Pääministeriähän pidetään itse kunnollisuutena, luotettavana, jne. esimerkkinä hyvästä miehestä, silti tuli avioero. Jossain kirjoitettiin vieläpä että kyseessä olisi ollut "harmaan parin harmaa ero", eli annetaan ymmärtää eron tulleen vaimon tylsistymisen vuoksi.
Minkähänlainen mies naisille oikein kelpaa kun ei kelpaa se jännittävä väkivaltainen renttu muttei kelpaa kunnollinenkaan mies?
Olisikohan naiset peiliin katsomisen paikka, jospa olettekin poispilattuja ja liian hyvälle tottuneita pilalle hemmoteltuja selkärangattomia lellipentuja jotka eivät ole ikinä mihinkään tyytyväisiä!!
Minkähänlainen mies naisille oikein kelpaa kun ei kelpaa se jännittävä väkivaltainen renttu muttei kelpaa kunnollinenkaan mies?
Olisikohan naiset peiliin katsomisen paikka, jospa olettekin poispilattuja ja liian hyvälle tottuneita pilalle hemmoteltuja selkärangattomia lellipentuja jotka eivät ole ikinä mihinkään tyytyväisiä!!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Merja halusi ilmeisesti elää vain tavallisen työssäkäyvän naisen elämää. Ehkä hän ei halunnut "pumpuliin": edustusrouvaksi Mäntyniemeen. Luultavasti pääministerin puolisonkin asema oli hänelle liikaa.
Mieti nyt itse: haluaisitko prinssipuolisoksi jollekin ministeille?
...mistäs tiedät, että kyseessä oli juuri tämä syy? Kysyitkö Merjalta ja Matilta?
Tällaistakin on ollut ilmassa; keksintö ei ole minun.
Jos minä olisin ollut samanlaisessa tilanteessa, eikä suhteessamme kaikki olisi ennestäänkään ollut kohdallaan, mieheni vaativat virkapyrkimykset olisivat olleet viimeinen tikki.
...mutta silloinhan syynä on yksinkertaisesti lupausrikkomus: eroava osapuoli "ei enää tahdo" rakastaa, omalta kannaltaan vastoinkäymisissä, vaikka on tullut niin luvanneeksikin.
Moraaliton ratkaisu.
...miehen häippäisyn, joka eroaa vaimostaan sen vuoksi, kun vaimolla on hänen mielestään liian korkeat urapyrkimykset?
Mielenkiintoinen näkökulma-
Miksei?
...olen toisaalta ollut huomaavinani, että joskus naiset (jotkut jopa feministejä?) voivat valitella sitä, jos miehet häippäsevät naisen uran takia... ja sitten joutuvat yksinhuoltajiksi...
Minusta kyseessä on häippäisijän osalta (ellei toinen osapuoli ole uskoton tai väkivaltainen) aina moraaliton ratkaisu - lupauksen rikkomus. (Ainakin jos puhutaan tuosta vihkikaavasta...).
Avioerossa on aina (ainakin kristillisessä) toisen tai molempien osapuolten tekemä moraalisesti kestämätön ratkaisu mukana. Itse asiassa siviilivihkimiskaavaa en tiedäkään... kysytäänköhän siinä, että "niin kauan kuin siltä tuntuu..."
Parisuhteessa on aina kaksi henkilöä, joten myös kaksi henkilöä on vastuussa sen onnistumisesta. Mikään suhde ei pysy hyvänä/kasassa, jos toinen on yksin vastuussa siitä. Voin helposti kuvitella, että pääministerin aika kuluu melko lailla kaikkialla muualla kuin kotona, mikä ei sinällään ole reilua toista osapuolta kohtaan. Moraalin kannalta voisimmekin siis miettiä vaikkapa sitä, olisiko Matilla ollut morallinen velvollisuus panostaa enemmän tähän lupautumaansa liittoon niin tähän erotilanteeseen ei olisi päädytty.
Tosin tämä pohdiskelu on aivan turhan päiväistä jossittelua, koska emme kukaan tiedä mikä ko. parin eroon oikeasti on ollut syynä.
