Otteita kirjoittamastani teoksesta "Riivattu maailma ja sen lunastus." Kirjassa on yli 400 sivua. Teoksessa on käytetty fantasiaa, mutta kirja perustuu kuitenkin henkiselle totuudelle, joka kuvastaa myös nykyisen juutalaiseliitin ts. kasaarimafian henkistä tilaa.
Huom!
Juudarit taistelevat miekoin abrimien sotilaita vastaan, mutta ovat pahasti alakynnessä abrimien ylivoimasta johtuen. Kuten olette varmaankin huomanneet tämä oli abramien juoni, he lauloivat ja näyttelivät juopunutta ja myöhemmin kävivät pitkälleen odottamaan juudareita. He olivat tehneet näin jo joitakin viikkoja, sillä kuten sanottu, he tiesivät juudarien aikeista.
Nythän oli asiat siten, että itse Mefistoles oli asettunut ihailemaan tätä ihmislasten mielettömyyttä. Hän istui kaupungin tornissa. Ihmislapset eivät voineet Mefistolestä kuitenkaan havaita, sillä yleisesti ihmislapsilla ei ollut henkinen näkökyky avoinna. Niin tämäkin piru tai kuten hienosti sanottuna Mefistoles tai Besebuli oli ollut joskus ihminen, sillä ihmisistä tulee kuolemansa jälkeen joko enkeleitä tai piruja. Piru siis istui ihailemassa verilammikoita, jotka olivat ilmaantuneet taistelutantereelle. Kuu, joka pääsi nyt loistamaan pilven raosta, sai verilammikot näyttämään aivan mustilta. Tämä sai Mefistolesen suorastaan hurmioituneeseen tilaan. Sehän oli Mefistolesen aivan pimeyden voimien uhrihetki ja siihen se oli pyrkinytkin. Mefistolesen vierelle oli nyt ilmestynyt valon enkeli, hän lausui Mefistoleselle:
“Tervehdys pimeyden poika, mitäpä täällä kieroilet?”
Mefistoles: ”Katsopa työni tulosta, eipä tullut Korkeimmalta sulkua tälle?"
Enkeli: ”Voi piru parka, et näe kaikkea pahuuden alta, Korkein kyllä tämän olisi estää voinut.”
Mefistoles: ”Vaan eipä estänyt.”
Enkeli: “Ennen kuin tuohon vastaan, pysäytän ajan, etteivät nuo ihmislapset toisiaan täysin tuhoa.”
Enkeli lausuu lumon: “Ajankantimet ammoiset, peilikuvat Korkeimman tilojen, henkivallat näihin liittyneet hetken levätä saavat. On näin kuvastimet pysähtyneet, vaan ei voimasta taian.” Näin sanottuaan taistelijat jähmettyvät taistelu asentoihinsa ja näyttämö hiljenee.
Enkeli: “Niin, lausuttakoon sinulle, miksi ei Korkein tätä estänyt? On Korkein ikuinen ja ääretön. Sen tiedät kyllä, että Hän hyvin olisi voinut ehkäistä tämän mielettömyyden. Mutta se olisi vain ollut pakottamista ihmisen tahdon, eikä hyvä ja tosi juurru ihmiseen pakottamalla. Korkeimman kaitselmus ohjaa ihmistä vapaan tahdon tietä. Ihminen siis valitsee valon tai pimeyden, sillä Korkein koko ajan ja kaikessa ohjailee ihmistä pois pimeyden tieltä, mutta päätös on ihmisen. Koskaan ei pahuus poistu pakottamalla.”
Mefistoles: “Siis ei kannettu vesi kaivossa pysy, myös pimeyden asukki tuon ymmärtää voi, valossa Korkeimman enkelin.” Mefistoles jatkaa: “Mutta sanopa tämä: miksi noille juudareille annettiin Korkeimman Oppi, vaikka he seuraani niin innolla lykkää.”
Enkeli: “Juudarit kuvittelevat olevansa Korkeimman valittu kansa. Siksi he kirkkona mielivät olla, ja muut kansat he tahtovat asettaa valtikkansa alle. Tästä syystä he Korkeimman Opin säästää tahtovat. Mikäli tuo Oppi olisi kansoilla muilla, vaikkapa abrimeilla, ei juudarit Oppia silloin kunnioittaa voisi, sillä se ei heille kunniaa toisi. Tällöin juudarit hyökkäisivät Oppia vastaan ja sen täysin tuhoaisivat. Tästä syystä on Korkein antanut Oppinsa juudareille.”
