Onko diagnoosin saaminen aina vaikeaa.

Anonyymi

Olen usein ihmetellyt omaa sisäistä levotonta oloa ja tuntenut se takia myös jonkinlaista huononmuuden tunnetta. Levottoman olon voi laukaista mikä tahansa positiivinen asia esim innostuminen, ihastuminen myös stressi ja jännitys. Levottomuus saa kehonkin täysin ylikierroksille. Levoton olo on ikäänkuin kokoajan päällä. Toisaalta voin myös reagoida voimakkaalla uupumisella ja masennuksella kuormittaviin asioisin. Joskus molemmat mielialat voivat vaihdella. Olen yrittänyt jutella levottomuudesta ja masennuksesta usean lääkärin kanssa mutta he ovat olleet todella haluttomia ottamaan kantaa siihen voisiko oireiluni johtua kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Selitykseksi on tarjottu masennusta (lääkkeet vain pahensivat oloa), add:tä koska siihen voi kuulua levottomuuden lisäksi kyvyttömyyttä saada asioita aikaan sekä uupuminen,erityisherkkyyttä,traumataustaa,näiden yhdistelmiä. Mitään tutkimuksia tai kunnollista oirekartoitusta ei ole tehty kuitenkaan koskaan. Nyt vedotaan jo ikään ettei niitä tarvitse tehdä kun on täyttänyt yli 50v. Koen että jo oman itsetuntemuksen olisi tärkeää tietää mistä on kyse. Lisäksi se voisi helpottaa suvun muita levottomia ihmisiä(joita on jonkinverran) kun tiedetään mistä on kyse. Oireet ovat myös vaikuttaneet työelämässä jaksamiseen mikä on lisännyt huonommuuden tunnetta ja itsesyyttelyä. Turhauttavaa ravata saman asian takia lääkärissä ja tuntea aina että oireita vähätellään eikä juurikaan tule kuulluksi.

16

57

    Vastaukset

    • Oletko käynyt pelkästään yleislääkärillä vai psykiatrian puolella?

    • Jos olet itse sitä mieltä, että kaksisuuntainen kuvaa parhaiten oireitasi, eikö se riitä vastaukseksi?

    • En kyllä tuon kuvauksen perusteella kaksisuuntaiseksi sanoisi. Jos kuitenkin ulkoiset tekijätkin synnyttää levottomuutta eikä siis ainoastaan sisäsyntyistä. ADDtä ennemmin. Minulla molemmat ja osaan erottaa vaivojen oireet toisistaan ja sillä perusteella sanoisin että tuo jälkimmäin. Minäkin kysyn että oletko käynyt psykiatrilla? Jos et niin ehdottomasti kannattaa mennä.

      • Olen käynyt juuri aina psykiatrilla ja diagnoosi on ollut joko masennus, ahdistushäiriö, post traumaattisen stressireaktio. On siis vaihdellut lääkäri kohtaisesti. Psykologi taas on epäillyt add :tä teki testejä jotka tukivat epäilyjä. Sain lähetteen lääkärille joka sitten dissasi psykologin näkemyksen täysin. Kävin tuolla psykologilla useamman kerran. Miten sun add ilmenee?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen käynyt juuri aina psykiatrilla ja diagnoosi on ollut joko masennus, ahdistushäiriö, post traumaattisen stressireaktio. On siis vaihdellut lääkäri kohtaisesti. Psykologi taas on epäillyt add :tä teki testejä jotka tukivat epäilyjä. Sain lähetteen lääkärille joka sitten dissasi psykologin näkemyksen täysin. Kävin tuolla psykologilla useamman kerran. Miten sun add ilmenee?

        Uusi anonyymi tässä.
        ADD tarvitse neuropsykologilla käynnin ja sinne pääsy on välillä todella hankalaa. Varsinkin mitä vanhempi olet. Itse pääsin vasta psykoterapeutin kautta, koska psykoterapeutti sanoi suoraan, ettei minua voi hoitaa ennen kuin diagnoosit on varmistettu kunnolla neuropsykologilla. Sain lääkityksen lopulta ADD:hen ja psykoterapeutti sanoi suoraan, että vihdoin hän pystyy tekemään työnsä kun tietää missä mennään ja minäkin pystyn keskittymään tapaamisissa paremmin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uusi anonyymi tässä.
        ADD tarvitse neuropsykologilla käynnin ja sinne pääsy on välillä todella hankalaa. Varsinkin mitä vanhempi olet. Itse pääsin vasta psykoterapeutin kautta, koska psykoterapeutti sanoi suoraan, ettei minua voi hoitaa ennen kuin diagnoosit on varmistettu kunnolla neuropsykologilla. Sain lääkityksen lopulta ADD:hen ja psykoterapeutti sanoi suoraan, että vihdoin hän pystyy tekemään työnsä kun tietää missä mennään ja minäkin pystyn keskittymään tapaamisissa paremmin.

