Kunnon syntinen

Kun synnissä rypee oikein olan takaa niin voi Luoja heittää sinut pimeyteen yksin epätoivoon harhoinesi harhailemaan.
Siellä pimeyksissä epätoivo kasvaa kauhun ääritasoille jossa lopulta mieli hajoaa pirstaleiksi.
Maailma katoaa ja jäljelle jää valo.
Vilaus verhojen takaa joka sulattaa kivisydämen eläväksi lihasydämeksi.
Ja vaikken valoa sinänsä näe niin selvästi näin 6 vuoden jälkeen niin sydämeni tietää sen olevan.
Synnissä olen ryvettynyt ja siten minua myös katsotaan vaan valo menee kaiken ohi, se on kaikki.

Maan mutaa on ihmisen keho vaan kuinka on sydämesi laita?
Mitä keskustelet siellä ajatuksissasi itsesi kanssa?
Siellä suuntaa huutosi kohti Herraa!
Voit seistä keskellä toria hiljaa ja huutaa mielessäsi vaikka mitä.
Niin toimita rukouksesi sydämesi syövereissä hiljaa muilta ihmisiltä.
Se on aitoa rukousta, sydämen rukousta 🙏