Mefistoles: “Mitäs sitten?”
Enkeli: “Jos Oppi tuhottaisiin ei Valoa ihmislapsilla silloin olisi ja tämän planeetan ihmiset joutuisivat kadoksiin.”
Enkeli: “Mutta julki tuotakoon, että vielä synkempi pimeys ihmisten päälle laskeutuu, kun on kulunut vuosia puolitoista tuhatta. Silloin juudarit vielä pahempaan kansaan yhdistyy ja siitä edelleen tuhat vuotta on silloin perkele ilmestyvä maanpäälle. Mutta silloin tulee sille myös vastapuoli, nimittäin Korkeimman ikuinen Kirkko.
Mutta nyt loppukoon mielettömyys, pois otan nyt vallan sinulta.”
Palatkaamme nyt taistelukentälle. Ezahis näki kamppailun tällä erää turhaksi....
...................................
( Alla kuvaus siitä kuinka juudarit juhlivat helveteissään sitä, kun juudariylimystö on menestynyt maailman valloitus ohjelmassaan ajassa ja paikassa.)
Me vietämme nyt juhlallisuuksia siitä syystä, että juudarien ruhtinaat ovat vihdoinkin - luonnollisessa maailmassa - saaneet otettua ratkaisevan askeleen kohti totaalista maailmanvalloitusta. Huomautan vielä eräästä tosiasiasta. Nimittäin siitä, että juudaritylimystö maanpäällä ei kuuna päivänä olisi päässyt näin pitkälle ilman minun vertaansa vailla olevia taikojani ja muita pimeitä puuhiani. Minustapa ne ovat maanpäälle virranneet kaikki pirulliset suunnitelmat juudariylimystön tahtoon. Olen niin mainio ja tehokas, että pystyn täältä helvetillisestä tilastani käsin hallitsemaan koko luonnollista maailmaa. No, mitättömyydet! Kuinka teistä on - kun kerta tällaiseen olen kykenevä - mikä minä olen?” -”Olet meidän jumalamme, oi suuri Kaifanus!”
[Huom! "Kantajilla" tarkoitetaan Israelin ystävien ja erilaisten sionistien hännystelijöiden kaltaisia henkilöitä.]
Kaifanus: [Hytkyy tyytyväisyyttä] “Juuri tuon minä halusinkin kuulla.” [Silloin kantajien - jotka olivat maanpäällä eläessään innokkaita juudarien ystäviä - kopista alkaa kuulua huutoa! “Eläköön juudarit ja heidän valtakuntansa sekä heidän pyrkimyksensä! Eläköön suuresti kunnioitettu Kaifanus! Hurraa! Hurraa! Kunniaksi Kaifanuksen, joka maailman paras on!”] Näiden huudahdusten johdosta Kaifanus katsoo partaansa hieroen Kaithuseen ja he alkavat nauraa niin, että rikinkatkuinen henkinen ilmakehä alkaa levottomasti väreillä. Kaifanus toteaa naurunsa seasta: “Voi mitä hölmöjä nuo juudarien ystävät! Vieläkin meitä ihannoivat, vaikka olemme täällä helvetissä!” Kaithus: “Niin, nuo idiootit pitävät meitä ’valittuina’ vaikka muodostamme täyden vastakohdan Jumalan laille.”
Kaifanus: “Huomio päällysmiehet! viekää nuo kantajat lapioimaan lantaa kaduilta, että meidän on parempi käyskennellä paluu matkalla!” Päällysmiesperkeleet tekevät työtä käskettyä ja ryhtyvät samalla hakkaamaan ruoskillaan kantajia hoputtaen: “Liikettä niveliin kirotut nuolijat! Jos lapiot eivät ala heilua kiivaammin iskemme selkärankanne poikki nilviäiset!” Tästä hirvittävän nurjasta kohtelustaan huolimatta kantajat virittävät ylistyslaulun Kaifanukselle, hoilaten: “Ylistetty olkoon Kaifanus, joka juudarit messiaanisuuteen johdattaa, johdattaa! Olkaamme kiitollisia, kun juudareita palvella saamme ja mitäs siitä jos lantaa luomme, hurraa lantaa luomme! Iskut me nöyrästi kestämme, mukisematta haavamme nuolemme, ah ihanaa on elomme tää!
