Kävin sellaisissa paikoissa, mitä en olisi uskonut näkeväni koskaan ja viekä vähemmin olisin uskonut, että se kaikki on totta. Nämä meidän jorinamme täällä palstoilla on, kuin hyttysen jorina maailman myrskyjen keskellä.
Ihmisten turvattomuus ja ihmishengen hinta on siellä lähimmäisen kädessä ja aloin vakavasti epäillä, onko Jumalaa yleensä olemassakaan, koska tavallisia ihmisiä ei siellä suojellut periaatteessa kukaan, ei edes Jumala.
Ihmisten hätä ja turvattomuus oli siellä käsin kosketeltavissa, eikä paremmasta tulevaisuudesta ollut siellä pienintäkään toivoakaan ja kaikki tämä on yhden suurvallan johtajan päätäntävallassa. Tästä kaikesta aloin ymmärtämään, että ihminen on ihmisen pahin vihollinen, olemme sitten kristittyjä, mormoneja tai muslimeja.
Älkää kysykö, missä kävin, koska en voi sitä kertoa.
Ihmisten turvattomuus ja ihmishengen hinta on siellä lähimmäisen kädessä ja aloin vakavasti epäillä, onko Jumalaa yleensä olemassakaan, koska tavallisia ihmisiä ei siellä suojellut periaatteessa kukaan, ei edes Jumala.
Ihmisten hätä ja turvattomuus oli siellä käsin kosketeltavissa, eikä paremmasta tulevaisuudesta ollut siellä pienintäkään toivoakaan ja kaikki tämä on yhden suurvallan johtajan päätäntävallassa. Tästä kaikesta aloin ymmärtämään, että ihminen on ihmisen pahin vihollinen, olemme sitten kristittyjä, mormoneja tai muslimeja.
Älkää kysykö, missä kävin, koska en voi sitä kertoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
muuten kävit?
Tervetuloa takaisin kotoiselle maaperälle, oma maa mansikka. Kuulin juuri kevään ensimmäisen peipposen laulavan, mustarastas on vihellellyt jo useampana iltana ja kalalokit kirkuvat kesäisesti.
Kokemastasi, että arvaan ehkä missä olet ollut.
Itse ajattelen, että Jumala toimii ihmisten kautta ja että taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Jos ei se ole, niin on sisäisesti helvetti.
Jumala ei ole temppumaakari, joka ilmestyisi paikalle sormia napsauttamalla. Kyllä Jumala silti on, joka hetki läsnä siellä, missä lähimmäisenrakkaus toimii käytännössä.
Sekä Jumala että paholainen toimivat maailmassa ihmisen kautta. Ehkä ne ovat vain apukäsitteitä, mutta viis siitä sitten. Kumminkin haluan olla Jumalan puolella.
Jokaisella on sisällään kaksi koiraa, musta ja valkoinen. Voimme itse päättää, kumpaa ruokimme. Koirien tapaan se toinekin onnistuu aina silloin tällöin sieppaamaan palasen, niin että kumpaakaan ei saa nälkään tapetuksi - ei sitä mustaa, mutta ei onneksi sitä valkoistakaan koiraa. Mutta valkoista kannattaa yrittää ruokkia, ettei se heikentyisi niin, että musta saa yhä helpommin napatuksi ruokapalat ja lopulta raatelee sen kuoliaaksi.
Hyvä esimerkki muuten, mutta todellisuudessa koirat on solidaarisia toisilleen, ainakin saman perheen koirat. :-)
...