Kautta aikojen kaikissa sotavoimissa on ollut vallalla se että asioiden alkaessa mennä pieleen ja sotaväsymyksen painaessa todella päälle komentajien on pakko alkaa jollain tavoin yrittää nostaa taistelumielialaa. Usein menetelmänä on kaksi:
- kunniamerkkien ylenpalttinen jakaminen (löyhemmin perustein kuin ennen)
- veltoimpien tyyppien kurittaminen jopa teloittaminen
Nämä kaksi asiaa tapahtui Suomessa 1944 ja jatkosodasta tultiinkin sitten pois kypärät kallellaan ja tuskin torjuntavoitoista puhumalla.
- kunniamerkkien ylenpalttinen jakaminen (löyhemmin perustein kuin ennen)
- veltoimpien tyyppien kurittaminen jopa teloittaminen
Nämä kaksi asiaa tapahtui Suomessa 1944 ja jatkosodasta tultiinkin sitten pois kypärät kallellaan ja tuskin torjuntavoitoista puhumalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jatkosota olikin koiraslottien ja patsastelijoiden kulta-aikaa. Eteenkin 1942-43. Viimeisenä sotavuonna pussihousut tutisivat.
Ja silti Suomi säilytty itsenäisyytensä taistelussa puolen maapalon kokoista vihollista vastaan. On ne olleet miehiä, ne, suomalaiset.
Fasaaniksi sanottiin Venäjän armeijan esikunnissa olleita vakanssien kyttääjiä, jotka ei koskaan olleet ruutia edes haistelleet. Ne kyttäili vaan ylennyksiä ja parempia vakansseja. Olisiko tuollainen fasaani ollut M:n "sapelinkiillottaja"?
Kustaa Mannerheimon sapeli oli kuulemma kiiltavä ja puhdas. Hän joutui eroamaan 1918 muutaman kiusallisen asian takia. Hän teki eräästä "fasaanista" majurin ja antoi sille vielä vapaudenristin ja se oli jääkäreille liikaa!
Mannerheimin eron syyt 1918 kerrotaan tuossa Suurta unta -kirjassa aika hyvin sivuilla 141-146.
Päälimäisinä syinä on nähty armeijan uudelleenjärjestelyt ja suhteet Saksaan. Tässä järjestyksessä. Sitä järjestelmää arvosteltiin kovasti, joka oli päässyt muodostumaan päämajan ympärille. Kerrottiin kuinka M:n ympärillä liikkui henkilöitä jotka eivät täyttäneet tilanteenedellyttämiä vaatimuksia. Ylennyksiä korkeisiin virkoihin arvosteltiin. Siviilejä ja ruotsalaisia asetettiin korkeisiin virkoihin ja vanhaan Suomen sotaväkeen kuuluneita upseereita ylennettiin ansiottomasti. Jääkäreitä ja saksalaisia syrjittiin. Viimeinen niitti oli Mannerheimin langon nimittäminen Michael Gripenbergin ylennys majuriksi.
s. 143 "Gripenberg ei ollut "haistanut ruutia" vaan toimi päämajassa lähinnä poliittisissa tehtävissä. Kun hänelle vielä myönnettiin Vapaudenristi, oli myrsky vesilasissa valmis. Venäjällä nimitettiin esikuntiin pesiytyneitä upseeeita "fasaaneiksi", koska näiden pääasiallisena harrastuksena usein oli oman sotilasuran edistäminen."
Gustafsson Paul: Suurta unta, Kirjayhtymä 1992, 460 s.
P.S. Tällaistakin kerrotaan:
Kaikenlaisia ylennyksiä oli: Jääkäreitä ylennettiin majuri-everstiluutnantti -tasolle. Sihvo ylennettiin jopa everstiksi. Saksalaiset kapteenit ylennettiin eversteiksi. Esimerkiksi Paavo Susitaival (Siven) ylensi itse itsensä kapteeniksi ilman päivänkään sotilaskoulutusta. Susitaipaleen ylennys kerrotaan mm. Jussi Niinistön kirjassa Suomalaisia soturikohtaloita
Jussi Niinistö: Suomalaisia soturikohtaloita. Jyväskylä: Suomalaisuuden liitto, 1998. ISBN 951-96348-5-1
Typeriä valeita taas!
Mannerheim erosi omasta aloitteestaan vastalauseena hallituksen päätökselle antaa määräysvalta sotavoimissa saksalaisille.
Mannerheim rauhoitti anteliailla ylennyksillään sen monikirjavan upseerijoukon,joka Valkoista armeijaa johti.
Armeija pysyi tiukasti Mannerheimin johdossa ja pystyi jo parinkuukauden jälkeen kahteen suureen hyökkäysoperaatioon.Jääkärien paluu ja asevelvollisuuden käyttöönotto mahdollisti ne.
Samalla Mannerheim vakiinnutti ylipäällikön aina tarvitseman arvovallan ja auktoriteetin.
Kaikki upseeriryhmät olivat hänen takanaan,myös jääkärit.
