Kaunisteltu romantisoitu kuva kaukopartiomiehistä vihollisen selustassa saa säröjä Pekka Turusen uudessa tutkimuksessa. Kaukopartioretket eivät myöskään olleet usein erityisen hyvin suunniteltuja. Kyllä varmaan nyt eräskin sinivalkoinen kiilusilmä repii pelihousunsa ja sättii Yleisradiota.
Iltauutiset 27.10: "osa kaukopartiomiehistä tumpeloita ja huonokuntoisia"
Anonyymi
37455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tämä nyt ei yllätä lainkaan kun tietää millaisia vähemmän supermiehiä sinne otettiin. Ei suinkaan sen ajan miehet kaikki olleet mitään huippuhiihtäjiä. Ja mitä tulee aseenkäsittelytaitoihin niin sodanjälkeisessä armeijassa ne opetettiin paremmin kuin 1930- ja 1940-luvun armeijassa. Moni veteraani totesi 40 vuotta sitten varusmiehille: "te osaatte paljon paremmin asiamme kuin me aikoinaan".
Mauno Koiviston mielestä Lauri Törnissä ei ollut oikein johtaja-ainesta.
Miksi Koivisto ja Törni piti vetää tähän mukaan? Kumpikaan ei ollut kaukopartiomies. Taidot ja ominaisuudet eivät heillä olleet tuohon riittäviä.
Kyllä nyt uusisänmaalliset hörhöt alkavat huutamaan: "punainen YLE"!
Jäi partisaanikylä tuhoamatta kun kaukopartiojohtaja ampui itseään jalkaan. Ja sittenhän oli se tapaus jossa Nykänen (se josta tehtiin mannerheimristin ritari) oli pieksämässä yhtä sotilasta niin että sotilas menehtyi vammoihinsa sairaalassa. Nykänen laitettiin linnaan mutta haettiin sitten kaukopartioreissulle. Homma vain tahmoi kun Nykäsen kunto oli rapistunut niin ettei oikein hiihtokaan sujunut. Muiden piti luutnantti odottaa. Että semmosta.
Turunen sai asiakirjoista selville, että Nykänen tuli ensimmäiseen Päämajan kaukopartioonsa maaliskuussa 1944 lähes suoraan vankilasta: hän oli saanut 3. Divisioonan kenttäoikeudessa tammikuussa 1944 tuomion avunannosta käskynalaisen lievään pahoinpitelyyn ja avunannosta pahoinpitelyyn sekä kuolemantuottamukseen. Tuomio oli 1 vuosi 3 kuukautta ja 15 päivää vankeutta, josta Nykänen istui Riihimäellä 38 päivää ennen kuin tasavallan presidentti Risto Ryti armahti hänet anomuksesta.
Tapaus juonsi juurensa kevääseen ja kesään 1943, jolloin 3. Divisioonan kaukopartio-osaston muonavarastossa oli tapahtunut varkauksia. Epäilykset olivat kohdistuneet varastoa hoitaneeseen sotamieheen, joka kuulusteluissa oli kieltänyt syytökset. Tätä seurasi kahteen eri otteeseen väkivaltainen sakinhivutus, jossa sotamieheltä pakotettiin tunnustusta. Sotamiestä oli loppuvaiheessa piesty vitsoilla, ja hän oli lopulta mennyt elottomaksi ja kuollut. Yhteensä 15 miestä tuomittiin kenttäoikeudessa tapauksesta, ja heistä Nykänen sai pisimmän tuomion.
Kirjan nimi: Operaatio Kaleva – Päämajan kaukopartioiden suurin isku ja sen taustat
Retkellä peräti kolme mannerheimristin ritaria: Paavo Suoranta, Heikki Nykänen ja Onni Määttänen. Mutta pieleen meni sekin keikka suurelta osin. Viimeinen mies tuli sotavankeudesta vasta vuonna 1955.
Onni ei tullu.
Pekka Turunen nostaa kirjassaan esiin, että Kalevan operaation ylle jäi häilymään kysymysmerkkejä. Hänen mukaansa iskulla ei saatu heikennettyä Neuvostoliiton partisaanitoimintaa, niin kuin oli suunniteltu, eikä vangin sieppaaminen myöskään onnistunut. Osassa tehtävistä Kaleva kuitenkin onnistui.
