Lyhyesti ja ytimekkäästi: kommunismi on häviäjien kateutta niitä kohtaan, joilla on lahjoja ja sinnikkyyttä menestyä yhteiskunnassa. Kommunismi ei ole humaani vaan aggressiivinen ideologia, joka perustuu "luokkavihollisten" (=ihmisten) tuhoamiseen ja heidän omaisuutensa ryöstämiseen. Kommunismi perustuu vääristyneeseen ihannekuvaan tasa-arvosta ja sellaiseen käsitykseen ihmisluonteesta, joka ei pidä paikkaansa. Kun ihmiset eivät sitten kommunistisissa kokeiluissa käyttäydykään aatteen ihanteiden mukaisesti, ihanteellisista kommunistijohtajista tulee vainoharhaisia tyranneja jotka aloittavat teurastuksen. Näin on aina käynyt ja näin käy aina.
Kommunismi on kateutta
Brezhnev
11806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjoituksessasi on hyviäkin pointteja. Onhan sitä kommunismissa tuollainenkin piirre.
Mutta kun ne lahjat ja sinnikkyys eivät riitä. Jokaista menestyjää kohti on monta lahjakasta ja sinnikästä, jotka eivät ole päässeet vihreälle oksalle. Se ei ole automaatti.
Kun hurjasti töitä puskemalla ja uskaltamalla ei silti pärjää ja katsoo vierestä, miten jotkut onnekkaammat tai suhteet omaavat mälläävät jopa pienemmillä ponnistuksilla, alkaa sitä kummasti miettiä oikeudenmukaisuusjutskaa.
Kommunismi pyrkii myös oikeudenmukaisuuteen, ja taatusti enemmän kuin varsinkin nykyisenkaltainen kapitalismi. Eli jos ei nyt ihan tuomittaisi mitään järjestelmää suoralta kädeltä, niistä kun on kaikista löydettävissä sekä pahaa että hyvää.
Kovia kommunisteja tarvitaan tänä päivänä tässä kvartaalitalouden maailmassa. Joillekin onnettomille nykymaailma voi tänä päivänä olla kylmempi ja kovempi paikka kuin koskaan ennen. Yhteiskunnasta puuttuu inhimillisyyden tasapaino ilman vasenta laitaa. Työelämässä lahjattomat ja kiltit jäävät yritysten tuotantoportaaseen raatamaan ja elättämään kasvottomia omistajia, joille vain sijoitustensa tuotto merkitsee jotain. Siinä sivussa pitää myös elättää hallinnon loisia, jotka taas ovat päässeet asemaansa häikäilemättömyytensä, kovuutensa ja laskelmoivuutensa ansiosta, usein myös pelkillä suhteilla. Inhimillisten arvojen diversiteetti ja tasapaino on ihmisyhteisölle yhtä tärkeä kuin geneettinen muuntelu ja biodiversiteetti luonnolle.
Myönnetään, ettei kapitalismi ole täydellistä. Se on myös totta, että kaikki ahkerat eivät tule palkituiksi (vauraudella) kapitalismissa. "Väärällä" alalla oleva tai "väärän" koulutuksen hankkinut saa huonoa palkkaa vaikka olisi tärkeässä työssä ja tekisi sen hyvin. Esimerkiksi sairaanhoitajien tai lastentarhanopettajien palkka ei ole missään suhteessa työn vaativuuteen. Samoin vaikkapa humanistisen alan koulutuksen saanut joutuu tyytymään keskimäärin huomattavasti vaatimattomampaan elintasoon kuin lakitieteilijä tai diplomi-insinööri, vaikka olisi minkälainen nero alallaan.
Mutta ihmisellä on valinnanmahdollisuuksia: jos haluaa nimenomaan rikastua, se on syytä ottaa huomioon jo ammatinvalinnassa. Jos taas ei rahasta niin välitä, voi hakeutua mielenkiintoiseen ja muulla tavoin kuin rahalla motivoivaan työhön. Jos taas työnantaja ei tunnu työtäsi tarpeeksi arvostavan, voit toki hakeutua muualle tai ryhtyä vaikka itse yrittäjäksi.
Olen muuten kovasti eri mieltä tuosta oikeudenmukaisuus-ajatuksestasi. Oikeudenmukaisuus on subjektiivinen käsite, jota kommunismi ei voi omia itselleen. Joidenkin mielestä oikeudenmukaisuus tarkoittaa (tulonjaossa) "kaikille yhtä paljon", toisten mielestä taas "ahkeralle ja/tai lahjakkaalle enemmän". Ei voi sanoa, että edellinen olisi "oikein" ja jälkimmäinen "väärin", sillä ne ovat mielipiteitä.
