Muutama vuosi sitten julkaistiin kirja. Siis ehkä noin 2-5 vuotta sitten. Se on vakava kertomus suomen kaukopartio toiminnasta. Kirjassa tuodaan esiin se rankempi puoli. Kun ammutaan antautunut vihollinen ettei se voisi tehdä hälytystä. Tai kun taistelu tilanteessa joudutaan jättämään omat haavoittuneen.
Nimi oli tyyliin Kaukopartion musta kirja.
Sis nimi ja tekijä?
Nimi oli tyyliin Kaukopartion musta kirja.
Sis nimi ja tekijä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitäs kummallista tuossa on? Kaukopartio toimi jatkuvassa vaarassa vihollisen selustassa. Pääsääntöisesti pyrittiin välttämään kosketusta viholliseen tai sen siviiliväestöön. Jos törmättiin vihollisn sotilaisiin niin joitakin tuotiin kotimaahan kuulusteltavaksi. Jos ei suostunut/ jaksanut itse kävellä niin henkilö ammuttiin. Miksi? Koska selviämiselle oli olennaisn tärkeää, ettei vihollinen saanut tietoa partion koosta tai kulkusuunnasta myös liikuntakyvytön haavoittunut oma sotilas saatettiin pyynnöstä ampua tai jättää piiloon odottamaan noutoa.
Kaukopartiotoiminta on aivan oma sodankäyntimuotonsa ja sillä oli omat sääntösä.
Mikset etsi kirjaasi googlella?
Juuri noin mutta en löytänyt vaikka kuinka etsin. Ajattelin olisiko joku lukenut ja muistaisi tekijän ja nimen?
Olen lukenut lukuisia kirjoja aiheesta, mutta tuo kirja ei vaikuta tutulle. Yksi kaukopartio joutui jättämään kesken partion johtajansa, mannerheim-ristin saaneen haavoittuneen miehen kätköön. En ole varma oliko jättöhetkellä jo kuollut. Pariin otteeseen sodan jälkeen etsittiin naapurin puolelta kätköä, mutta enää sitä ei paikannettu ja ruumis lienee piilossa yhä.
Kaukopartiot vaativat kovaa kuntoa ja henkistä kanttia ja partion tehtävä ei saanut vaarantua. Niissä tilanteissa jouduttiin usein tekemään kovia ratkaisuja!
Monenlaista stooria on.
Ja osa aivan huttua. Lapsena luin korkeajännitystä.
Sitten esa anttalaa ja muuta sotajuttua. ja kalle päätaloa. Ja joku omakustanne sotapäuväkirja myös,, jne..
Kaikkein ylimielisimpiä on olleet korkeilla asemilla olleiden, ja muiden kirjoittamat ihailu muistelma. Niissä on kakan tuoksu mukana....
Viimeksi luin jr1 vaiheista miehet kertovat.
Ja sitten luin tutkimus selvityksen vetäytymisestä syväriltä -44.
Vanäläisten desanttien tekoja ja toimia pitäisi koota ja muita puna-armeijan hirmutekoja. Niin jälkipolvet saisi realismia sodasta.
Ei tuota kirjaa taida olla.
Kaukopartiot olivat olennainen osa puolustusta, niiden liikkeistä raportoitiin Berijalle suoraan, mihinkään hienotunteisuuteen ei ollut takaa-ajossa varaa. Olisi oltava ylpeitä, että kuula ammuttiin niihin kalloihin, joiden vaaraksi arvioitiin olevan. On varmasti totta, että monet partioon lähteneet joutuivat kuulan omaan kalloonsa kiinnijoutumisen pelossa ampumaan, mutta partiossa olijat olivat todella vaarallisia myös kiinniottamista yrittäneille. He eivät olleet paskahousuja, kuten aloittaja.
Hölynpölyä.
Kaukopartiointi oli toisaalta osa tiedustelua,toisaalta tehtiin myös iskuja.
Sisäministeri Berijalla ei ollut mitääntekemistä kaukopartioiden kanssa. Niitä jahtasi
NL:n rajavartiosto.
Kaukopartiomiesten itsemurhia ei ole tiedossa.Heitä ei myöskään jäänyt vangeiksi.
Idiootti, Berija oli NKVD:n johdossa.
Mutta voithan itkeä, itkijänainen.
Oliko näin ettei jäänyt vangiksi? Siis edes haavoittuneena?
Saattoi jäädäkin. Pysyikö pitkään hengissä on sitten eri asia!
Muutama pahoin haavoittunut partiomies jäi omasta tahdostaan neukkujen puolelle, kun katsoi ettei pysty eikä kestä paluuta Suomeen ja on vain hidasteena muille. He yrittivät tulituksellaan vielä suojata muiden vetäytymistä. Heistä ei kuultu tämän jälkeen mitään. Haavoittuneen kohtalona oli luoti, joko oma tai neukkulaisen "lääkintämiehen". Vangiksi jäi myös kunnossakin olevia. Viimeinen heistä pääsi palaamaan takaisin Suomeen 1955. Nato palkkasi 1950-luvulla entisiä kaukopartiomiehiä tekemään pohjois-Norjasta tiedustelumatkoja Neuvostoliiton puolelle ja toimittamaan niistä tarkat tiedot. Partiot toimittavat tietenkin samat tiedot suomalaisille. Siellä oli kävijöitä lähteistä riippuen 10-30. Sille tielle jäi ainakin viisi. Palkkio tiedustelumatkasta oli oli tavis duunarin n. puolen vuoden palkka. Nimekkäin matkalleen jäänyt oli luutnantti Heikki Määttänen.
Lahtelainen kirjailija Esa Anttala kirjoitti useita teoksia tästä aihepiiristä. Olivat tosipohjaisia. Porukoilla oli "Kyynel-radiot", joilla pidettiin yhteyttä Suomeen. Joitakin kaukopartiomiehiä loikkasi mm. USAan. Itse soitin eräälle, joka oli Seatlessa ja haastattelin lehtijuttuuni.