Kantajat jäivät siivoamaan katuja lannasta, jota olikin siellä tasaisesti puolimetriä. Tällä välin Kaithus oli myös alkanut vaatia puheenvuoroa. - ”Arvoisa Kaifanus, eikö nyt olisi jo minun vuoroni esittää puheita?” - “No, joko sinä nyt haluat sanoa jotakin? Vastahan minä aloitin!” - “Olette puhuneet jo varsin laajasti! Eihän minulle jää mitään puhuttavaa!” - “No, hyvä on puhu sitten, mutta viimeinen sana on minulla!” - “Mnhh… Noo, katsotaan sitten.” Niinpä Kaithus ryhtyy puhumaan: “No niin, Kaifanus tuossa jo esittikin, että minkä vuoksi me olemme saapuneet tänne sangoin perkelejoukoin juhlimaan enkä puhu siitä sen enempää. Kaifanus puheessaan esittikin, että maanpäällä juudariylimystön maailmanvalloitus on päässyt hyvään vauhtiin. Mutta tämä syvästi arvostettu pääperkele otti kaiken kunnian maailmanvalloitus virtauksen lähettämisestä luonnonmaailmaan, täysin itselleen. Hän unohti täysin minun voimakkaan panostukseni kyseiseen asiaan. No niin, se siitä. Tämä hetki on kuitenkin meille juudariperkeleille voiton saavutus ja paremman tulevaisuuden odotuksen alku. Taistelu, joka luonnonmaailmassa on alkanut, ei lakkaa ennen kuin jokainen kansakunta on juudarien orjuudessa…” “Nyt riittää!” Karjaisi Kaifanus ja jatkoi: “On koittanut minun vuoroni puhua! Siirry syrjään!” [Perkelekansan huomatessa, että johtajien välillä alkoi kehittyä ilmi tappelu, alkoivat he sitä mukaa kuin johtajien eripura lisääntyi, hajota kahdeksi joukkueeksi. Toinen tästä joukosta asettui Kaifanuksen puolelle ja toinen joukko Kaithusen puolelle. Kuitenkin niin, että suurempi osa oli Kaifanuksen puolella. Koska helvetissä pääsee se aina enemmän suosioon, joka on suuremmassa määrin pahuudessa ja valheessa.
Kun Kaifanus mäjäytti ensimmäisen nyrkiniskunsa Kaithuseen niin, että tämän kipa lensi hänen päästänsä, alkoivat pikkuperkeleet myös tapella ja repiä toisiaan kappaleiksi. Lopulta helvetillinen raivo sai sellaiset mittasuhteet, että maa alkoi repeillä ja halkeamista syöksähteli esille tulta ja tulikiveä. Torille ilmestyi myös reikiä, joista tuprusi esille synkkää ja pahanhajuista savua. Raivokkuudesta johtuen myös taivas näytti repeytyvän kahtia ja maasta ja taivaalta nousi hirvittäviä salaman iskuja.
Tämä perkeleen valtakunnasta alkanut raivo levisi ketjureaktion tavoin myös muihin helvetti valtioihin eli saatanan- ja pahojenhenkienvaltakuntaan. Henkimaailmassa helveteissä myllertävä raivo ilmeni aaltomaisina sysäyksinä. Nämä aaltomaiset ryöpsähdykset purkautuivat esille helvettiin johtavien luolien aukoista ja rämeiköistä sekä soiden silmäkkeistä. Purkaukset olivat näöltään tulensekaista savua, jotka saivat myös enkelit toimimaan.
