Kesän 1944 tilastoja seurattaessa karkuruus oli pääsääntöisesti suurinta siellä missä tappiot olivat suurimmat, missä taistelut kovimmat. Mutta tilasto paljastaa myös eroja. Jos verrataan karkuruutta yksiköiden tappioihin olisi luullut Etelä-Savosta ja Karjalasta pääasiassa kotoisin olleen 2.Divisioonan suhdelukeman olleen korkean. Jukka Kulomaan tilaston mukaan Martolan/Blickin divisioona karkuruus suuriin tappioihin suhteutettuna oli pieni 0.14 tai 14%. Sensijaan eteenkin Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Lahden seudun yksiköissä oli keskivertoa enemmän karkuruutta. Suomenkielisellä Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Itä-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Karjalassa vähemmän.
Suhteessa mataliin tappioihin 11.D oli kehnoin divisioona lukema 0.5 eli karkureita puolet tappioista, perässä 4.D, "stadin kingien" 3.Pr ja tuntuvan jyväskyläläisen aineksen 18.D. (Onko jyväskyläläisillä edes mitään heimoidentiteettiä?).
2.D:n lisäksi pohjoissavolaisista ja kainuulaisista kootun 14.D:n sekä III AK:n yksiköillä 15.D ja 19.Pr oli matala karkuruus suhteessa tappioihin. III AK huolimatta Vuosalmen rajuista tappioista huolimatta pärjäsi hyvin. Keskivertoa edustavat Vihman ja Tapolan divisioonat 6.D ja 5.D. Erittäin raskaan kesäsodan käynyt 21.Pr huolimatta siitä että yksi pataljoona koottu rangaistusvangeista pärjäsi lähtökohdat huomioiden suhteellisen hyvin. Sillä olikin erittäin pätevä komentaja Torvald Ekman.
Suhteessa mataliin tappioihin 11.D oli kehnoin divisioona lukema 0.5 eli karkureita puolet tappioista, perässä 4.D, "stadin kingien" 3.Pr ja tuntuvan jyväskyläläisen aineksen 18.D. (Onko jyväskyläläisillä edes mitään heimoidentiteettiä?).
2.D:n lisäksi pohjoissavolaisista ja kainuulaisista kootun 14.D:n sekä III AK:n yksiköillä 15.D ja 19.Pr oli matala karkuruus suhteessa tappioihin. III AK huolimatta Vuosalmen rajuista tappioista huolimatta pärjäsi hyvin. Keskivertoa edustavat Vihman ja Tapolan divisioonat 6.D ja 5.D. Erittäin raskaan kesäsodan käynyt 21.Pr huolimatta siitä että yksi pataljoona koottu rangaistusvangeista pärjäsi lähtökohdat huomioiden suhteellisen hyvin. Sillä olikin erittäin pätevä komentaja Torvald Ekman.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pori, Lahti, Turku....Kokkola, Munsala ja Torniojoen yläjuoksun "kläppisepät" ja muut jurnuttajat olivat tunnetusti keskimäärin muita löyhämoraalisimpia ja henkisesti velttoja alueita. Myöhemmin nämä olivat myös typerien taistolaisten keskittymiä. Tampere pärjäsi paremmin sillä hämäläisillä on tietty selkeä identiteetti.
Pori on nykyään Suomen persuin kaupunki. Ja Halla-ahohan on itse sivari eli aikamme persuvariaatio Ardnt Pekurisesta.
Tuskinpa sentään! Olen henkilökohtaisesti osallistunut reserviläisten pistooliammuntakilpailuun, johon osallistui myös Halla-aho!
Ja ennen kuin kukaan kysyy niin tiedoksi: reserviläisjärjestöön voi kuulua sekä mies että nainen eikä asepalveluksen suorittaminen ole jäsenyyden edellytys!
No reserviläisjärjestöön kuuluvatkin etupäässä ns. takarintaman taavit.
Halla-aho on sivari.
Olen nähnyt tuon Kulomaan vertailun ja suhtaudun kriittisesti paitsi karkuruuden määrittelyyn ja Kulomaa itsekin asiaa paljon tutkineena tunnustaa asian. Myös yksiköiden tappiot vaikuttavat omituisilta kun paljon kaatuneina menettänyt yksikkö menettää kokonaistappioissa vähemmän kuin divisioona tai prikaati jolla oli vähän kaatuneita. Alistussuhteet sekoittivat pakkaa kun alunperin divisioonaan kuulunut soti toisella puolella Laatokkaa kuin toinen. Entä divisioona jolle oli alistettu paljon ylijohdon tai armeijakunnan yksiköitä tai yksiköitä toisists divisioonista/prikaateista.
Divisioonakohtaiset tappiotilastot ovat kiistanalaista luettavaa näiden jatkuvien alistussuhteiden muutostenkin takia.