit että "olet tutkinut seitsämän viimeistä vuotta ihmismielen liikkeitä psykologian perspektiivistä".
siksi varmaan olet oikea ihminen vastaamaan, miksi väistit kysymykseni, "miksi uskot Jumalaan, tai mihin tarvitset sitä"?
Ymmärrän, ettet välttämättä haluaa vastata itse kysymykseen, mutta kait sentään ammatilliseen kysymykseen kykenet vastaamaan myös itsestäsi?
Siis mihin ihmismielen liikkeeseen se perustui?