Helveteissä olevasta järjestyksestä huolehtivat enkelit Välkkyvämiekka sekä Oikeudennyrkki kiiruhtivat paikalle. Välkkyvämiekka ojensi kaksiteräisen miekkansa kohti helvettejä. Silloin avautuivat helvettejä peittäneet kuoret ja kaikkien kolmen helvetin valtakunnat avautuivat esille pirullisessa karmeudessaan. Koska helvetit olivat avoinna ojensi Oikeudennyrkki oikean kätensä suunnaten sen helvetteihin. Vasemman kätensä hän ojensi kohti taivasta keräten näin Jumalallista virtausta vasemman kätensä kautta ruumiinsa läpi ojennettuun oikeaan käteen. Tällöin levisi hänen oikeasta kädestään laajeneva valoaalto, joka ensin mykisti helvetit ja sen jälkeen kylmensi kaikki helvetit siten, että niiden asukkaat tärisivät kylmyydestä. Tämän henkisen tilan vaikutus lakkasi vasta silloin kuin helvettien henkinen tila oli rauhoittumiseen kypsä. Jumalallisella virtauksella on helvetteihin kyseinen vaikutus sentähden, sillä ne ovat täysin vastakkaisia Jumaluuden Totuudelle ja Hyvyydelle, sillä helveteistä huokuu vääryyden ja pahuuden elonkehä.
Huom!
Juudarit taistelevat miekoin abrimien sotilaita vastaan, mutta ovat pahasti alakynnessä abrimien ylivoimasta johtuen. Kuten olette varmaankin huomanneet tämä oli abramien juoni, he lauloivat ja näyttelivät juopunutta ja myöhemmin kävivät pitkälleen odottamaan juudareita. He olivat tehneet näin jo joitakin viikkoja, sillä kuten sanottu, he tiesivät juudarien aikeista.
Nythän oli asiat siten, että itse Mefistoles oli asettunut ihailemaan tätä ihmislasten mielettömyyttä. Hän istui kaupungin tornissa. Ihmislapset eivät voineet Mefistolestä kuitenkaan havaita, sillä yleisesti ihmislapsilla ei ollut henkinen näkökyky avoinna. Niin tämäkin piru tai kuten hienosti sanottuna Mefistoles tai Besebuli oli ollut joskus ihminen, sillä ihmisistä tulee kuolemansa jälkeen joko enkeleitä tai piruja. Piru siis istui ihailemassa verilammikoita, jotka olivat ilmaantuneet taistelutantereelle. Kuu, joka pääsi nyt loistamaan pilven raosta, sai verilammikot näyttämään aivan mustilta. Tämä sai Mefistolesen suorastaan hurmioituneeseen tilaan. Sehän oli Mefistolesen aivan pimeyden voimien uhrihetki ja siihen se oli pyrkinytkin. Mefistolesen vierelle oli nyt ilmestynyt valon enkeli, hän lausui Mefistoleselle:
“Tervehdys pimeyden poika, mitäpä täällä kieroilet?”
Mefistoles: ”Katsopa työni tulosta, eipä tullut Korkeimmalta sulkua tälle?"
Enkeli: ”Voi piru parka, et näe kaikkea pahuuden alta, Korkein kyllä tämän olisi estää voinut.”
Mefistoles: ”Vaan eipä estänyt.”
Enkeli: “Ennen kuin tuohon vastaan, pysäytän ajan, etteivät nuo ihmislapset toisiaan täysin tuhoa.”
Enkeli lausuu lumon: “Ajankantimet ammoiset, peilikuvat Korkeimman tilojen, henkivallat näihin liittyneet hetken levätä saavat. On näin kuvastimet pysähtyneet, vaan ei voimasta taian.” Näin sanottuaan taistelijat jähmettyvät taistelu asentoihinsa ja näyttämö hiljenee.
Enkeli: “Niin, lausuttakoon sinulle, miksi ei Korkein tätä estänyt? On Korkein ikuinen ja ääretön. Sen tiedät kyllä, että Hän hyvin olisi voinut ehkäistä tämän mielettömyyden. Mutta se olisi vain ollut pakottamista ihmisen tahdon, eikä hyvä ja tosi juurru ihmiseen pakottamalla. Korkeimman kaitselmus ohjaa ihmistä vapaan tahdon tietä. Ihminen siis valitsee valon tai pimeyden, sillä Korkein koko ajan ja kaikessa ohjailee ihmistä pois pimeyden tieltä, mutta päätös on ihmisen. Koskaan ei pahuus poistu pakottamalla.”
