Sitä mukaa, kun Pyhä Henki on tuonut esille uusia asioita Raamatun totuudesta, joutuu miettimään tapahtumia, ei yksin Raamatun tiedon pohjalta vaan myös jo maailmanhistoriassa tapahtuneiden asioiden tutkimisen kautta.
Kun sitten jonkun asian kohdalla on tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että se onkin tämän asian todellinen totuus, niin silloin varmasti tietää, että asia on todella näin.
Sitten vielä, aivan kuin välitodistukseksi Pyhä Henki antaa asian sinetöivän näyn.
Näin on se opetusjakso loppuun käsitelty 1960-luvulla, kun minulla ei ollut harmainta aavistustakaan Raamatun totuudesta, uskoin vahvasti, että ufot ja humanoidit ovat todellisuutta, vaikka työssäni tutka-asemalla sain 25 vuotta seurata maamme ilmatilaa, eikä kertaakaan sellaista kohdetta ilmaantunut, jonka olisi voinut tulkita ufoksi (lentäväksi lautaseksi).
Näin tämä asia vähitellen menetti merkityksen ja mielenkiinnon elämässäni. Kristuksen ilmestyessä elämääni, tuli tämäkin asia uudelleen tutkittavaksi.
Nyt Totuuden Hengen antaman tiedon pohjalta. Asian päätteeksi hän sitten antoi tämän ilmestyksen. Kirjoitin sen muistiin, kuten olen vuoden 1991 alusta lähtien tehnyt, kun Pyhä Henki päiväkirjan pitämiseen kehotuksen antoi.
En ajatellutkaan saattaa tätä julkisuuteen, koska lehdet eivät kirjoituksiani julkaise. Kävi kuitenkin niin, että parin viikon kuluttua tästä sain tietää erään ruukkilaisen miehen tehneen itsemurhan.
Tällaiseen epätoivoiseen tekoon hänet oli johdattanut se, että hän oli kokenut humanoidien uhkailuja. Tästä rohkaistuneena lähetin tämän paikallislehti Siikajokilaaksoon, joka SRK:n, vanhoillislestadiolaisten, uhkauksista johtuen ei kirjoituksiani enää julkaissut, mutta siitä huolimatta tämän julkaisi.
Ilmeisesti siksi, että nyt voitiin lukijoille osoittaa Teuvo Sunin lopullisesti seonneen.
Lauantai-iltana, 14.1.1995, olin tavanomaisella juoksulenkillä. Tullessani erään peltoaukeaman reunasta kohoavaan loivaan ylämäkeen, kävi ylläni voimakas, pehmeä humahdus, ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.
Juoksin vielä muutaman askeleen ja huomasin, että tie veikin valtavan aluksen sisälle. Jatkoin matkaa edessä olevaa, oikealle kaartuvaa käytävää pitkin. Käytävän seinät oli päällystetty tummilla, neliön muotoisilla laatoilla, joiden yläreunassa, käytävän molemmin puolin oli leveä valovyö.
Käytävä kaartui alaspäin, enkä osaa sanoa, kuinka kauan sitä pitkin juoksin. Lopulta se päättyi, ja edessäni seisoi kolme pienikokoista humanoidia.
Pysähdyin. Nämä lähestyivät minua. käsissään kapeaa valokiilaa lähettävät lamput. En tuntenut minkäänlaista pelkoa, mutta juuri kun he olivat tarttumassa minuun, tuli mieleeni voimakkaasti sanat:
"Jeesuksen Kristuksen nimessä, häipykää!"
En ehtinyt tätä edes ääneen lausua, kun oliot olivat poissa, samoin alus. Jatkoin matkaani turvallisen tunteen vallassa lähes samasta paikasta mistä ilmestys oli alkanut.
Eivät nämä maailmanhistoriassa mitään uutta ole. Ne vain lisääntyvät lopun lähestyessä, kuten kaikki muutkin eksytykset, joiden perässä jo valittujakin viedään harhaan.
"Koska Jumala ei enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle", kuten Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä sanoi, kun hänkin totesi minun olevan henkisesti sairas, ja tarvitsevan pappien sielunhoitoa.
