Listalle Uuno Fagernäs, Kustaa Tapola, A.E.Martola, Torvald Ekman, Einar Vihma ja Erkki Raappana.
(Talvela, Laatikainen, Kemppi, Pajari ja Siilasvuo älkööt vaivautuko)
(Talvela, Laatikainen, Kemppi, Pajari ja Siilasvuo älkööt vaivautuko)
Suomen parhaimmat rintamakomentajat?
Anonyymi
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Raappana valikoitui korpisodan osaajana mutta hän ei ollut tykistösaaja. Ekman puolestaan komentajasta parhaiten osasi tykistötoiminnan. Molemmat kohtasivat Ilomantsin operaatiossa mutta motittaminen ei onnistunut kummaltakaan. Vihmalla oli tuuria. Ei koskaan joutunut sellaiseen paikkaan kuin Sihvo ja monet muut. Talvisodassa tykistö pelasti Vihman divisioonan Taipaleessa, samoin Ihantalassa. Oli motittamassa ryssiä Porlammille 1941.
Lagus lievästi epäinnistui Kuuterselässä ja aiheutti turhia tappioita. Onneksi hänelle annettiin lupa lopettaa kalliiksi tullut hyökkäily.
Lagus ei epäonnistunut, vaan Laatikainen, joka hajoti panssarivoimat
Adolf Ehrnrooth oli miestensä arvostama ja johti esimerkillä, edestä.👌
... ja ammutti omia sotilaitaan kun sai tiedoksi että Äyräpään sillanpääasemassa suomalaiset sotilaat heiluttivat valkoisia lippuja antautumisen merkiksi.
<<Adolf Ehrnrooth oli miestensä arvostama ja johti esimerkillä, edestä.>>
Täyttä propagandaa. Ei everstit edessä viihtyneet Äyräpään sillanpään kaltaisissa paikoissa, joissa kuolema tuli milloin tahansa. Kyllä aatu nappaili Pervitiiniä ja unilääkkeitä "vuoroviljelyin" kuten Matti 6 kertoi, visusti takalinjoilla olleessa komentopaikassaan
Suurin osa parhaimmista komentajista vuonna 1944 olivat Laatokan Karjalan taisteluissa. Pajari ja Kemppi möhlivät Kannaksella. Miehet olivat hyytyneet matkan varrella selvästi. Keskimäärin patteristojen komentajat olivat osaavampia ja koulutetumpia kuin pataljoonien komentajat. He olivat myös nuorempia. Armeija olisi ollut parempi jos näitä saksanjääkäreitä olisi ollut vähemmän.
Hölynpölyä.
Kovimmat taistelut käytiin-44 Kannaksella.
Itä-Karjala oli sivusuunta, joskin kovilla oltiin sielläkin.
Kannaksella oli korkeiden komentajien parhaimmisto:Oesch,Martola, Vihma, Pajari,Lagus, K. Heiskanen, Autti jne.
Pataljoonien ja patteristojen komentajat olivat varsinkin sodan jatkuessa pääasiassa nuorehkoja kadettiupseereita. Osaamisessa ei ollut eroja.
Pataljoonien komentajat olivat taistelussa paljon kovemmassa paineessa,kuin tykistön ammattiveljensä.
Kemppi ei möhlinyt, vaan hänelle annettiin pieni ja kokematon joukko puolustamaan kaupunkia ja sitten vielä estettiin ammustäydennykset eli koko prikaati oli pian ilman ammuksia
Kyllä Lennart Oesch oli taitava.
Majuri Kurt Erik Bäckman, Viipurin juoksukomentaja... II/20.Pr
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurt_Bäckman
Hyvä että "ihan itse päätyi eläkesäästäjäksi"...
Ekmanin merkitys åysyi 1980-luvulle saakka, hänen oppinsa olivat vanhentuneinakin käyttökelpoisia, motorisoidun kenttätykistön osalta erittäin sopivia, koska hän ei ollut teoreetikkonyhertäjä.
Ekman oli pätevä tykistöupseeri. Hän ei ollut jääkäri eikä kadettiupseeri.
Jatkosodassa hän toimi rykmentin ja prikaatin komentajana.
Kenttätykistössä hän ei palvellut vuoden1937 jälkeen.
Aloituksessa kyseltiinkin rintamakomentajia, itse Ekman ei ollut tyytyväinen 21. prikaatin miehistöön.
Nämä nykykenut ovat taas kerran puusta pudonneita.
Siellähän laitetaan jopa panssariasekin "tipoittain" jalkaväen sekaan!
Menetetään panssarin suurin ja ainoa etu eli liikkuvuus yllätyksen aikaansaamiseksi ja toisaalta jalkaväestä tulee "panssaripaimenia"!