Mefistoles: “Siis ei kannettu vesi kaivossa pysy, myös pimeyden asukki tuon ymmärtää voi, valossa Korkeimman enkelin.” Mefistoles jatkaa: “Mutta sanopa tämä: miksi noille juudareille annettiin Korkeimman Oppi, vaikka he seuraani niin innolla lykkää.”
Enkeli: “Juudarit kuvittelevat olevansa Korkeimman valittu kansa. Siksi he kirkkona mielivät olla, ja muut kansat he tahtovat asettaa valtikkansa alle. Tästä syystä he Korkeimman Opin säästää tahtovat. Mikäli tuo Oppi olisi kansoilla muilla, vaikkapa abrimeilla, ei juudarit Oppia silloin kunnioittaa voisi, sillä se ei heille kunniaa toisi. Tällöin juudarit hyökkäisivät Oppia vastaan ja sen täysin tuhoaisivat. Tästä syystä on Korkein antanut Oppinsa juudareille.”
Mefistoles: “Mitäs sitten?”
Enkeli: “Jos Oppi tuhottaisiin ei Valoa ihmislapsilla silloin olisi ja tämän planeetan ihmiset joutuisivat kadoksiin.”
Enkeli: “Mutta julki tuotakoon, että vielä synkempi pimeys ihmisten päälle laskeutuu, kun on kulunut vuosia puolitoista tuhatta. Silloin juudarit vielä pahempaan kansaan yhdistyy ja siitä edelleen tuhat vuotta on silloin perkele ilmestyvä maanpäälle. Mutta silloin tulee sille myös vastapuoli, nimittäin Korkeimman ikuinen Kirkko.
Mutta nyt loppukoon mielettömyys, pois otan nyt vallan sinulta.”
Palatkaamme nyt taistelukentälle. Ezahis näki kamppailun tällä erää turhaksi....
...................................
( Alla kuvaus siitä kuinka juudarit juhlivat helveteissään sitä, kun juudariylimystö on menestynyt maailman valloitus ohjelmassaan ajassa ja paikassa.)
Me vietämme nyt juhlallisuuksia siitä syystä, että juudarien ruhtinaat ovat vihdoinkin - luonnollisessa maailmassa - saaneet otettua ratkaisevan askeleen kohti totaalista maailmanvalloitusta. Huomautan vielä eräästä tosiasiasta. Nimittäin siitä, että juudaritylimystö maanpäällä ei kuuna päivänä olisi päässyt näin pitkälle ilman minun vertaansa vailla olevia taikojani ja muita pimeitä puuhiani. Minustapa ne ovat maanpäälle virranneet kaikki pirulliset suunnitelmat juudariylimystön tahtoon. Olen niin mainio ja tehokas, että pystyn täältä helvetillisestä tilastani käsin hallitsemaan koko luonnollista maailmaa. No, mitättömyydet! Kuinka teistä on - kun kerta tällaiseen olen kykenevä - mikä minä olen?” -”Olet meidän jumalamme, oi suuri Kaifanus!”
[Huom! "Kantajilla" tarkoitetaan Israelin ystävien ja erilaisten sionistien hännystelijöiden kaltaisia henkilöitä.]
Kaifanus: [Hytkyy tyytyväisyyttä] “Juuri tuon minä halusinkin kuulla.” [Silloin kantajien - jotka olivat maanpäällä eläessään innokkaita juudarien ystäviä - kopista alkaa kuulua huutoa! “Eläköön juudarit ja heidän valtakuntansa sekä heidän pyrkimyksensä! Eläköön suuresti kunnioitettu Kaifanus! Hurraa! Hurraa! Kunniaksi Kaifanuksen, joka maailman paras on!”] Näiden huudahdusten johdosta Kaifanus katsoo partaansa hieroen Kaithuseen ja he alkavat nauraa niin, että rikinkatkuinen henkinen ilmakehä alkaa levottomasti väreillä. Kaifanus toteaa naurunsa seasta: “Voi mitä hölmöjä nuo juudarien ystävät! Vieläkin meitä ihannoivat, vaikka olemme täällä helvetissä!” Kaithus: “Niin, nuo idiootit pitävät meitä ’valittuina’ vaikka muodostamme täyden vastakohdan Jumalan laille.”