Todettakoon,että Mannerheimin lanko M.Gripenberg oli entinen tsaarin armeijan ratsumestari. Ei ylennyksessä sen puolesta mitään merkillistä ollut.Moni muu sai paljon nopeamman ylennysvauhdin.
Esimerkiksi Paavo Talvela ylennettiin kahdessa kuukaudessa jääkäristä majuriksi.
Sivenin ylennys oli käsittelyvirhe.
” Kautta aikojen kaikissa sotavoimissa on ollut vallalla se että asioiden alkaessa mennä pieleen ja sotaväsymyksen painaessa todella päälle komentajien on pakko alkaa jollain tavoin yrittää nostaa taistelumielialaa. Usein menetelmänä on kaksi:
- kunniamerkkien ylenpalttinen jakaminen (löyhemmin perustein kuin ennen)”
Tämä piti paikkansa erityisesti Neuvostoliiton (jaSaksan) suhteen. Mitaleja jaettiin aivan naurettavuuteen asti ja JOKAINEN muna-armeijan raiskaaja sai sodan jälkeen suuren isänmaallisen sodan lätkän. Kenraalit jopa naurettavia määriä mikä ilmenee vaikkapa marsalkka Zukovin valokuvssa!
Saksalla oli oma kulttinsa rautaristien jaossa!
”- veltoimpien tyyppien kurittaminen jopa teloittaminen”
Neuvostoliitossa teloitettiin yli 100.000 omaa sotilasta pelkuruudesta ja Saksassa kymmeniä tuhansia!
Tarkkispojalle ei näemmä tule mieleen ne ilmeisimmät esimerkit?
Saksan armeija alkoi kiihtyvää tahtia jakaa rautaristejä 1918 kun sotaväsymys kipusi ennätystasolle. Tässä yhteydessä korpraali Hitlerkin (upseerien hännystelijä) sai rautaristinsä. Hän Thomas Weberin tutkimuksen mukaan jopa hinkui sitä.
Panssarimerkkisysteemin luominen juuri 1944 paljasti panssarikriisin kaikessa alastomuudessaan. Panssarimerkkien ja nauhojen jakamisella luotiin pohjaa myös myöhempien myyttien rakentelussa. Kaikki tuhotut vaunut eivät näet todellisuudessa tuhoutuneet vaan vaurioituivat. Vain vaunu joka paloi kuin soihtu oli yleensä korjauskelvoton.
” Kaikki tuhotut vaunut eivät näet todellisuudessa tuhoutuneet vaan vaurioituivat. Vain vaunu joka paloi kuin soihtu oli yleensä korjauskelvoton.”
Entä sitten? Panssari oli tuhottu niin, ettei se toiminut enää samassa taistelussa toista kertaa ja yleensä myös miehistö oli kärsinyt henkilötappioita tai menehtynyt kokonaan!
SIITÄ PALKITTIIN TUHOOJA, on Tiltun säälittävä aasinsilta antaa ymmärtää, ettei tekoa ei voi täytenä arvostaa kun romusta vielä jokin ratas kelpasi osana ties minne!
Panssari joka oli "tuhottu" muttei tuhottu ei oltu tuhottu. Se oli vaurioitettu.
Mannerheim-ristejä, kuten muitakin kunniamerkkejä myönnettiin yleensä vain
kunnostautumisesta taisteluissa.
Siksi niiden jaon painopiste oli kiivaissa taisteluissa eli kesän -41 hyökkäysvaiheessa ja kesän-44 torjuntataisteluissa.
Suomessa ei kunniamerkkien myöntäminen koskaan mennyt liiallisuuksiin, kuten vaikka NL:ssa ja Saksassa.
Esimerkiksi Mannerheim-ristiä jouduttiin monasti esittämään useaan kertaan ennen kuin se ylipäälliköltä heltisi.
Sama koski muita korkeita kunniamerkkejä.
Kultainen ampumamerkki tuli ihan omilla saavutuksilla.
Mannerheimristejä ei myönnetty talvisodassa. Ei ollut tarvis. Sotilaita sodan luonne motivoi muutenkin. Mutta jatkosota oli jo niin paljon enemmän kiistanalainen eteenkin vanhan rajan ylityksen jälkeen että tällaista buustausta tarvittiin. Se pönkitti myös sankarikulttia jota kautta taistelutahtoa haluttiin kohottaa. Koska 1944 mannerheimristien jakaminen kiihtyi kertoo se paitsi heikentyneestä taistetahdosta, sotaväsymyksestä myös kiistattoman ja vääjäämättömän sotatappion pehmentämisestä. Kyllä ylimmät komentajat tiesivät että tärkeintä jatkoa ajatellen oli se miten sotahistoria kirjoitetaan. Siksi tarvittiin myös sankarimytologiaa.
Vuonna+1944+ja+sen+jälkeen+myönnettiin+kaikkiaan+74+Mannerheim-ristiä+191:stä.