"Minusta kyseessä on häippäisijän osalta (ellei toinen osapuoli ole uskoton tai väkivaltainen) aina moraaliton ratkaisu - lupauksen rikkomus. (Ainakin jos puhutaan tuosta vihkikaavasta...). "
Etkö näe mitään moraalin kannalta väärää siinä, että esim. henkisellä tasolla tekee rikoksen kumppaniaan kohtaan? Esim. jos avioparista toinen osapuoli ei anna lainkaan huomiota/rakkautta/aikaansa toiselle osapuolelle, niin eikö tämä ole moraalin näkökulmasta melkoinen rikkomus, kun kuitenkin on luvattu toista rakastaa ja kunnioittaa.
Miehen varjoon jääminen on kunnianhimoiselle naiselle kovapaikka. Itseasiassa aivan liikaa.
...olla kommentoimatta, että eikös Merja ollut lentoemäntä... ts. mitä julkisuus hänelle toisi tullessaan?
..sehän on tunnettu tosia-asia vanhastaan, että nainen kaipaa hupia elämään, pääministerin rouvana saati presidentin ei hupi ole mahdollista, joten paras tehdä irtiotto ajoissa, muuten jää elämisen ilot vähälle..
Niitä jännittäviä väkivaltaisia renttuja naiset kyllä paheksuvat ja samalla syyllistävät kaikki miehet samanlaisiksi kovaan ääneen työpaikkojen kahvinurkissa ja feministipalstoilla mutta kun sopiva renttu ilmestyykin naisen omaan elämään niin johan se kelkka kääntyykin kun elo rentun kanssa onkin niin jännittävää.
Pitäähän avioliitosta jotain hyötyä naiselle olla. Varakkaan miehen omaisuus saadaan vain osituksessa ja ositus tehdään vasta eron jälkeen. Hölmöhän vaimo olisi, ellei ottaisi saatavia ulos mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
ei ole synonyymi tylsälle miehelle. Kunnon mies voi olla tylsä mies, kunnon miehen ei tarvitse olla tylsä mies.
Minä olen liian hyvään tottunut poispilattu lellipentu, joka haluan kunnollisen, mukavan älykkään ja kiinnostavan seuralaisen. Mustavalkoiset katkerat ruikuttajat älköön vaivautuko. (minäkö henkilökohtaisuuksiin, ei kai, enhän edes maininnut nimiä...)
kunnollisen, mukavan älykkään ja kiinnostavan seuralaisen. Mustavalkoiset katkerat ruikuttajat älköön vaivautuko. Ei tässä mitään henkilökohtaísta ollut mutta...eihän nimi naista pahenna. Ai niin olenkin väärällä osastolla eihän täältä naisseuralaista löydy, sori.
...jäin pohtimaan sitä, että onko yksityisen ihmisen avioeroa syytä pohtia suuntaan tai toiseen (etenkään kun he eivät itse toivo asian vatvomista).
Syitä emme tiedä, puoleen tai toiseen... siksi kai niitä on turha veikatakaan?
Mutta seuraukset saattavat olla jopa valtakunnapoliittista luokkaa. Vrt. Charlesin ja Dianan ero.
Suomen Keskusta ainakin pohtii!
...keskustella. Toisaalta... keskusta voi tarvita jonkun "virallisen syynkin" asiaan...
Minun käsittääkseni kyseessä on ihan normaali suht sekulaarin pariskunnan ero, jolloin esim. keskustan ns. kristityn siiven on turha soveltaa aiheeseen omaa moraalisäännöstöään... Yleensähän nykyjengi (vaikka olisi kirkon jäseniäkin) eroilee tuosta vain, kun siltä tuntuu, eikä siinä mittään niin järkyttävää ole.
Tuskin tuo äänisaaliiseen vaikuttaa. Minäkin äänestäisin Mattia ennemmin kuin Saulia, vaikka Sauli onkin "leskimies"... (Ja vaikka Saulilla onkin hyvät yhteydet keskustaan).