        Minulla kanssa oireita ja avunpyyntöjä vähäteltiin teinistä asti yli kymmenen vuotta, lopulta tungettiin masennus/kriisilääkkeet kouraan ja jätettiin omilleen. Ei toiminut.
        Vasta sitten sain apua kun oli elämäni ensimmäistä kertaa määräaikaisessa työssä työpaikkalääkäri joka lähetti suoraan minut oikeaan paikkaan arvioitavaksi. Sain vähän sellaisen kuvan, että niitä hävetti arviointiryhmässä kun olin niin pitkään jätetty vain omilleni pärjäämään.
        Siitä sitten lähti pitkä (mutta ei 10 vuotta!) kestävä prosessi neuropsykologin testeihin. Vieläkin iso haitta näistä diagnooseista on se, ettei yleislääkärit ota minua tosissaan, mutta ei ne ottaneet sitä ennenkään.. Joten ainakin sain jotain aitoa apua, vaikka julkisella minun avut aina katkesi kesken, koska mielenterveydestä leikattiin pois ja minut piti pudottaa asiakkaana. On se silti ollut sen arvoista, ettei koko aika elä stressissä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Uusi anonyymi tässä.
        ADD tarvitse neuropsykologilla käynnin ja sinne pääsy on välillä todella hankalaa. Varsinkin mitä vanhempi olet. Itse pääsin vasta psykoterapeutin kautta, koska psykoterapeutti sanoi suoraan, ettei minua voi hoitaa ennen kuin diagnoosit on varmistettu kunnolla neuropsykologilla. Sain lääkityksen lopulta ADD:hen ja psykoterapeutti sanoi suoraan, että vihdoin hän pystyy tekemään työnsä kun tietää missä mennään ja minäkin pystyn keskittymään tapaamisissa paremmin.

        Edelliseen kommenttiin. Tämä poimittu ADHD:n käypä hoito-ohjeesta. Neuropsyk. tutkimusta ei siis tarvitse. Itse kävin adhd:een perehtyneellä psykiatrialla joka lukuisien käyntien jälkeen päätyi diagnoosiin. Minä siis suosittelen etsimään sellaisen psykiatrin. Ap: missä päin Suomea asut?

        "Neuropsykologisella (tai neuropsykologisesti orientoituneella psykologisella) tutkimuksella (ks. lisätietoaineisto 33) saadaan kuntoutuksen ja tukitoimien suunnittelun kannalta tärkeää lisätietoa kognitiivisista taidoista ja samanaikaisista ongelmista, kuten oppimisvaikeuksista sekä niiden vaikutuksista opiskelussa ja työssä suoriutumiseen. Tutkimus ei kuitenkaan ole välttämätön ADHD-oireiden arvioimiseksi eikä diagnoosin tekemistä varten. Kognitiivisten testien perusteella ADHD-diagnoosia ei voida tehdä, sillä niiden tulokset eivät ole yksilötasolla erottelevia. Neuropsykologisessa tutkimuksessa ei ole aina todettavissa vaikeuksia, vaikka henkilöllä olisi diagnosoitavissa ADHD."


      • Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen kommenttiin. Tämä poimittu ADHD:n käypä hoito-ohjeesta. Neuropsyk. tutkimusta ei siis tarvitse. Itse kävin adhd:een perehtyneellä psykiatrialla joka lukuisien käyntien jälkeen päätyi diagnoosiin. Minä siis suosittelen etsimään sellaisen psykiatrin. Ap: missä päin Suomea asut?

        "Neuropsykologisella (tai neuropsykologisesti orientoituneella psykologisella) tutkimuksella (ks. lisätietoaineisto 33) saadaan kuntoutuksen ja tukitoimien suunnittelun kannalta tärkeää lisätietoa kognitiivisista taidoista ja samanaikaisista ongelmista, kuten oppimisvaikeuksista sekä niiden vaikutuksista opiskelussa ja työssä suoriutumiseen. Tutkimus ei kuitenkaan ole välttämätön ADHD-oireiden arvioimiseksi eikä diagnoosin tekemistä varten. Kognitiivisten testien perusteella ADHD-diagnoosia ei voida tehdä, sillä niiden tulokset eivät ole yksilötasolla erottelevia. Neuropsykologisessa tutkimuksessa ei ole aina todettavissa vaikeuksia, vaikka henkilöllä olisi diagnosoitavissa ADHD."