"Tosin varsinaisiin taistelujoukkoihin voitaneen laskea vain noin 300 000."
Tiedätkö edes ketkä laskettiin taistelujoukkohin kuuluneiksi? Et ehkä. Näet 28 rykmentissä, vajaassa 20 erillisissä patajoonassa, 14 pioneeripatjoonassa, 20 prikaateihin kuuluneissa pataljoonissa, 7 jääkäri- tai panssarijääkäripataljoonassa, 2 ratsuväkirykmentissä, 6 rajajääkäripataljoonassa sekä alle 10 rannikkopataljoonaa vastaavissa yksiköissä oli määrävahvuisinakin noin 170 000 miestä. Nämä joukot laskettiin taistelujoukkoihin kuuluviksi. 330 000 oli "koiraslottia".
(taistelujoukot: jv-rykmentit, jv-pataljoonat, passaripataljoonat, pioneeripataljoonat ratsuväkirykmentit, rannikkopataljoonat)
Et ymmärrä edes sitä,että taistelujoukoissa palvelleita oli muitakin kuin juuri määrähetkellä kirjatut.
Sotaa käytiin enemmän tai vähemmän kuumana kaikkiaan kuutisen vuotta.Miehet vaihtoivat tehtäviä,joukko-osastoja jopa aselajeja ja puolustushaaroja.
Sotilaspojat saattoivat yletä vääpeleiksi ja kapteeneiksi. Rintamasotilaat siirtyä siviilitehtäviin.
Ei ole mikään suuri salaisuus että kunniamerkkien jakamisella yritetään peitellä myös omia tappioita ja epäonnistumisia. Näin on tehty kaikissa armeijoissa.
Kunniamerkkien jakamisella palkitaan onnistuneita ja kunnostautuneita sotilaita.
Sellaisia on myös tappion hetkellä.
Tällä palstalla tosin on lähinnä tietämättömiä mustamalaajia ja valehtelijoita.
” Ei ole mikään suuri salaisuus että kunniamerkkien jakamisella yritetään peitellä myös omia tappioita ja epäonnistumisia. Näin on tehty kaikissa armeijoissa.”
Ja tästä todistaa juuri se, että kaikista viime sodan armeijoista juuri puna-armeija jakoi kaikista eniten ja laajimmin erilaisia ansiomerkkejä liki vauvasta vaariin eli käytännössä sotamiehestä marsalkkaan! Tavallisella sodasta selvinneellä soturilla oli aina runsaasti peltisälää ja sodan lopussa jaettiin lopuksi KAIKILLE 2-3 erilaista muistomitalia, joita monet sitten kantoivat koko elämänsä myös siviiliasussa.
Ylin johto, kenraalit ja sotamarsalkat, olivat sitten jo täysin oma lukunsa jaheidän juhlavormusa koko etuosa oli erittäin metallipitoista naurettavuuteen saakka. Tyhjää kohtaa ei oikein löytynyt!
Ilmeisesti Stalin ja ylin johto oli kuullut ja vastannut palstamme kestostallarin uskomukseen, että horjuva usko jäntevöityy ylenpalttisella mitalisateella.
Myös saksalaisilla oli fetissi kitalien suhteen, mutta eivät puuhassa koskaan yltäneet Neuvostoliiton tasalle!
Suomi on maailmanhistorian ainoa pieni maa joka on raja-alueellaan torjunut suurvallan maanvaltaushyökkäyksen jopa kahdesti.
Joke helvetin kommunistisika yrittää sellaista maata halventaa. Vihaksi pistää.
"Suomi on maailmanhistorian ainoa pieni maa joka on raja-alueellaan torjunut suurvallan maanvaltaushyökkäyksen jopa kahdesti."
Tosin tämä viimeisin kerta 1944 oli kyllä sellainen että ylijohdon tykistöä ei enää enää kaikessa suuruudessaan viety Tali-Ihantalaan josta suomalaisen sotakorkeakoulun tutkimus mainitsee 1950-luvulla vain yhdestä tykistöprikaatista. Näitä prikaateja oli kuitenkin 10.6.44 ainakin 14 joista 9 oli kahdessa tykistödivisioonassa.
Ei tuo hönkiminen siten Tali-Ihantalassa ollut olleenkaan yhtä rajua kun pääaseman ja VT-aseman puhkaisussa.
” Tosin tämä viimeisin kerta 1944 oli kyllä sellainen että ylijohdon tykistöä ei enää enää kaikessa suuruudessaan viety Tali-Ihantalaan...”
Entä sitten vaikkei viety? Tali-Ihantala on SILTI yhä suurin pohjoismaissa käyty maataistelu, joka päättyi puolustajan torjuntavoittoon!
” Ei tuo hönkiminen siten Tali-Ihantalassa ollut olleenkaan yhtä rajua kun pääaseman ja VT-aseman puhkaisussa.”
Myös Stalinin iskudivisioonat kuluivat ja rispaantuivat matkalla Valkeasaaresta Tali-Ihantalaan!