Toiminta herätti kuitenkin ihmetystä partiomiehissä itsessäänkin. Jouko Korhonen kertoi IS:n haastattelussa vuonna 2017 ihmetelleensä, että tuhoamistehtävään käytettiin kaukopartiomiehiä, joiden erikoisalaa oli tiedustelu ja huomaamattomana pysyminen.
Tämä luo vain yhä enemmän varjoja suomalaisille sankarimyyteille.
Onko teistä kommentoijista kukaan vielä lukenut ko. kirjaa?
Ne jotka ovat perehtyneet kaukopartiotoimintaan heille ei tullut yllätyksenä uutisissa esille nousseet asiat.
Partiossa kokeiltiin vapaaehtoisia. lähetettiin pois tai annettiin huollosta sopivampi vakanssi. Ehkä yllättävää on suomalaisten desanttitoiminta, johon tiedustelijat tässä sotketaan.
Operaatiot olivat usein aika heiveröisesti suunniteltuja. Partioiden ongelma oli myös siinä että ne olivat yhtä vahvoja kuin niiden heikoimmat lenkit.
Entä se että osa kaukopartiomiehistä oli huonoja hiihtäjiä? Eikö sellaisen valinta mukaan ollut suuri riski?
Ei, jos retki tehtiin lumettomaan vuodenaikaan.
Liikuttiin kuten koulutusoppaassa sanottiin: Sukset helpottavat liikkumista etenkin talvella.
Jospa kaukopartioretket joita tehtiin osin kertovat Suomen ilmavoimien heiveröisestä kyvystä tehdä tehokkaita ilmaiskuja ja riittävän kattavia tehokkaita tiedustelulentoja? Kaukopartiot on nähtävä köyhän miehen tiedustelutoimina. Riittikö edes "loistavan radiotiedustelun" saama tieto? Ja oliko se radiotiedustelu sittenkään niin "loistava"?
-----Stieglitz-----
Kaukopartiot tekivät paljon muutakin. Esim partiot miinoittivat jatkuvasti Muurmannin rataa ja suostibvat lukemattomia junia. Lopulta puna-armeijalla oli likijatkuva partiointi radalla, mutta miinoitukset onnistuivar silti. Lisäksi vihollinen rakensi koneen pIkkaan vesistön yli toisen sillan viereen. Kaukopartiot sitoivat itseensä nähden moninkertaisen määrän vihollisvoimia!
"Kaukopartiot sitoivat itseensä nähden moninkertaisen määrän vihollisvoimia!"
Ohto Mannisen mukaan suomalaisia ja saksalaisia joukkoja oli Suomen rajaa-alueella Petsomosta Karjalan Kannaksen eteläosiin asti vuosina 1942-44 (aina alkuvuoteen asti) selvästi enemmän kuin puna-armeijan joukkoja. Eli puna-armeija sitoi noin 600 000 suomalaista ja saksalaista tällä alueella noin 400 000 miehellä. Tämä oli varsin edullinen vaihtosuhde NL:lle.
Voi olla, mutta jos puhumme kaukopartiotoiminnasta niin miinoittamalla säännöllisesti Muurmannin rataa hr sitouvat tuhansia puna-armeijalaisia radan suojeluun! Tämä uusi tieto ilahduttanee stallaria!
Riippuu mihin vertaa. Suomalaisten linjojen takainen toiminta oli kuitenkin tehokkaampaa ja ammattitaitoisempaa kuin neukkujen vastaava toiminta. Nämä eivät osanneet muuta kuin murhata siviilejä. Tämä Turusen tutkimus lienee osa punaista tendessitutkimus jatkumoa, jossa pyritään vähättelemään suomalaista historiaa.
Kaukopartioreissujen sotilaallinen saldo jäi hyvin hyvin laihaksi.
Todellisuudessa se oli menestyksekästä! Lukemattomia täysiä tavajunia suostettiin kiskoilta ja paljon materiaalia tärvääntyi. Kaukopartiot sitoivat suomalaisilta reilu paristaa miestä ja tuhansia neukulta!
