Historia on ihmeellistä, kun voittanut sitä kirjoittaa. Mutta todellisuus on toinen.
Lenin kaappasi vallan 7.11.1917 (ns. lokakuun vallankumous). Jo 8.11. Helsingissä olleet bolsevikit kehottivat suomalaisia punaisia vallankumoukseen. Seuraavalla viikolla 14.11. alkoi yleislakko (tunnetaan myös "suurlakkona"). Lakko-organisaation nimi oli Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto. Vallankumous päätettiin tehdäkin 16.11. mutta jo samana päivänä asiasta äänestettiin uudelleen ja äänin 13-12 vallankumous peruutettiin!! Uskomatonta, vai mitä?
Edellisenä päivänä 15.11. eduskunta oli päättänyt ottaa korkeimman vallan itselleen, eli Venäjällä ei ollut enää sananvaltaa Suomen asioihin. SDP oli vaatinut 18.7.1917 säädetyn valtalain voimaansaattamista, mutta oikeisto ehdotti väliaikaisen valtiohoitajakunnan (3 eduskunnan valitsemaa henkilöä) ottavan hallitusvallan. Kompromissina eduskunta antoi siis 15.11. julistuksen korkeimman vallan siirtämisestä eduskunnalle. Lakko päättyi 19.11., koska SDP oli saanut vaatimansa lain 8-tunnin työajasta ja kuntalain vahvistettua (SDP:n "Me vaadimme" -ohjelma).
Laillista hallitusta tai eduskuntaa Suomessa ei ollut, mikä oli kaiken valtataistelun perimmäinen syy syksyllä 1917. Laillinen eduskunta oli 31.7.1917 siirretty syrjään väkivalloin venäläisten santarmien toimesta, kun laiton ns. väliaikaikainen hallitus (Kerenskin kaapattua vallan) oli Venäjällä niin määrännyt.
4.12.1917 Svinhufvudin senaatti antoi julistuksen Suomen itsenäisyydestä yllättäen vasemmiston. Asiaa ei ollut tarkoitus käsitellä eduskunnassa lainkaan, koska sen arveltiin mutkistavan senaatin asemaa. Eduskunnalle annettin kuitenkin samalla ehdotus uuden Hallitusmuodon säätämiseksi, jossa valtaa siirrettäisiin senaatille. Tämä oli tietenkin ovela veto saada valtiovalta lopullisesti oikeiston käsiin. Vasemmisto taas uskoi saavansa Venäjän bolsevikkihallitukselta apua vallan saamiseksi punaisille Suomessa. Itsenäisyyttä kannattivat molemmat osapuolet, minkä vuoksi 6.12. vahvistettiin sitten Suomen itsenäisyys eduskunnassa.
Pohja sisällissodalle oli luotu 1917 kiistoissa ja tammikuussa 1918 tilanne alkoi kärjistymään molempien osapuolien kerätessä aseita itselleen ja yrittäen estää toista saamasta aseita. Ensimmäisiä vakavia yhteenottoja olikin jo 9.1.1918 alkaen. Lopullinen kipinä sodalle saatiin aikaiseksi 12.1. eduskunnassa kiivaan keskustelun jälkeen, jolloin eduskunta julisti senaatille täydet valtuudet "lujan järjestysvallan luomiseen". Sotaa ei voinut tuon hetken jälkeen enää mikään estää.
Lenin kaappasi vallan 7.11.1917 (ns. lokakuun vallankumous). Jo 8.11. Helsingissä olleet bolsevikit kehottivat suomalaisia punaisia vallankumoukseen. Seuraavalla viikolla 14.11. alkoi yleislakko (tunnetaan myös "suurlakkona"). Lakko-organisaation nimi oli Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto. Vallankumous päätettiin tehdäkin 16.11. mutta jo samana päivänä asiasta äänestettiin uudelleen ja äänin 13-12 vallankumous peruutettiin!! Uskomatonta, vai mitä?