..tottakai julkisen henkilön avioero on pohdinnan paikka, se koskettaa meitä kaikkia, yhteiskuntaa,
..julkimothan ovat ikään kuin esikuvia tavalliselle taapertajalle: mitä iso edellä sitä pieni perässä,
..avioliitto on sitä paitsi instituutio, yhteiskunnan perusyksikkö, sen pitäisi olla kaikkien ihmissuhteiden perusta,
..jos tämä suhde murenee, niin samalla tavalla käy yhteiskunnassa oleville muille ihmissuhteille,
ihmissuhteet esineellistyvät, ihmiselle muodostuu markkina-arvo, ihmisiä vaihdetaan huonommasta parempaan aina sen mukaan, miten mieltymykset vaihtelevat,
..ihmiskauppaa ja prostituutiota kyllä kauhistellaan, mutta muutoin ihmissuhteiden esineellistymiseen ja eläimellistymiseen ei kiinnitetä huomiota,
..mielestäni avioero on välittömästi tragedia aina vain yhden ihmisen kannalta, sen, joka jätetään, se joka jättää on aina vahvoilla..???
toki tässäkin on manipulaation paikka..
Jos on aviopari, jossa toinen puoliso on raa'an väkivaltainen, ja pahoinpidelty puoliso lähtee liitosta, on se kyllä kauhea tragedia tuolle jätetylle hakkaajalle.
..tuntuu kuitenkin kummalliselta ajatella, että joku hakkaa toista ilman syytä, esimerkiksi urheilumielessä, jos hiekkasäkki ymmärretään sanan varsinaisessa merkityksessä,
..sitä en tiedä, miltä jätetystä hakkaajasta tuntuu, mutta jättäjällä tuskin on kovin lämpimiä tunteita pahoinpitelijäänsä kohtaan, koskapa kerran lähtee..
Minusta olisi aika vaikea ymmärtää, jos pääministerin vaimo halusi eron vain kyllästymisen takia. Jos kuvioihin liittyy toinen mies, niin silloin jopa tuomittavaa. Mutta jos syy oli "vain" joku kyllästyminen, niin kuitenkin tuntuu että olikohan tuo nyt riittävä syy rikkoa perhe ja hylätä miehensä juuri hänen presidentinvaalikampanjansa alla. Tietty jos presidenttipuolison osa ei kiinnosta, mutta miksi sitä sitten on alunperin menty naimisiin. Miksi ihmiset yleensäkään menevät naimisiin, menevätkö liian helposti, hankitaanko liian helposti lapsiakin? Eikö pitäisi silloin ainakin jaksaa sinnitellä arjenkin läpi, kun on kauan oltu yhdessä, kaikki päällisin puolin hyvin ja on lapsia jotka ovat vielä nuoria? Pettikö vaimo pääministerin peräänkuuluttamat arvot pahemman kerran? Aargh, liikaa kysymyksiä. No, turha tätä heidän yksityisasiaa lienee täällä liian kauan vatvoa (pari päivää nyt tietty pitää pulista).
Kyllä minäkin tein miestäni kohtaan väärin, kun menin naimisiin tietämättä, aikooko mieheni about 20 vuoden päästä pyrkiä presidentiksi.
---
Kun Vanhaset menivät naimisiin, Matti oli tavallinen rivipulliainen puolueessa. Lieneekö ollut edes kansanedustaja? Voihan sen tarkistaa.
En tarkoittanut sitä, vaikka sanoinkin vähän epäselvästi. Ennemmin sitä, että mihin se oletettu rakkaus häviää kun puoliso päättää pyrkiä presidentiksi-onko se nyt sitten niin kaamea tilanne että silloin puolison voi hylätä vaikka aiemmin kaiken piti olla hyvin? Eikä yhtäkkiä enää rakastakaan? Onko rakkautta olemassakaan?
Tokihan tällainenkin on "persoonakysymys". Joku voisi olla innoissaan puolison etenemisestä julkisella, vaikutusvaltaisella ja koko perheelle suuria muutoksia tuovalla uralla. Olisi Suomen historiassa pysyvästi ja kertaheitolla!