Ajatella, Rukajärvellä ja Maaselän kannaksen pohjoisosassa jäivät ilman säilykkeitä. Antautuivatko suurin joukoin saadakseen suomalaisilta ruokaa?
” Ajatella, Rukajärvellä ja Maaselän kannaksen pohjoisosassa jäivät ilman säilykkeitä. Antautuivatko suurin joukoin saadakseen suomalaisilta ruokaa?”
Oletko nyt yksinkertainen? Ei miinoituksilla ollut mitään tekemistä huollon kanssa, vaan ne häritsivät jotakin paljon tärkeämpää! Radan kautta virtasi ehtymätön virta liittoutuneiden saattueiss tuomaa kalustoapua Venäjälle! Jokainen onnistunut miinoitus tuhosi siitä osan ja häiritsi ja viivästytti näitä toimituksia!
JUURI SIKSI neukkuarmeija järjesti yli tuhannen kilometrin matkalle liki 7/24 partioinnin, joka sitoi suuria määriä väkeä!
Joko alat päästä edes vähän jyvälle?
Onpahan taas kuppi nurin yhdellä sun toisella nojatuolikenraalilla kun siloitetultua kuvaa kaukopartiomiehistä vähän tutkimuksella tonkaistiin ja sieltä tuli tunkkaisempaa tuoksua.
” Onpahan taas kuppi nurin yhdellä sun toisella nojatuolikenraalilla kun siloitetultua kuvaa kaukopartiomiehistä vähän tutkimuksella tonkaistiin ja sieltä tuli tunkkaisempaa tuoksua.”
Tuoksu johtui vain stallarin omasta epäisänmaallisesta löyhkästä!
Isävainajani oli 60-luvulla Rautateilla kuukausia työparina toisen entisen veteraanin kanssa ja he juttelivat runsaasti sodasta silloin kun välitöntä hommaa ei ollut. Kaveri oli ollut sodassa nimenomaan kaukopartiomiehenä. Hän kertoi, että aina kun ei ollut varsinaista partiota vihollisen selustaan niin harjoiteltiin. Keskeisenä osana oli metsämarssit ja hiihtäminen, sillä jokainen ymmärsi, että tiukassa paikassa selviytymismahdollisuudet paranivat olennaislla tavalla hyvän rutiinin ja kunnon avulla!
Kyllä se kerrottuna minun korvaani varsin uskottavalle kuulosti!
Sen sijaan nämä stallarijutut eivät juurikaan sitä tee!
Itsensä Berijan kerrotaan johtaneen takaa-ajoja, koska pelättiin partioiden iskevän kommunistien paikallisjohtoon.
Umpimetsässä juoksua ei Lavrenti Berija olisi kestänyt edes yhden kilometrin matkaa!
Täällä on Halmeen kertomus Linkusta, joka oli "mesrariampuja" kun osui Hyttiin lähietäisyydeltä, samoin "haarapussiinsa". Myös kissat oli maaleina perin kohtalokkaasti!
http://web.archive.org/web/20050130140720/http://www.yle.fi/dokumentti/sotavangit/halmeen_muistelmat.htm
Erik J. Halmeen muistelmat 1916-1989
Sotavankina 1941 - 44
http://www.yle.fi/dokumentti/sotavangit/halmeen_muistelmat.htm
"Pataljoonan komentajanamme oli entinen maailmanmestari ampuja aktiivikapteeni S.0 Lindgren. Kuvittelimme ensin ettemme tuollaista kukonpoikaa juurikaan vitjassa tule näkemään, mutta erehdyimme. Hän ratsasti lakkaamatta ja joka paikassa. Vaikutti, ettei sillä ole hermoja eikä pienintäkään pelon tunnetta. Tästä Linkusta, kuten me häntä keskuudessamme nimitimme en malta olla kertomatta hiukan enemmän. Tappelutohinoissa aina pyritään käyttämään maastoa suojana. Linkku, ei koskaan edes kumartunut. Merkillinen tuuri seurasi miestä koko sodan ajan. Ainoan kerran kun sai siipeensä, teki sen itse. Jossain Itäkarjalassa käsitteli pistoolia niin huolimattomasti, että ase laukesi lävistäen pussin haaroissansa ja oli joutunut siitä hoitoon.