Edellisenä päivänä 15.11. eduskunta oli päättänyt ottaa korkeimman vallan itselleen, eli Venäjällä ei ollut enää sananvaltaa Suomen asioihin. SDP oli vaatinut 18.7.1917 säädetyn valtalain voimaansaattamista, mutta oikeisto ehdotti väliaikaisen valtiohoitajakunnan (3 eduskunnan valitsemaa henkilöä) ottavan hallitusvallan. Kompromissina eduskunta antoi siis 15.11. julistuksen korkeimman vallan siirtämisestä eduskunnalle. Lakko päättyi 19.11., koska SDP oli saanut vaatimansa lain 8-tunnin työajasta ja kuntalain vahvistettua (SDP:n "Me vaadimme" -ohjelma).
Laillista hallitusta tai eduskuntaa Suomessa ei ollut, mikä oli kaiken valtataistelun perimmäinen syy syksyllä 1917. Laillinen eduskunta oli 31.7.1917 siirretty syrjään väkivalloin venäläisten santarmien toimesta, kun laiton ns. väliaikaikainen hallitus (Kerenskin kaapattua vallan) oli Venäjällä niin määrännyt.
4.12.1917 Svinhufvudin senaatti antoi julistuksen Suomen itsenäisyydestä yllättäen vasemmiston. Asiaa ei ollut tarkoitus käsitellä eduskunnassa lainkaan, koska sen arveltiin mutkistavan senaatin asemaa. Eduskunnalle annettin kuitenkin samalla ehdotus uuden Hallitusmuodon säätämiseksi, jossa valtaa siirrettäisiin senaatille. Tämä oli tietenkin ovela veto saada valtiovalta lopullisesti oikeiston käsiin. Vasemmisto taas uskoi saavansa Venäjän bolsevikkihallitukselta apua vallan saamiseksi punaisille Suomessa. Itsenäisyyttä kannattivat molemmat osapuolet, minkä vuoksi 6.12. vahvistettiin sitten Suomen itsenäisyys eduskunnassa.
Pohja sisällissodalle oli luotu 1917 kiistoissa ja tammikuussa 1918 tilanne alkoi kärjistymään molempien osapuolien kerätessä aseita itselleen ja yrittäen estää toista saamasta aseita. Ensimmäisiä vakavia yhteenottoja olikin jo 9.1.1918 alkaen. Lopullinen kipinä sodalle saatiin aikaiseksi 12.1. eduskunnassa kiivaan keskustelun jälkeen, jolloin eduskunta julisti senaatille täydet valtuudet "lujan järjestysvallan luomiseen". Sotaa ei voinut tuon hetken jälkeen enää mikään estää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erinomainen analyysi sisällissodan tapahtumista. Se oli silloin tiukkaa valtataistelua, jossa oikeisto pyrki saamaan maahan monissa vallankumouksissa tutun direktoraatin, jolla olisi laajat valtuudet päättää asiat. Vasemmisto kannatti demokraattista päätöksentekoa, jossa eduskunta olisi keskeinen valtioelin, kuten nykyisessäkin perustuslaissa on säädetty.
Tilanne oli selvä.Oikeisto kannatti demokratiaa ja itsenäisyyttä.
Vasemmisto nojasi bolsevikkeihin ja halusi työväen diktatuuria.
Oikeisto voitti.
Mannerheimin johdolla siirryimme 1919 läntisten demokratioiden joukkoon.
Siellä on äärivasemmiston harmiksi pysytty.
Länsimaiden demokratioiden joukkoon Suomi on ehkä siirtynyt presidentti Mauno Koivison aikana. Presidentti Kekkonen oli melkoinen yksinvaltias.
Suomessa oikeisto v 1918 nojasi saksalaisiin ja halusi Saksan miehittävän ainakin Ahvenanmaan, minkä se tekikin. Oikeisto myös rajoitti eduskunnan enemmistön valtaa perustuslaissa, kun monet päätökset voitiin tehdä vain 2/3 määräenemmistöllä. Nämä rajoitukset purettiin Koiviston aikakaudella.
Vasemmiston harhapolut bolsevikkien kanssa olivat vaarallisia. Suomen onneksi suomaliset kommunistit joutuivat pakenemaan maasta.
Ai niin, unohtui mainita, että Mannerheim inhosi demokratiaa. Hän oli aatelisesta suvusta eikä osallistunut kuin kerran valtiopäiville säätynsä edustajana kokien inhoa poliittista juonittelua kohtaan.
Ollakseen demokratian inhoaja M oli oudon usein ehdokkaana tasavallan valtionpäämieheksi.