        Vielä kommentoin tuohon äsken kirjoittamaan kommenttiin. Minä olen kyllä käynyt adhd diagnoosin jälkeen käynyt neuropsyk. tutkimuksessa muiden mahdollistan vaikeuksien kartoittamiseksi. Kohdallani tutkimuksen tulokset vahvistivat diagnoosia, vaikkei siitä ollutkaan mitään epäilystä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vielä kommentoin tuohon äsken kirjoittamaan kommenttiin. Minä olen kyllä käynyt adhd diagnoosin jälkeen käynyt neuropsyk. tutkimuksessa muiden mahdollistan vaikeuksien kartoittamiseksi. Kohdallani tutkimuksen tulokset vahvistivat diagnoosia, vaikkei siitä ollutkaan mitään epäilystä.

        En missään vaiheessa väittänyt, että se olisi ollut pelkästään mitä tarvitsee vaan se oli ns. sinetti diagnoosille. Lopullinen erottelu ja varmennus, mitä arvostan, että kaikki varmasti käytiin lävitse ennen kuin esim. lääkkeitä alettiin kokeilemaan tai muuta.
        Ja vasta kun olin käynyt neuropsyk. pitkät testit läpi niin se diagnoosi otettiin tosissaan.

        Aikaisemmin se oli vahva epäilys arvioryhmältä, psykiatrilta ja psykoterapeutilta, mutta tarpeeksi laajoja testejä ei oltu tehty. Minusta on hyvä, että kaikkien jatkuvien virheiden joukossa kerrankin tehtiin kunnolla oikein loppuun asti ja varmitettiin diagnoosit. Sellaista suosittelen myös itsekin vaatimaan, että vähentää virheellisiä lääkityksiä ja muita.

        ADHD diagnoosin muutenkin pitäisi tarvita neuropsyk. testit, koska se muistuttaa ja menee päällekäin niin monen muun mielenterveyshäiriön tai neurologisen poikkeavuden kanssa. On aika mahdoton tehdä varmaa diagnoosia ilman niitä testejä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En missään vaiheessa väittänyt, että se olisi ollut pelkästään mitä tarvitsee vaan se oli ns. sinetti diagnoosille. Lopullinen erottelu ja varmennus, mitä arvostan, että kaikki varmasti käytiin lävitse ennen kuin esim. lääkkeitä alettiin kokeilemaan tai muuta.
        Ja vasta kun olin käynyt neuropsyk. pitkät testit läpi niin se diagnoosi otettiin tosissaan.

        Aikaisemmin se oli vahva epäilys arvioryhmältä, psykiatrilta ja psykoterapeutilta, mutta tarpeeksi laajoja testejä ei oltu tehty. Minusta on hyvä, että kaikkien jatkuvien virheiden joukossa kerrankin tehtiin kunnolla oikein loppuun asti ja varmitettiin diagnoosit. Sellaista suosittelen myös itsekin vaatimaan, että vähentää virheellisiä lääkityksiä ja muita.

        ADHD diagnoosin muutenkin pitäisi tarvita neuropsyk. testit, koska se muistuttaa ja menee päällekäin niin monen muun mielenterveyshäiriön tai neurologisen poikkeavuden kanssa. On aika mahdoton tehdä varmaa diagnoosia ilman niitä testejä.

        Ilmeisesti olet nim. uusi anonyymi, joka kommentoi.

        Aiemmasta viestistäsi ei minusta käy ilmi, että olet käynyt myös psykiatsilla ym. ennen neuropsykologin tapaamista. Samaa mieltä olen, että perusteelliset tutkimukset ovat aina hyvästä. Kuitenkaan neuropsyk tutkimusta ei alan parhaiden asiantuntijoiden mukaan tarvitse tehdä diagnoosin varmistamiseksi, kuten heidän kirjoittamassa adhd:n käypä hoito suosituksessa mainitaan (edellä lisäämäni). Erotusdiagnosointia esim. mielenterveydenhäiriöistä ei neuropsyk. tutkimuksella voida tehdä. Mahd neurologisen poikkeavuuden osalta kyllä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen käynyt juuri aina psykiatrilla ja diagnoosi on ollut joko masennus, ahdistushäiriö, post traumaattisen stressireaktio. On siis vaihdellut lääkäri kohtaisesti. Psykologi taas on epäillyt add :tä teki testejä jotka tukivat epäilyjä. Sain lähetteen lääkärille joka sitten dissasi psykologin näkemyksen täysin. Kävin tuolla psykologilla useamman kerran. Miten sun add ilmenee?