Kun sitten jonkun asian kohdalla on tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että se onkin tämän asian todellinen totuus, niin silloin varmasti tietää, että asia on todella näin.
Sitten vielä, aivan kuin välitodistukseksi Pyhä Henki antaa asian sinetöivän näyn.
Näin on se opetusjakso loppuun käsitelty 1960-luvulla, kun minulla ei ollut harmainta aavistustakaan Raamatun totuudesta, uskoin vahvasti, että ufot ja humanoidit ovat todellisuutta, vaikka työssäni tutka-asemalla sain 25 vuotta seurata maamme ilmatilaa, eikä kertaakaan sellaista kohdetta ilmaantunut, jonka olisi voinut tulkita ufoksi (lentäväksi lautaseksi).
Näin tämä asia vähitellen menetti merkityksen ja mielenkiinnon elämässäni. Kristuksen ilmestyessä elämääni, tuli tämäkin asia uudelleen tutkittavaksi.
Nyt Totuuden Hengen antaman tiedon pohjalta. Asian päätteeksi hän sitten antoi tämän ilmestyksen. Kirjoitin sen muistiin, kuten olen vuoden 1991 alusta lähtien tehnyt, kun Pyhä Henki päiväkirjan pitämiseen kehotuksen antoi.
En ajatellutkaan saattaa tätä julkisuuteen, koska lehdet eivät kirjoituksiani julkaise. Kävi kuitenkin niin, että parin viikon kuluttua tästä sain tietää erään ruukkilaisen miehen tehneen itsemurhan.
Tällaiseen epätoivoiseen tekoon hänet oli johdattanut se, että hän oli kokenut humanoidien uhkailuja. Tästä rohkaistuneena lähetin tämän paikallislehti Siikajokilaaksoon, joka SRK:n, vanhoillislestadiolaisten, uhkauksista johtuen ei kirjoituksiani enää julkaissut, mutta siitä huolimatta tämän julkaisi.
Ilmeisesti siksi, että nyt voitiin lukijoille osoittaa Teuvo Sunin lopullisesti seonneen.
Lauantai-iltana, 14.1.1995, olin tavanomaisella juoksulenkillä. Tullessani erään peltoaukeaman reunasta kohoavaan loivaan ylämäkeen, kävi ylläni voimakas, pehmeä humahdus, ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt.
Juoksin vielä muutaman askeleen ja huomasin, että tie veikin valtavan aluksen sisälle. Jatkoin matkaa edessä olevaa, oikealle kaartuvaa käytävää pitkin. Käytävän seinät oli päällystetty tummilla, neliön muotoisilla laatoilla, joiden yläreunassa, käytävän molemmin puolin oli leveä valovyö.
Käytävä kaartui alaspäin, enkä osaa sanoa, kuinka kauan sitä pitkin juoksin. Lopulta se päättyi, ja edessäni seisoi kolme pienikokoista humanoidia.
Pysähdyin. Nämä lähestyivät minua. käsissään kapeaa valokiilaa lähettävät lamput. En tuntenut minkäänlaista pelkoa, mutta juuri kun he olivat tarttumassa minuun, tuli mieleeni voimakkaasti sanat:
"Jeesuksen Kristuksen nimessä, häipykää!"
En ehtinyt tätä edes ääneen lausua, kun oliot olivat poissa, samoin alus. Jatkoin matkaani turvallisen tunteen vallassa lähes samasta paikasta mistä ilmestys oli alkanut.
Eivät nämä maailmanhistoriassa mitään uutta ole. Ne vain lisääntyvät lopun lähestyessä, kuten kaikki muutkin eksytykset, joiden perässä jo valittujakin viedään harhaan.
"Koska Jumala ei enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle", kuten Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä sanoi, kun hänkin totesi minun olevan henkisesti sairas, ja tarvitsevan pappien sielunhoitoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saatanalle tuli kiire - yritän pysyä perässä.
Tuonne taakse metsämaan oli Saatanan siirtotyöläinen tämänkin siirtänyt.
Siirtotyöläinen ahkeroi, koska saa sunnuntaityökorvausta.