Linkku selvisi sodasta ehjänä, mutta kuoli sitten - niin hassulta kun se kuulostaakin - kissan takia. Hänellä oli maapaikka Pernajan pitäjässä. Tila oli ympäröity piikkilanka aidoilla kuin oikea keskitysleiri. Hän kasvatti fasaaneja. AK:n toimitusjohtajana ollessaan hän jollakin Puolan reissulla oli joutunut pahaan autokolariin, jossa oli vammautunut päähän vaikeahkosti. Hän väitti siellä Pernajassa ympäristön kissain tappavan fasaanejaan. Kuljeskeli ase kädessä ympäristössä ja ampui kaikki näkemänsä kissat. Kerran Linkku ampui kissan erään navetan nurkalla. Pahaksi onnekseen oli talon emäntä juuri navetassa lypsyllä ja lehmä laukausta säikähtäessään survoi emäntäänsä niin pahoin, että joutui sairaalareissun tekemään. Linkku yritti sitten sopia ja hyvittää jutun tuomalla konjakkia ja muuta hyvää, mutta isäntä oli niin sydämistynyt ettei suostunut sopimaan vaan pani jutun käräjiin. Kun käräjät Pernajassa piti olla huomenna, ampui Linkku itsensä illalla. Tämän kertoi minulle Linkun naapuri virolaissyntyinen veneveistäjä Nyström. Hän oli Linkun hyvä tuttava ja oli vuokrannut maatakin Linkulle. Näin päättyi rajun sotilaan elämä."
Siinä tuli yhden hurrin pää kirjaimellisesti käteen!
Tapaus Hytti tunnetaankin paremmin tällä palstalla. Sitä en tiennyt että Linkku "ruunasi" itse itsensä :=)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotamies_Hytin_tapaus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren
S.O Lindgreniä yleisesti pidetään yhtenä jatkosodan parhaimmista pataljoonan komentajana. Hän ja II pataljoonan komentaja onnistuivat vaikeassa tilanteessa viivyttämään ja tuottamaan 32.Armeijan joukoille kesä-heinäkuussa ennen Ilomantsin taistelua yli 5 000 miehen tappiot. Sen sijaan 21.Prikaatin III pataljoonan johtajaa pidettiin heiveröisempänä johtajana ja IV pataljoona puolestaan oli ongelmallinen koska se koottiin rangaistusvangeista. Täytyy nostaa hattua Torvald Ekmanille kun prikaatin komentajana pystyi näillä kahdella hyvällä pataljoonan komentajalla ja joukoillaan noinkin hyvään suoritukseen.
Hytin tapaus on tutkittu oikeusprosessissa ja S.O Lindgren vapautettiin syytteistä joten pulinat pois. Kommunistien tarinassa on siten ilmeisesti ollut "hieman aukkoja".
////historian faktat
Ihan sama mikä se Linkku oli, mutta tämän olisi saanut jättää tekemättä! Ampui Hytin, taisteluiden jo aikaa sitten laannuttua, kuin koiran.
Pappi ja Linkun oma lähetti kertovat tapauksen ihan samalla tavoin tapahtuneeksi.
Silminnäkijäkuvauksia Hytin taposta:
Kuoppala Jussi (toim.): Sotapapit kovan ajan koulussa
Kustantaja: Kirjapaja, painovuosi:1976, 175 sivua
Jos Hytin tapaus kiinnostaa, niin realistisen kuvauksen voi lukea pappi Ano Kauppisen kertomana Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit.
Toinen silminnäkijäkuvaus on Olavi Liisanantin kirjassa Taistelulähetin sota.