        En ole pelkkä add, h:ta myös mukana eli jonkinlainen kombo minulla on. Ilman adhd lääkitystä häärään pyörin levottomasti ympäriinsä asiasta toiseen, kotona monta pikkuprojektia käynnissä eri nurkissa, joita sitten tehottomasti hoidan hypellen hommasta toiseen. :) Aikani häärättyä saatan uuvahtaa täysin ja tarvitsen pienen akunlataushetken vaakatasossa, jonka jälkeen taas jaksan. En pysty keskittymään lukemiseen, paperiasioiden hoitamiseen, kirjoittamaan pitkiä viestejä (kuten nyt) ja virhealttius on koholla. Luovuuteni ja impulsiivisuuteni loistavat ja saan pääni on ideoita tulvillaan, joita en enimmäkseen kyllä toteuta. Puhun äärimmäisen paljon. Olen aistiyliherkkä erityisesti kuulo ja kaikki ärsykkeet vievät viimeisenkin keskittymiskyvyn. Nämä oireet poistuvat lääkityksellä. Jos taas minulla on hieman kaksisuuntaisen yliaktiivisuuden oireita saan oikeasti enemmän aikaiseksi, teen asioita joita muuten en tekisi (leivon, siivoan, hoidan kodin ulkopuolisia juoksevia asioita tehokkaasti) enkä myöskään tarvitse lepohetkiä. Olen yli neljäkymppinen ja adhd diagnoosin sain noin kymmenen v sitten. Suosittelen sinua hakeutumaan adhd:seen erikoistuneelle psykiatrille tai neurologille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole pelkkä add, h:ta myös mukana eli jonkinlainen kombo minulla on. Ilman adhd lääkitystä häärään pyörin levottomasti ympäriinsä asiasta toiseen, kotona monta pikkuprojektia käynnissä eri nurkissa, joita sitten tehottomasti hoidan hypellen hommasta toiseen. :) Aikani häärättyä saatan uuvahtaa täysin ja tarvitsen pienen akunlataushetken vaakatasossa, jonka jälkeen taas jaksan. En pysty keskittymään lukemiseen, paperiasioiden hoitamiseen, kirjoittamaan pitkiä viestejä (kuten nyt) ja virhealttius on koholla. Luovuuteni ja impulsiivisuuteni loistavat ja saan pääni on ideoita tulvillaan, joita en enimmäkseen kyllä toteuta. Puhun äärimmäisen paljon. Olen aistiyliherkkä erityisesti kuulo ja kaikki ärsykkeet vievät viimeisenkin keskittymiskyvyn. Nämä oireet poistuvat lääkityksellä. Jos taas minulla on hieman kaksisuuntaisen yliaktiivisuuden oireita saan oikeasti enemmän aikaiseksi, teen asioita joita muuten en tekisi (leivon, siivoan, hoidan kodin ulkopuolisia juoksevia asioita tehokkaasti) enkä myöskään tarvitse lepohetkiä. Olen yli neljäkymppinen ja adhd diagnoosin sain noin kymmenen v sitten. Suosittelen sinua hakeutumaan adhd:seen erikoistuneelle psykiatrille tai neurologille.

        Kuulostaa kyllä tutulta. Olen on/off ihminen joko touhuan jotain tai koomailen vaakatasossa. Esimerkiksi tietokoneella työskentely aiheuttaa tuskaa jo etukäteen koska tiedän sen aiheuttavan kilahduksia kun joku asia menee pieleen. Jälkeenpäin nolottaa vaikka olen karjunut tietokoneelle en ihmiselle. En saa aloitettua tehtäviä ajoissa vaan kaikki kasaantuu ja stressaannun. Opiskelen nyt aikuisena ja nämä piirteet ovat alkaneet kuormittaa todella paljon vaikka opiskelen kiinnostavaa alaa. Myös hälinä koulussa kuormittaa. Olen myös joskus hyvin ääniherkkä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa kyllä tutulta. Olen on/off ihminen joko touhuan jotain tai koomailen vaakatasossa. Esimerkiksi tietokoneella työskentely aiheuttaa tuskaa jo etukäteen koska tiedän sen aiheuttavan kilahduksia kun joku asia menee pieleen. Jälkeenpäin nolottaa vaikka olen karjunut tietokoneelle en ihmiselle. En saa aloitettua tehtäviä ajoissa vaan kaikki kasaantuu ja stressaannun. Opiskelen nyt aikuisena ja nämä piirteet ovat alkaneet kuormittaa todella paljon vaikka opiskelen kiinnostavaa alaa. Myös hälinä koulussa kuormittaa. Olen myös joskus hyvin ääniherkkä.