Ymmärrämmekö tällaisen paremmin kuin vastenmielisyyden julkisuutta kohtaan, halun harjoittaa omaa ammattiaan, elää tavallista arkista kansalaiselämää? Kuka tietää, mikä on puheena olevien puolisoiden "rakkaudentila" ollut jo pidempään, kummankin?
Lohduksi itsellemme: ihmisten rakkaudet ovat epätäydellisiä. Rakkaudenlupaukset ovat hyväätarkoittavia, mutta voimattomia; suuri rakkaus ei ole suoritus vaan ihme.
Toivon Vanhasen puolisoille, kummallekin erikseen voimaa ja kestävyyttä. En ota kantaa juuri heidän asioihinsa, mutta yleisellä tasolla kuitenkin. Parinkymmenen vuoden jälkeen yhteiselämässä tulee äkillinen muutos ja myllerys, ja elämä muuttuu täysin toisenlaiseksi. Se ei ole enää sitä, mihin on yhdessä kasvettu. Välttämättä toinen puoliso ei halua elämälleen sitä uutta suuntaa, joka on aukeamassa, vaan kokee sen itselleen vieraaksi. En tiedä mikä on silloin paras ratkaisu, mutta molemmilla puolisoilla on oikeus ja velvollisuus ajatella myös itseään. Ajoissa tehty eropäätös on ainakin rehellisyyttä toista osapuolta kohtaan. Myöhemmin se olisi ollut kenties jo mahdotonta, ja puolisot olisivat sidottuja tilanteeseen, joka olisi ollut kummallekin vaikea.
..kommentoisin noita virkkeitäsi tai ajatustasi, joka kummastuttaa minua suuresti,
miten parinkymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen tulee muutos ja myllerrys ja elämä ei ole sitä, mihin on yhdessä kasvettu, tätä en tajua mitenkään..
..tuollaisen myllerryksen saisi korkeintaan aikaan päänupin sekoaminen, mutta jos kerran on yhteen kasvettu, niin ei siitä juuri väkivaltaa tekemättä toisistaan irrota..??
Matti Vanhanen joutui politiikan huipulle ennalta aavistamatta ja yllättäen, kun Anneli Jäätteenmäki jätti tehtävänsä. Siitä alkoi myllytys johon Vanhasen pariskunta ei ollut valmistautunut. Nyt Merja Vanhasen täytyisi alistua siihen peliin mitä presidentinvaalit tuovat tullessaan, ja valmistautua "maan äidin" rooliin. Entä jos hän ei haluakaan sellaista elämää. En usko että ennen "Irak-gatea" Vahaset olivat osanneet kuvitella moista - he olivat kasvaneet aivan toisenlaiseen yhteiselämään.
..kieltämättä yhtäkkinen elämänmuutos on suuri asia tässä tapauksessa, mutta en mitenkään jaksa uskoa, että tuollainen muutos tarvitsisi avioeron, se ei kertakaikkiaan kuulosta erityisen uskottavalta..
luulisi järkevillä ihmisillä olevan muunkinlaisen ratkaisun asiaan..
..ainoa selitys tuolta kannalta voisi olla se, että avioliitto olisi joutunut huononevaan kierteeseen jo kauan sitten ja viimeisimmät poliittiset tapahtumat olisivat tavallaan kuuluisa viimeinen pisara ..
..mutta ehkä ihmiset ovat erilaisia, ehkä tänä päivänä avioeron syyksi kelpaa se, että tänään ei ole kivaa..??
Sekulaareja, syntisiä, petollisia, eivät kestä tylsyyttä tai hakkaamista (vaikka ihan syystä hakataan), tätä täällä alvariinsa miehet vaikertavat.
Miksi kummassa ette tehneet aloitusta Kepun puoluesihteeri Lankiasta, hyppi vieraissa ja teetti lapsen, jätti sitten vaimonsa kuin nallin kalliolle? Tai Sauli-uroosta, kaataa naisia useimmin kuin kiipeilee palmuissa? Tai Lylyn lykinnöistä (ent. krist.)? Naista täällä ovat kivittämässä kaikki pesunkestävät hurskastelijat.