Luin Olavi Liisanantin kirjan Taistelulähetin sota, Omakustanne 1989 ja tuon Hytin tapauksen. Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182 reissustaan Helsinkiin Sotaylioikeuden istuntoon todistajaksi kutsuttuna. Sivulla 174 olevassa valokuvassa hän on Hytin haudalla Lappeenrannan Lepolan hautausmaalla
Nyt olen lukenut Hytin tapauksesta kuvaukset kaikista tuntemistani kirjoista. Kyllä on sanottava, että todella paljon poikkeaa tuo Linkun oma kuvaus tapahtuneesta, joka on Suomi taisteli -kirjan osassa 5, sivuilta 334-347.
Vaikka S. O. Lindgren pääsi oikeudessa kuin koira veräjästä, niin ei kait meillä VOI olla noin montaa valehtelijaa paikalla kun ihminen murhataan?
Tämä on erittäin hyvä esimerkki kapiaisten harjoittamasta "oman kilven kiillotuksesta".
Olen lukenut samaa asiaa koskevia juttuja hyvin monista kirjoista ja tämä kapiaisversio tapahtuneesta tuntuu olevan kaikkein kauimpana siitä miten se aikoinaan meni!
-Jukka L. Mäkelä ja Helge Seppälä: Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979. Sivut 334-347
S. O. Lindgren laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten ja siitä löytyy laaja ote tuosta kirjasta.
-Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.
Ruokasen kirjassa asiaa käsitellään aika perusteellisesti sivuilla 468-481. Todistajia on kymmeniä ja kaikki lähteet on listattu jutun loppuun.
-Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, sivut 65-67.
Kyseisen yksikön papin nimi oli Ano Kauppinen ja hänen kertomansa juttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika. Sivut 65-67 käsittelee sotamies Hytin murhaa elokuussa 1944.
-Ilmari Turja: Tarinoita Suuresta Urhosta. Hämeenlinna 1984
Sivuilla 313-326 otsikolla Korkein oikeus - Korkein vääryys käsitellään Hytin tapausta varsin perusteellisesti.
Tässä on silminnäkijätodistus tapahtuneesta:
Olavi Liisanantti: Taistelulähetin sota. Tornio: O. Liisanantti, 1989. ISBN 952-90-1568-2.
Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182.
Hytti sotilaspappi ano Kauppisen kertomana:
Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, 175 s.
Papin nimi oli siis Ano Kauppinen ja koko juttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika, s.61-68 kirjassa Sotapapit.
Sivut 65-67:
"Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.
Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.
Pääsin siviiliin ja jouduin UUMAJAN kaupunkiin sielunhoitotyöhön suomalaisten keskuuteen. (Munsalan soutukaartilla taisi lopussaan jo tunto kolkuttaa kun tarvittiin pappikin paikalle lat. huom.) Sinne minulle tuntematon fil.tri. Elfving kirjoitti kirjeen. Hän oli kuullut Vallilassa tapauksesta ja kysyi monen muun asian ohella: -Minkä rangaistuksen pitäisitte sopivana S. O. Lindgrenille? - En toivo mitään rangaistusta, vaan Eemil Hytin lapsille ja vaimolle eläkkeen mistä kautta tahansa. Tästä alkoikin pari vuosikymmentä kestänyt prosessi S. O. Lindgreniä vastaan. Erittäinkin tuomari (titteli kai kuuluisi olla oikeammin varatuomari, lat.huom.) Turja toimi aktiivisesti Uuden Kuvalehden avulla. Eläkettä lapset ja puoliso saivat aina joskus, toisinaan eivät. Tästä ei allekirjoittaneella ole tarkkoja tietoja. Saman komentajan kanssa Linnosvuo joutui siviilissä vaikeuksiin jopa niin pitkälle, että hänen olympialaisiin pääsynsä oli vaarassa. Turja lähetti jälleen miehensä minun luokseni ja yhteisvoimin toimittaessa. Linnnosvuon maine palautui. Hän pääsi olympialaisiin ja ampuikin kultaa. Lounela on myöhemmin kirjoittanut tästä ampumisesta näytelmän >>Mies joka ampui kissan>>. Lindgrenin aseet kalisivat näin edellisen lisäksi Linnosvuota vastaan ja naapurin kissojen menoksi. Turja on kirjoittanut toisen näytelmän, joka on esitetty Kansallisteatterissa. (Sotamiehen kunnia, 1971 lat. huom.)