        Itsellä samoja oireita. Masennuslääkkeillä yritettiin hoitaa, mutta lopetin ne koska mitään apua ei ollut. Neurolepteillä on koitettu unta korjata, mutta häiritsee kun ne lamaa toimintakykyä ja tyhmentää. Älyttömän huono havaintokyky tulee niitä käyttäessä, esim. vieraassa paikassa saatan etsiä ovikelloa ja en näe sitä, vaikka se olisi edessäni joten en halua tuollaista lääkitystä. Keho ja mieli ylivirittyy todella helposti. Oma epäilys on adhd ja/tai asberger. Mulla on tietyt jutut kiinnostuksen kohteena ja voisin kuluttaa niihin ylettömästi aikaa. Toisaalta kulutan energiaa häröilyyn ja kotihommien parissa puuhailuun ja lopun ajan makaan koomassa loppuun palaneena.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä samoja oireita. Masennuslääkkeillä yritettiin hoitaa, mutta lopetin ne koska mitään apua ei ollut. Neurolepteillä on koitettu unta korjata, mutta häiritsee kun ne lamaa toimintakykyä ja tyhmentää. Älyttömän huono havaintokyky tulee niitä käyttäessä, esim. vieraassa paikassa saatan etsiä ovikelloa ja en näe sitä, vaikka se olisi edessäni joten en halua tuollaista lääkitystä. Keho ja mieli ylivirittyy todella helposti. Oma epäilys on adhd ja/tai asberger. Mulla on tietyt jutut kiinnostuksen kohteena ja voisin kuluttaa niihin ylettömästi aikaa. Toisaalta kulutan energiaa häröilyyn ja kotihommien parissa puuhailuun ja lopun ajan makaan koomassa loppuun palaneena.

        Tuo kehon ja mielen ylivirittyminen on hyvin kuvattu. Varmaan just sen takia tulee koomailutiloja kun täytyy ylikierrostilan takia levätä enemmän.


    • Levottomuus on normaalia hektisessä ja kylmässä maailmassa ja totta kai ihastunut ihminen käy kierroksilla.

      Ei tämä ole mitään psykiatrista sairautta. Ole huoletta ja jatka elämää.
      Hengitysharjoitukset ja ulkoilu riittää normaaliin levottomuuteen, lievään ahdistukseen ja yksinäisyyteen.
      On löydettävä itse keinoja rauhoittaa itseään.

      • Mä luulen, että jos ap ei ole noita rauhoittumiskeinoja tuohon 50 kympin ikään löytänyt niin tuskin ne näillä naisten lehtien viisauksilla löytyy. Ei löydy minullakaan.
        Joku rooli voi olla jo lapsuuden traumaattisella kasvuympäristöllä ja eli ei vaan ole oppinut rauhoittumaan. Ylivirittinyt keho ja mieli ei ainakaan minulla rauhoitu näillä hengitysharjoituksilla, vaikka kuinka niitä olen veivannut. Jo nuorena kesätöissä käydessäni vietin kaiket illat hissukseen kotona saadakseni riittävästi rauhaa ja lepoa päivän hälyn jälkeen. Tänä päivänä tuo ei onnistu, vaan pitää yrittää jaksaa vaikka on sen kanssa ihan äärirajoilla. Äänet ja meteli uuvuttaa kuten joku muukin tähän ketjuun kirjoitti.


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Latvala yrittää iskeä Sara Sieppiä!

      JM Latvala selvästi nyt Saran perässä. On käynyt kommentoimassa Saran kuvia niin ettei oikein voi käsittää väärin et mistä on kyse. Tää olis kyllä hy
      Kotimaiset julkkisjuorut
      239
      11102
    2. Sofian työt selitettynä

      Täällä on niin paljon näitä ”Sofia ei käy töissä” aloituksia niin selvennettäköön nyt mitä ne Sofian työt on. Sofia tekee ns. vaikuttajamarkkinointi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      228
      5461
    3. Vuosittainen ajoneuvovero kolminkertaistumassa

      Tulisi keskimäärin 500 euroa lisää veroa auton vuosittaiseen käyttömaksuun. https://www.is.fi/autot/art-2000006674458.html
      Maailman menoa
      258
      2866