Kaifanus: “Huomio päällysmiehet! viekää nuo kantajat lapioimaan lantaa kaduilta, että meidän on parempi käyskennellä paluu matkalla!” Päällysmiesperkeleet tekevät työtä käskettyä ja ryhtyvät samalla hakkaamaan ruoskillaan kantajia hoputtaen: “Liikettä niveliin kirotut nuolijat! Jos lapiot eivät ala heilua kiivaammin iskemme selkärankanne poikki nilviäiset!” Tästä hirvittävän nurjasta kohtelustaan huolimatta kantajat virittävät ylistyslaulun Kaifanukselle, hoilaten: “Ylistetty olkoon Kaifanus, joka juudarit messiaanisuuteen johdattaa, johdattaa! Olkaamme kiitollisia, kun juudareita palvella saamme ja mitäs siitä jos lantaa luomme, hurraa lantaa luomme! Iskut me nöyrästi kestämme, mukisematta haavamme nuolemme, ah ihanaa on elomme tää!
Kantajat jäivät siivoamaan katuja lannasta, jota olikin siellä tasaisesti puolimetriä. Tällä välin Kaithus oli myös alkanut vaatia puheenvuoroa. - ”Arvoisa Kaifanus, eikö nyt olisi jo minun vuoroni esittää puheita?” - “No, joko sinä nyt haluat sanoa jotakin? Vastahan minä aloitin!” - “Olette puhuneet jo varsin laajasti! Eihän minulle jää mitään puhuttavaa!” - “No, hyvä on puhu sitten, mutta viimeinen sana on minulla!” - “Mnhh… Noo, katsotaan sitten.” Niinpä Kaithus ryhtyy puhumaan: “No niin, Kaifanus tuossa jo esittikin, että minkä vuoksi me olemme saapuneet tänne sangoin perkelejoukoin juhlimaan enkä puhu siitä sen enempää. Kaifanus puheessaan esittikin, että maanpäällä juudariylimystön maailmanvalloitus on päässyt hyvään vauhtiin. Mutta tämä syvästi arvostettu pääperkele otti kaiken kunnian maailmanvalloitus virtauksen lähettämisestä luonnonmaailmaan, täysin itselleen. Hän unohti täysin minun voimakkaan panostukseni kyseiseen asiaan. No niin, se siitä. Tämä hetki on kuitenkin meille juudariperkeleille voiton saavutus ja paremman tulevaisuuden odotuksen alku. Taistelu, joka luonnonmaailmassa on alkanut, ei lakkaa ennen kuin jokainen kansakunta on juudarien orjuudessa…” “Nyt riittää!” Karjaisi Kaifanus ja jatkoi: “On koittanut minun vuoroni puhua! Siirry syrjään!” [Perkelekansan huomatessa, että johtajien välillä alkoi kehittyä ilmi tappelu, alkoivat he sitä mukaa kuin johtajien eripura lisääntyi, hajota kahdeksi joukkueeksi. Toinen tästä joukosta asettui Kaifanuksen puolelle ja toinen joukko Kaithusen puolelle. Kuitenkin niin, että suurempi osa oli Kaifanuksen puolella. Koska helvetissä pääsee se aina enemmän suosioon, joka on suuremmassa määrin pahuudessa ja valheessa.
Kun Kaifanus mäjäytti ensimmäisen nyrkiniskunsa Kaithuseen niin, että tämän kipa lensi hänen päästänsä, alkoivat pikkuperkeleet myös tapella ja repiä toisiaan kappaleiksi. Lopulta helvetillinen raivo sai sellaiset mittasuhteet, että maa alkoi repeillä ja halkeamista syöksähteli esille tulta ja tulikiveä. Torille ilmestyi myös reikiä, joista tuprusi esille synkkää ja pahanhajuista savua. Raivokkuudesta johtuen myös taivas näytti repeytyvän kahtia ja maasta ja taivaalta nousi hirvittäviä salaman iskuja.
Tämä perkeleen valtakunnasta alkanut raivo levisi ketjureaktion tavoin myös muihin helvetti valtioihin eli saatanan- ja pahojenhenkienvaltakuntaan. Henkimaailmassa helveteissä myllertävä raivo ilmeni aaltomaisina sysäyksinä. Nämä aaltomaiset ryöpsähdykset purkautuivat esille helvettiin johtavien luolien aukoista ja rämeiköistä sekä soiden silmäkkeistä. Purkaukset olivat näöltään tulensekaista savua, jotka saivat myös enkelit toimimaan.