Oma ajatukseni on yhdistää näitä molempia: kaikille kohtuullisesti (hyvinvointivaltio) mutta silti ahkeralle ja lahjakkaalle palkinto uutteroinnistaan.
No tämäpä hauska keskustelu kommunistipalstalla. Kerrankin näkemykset ovat hyvin lähellä toisiaan eikä aina "helevetin" kaukana.
Kommunismin hyvä pyrkimys on palkita ihmiset heidän ansionsa, ei alansa mukaan - se, ettei tässä oikein ole onnistuttu on eri asia. Uskonpa, että kapitalismissa moni etevä ihminen on mennyt kauppikseen hänelle luonteenomaisesti sopivampien humanististen opintojen sijaan, koska on halunnut mammonaa. Se on vahva kannustin, ja vääristää "kilpailua" inhimillisyyden ja kovan bisnessmaailman välillä.
Yrittäjyydestä minulla on omakohtaista kokemusta siltä starttirahaa pitemmältäkin kaudelta. Se ei ole yleispätevä ratkaisu ongelmaan.
Kaikille samaan palkkaan (tai palkintaan) en usko itsekään. Ihminen ei ole sillä tasolla. Esittämäsi viimeinen lause on minunkin mieleeni.
En väittänytkään, että kommunismilla olisi yksinoikeus oikeudenmukaisuuden käsitteeseen. Mutta subjektiivisenakin se kuuluu kommunismiin, kapitalismiin puhtaimmillaan taas ei. Lähes puhtaimmillaan kapitalismi esiintyi industrialismin alkuaikoina tai sitten orjuusaikoina. Voitko väittää, että silloin tehtailijat ajattelivat tuotantonsa ja rikkautensa tekijöitä muina kuin "koneen osina"?
Ei teilata kommunismia, ettei jouduta taas samoihin aikoihin - sellaista on nyt ilmassa. Kommunismi on oiva vastavoima... varsinkin, jos sitä aletaan soveltaa uuteen aikaan.
Olen elämäni aikana tuntenut läheisesti lukuisia kommunistiaktiiveja sekä heidän vakituisia äänestäjiään, runsain määrin. Ja on sanottava, että en muista yhtäkään joka heistä ei olisi pitänyt kommunismia ensisijaisesti oikotienä valtaan. Jo silloin saatoin todeta, että heillä oli aina oma etu mielessä, ei yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.
Vielä tulee se päivä, jolloin työläisten lapset uittavat kaarnaveneitänsä kapitalistin veressä! Kuten toveri Stalin sanoi kuudennessatoista NKP:n edustajakokouksessa, kapitalistin ahneus ajaa länsimaat kerta toisensa jälkeen talouspulaan, joidenka seurauksena kapitalismi romahtaa omaa mahdottomuuteensa.
Sananlaskua mukaillen: kapitalismi on hyvä renki mutta huono isäntä, ja siksi se tarvitsee valjaat eli hyvinvointiyhteiskunnan, joka pitää huolta myös heikommista. En ole kannattamassa raakaa riistokapitalismia vaan pohjoismaisen tyyppistä "taltutettua" kapitalismia, jollaisen toimivuudesta on hyvää näyttöä.
Kommunistit mielellään sanovat, että Neuvostoliitolla ja muilla kommunistisilla diktatuureilla ei ole ollut juuri mitään tekemistä todellisten kommunististen ihanteiden kanssa. Vieläkin suuremmalla syyllä voi sanoa, että 1800-luvun riistokapitalismilla ei ole mitään yhteistä pohjoismaisen hyvinvointikapitalismin kanssa. Toimivasta ja humaanista kommunistisesta systeemistä ei ole näyttöä, mutta hyvinvointikapitalismista on. Riistokapitalismiahan esiintyy nykymaailmassa yhä köyhissä maissa (ja paradoksaalisesti maailman rikkaimmassa maassa USA:ssa), mutta sielläkin kapitalismi yleensä johtaa myös työläisten elintason nousuun.
Haluaisin vielä nostaa tähän keskusteluun sellaisen pointin, että sekä kapitalismi että kommunismi ovat materialistisia (elintason nousuun tähtääviä), luontoa riistäviä ja luonnon kanssa ristiriidassa olevia järjestelmiä. Ne eivät tuhoudu luokkaristiriitaan vaan ihmisen ja luonnon sovittamattomaan ristiriitaan, molemmat kauniisti samassa veneessä.
