Luste seurakunnassa

Tiedät jo vastauksen.

Lustetta ovat kaikki ne, jotka uskovat sunnuntaipedonmerkki valheen.
Luste on aivopesty uskomaan sunnuntaipedonmerkkiin.
Luste luulee olevansa oikeaoppisin maan päällä. Hän on mielestään aito kristitty, mutta hän onkin ulkokullattu, joka halveksii mm. ateisteja ja niitä, jotka kokoontuvat sunnuntaina palvelemaan jumalaa.

Lusteeseen ei kuulu koskea, kuten hyvin tiedät. Niinhän Raamattu kertoo.

Pääasia uskonnossa on siunata Israelia, muuten jää vaille Jumalan siunausta!

Uskoisin, että kun aloittaja merkitsee taivastielle polun, jossa on verenmerkki, viitoituksessa. Jeesus vie verensä taivaisiin, niin on vain yksi tie, ei muuta.
Jo Edenissä oli adamin pukuna sijaiuhrin puku. Se peitti syntien paljouden.
Se on esikuvallinen. Se varjolakina edusti pappeus ja eläinuhrina varjokuvaa Golgatelle, jossa kertakaikkinen kirkkaus taivaista saa näkyvyyden tiestä.
Siinä ei puhuta, läksyä - läksynpäälle, eikä käskyä - käskynpäälle, vaan se, että Ole minulle syntiselle armollinen, sillä kuinka moni on ihminen, ettei tiedä, mitä tekee!

Siksi meistä ei ole tuomareita ja määrittelijöitä, kuka pääsee mihinkin, vaan voimme lukea kirjoituksia, -veli ei opeta veljeä tuntemaan Herra, vaan kirjoitusten kautta tämä sijaisuhri astuu lunastajaksi ja välimieheksi.
Kuka tässä tietämättömyyden ajassa ei ole ymmärtänyt "sapatin" Hengellistä sisäistä sanomaa, se ei ole esteellinen. Veri riittää.
Ja aloittajalle, - sapatti on Jumalantyö, täydellisyys ja valtakunta, sitä se edustaa. Se on lepoa - valtakunnassa Jumalantyönä. Se oli jo Edenissä, eikä se ole siitä hävinnyt.
Merkitys sapatilla on se, että kaikki tuli valmiiksi ja siinä päästää lepoon.

Sapatti on siten Jumalan erottama ilmaisuopetus- Jumalantyöstä. Se ei ole sitä, että tuijotetaan vain päivää, mutta ei tiedetä, mitä se päivä on.
Hauki on kala, hauki on kala jne. mikä se kala on, kun ei ole haukea nähnyt.

Jos alamme läksyttämään ja käskyttämään, niin ehkä silmämalkaisuus alkaa vaivata, puolin ja toisin. Itselleni sapatti on Jumalan valtakunta ja työ.
Se viikoittain ilmaisee kuin muisto-ateria lunastuksesta.
Kuitenkin muisto-aterialle joku voi mennä kirkkoon, käy syömässä syntinsä anteeksi, mutta ei vielä ymmärrä vaelluksen pyhyyden tarkoitusperiä. Hän on lapsikastettu, ripitetty ja pappien opettama. Mutta, kirjoitukset vaativat Pyhän Hengen ajan sisäistää Herran pöydän syvimmän opetuksen, että mennään Pyhän Hengen voimasta, mutta ei enää syntiä tehden- tieten, vaan verille asti tehdään vastarintaa, ettei Jumalan nimi tule kättemme tekoina, kuin aadamilla häväistyksi.

Tietomme on vajavaista, siksi tuomarina- "sunnuntailaiaset- sapatinrikkojat, ei pääse taivaaseen" on suu syntiä, syntiä siinä, että Jumala on tuomari ja voimme vain lukea kirjoituksia, että ne avaavat totuuden. Ja tekoina olemme esimerkkejä.

Muotouskonnollisuus meissä niin helposti pukkaa esiin, sitähän se on ateismikin.
Muotousko johonkin, mikä ei ole elämistä, elämistä rakkaudessa, pukkaa päällimmäiseksi ja epäusko. Ei edes sormea Tuomaat lupaa pistää haavoihin, että näkisivät, kenen naulojen varassa sijaisuhri on roikkunut.
Kyllä me osaamme ristin rakentaa ja naulat lyödä, mutta emme uskalla lähteä tarkastelemaan työmme tulosta ja nähdä, että pahaa tuli tehtyä ja maailma makaa siksi tämänlaisena.
Ja maailmaan rakastuneena on moni jättänyt Herran. Jotain rakastetaan enemmän kuin Mertaria ja sen veren merkkiä.
Jotain päivääkin voidaan ikäänkuin rakastaa "luvattoman" lujasti, että Hengellisyys häviää ja tilalle tulee se oma henki- vaikka tuomarihenki.

Tie pelastukseen.

Onko pelastukseen johtava tie sapatti tai sapatit? Vai onko se kenties lakipykälien tarkka noudattaminen?

Mitä Jeesus kertoo pelastuksesta?

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.

Silloin nämäkin kysyvät: Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua? Silloin hän vastaa heille: Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Sapatti on menneen talven lumia, mutta jos ei siunaa Israelia jää vaille Jumalan siunausta!