Helveteissä olevasta järjestyksestä huolehtivat enkelit Välkkyvämiekka sekä Oikeudennyrkki kiiruhtivat paikalle. Välkkyvämiekka ojensi kaksiteräisen miekkansa kohti helvettejä. Silloin avautuivat helvettejä peittäneet kuoret ja kaikkien kolmen helvetin valtakunnat avautuivat esille pirullisessa karmeudessaan. Koska helvetit olivat avoinna ojensi Oikeudennyrkki oikean kätensä suunnaten sen helvetteihin. Vasemman kätensä hän ojensi kohti taivasta keräten näin Jumalallista virtausta vasemman kätensä kautta ruumiinsa läpi ojennettuun oikeaan käteen. Tällöin levisi hänen oikeasta kädestään laajeneva valoaalto, joka ensin mykisti helvetit ja sen jälkeen kylmensi kaikki helvetit siten, että niiden asukkaat tärisivät kylmyydestä. Tämän henkisen tilan vaikutus lakkasi vasta silloin kuin helvettien henkinen tila oli rauhoittumiseen kypsä. Jumalallisella virtauksella on helvetteihin kyseinen vaikutus sentähden, sillä ne ovat täysin vastakkaisia Jumaluuden Totuudelle ja Hyvyydelle, sillä helveteistä huokuu vääryyden ja pahuuden elonkehä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ketäs ne sellaiset "juutalaiseliitit ja Kasaaromafiat" ovat?
Ehkä liian paljon satua, ettei oikein sovi Aku Ankan taskukirjan kokoelmaankaan. Ankkalinna on jotenkin totuudenmukaisempaa.
Oletko ajatellut ryhtyväsi PLO:n fantasiahistorian kirjoittajaksi? Onko muuten Siionin vanhinten pöytäkirja tuttu kirja? Perustuu myös fanatasiaan ja pahoihin uniin. Olisin kaivannut jotain omaperäisempää. Liikaa käänteistä lainausta, mutta sinänsä historiallinen satu, joka uppoaa alle kymmenvuotiaisiin. Siionista nousee pelastus, kuuluu faktakirjallisuuteen.
Kirjoituksen kuvaus sopii hyvin juutalaiseliitin luonteeseen ja Israelin ystäviin. Raamatussahan sana "juutalainen" tarkoittaa taivaallisen merkityksen mukaan uudestisyntynyttä ihmistä eikä juutalaista kansaa. Jumalan Sanassa juutalaista kansaa symbolisoi Juudas Iskariot.
Lanta juutalaisten helveteissä symbolisoi heidän pahuuksiaan ja Israelin ystävät todellakin luovat sitä lantaa, jo täällä maanpäällä, (henkisessä mielessä) sillä he ovat juutalaiseliitin ts. perkeleen iljettäviä nuolijoita ja orjia.
[email protected]
niin silloin pakko sanoa että ompa sairasta tekstiä.
Ei ole odotettavissa kirjailijana tulevaisuutta.
Mielenkiintoista luettavaa! Harvoin näistä asioista uskalletaan kirjoittaa totuudenmukaisesti. On mainio idea käsitellä näin hauskalla tavalla näin yleishyödyllisiä asioita. Tällainen kirja sopisi jokaiseen kouluun lukukirjaksi, sillä niin paljon tulee medialta juutalaisten ylistystä että lapset muuttuvat jo ensi luokilla sokeiksi tässä suhteessa. Taitavat muut vastanneet olla juutalaismafian manipuloinnin uhrja, mikä on valitettavaa.
Teksti tuo mieleen Goethen Faustin. Siinä on oiva tyyli vaikka joskus onkin havaittavissa kankeutta. Erittäin viisasta tuoda henkiset todellisuudet maailman todellisuuteen mukaan. Missään fantasiakirjallisuudessa ei sellaisessa onnistuta, ja tarina jäävät aina tyhjän päälle. Tässä saattaisi kuitenkin olla onnistuja.