S. O. Lindgren oli erinomainen sotilas. Sellaisena häntä ei kukaan ei kai arvostele, mutta tiedän myös sen, että kukaan ei hyväksy Hytin ampumista. Kun näin kerroin tapauksen S. O. Lindgren, tein sen kahdestakin syystä. Ensiksikin siksi, että totuus tuotaisiin esille sellaisena kuin se on. Toiseksi siksi, että papin ja nimenomaan sotilaspapin tehtävä on puuttua samalla tavalla asioihin epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi kohdistukoot toimenpiteet sitten kehen tahansa. S. O. Lindgren ei kai itsekään ole hyväksynyt tekojaan, koskapa hän yritti sovittaa tekonsa itsemurhalla ampumalla päänsä murskaksi muutama vuosi sitten."
Poista palstan itkijä nämäkin linkit!
Tässä on mielenkiintoinen kirja sotilaspappien toimista sota-aikana. Mukana on Hytin yksikön papin kertomus tapahtumista.
Kirjan mukaan Linkku löi Hyttiä ensin aivan yllättäin ja kovaa kasvoihin. Hytti katui verta vuotaen ja Linkku ampui maassa makaavaa Hyttiä vatsaan. Miehen anellessa tuskissaan armoa linkku ampui Hyttiä päähän. Linkku kuulemma käski haudata raadon läheiseen risukasaan.
Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, 175 s.
Täällä mainitaan papin nimikin, Ano Kauppinen
Huomaatko eroa kerronnassa? Tämä jälkimäinen on suoraan kirjasta: Suomi taisteli.
Suomi taisteli 5, sivulta 346
"Lähettiupseeri toikin hetken kuluttua n. klo 11.40 eteeni 2.K:n vapisevan stm. Hytin, jonka oli tavannut JSp:lta n. 120 metrin päästä. Rikollinen käyttäytyi veltosti, käskystäni huolimatta hän ei pysynyt asennossa."
Tapani Ruokasen, Turja Kriivari, sivu 470: "Korjatkaa tuo paska pois!"
Linkun oma taistelulähetti, alikersantti Olavi Liisanantti kertoo samalla sivulla kuinka hän oli tuonut Hytin joukkosidontapaikalta, missä tämä oli keitellyt korviketta ja rupatellut toveriensa kanssa. Taistelu on ohi ja tilanne täysin rauhallinen, mutta Lindgren oli raivoissaan.
"-Tuokaa se tänne, minä ammun sen. Käsitin hänen sanansa tavanomaiseksi uhkailuksi. Olinhan niin monta kertaa kuullut nuo sanat - oli nähnyt päällikköni aseellaan uhkaavankin miestä.
Palasin karjalaisen luo ja sanoin: - Teidän pitää tulla majurin luo puhutteluun. Mies lähti viivyttelemättä reppu selässään, kivääri kädessään. Astelimme peräkanaa Lindgrenin luo, joka oli noussut kuopastaan. Sanaakaan sanomatta hän suuntasi miehen kasvoihin hirvittävän iskun, jonka voimasta hän lysähti polvilleen. Nyt Lindgren potkaisi häntä ja karjaisi: -Ylös siitä, seisokaa asennossa paikallanne, minä teloitan teidät, panen tuomion täytäntöön ampumalla ja heti. Mies nousi nopeasti jaloilleen, teki asennon kivääri kädessään ja valahti kasvoiltaan kalpeaksi. Nyt seurasi hirvittävää. Lindgren kaivoi pistoolin vyöltään, kohotti sen päin miehen rintaa ja laukaisi. Luoti tunkeutui rintaonteloon, mutta ei tappanut heti. Lindgren astui askeleen, kumartui ja laukaisi toistamiseen suoraan miehen ohimoon."
Tämän jälkeen Lindgren käski: "Korjatkaa tuo paska pois!"
Tapauksella oli useita silminnäkijöitä, jotka katsoivat tapausta hiljaisuuden vallassa. Eräiden mukaan Hytti rukoili Lindgreniä: "Älkää ampuko, minulta jää pieniä lapsia."