>Haluaisin vielä nostaa tähän keskusteluun sellaisen pointin, että sekä kapitalismi että kommunismi ovat materialistisia (elintason nousuun tähtääviä), luontoa riistäviä ja luonnon kanssa ristiriidassa olevia järjestelmiä. Ne eivät tuhoudu luokkaristiriitaan vaan ihmisen ja luonnon sovittamattomaan ristiriitaan, molemmat kauniisti samassa veneessä.
Mutta voivathan ne tuhoutua molempiin. Katsotaan kumpi ensin ehtii (tai ei, pyritään edes johonkin järkevämpään, kumpikin vaihtoehto tuntuu karsealta).
>Riistokapitalismiahan esiintyy nykymaailmassa yhä köyhissä maissa (ja paradoksaalisesti maailman rikkaimmassa maassa USA:ssa), mutta sielläkin kapitalismi yleensä johtaa myös työläisten elintason nousuun.
Yhdysvalloista kuuluu hyvin katkeraa tekstiä jenkkikapitalismin elintasovaikutuksista. Ihmiset joutuvat tekemään monia duuneja ihan perusasioiden rahoittamiseksi, ja tällainen popula kasvaa koko ajan. Työlainsäädäntö ja työttömyysturva ovat olemattomia, porukka on kutakuinkin rikkaiden osakkeenomistajien armoilla. Ilmeisesti jo ansaittu eläkekin voidaan ottaa pois, jos jenkkisarjoja on uskominen. Ihmiset raatavat yli kymmentuntisia päiviä rikkaiden rikastuttamiseksi - ajatus "tulos tai ulos" tarkoittaa siellä kirjaimellisesti totta.
>En ole kannattamassa raakaa riistokapitalismia vaan pohjoismaisen tyyppistä "taltutettua" kapitalismia, jollaisen toimivuudesta on hyvää näyttöä.
Samma här. Tai sitten "taltutettua" kommunismia.
Miten lähelle taltutettu kommunismi ja taltutettu kapitalismi tulevat toisiaan? Miten kommunismi taltutetaan?
No, itse asiassa ne saattavat tulla hiusviivamaisen rajan päähän toisistaan.
Taltutetulla kommunismilla tarkoitan sellaista, josta utopistisin usko ihmisen jalouteen on karsittu. Kommunismia, joka myöntää että ihmisissä on aina itsekäs piirre, "meissä kaikissa asuu pieni kapitalisti" (joissakin suuri) - ja tätä on käytettävä jopa hyväksi innovaatioiden saavuttamiseksi. Yhteiskuntajärjestelmää, jonka POHJANA on kommunistinen ihanneyhteiskunta, mutta joka realistisesti tunnustaa ettei se ole saavutettavissa ainakaan vielä monen moniin sukupolviin.
Sinulta on kateissa humanismin merkitys, joka näkyy siinä, että ensin kuvailet kommunismin epäihanteelliseksi ideologiaksi ja sitten alat yhtäkkiä puhumaan toteutumattomista ihanteista. Et osaa määritellä niitä ihanteita, joita kommunistit haluaisivat toteuttaa, vaikkakin huonolla menestyksellä.
Humanismi sosialismissa on siinä, että hyvä elämä tehdään jokaiselle mahdolliseksi ohjaamalla teollisuustuotanto kansalle. On täysin absurdia väittää, että se edes liittyisi kateuteen. Se liittyy siihen, että kapitalismissa rikkaat hallitsevat toisten ihmisten elämänlaatua, hyvän elämän tekijöitä, hallitsemalla tuontantovälineita omaksi edukseen toisten kustannuksella. Tämä yritetään sosialismissa korjata.
Vastaan syytöksiisi siten, että et ymmärrä myöskään kommunismin käsitettä. Kommunismi on Marxin kuvailema sosialismin aikaansaama yhteiskunta, eikä 1900-luvun kommunististen hallitusten yhteiskunta. He käyttivät kommunismi-termiä perustellakseen sosialistisen politiikkansa kansalle, kaiken päämääränä. Se seikka, että nämä hallitukset olivat tyrannimaisia ja brutaaleja, ei tee niistä kommunistisia.
Thdistät tämän brutaalisuuden ja tyrannimaisuuden virheellisesti kommunismiin ja sitten teet tuplavirhejohtopäätöksen yhdistämällä kateuden kommunismiin omien kuvitelmiesi perusteella. Kommunismi on Marxin teoreettinen seuraus sosialismista. Sitä se tarkoitti 1860-luvulla akateemisessa kirjassa Kommunistinen manifesti, eikä mitään pahoja aikomuksia.