Miten se tapahtuisi kaivattusi kanssa?

Hetki on tilanteen herra. Joko varovasti tunnustellen. Hitaasti hellien.
Intohimoisesti seinää vasten ja lopuksi petiin heittäen.

🤩

No minun mielestäni kahden toisiaan rakastavien ihmisten rakastelussa ei voi olla mitään rivoa. Mutta minulle tuollaiset asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja aika arkojakin.

Kiihkeästi... Erittäin!

En harrasta sexii

Hän tulisi sängylle viereeni hiljaa silittelisi hiukseni korvani taakse... katsoisimme silmiin ja pus*😘🥰
Mies voit jatkaa ❣️

Katsottais toisia silmiin ja väreily kulkis pitkin kehoa. Sitten halattais ja suudeltais. Kädet lähtis tutkimusmatkalle ja samoin huulet. Vaatteita lähtis pois ja jne..

Kahden kesken kuin varkain. Sitä ei jaettaisi tänne. Pidetään itsellämme.

Pikainen pano, varmaan n. 3 minuuttia.

Aluksi vaan fiilistelyä sisäkkäin, siitä sitten yhteisen rytmin hakuun. Asentoakrobatiat sitte myöhemmin. Viinirentoutus ja halailu sohvalla tunnelman virittämiseksi.

Varmaan reisille sekin menisi 😂

Ehkä se menis jotenkin näin: Ensimmäiset 3 sekkaa katsottais toisiamme silmiin , suudeltais ja vaatteet lentäis nurkkaan..
Kiihkeetä menoa olis.

Housut pois ja hommiin. Nopeasti ohi. Hetken päästä uusiksi.

Pyh sexille yök 😣😝

Ei se voi tapahtua yksin, tarvitaan kaksi, jotka molemmat haluaa. Hänen puolestaan en voi suunnitella. Jos se tapahtuisi, se ei olisi minun oma näytökseni vaan paritanssi, jossa annan hänen viedä rytmiä , ja lisään päälle oman intohimoni liikkeenä ja kosketuksina.

Jos puhun omasta puolestani, kuvittelen läsnäolon ja katseen syvyyden olevan huima. Hän on joskus, jo kauan sitten, monta kertaa, saanut vain katseen tuntumaan rakastelulta. Uskon, että se tuntuisi avautumiselta omana itsenään ilman suojakilpiä ja haavoittuvassa tilassa, mutta silti se tuntuisi turvalliselta, läheiseltä, lämpimältä ja onnelliselta. Hyvänolon hormonien hekumointia! Luulen, että ensimmäinen kerta olisi enemmänkin lyhyt ja ehkä jopa räjähtävä kokemus, kuin hidas rakastelu ilman kiirettä. Kummankin toki haluaisin toki kokea hänen kanssaan.

Todellisuus ei ole aina yhtä hienoa kuin unelmat. En varmaan hänen kosketustaan saa kokea koskaan.. Silti, oli realiteetit mitä vaan, saa hän minut jo ajatuksesta kostumaan. 😁

Kunnon tohinalla...

Tuolla joku mainitsi fiilistelyn sisäkkäin, sitä se olisi. Mitään järjetöntä rytmisambaa hänen kanssaan edes kaipaa, tuntuu niin järjettömän hyvältä vain se, että hän ylipäänsä on minussa.

Pelkkää panemista ilman mitään tunteita!

Seksuaalisuus on mulle vaikea aihe. Tarvi n luottamuksen ja läheisyyden tunteen. Siksi haaveilen ihmisestä, jolla on aikaa edetä minun tahtiini. Yhdessä löydettäisiin asioita. Tahtoisin myös paljon naurua, hellyyttä, rakkautta ja rentoa yhdessäoloa. Tämä ehkä selittääkin mun sinkkuuden.

Voihan sitä itse kuvitella mielessään kaikenlaista mutta todellisuus saattaisi olla oikeasti hyvin toisenlainen: Hän ei voi edes kuvitella tekevänsä "sitä" kanssani..
Seisoo kolmen metrin turvaetäisyydellä ja hädin tuskin moikkaa.

Pidetään huoli, että molemmat saa nautinnoista kaiken tarpeellisen irti. m<n

Rupsutellen, kupsutellen, kaivellen ja kynnön käännös.

Laittaisin juhalmokan valumaan kahvinkeittimeen. Kaivaisin pakasteesta karviaispiirakan, jonka sulattaisin mikrossa. Kaapista ottamani valmiin vaniljakastikkeen kaataisin kermanekkuun. Pöytään parhaimmat kahvikupit ja sirot lautasliinat ja ruusuteelusikat. Kattaisin myös lasiset koristeelliset kakkulautaset, joihin laittaisin valmiiksi palan karviaispiirakkaa. Santsipalan laittaisin kakkulapion kanssa kerrostarjoiluastian alimmalle tasolle. Pienemmällä ylätasolla on dominot ja suklaakeksit. Hänelle maitoa toiseen kermanekkuun, Sitten voisinkin pyytää hänet istumaan kahvipöytään. Siinä rupatellessamme kuluisi kahvikupillinen jos tonenkin ja hän söisi useamman karviaispiirakkapalasen :)

Nyt se on siinä, puuttuva palanen, jonka olemassa olon kaipuu on ollut näkymättömissä.