Siinäpä taas täydellistä asiantuntemattomuutta.
Kaikki joukkomme ovat moottoroituja. Panssarit ja muu jalkaväki ovat yhteistoiminnassa keskenään ja muiden aselajien kanssa.Sen mahdollistaa erityisesti integroitu tulenjohto,jossa tulenkäyttö ohjataan aina siihen parhaiten kykevälle yksikölle.
Nykyarmeijan arvostelu on palstalla yhtä asiantuntematonta kuin viime sotienkin aikaisen.
Heikki Kaljunen oli oivallinen suomalainen punikkiupseeri ja joukkionsa komentaja.
///MeAgaln
Kaljunen kunnostautui ennen muuta aseettomien vankien ampujana.
Satulaseppä Sortavalasta , päätyen Moskovan liepeille suksientekoon.
Hän oli kuiteski parasta A-luokkaa!
//MeAgain
Tottakai,sivilistit eivät mitään tiedä.Paperilla kaikki näyttää toimivan suurenmoisesti,lihamylly jauhaa hyökkääjää!!Mutta kun logistisen hitauden lisäksi hyökkääjällä on omat konstinsa toimittaa materiaalia vaikutuksen luomiseksi,saattaakäydä niin,että joukot ovat ajoneuvoissaan siirtymässä kohteesta A kohteeseen B,kun tosiasiallinen ratkaisu on jo tapahtunut.
Talvisodan ylivoimaisesti paras komentaja, itse sotamarsalkka Mannerheimiakin etevämpi, oli kenraali talvi.
Jos Neuvostoliitto olisi hyökännyt kesällä, jolloin kenraali talvi oli sulana kuin lumiukko eikä olisi pystynyt komentamaan, olisi NL miehittänyt Suomen ennen kuin Mannerheim olisi ehtinyt kissaa sanoa.
Ratsuväkiprikaatin komentaja oli ihan parasta A-luokkaa... päästi vihollisen suoraan esikuntaan panssareillaan ja sitten IKKUNOISTA pötkivät karkuun ja kaikki jäi viholliselle, KAIKKI!
VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944
MARKKU PALOKANGAS VT-aseman menettäminen ja siihen johtaneettekijät kesällä 1944.........................................................................237
VT-ASEMAN MENETTÄMINEN JA SIIHEN JOHTANEET TEKIJÄT KESÄLLÄ 1944
Pääaseman murruttua Valkeasaaressa 10.6.1944 suomalaisjoukkojen puolustus jouduttiin vetämään ns. VT-linjalle, eli Vammelsuun-Taipa- leen puolustusasemaan, jota oli rakennettu suurin kustannuksin parisen vuotta, ja etenkin kevään 1944 aikana, mutta ei vielä ollut saatu lähestulkoonkaan valmiiksi. Siksi suomalaisten tyrmistys ja pettymys olivat ankaran kovat, kun VT-asemasta jouduttiin vetäytymään vain muutaman taistelupäivän jälkeen vihollisen Kuuterselässä tekemän läpimurron sekä sen moninaisten seurausten vuoksi. Näin asia on useimmissa historiateoksissa kerrottu jälkipolville.Asiasta on myös toisenlainen, 1950-luvulta peräisin oleva, mutta eräisiin aivan viime aikoinakin julkaistuihin historiateoksiin asti yltänyt tulkinta. Sen mukaan Kuuterselän takaisin valtaamiseksi käynnistetty vastaisku epäonnistui ja jouduttiin keskeyttämään, koska sen oikeanpuo- limmaisena ’’portinpylväänä” ollut Ratsuväkiprikaati jätti asemansa Sahakylästä Suomenlahteen saakka.Suomen sotahistorian eräästä erittäin merkittävästä vaiheesta on siten monenlaisia käsityksiä. Tapahtumista tulee kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, mutta on kummallista, että syyllistämisen keihäät vieläkin lentelevät, eikä tapahtuneesta ole päästy yhteisymmärrykseen.Ilman että pyritäänkään hakemaan absoluuttista ja lopullista totuutta, seuraavassa on punnittu kirjallisuudessa esitettyjä käsityksiä, alkuperäislähteitä ja uusimpia, myös silloisen vihollisen arkistoista saatuja tietoja hyväksi käyttäen.
Aiheesta lisää:
Suomen sotahistoriallinen aikakauskirja 22
https://www.sshs.fi/aikakauskirja/aikakauskirjat 16-30 digitoidut/
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakauskirja 22 2003.pdf
Lyhennetty ja toimiva linkki PDF-tiedoston lataamiseen.
https://tinyurl.com/y7am34ro