Kymmenet paikalla olleet aseveljet eivät olleet uskoa mitä kuulivat ja näkivät. Majuri käski heittää ruumiin suon reunaan, mutta pataljoonan pastori Ano Kauppinen käski lähettää ammutun kotiseudulle sankarihautaan haudattavaksi - mihin ruumis ei luitenkaan päätynyt.
S. O. Lindgren todellakin laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Siitä löytyy laaja ote kirjasta Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979. Sivut 334-347.
On sillä ollut kurja joukko kun lukee Linkun laatiman arvion 21.Pr:n pataljoonista. Vain hänen oma I pataljoonansa oli "kuntoisuudeltaan keskivertainen", kuten hän itse asian ilmaisee.
Vänrikitkin vailla vastuuntuntoa ja sairastavat sukupuolitauteja!
Koko kertomus on täynnä "salakapinaa" ja kieltäytymisiä ja pakokauhua. Kaikki muuttu kun hän ampui Hytin 5.8.1944. Sotatyöt alkoi sujumaan koko prikaatissa kuin sotaharjoituksissa konsaan, mutta Linkku unohtaa yhden asian: Taistelut loppuivat käytännössä 6.8 ja loput oli vain mottien puhdistushummia!
Oikeamman kuvan saa kyllä tästä Ruokasen kirjasta, jossa asiaa käsitellään aika perusteellisesti sivuilla 468-481. Todistajia on kymmeniä ja kaikki lähteet on listattu jutun loppuun.
Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.
Hytin ampumistapauksesta onkirjoitettu paljon ja kirjoja helposti saatavilla. Ainakin itselläni ne on hyllyssä:
-Jukka L. Mäkelä ja Helge Seppälä: Suomi Taisteli 5, Porvoo 1979. Sivut 334-347
S. O. Lindgren laati oman kertomuksensa selitykseksi sodan jälkeistä oikeudenkäyntiä varten ja siitä löytyy laaja ote tuosta kirjasta.
-Tapani Ruokanen: Turja - kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava.
Ruokasen kirjassa asiaa käsitellään aika perusteellisesti sivuilla 468-481. Todistajia on kymmeniä ja kaikki lähteet on listattu jutun loppuun.
-Jussi Kuoppala: Sotapapit, Kirjapaja, 1976, sivut 65-67.
Kyseisen yksikön papin nimi oli Ano Kauppinen ja hänen kertomansa juttu on otsikoitu Rikkaiden kokemusten aika. Sivut 65-67 käsittelee sotamies Hytin murhaa elokuussa 1944.
-Ilmari Turja: Tarinoita Suuresta Urhosta. Hämeenlinna 1984
Sivuilla 313-326 otsikolla Korkein oikeus - Korkein vääryys käsitellään Hytin tapausta varsin perusteellisesti.
Tässä on silminnäkijätodistus tapahtuneesta:
Olavi Liisanantti: Taistelulähetin sota. Tornio: O. Liisanantti, 1989. ISBN 952-90-1568-2.
Hän kertoo kirjassaan sotamies Hytin tapauksesta sivuilla 154-164 ja kirjan lopussa 174-182.
Lisää täältä:
Uusi Kuvalehti 48/1959: Erään soturin kohtalo
Uusi Kuvalehti 49/1959: Yksinäinen sankarihauta
Uusi Kuvalehti 50/1959: Sotamies Hytin tapaus
Uusi Kuvalehti 51-52/1959: Sotilaan viimeinen kirje
Uusi Kuvalehti 2/1960: Uusia todisteita Hytin jutussa
Uusi Kuvalehti 5/1960: Yleinen mielipide Hytin asiassa
Uusi Kuvalehti 7/1960: S.O.Lindgren vastaa avustajansa kautta
Uusi Kuvalehti 15-16/1960: Suomalainen kärsimysnäytelmä
Uusi Kuvalehti 19/1960: Hytin tapauksen uudet todistajat
Uusi Kuvalehti 35/1960: Uusi tärkeä todistaja Hytin asiassa
Uusi Kuvalehti 38/1960: Vielä uusi todistaja Hytin asiassa
Uusi Kuvalehti 52/1961: Stm Hytin asia uudessa vaiheessa